Keväällä kohteena oli Islayn saari
Lauantaina 11.5.2019 lähdimme 8:10 Finnairin koneella kohti Edinburghia. Olimme tehneet lähes kaikki edelliset matkat BA:n koneilla, mutta BA oli muuttanut lentoreittejä ja enää ei Vantaalta lähtenyt aamukonetta Lontooseen, jolla aiemmin lensimme, vaihtaen Lontoossa Glasgown koneeseen. Finnairin suora lento oli toki nopea ja perillä olimme jo yhdeksältä aamulla. Emme olleet ennalta päätetty mitä tehdään kun tullaan
Edinburghiin. Suora bussi olisi lähtenyt
Glasgowhin ja menopaluu lippu maksanut vain 20 puntaa, mutta päätettiin mennä bussilla Edinburghiin. Siellä jätimme matkalaukut
juna-aseman säilöön kolmeksi tunniksi (2 laukkua yht. 15 puntaa eli yli
18euroa. Hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa..) Kierreltiin sen
kolmen tunnin aikana ihan kivasti, aurinko paistoi ja mukavasti ehdittiin
vanhassa kaupungissa kävellä.
|
Edinburghin linnan portilla |
|
Edinburghin puistossa |
Matkustettiin sitten junalla Glasgowiin, mistä oltiin varattu Premier inn hotellista huone. Säätiedotus lupasi perjantaihin
asti lämmintä ja sateetonta, lupaava alku lomalle.
|
Premier Inn aamupala, tätä herkkua taas viikoksi tiedossa |
Sunnuntaina 12.5 aamulla sitten
bussilla kolmisen tuntia auringon paistaessa, upeiden maisemien ympäröimänä kohti Kennacraigin lauttarantaa. Mistä vajaa 3h Calmacin lautalla yli
Islayn saarelle läpi tyynen meren.
|
Bussimatka Glasgow- Kennacraig, etupenkillä maisemia ihaillen |
|
Lautalla kohti Islayn saarta, tähän näkymään ei koskaan kyllästy |
Bowmoren satamassa oli etukäteen tilaamamme taksi odottamassa,
sunnuntaisin ei saarella bussit kulje. Meillä oli Bowmore hotellista tilava talo vuokrattu, eli
sama missä oltiin viime vuonna. Illalla käytiin syömässä
hotellilla, vuokra-auto tuotiin meille hotellille ja sitten matkapäivän jälkeen maistuikin uni hyvälle.
|
Bowmore hotellin mökki |
Maanantaina 13.5 meillä oli aamusta sovittu tapaaminen Bunnahabhainin tislaamopäällikön kanssa. Siellä vierähti tunti jutellessa ja sitten käytiin katsomassa paikkoja kun uusivat tislaamoa ja vanhoja rakennuksia oli purettu. Samalla varattiin varasto 9:n kierrokselle paikat keskiviikolle. Päivä vierähtikin tislaamoita katsellessa, kierroksia ei nyt tehty koska ne oli tehty monta keraa aiemmin. Laphroagilta kävimme ostamassa mukaan muutaman pienen samplepullon. Mukavaa kun moni tislaamo myy 3-5cl pulloja että maistela sellaisiakin mitä ei muuten tulisi ostettua.
|
Bunnahabhainin tislaamolla |
|
Laphroaghin tislaamolla
|
|
Ardbegin tislaamolla |
|
Ardbegin tislaamolla |
Tiistaina 14,5 käytiin ennen aamupalaa kävelemässä rannalla.
Kun talosta lähti pihalle oli häikäistyä
aurinkoon Useasti on Skotlannissa päivä alkanut pienellä aamusateella, mutta nyt ei tietoakaan
siitä. Käveltiin rannalle ihailemaan meriveden kirkkautta, laskuvesi ja kalojen uiskentelua oli mukava seurata. Käytiin hotellilla nauttimassa mökkimajoituksen hintaan kuuluva herkullinen aamupala ja sitten lähdimme kohti Bunnahabhainin tislaamoa johon olimme varanneet "warehouse 9" tastingin, eli varastossa n.9 oli tiedossa viskin maistelua. Autoilijoille, joita oli yksi meidän kuskin lisäksi, kaadettiin vain tilkka lasin pohjalle ja he saivat minipullossa maistiaisen mukaan. Me olimme varustautuneet runsaalla määrällä tyhjiä pikkupulloja, koska oli vankka epäilys että maistiaiset on melko tuhteja. Ja niinhän ne kaikki 5 oli, eli toisenkin maistiaiset kaadettiin pulloihin, mukava sitten kotona ajan kanssa matkan jälkeen maistella niitä.
|
Davie kaatamassa maistiaisia |
|
Mukavan pieni ryhmä meitä oli varastolla |
Tie Bunnahabhainin tislaamolle on aina yhtä sykähdyttävä. Kapea, yksikaistainen single road jossa paljon mutkia joiden taakse ei näe onko vastaantulijoita. Maisemat on mahtavat Paps of Jura näkyy salmen toisella puolella ja nyt kukki siniset, vähän kellomaiset kukat
(bluebell) laajoina ryppäinä pitkin rinteitä.
|
Yksikaistainen, mutkainen tie Bunnahabhainin tislaamolle |
|
Ylämaankarjaa tien varrella |
Sää oli meidän puolella. Käveltiin tislaamon pihalla ja nautittiin maisemista. Käytiin tuoksuttelemassa tyhjien tynnyreiden sisältöä, ihailtiin vanhaa, jo tutuksi tullutta porttikonkia tislaamon toimistoon. Lisäksi kierreltiin katsomassa remonttia joka oli meneillään, tislaamossa oli paljon uudistuksia tulossa rakennuksiin.
|
Tyhjiä tynnyreitä Bunnahabhainin tislaamon pihalla |
|
Bunnahabhainin uudistustyöt käynnissä |
|
Sisäänkäynti Bunnahabhainin toimistotiloihin |
Nälkä alkoi tulla ja pyörähdimme Ardnahoen tislaamolla koska siellä oli ravintola. Tislaamo oli ollut auki vasta muutaman kuukauden ja ravintolasta sai vain kahvia ja pullaa, olivat avaamassa laajemmin vasta sesongin alkaessa. Katseltiin hetki ympärille ja varattiin seuraavaksi päiväksi tislaamokierros. Ajettiin sitten rantaan meripelastusasemalle jossa meidän tutut olivat sovitusti paikalla. Muutama tunti siinä vierähti iloisesti rupatellen ja nauraen, samat miehet olivat meidän todistajina kun joitain vuosia aiemmin menimme saarella naimisiin.
|
Ardnahoen tislaamo |
Keli oli iltapäivällä mitä upein, etenkin autossa istuessa,
ulkona oli todella kova tuuli. Käytiin vielä ajelemassa ja ihailtiin taas
kuinka upean värinen merivesi on. Illalla käytiin hotellilla syömässä, nyt
hyvät lohiannokset ja ajoissa kotiin.
Keskiviikkona 15.5 käytiin hotellissa aamupalalla ja oli aika pakata tavarat autoon ja jatkaa matkaa. Ajettiin Ballygrant Inn majapaikkaan josta olimme varanneet kahdeksi yöksi huoneen. Paikkaa pitää isä ja poika. Isäntä itse tuli ovelle ja oikein käsi
pitkällä tuli tervehtimään että heti kun hän näki meidän nimet varauskirjasta
hän muisti ”Ne Suomalaiset” oli aidosti iloisen näköinen kun meidät tapasi,
viimeksi oli hänen kanssaan paljon juttua kun majoituttiin heillä. Hänellä oli
aamupalakiireet kesken, eli jätettiin vain laukut ja jatkettiin matkaa.
|
Bunnahabhainin ja Ardnahoen tie |
Edellisenä päivänä varattiin Ardnahoen
tislaamolta kierros kympiltä ja taas päästiin matkaan sitä samaa pientä mutkaista
ylä-alamäkitietä eteenpäin. Aurinko paistoi jälleen heti aamusta ja mukava oli
katsella pieniä karitsoja jotka kirmaili pitkin peltoja. Kierrokselle ei ollut
muita ilmoittautuneita, joten privaattikierros saatiin. Mukava rouva piti kierroksen, puhui selkeää englantia, toki välillä piti muistuttaa
että puhuu hitaammin kun tahti oli niin kova. Oli itse kotoisin Englannista ja
miehensä kanssa asunut Glasgowssa. Itse kierros tislaamossa oli mukava, ilmoitettu kierrosaika oli 45min,
meillä meni puoli tuntia pidempään. Hän totesi jo alussa että te kun tiedätte
viskin valmistuksen perusasiat jne, niin päästiin ilman niitä perusjuttuja ja
saatiin höpistä muita juttuja. Kertoi saaresta, ihmisistä ja toki tislaamosta, tosi
mukava kierros. Kertoi siitä kuinka tislaamo rakennettiin sen kamalan tien
melkein loppupäähän ja kaikki tarveaineet tuotiin rekoilla sinne. Tislaamo on ollut auki
vasta 6 viikkoa ja tuoksuikin vielä ihan uudelle. Paikka oli kyllä tosi upea ja
vielä kun keli oli niin mahtava niin niitä tislauspannuja olisi tuijottanut
vaikka kuinka kauan.
|
Ardnahoen tislaamolla |
Ajettiin sitten länsirannikolle Portnahavenin kylään katsomaan hylkeitä. Auton lämpömittari näytti parhaimmillaan 19,5 astetta, mutta kun meni pilveen ja
lähestyttiin Atlantin rantaa, niin mittari putosi 14,5. Olisi ollut mukava mennä
katsomaan aava rantaa ja meren tyrskyjä, mutta tuuli oli tosi kova ja hiekka
pöllysi, eli nyt jäi Atlantin aallot katsomatta. Välillä ajettiin pieniä
ykskaistaisia teitä ja kun nähtiin kaukaa jonkun vastaantulevan niin jäätiin
levennyskohtaan odottamaan. Luonto tuoksui kostean nurmen, metsän ja suon sekoitukselta, lisäksi oli ihana lintujen konsertti. Ajettiin hitaasti
ja nautittiin pysähdyksistä ikkunat auki, varsinaista luontomatkailua autosta
käsin..
|
Hylkeillä hyvä suojaväri, makaavat etualalla |
|
Hylje kiven päällä |
Ylämaankarjaa oli paljon matkan varrella. Mutta kun tiet kapeita niin ei oikein voi pysähtyä kuvaamaa, ihasteltiin vain auton ikkunasta. Lampaita oli myös tosi paljon, ne pikkuiset oli niin ihania. Iltapäivä vierähti kuin huomaamatta siinä ajellessa. Pyörähdettiin myös Kilchomanin tislaamolla, mutta siellä oli paljon turisteja, joten todettiin vain että onneksi ehdittiin tutustua paikkaan sen alkuvuosina, nyt se pienen tislaamon tuntu oli jäänyt turistihömpän alle. Hyvää juomaa toki silti tekevät.
|
Ylämaankarjaa |
|
Kilchomanin tislaamolla |
Ajoimme Ballygrant Inn majapaikkaan jossa poika otti meidät vastaan. Saatiin isompi, perhehuone, vaikka oltiin varattu ja maksettu perushuoneesta. Olivat uusineet kaikki yläkerran huoneet, etenkin vessa oli tosi hieno, suihkussakin hyvä paine, mitä ei kaikkialla Skotlannissa ole. He ovat aikeissa uusia vielä kaikki alakerran
huoneet. Heillä oli mukava koira, collie, tottelevainen kuin mikä, mutta kun sai luvan lähteä ulos leikkimään, niin palloa olisi saanut heittää vaikka kuinka kauan.
|
Ballygrant Inn |
Käytiin sitten kävelemässä, toiseen suuntaan talolta oli mukava puiden väliin rakennettu kävelytie. Ympärillä metsää jossa siniset kukat, bluebell, kukkivat isolla aloilla. Aurinko sai kukkien värin loistamaan. Toiseen suuntaan oli tien ja pellon väliin tehty kävelytie. Upeasti näkyi Juran saaren Paps of Juran vuoret peltojen takana ja lampaat juoksentelivat pellolla.
|
Metsässä kukat kukkivat |
|
Upeat puut polun reunamilla |
|
Lampaat polun vierellä |
Torstaina 16.5 oli viimeinen kokonainen päivä saarella, lupasivat
sadetta aamupäiväksi, mutta ei sitten tullut pisaraakaan. Aamupalan jälkeen
mentiin käymään meripelastusasemalla, käytiin myös aluksella katselemassa. Sääntöjen mukaan meille piti laittaa pelastusliivit päälle että saatiin
mennä alukseen vaikka se oli laiturissa. Kyllä niillä oli hienot tekniset laitteet siellä. Pyöriteltiin valvontakameroita, joilla sai tarkennettua todella kaukana olevan kohteen. No helppoahan se oli veneen ollessa
tukevasti satamassa, keikkuvalla merellä tietty toinen juttu. Siinä se aamupäivä mukavasti vierähti. Taivas oli välillä tumma, mutta sadetta ei tullut. Me olimme siitä tyytyväisiä, mutta kuulimme että maanviljelijät kovasti kaipasivat sadetta kun ollut niin kuivaa.
|
Meripelastusalukseen menossa |
|
RNLI Meripelastusasemalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti