16.7.2019

23. Kevät/ Spring 2019 Islay

Keväällä kohteena oli Islayn saari

Lauantaina 11.5.2019 lähdimme 8:10 Finnairin koneella kohti Edinburghia. Olimme tehneet lähes kaikki edelliset matkat BA:n koneilla, mutta BA oli muuttanut lentoreittejä ja enää ei Vantaalta lähtenyt aamukonetta Lontooseen, jolla aiemmin lensimme, vaihtaen Lontoossa Glasgown koneeseen. Finnairin suora lento oli toki nopea ja perillä olimme jo yhdeksältä aamulla. Emme olleet ennalta päätetty mitä tehdään kun tullaan Edinburghiin. Suora bussi olisi lähtenyt Glasgowhin ja menopaluu lippu maksanut vain 20 puntaa, mutta päätettiin mennä bussilla Edinburghiin. Siellä jätimme matkalaukut juna-aseman säilöön kolmeksi tunniksi (2 laukkua yht. 15 puntaa eli yli 18euroa. Hullu ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa..) Kierreltiin sen kolmen tunnin aikana ihan kivasti, aurinko paistoi ja mukavasti ehdittiin vanhassa kaupungissa kävellä. 
Edinburghin linnan portilla

Edinburghin puistossa
Matkustettiin sitten junalla Glasgowiin, mistä oltiin varattu Premier inn hotellista huone. Säätiedotus lupasi perjantaihin asti lämmintä ja sateetonta, lupaava alku lomalle. 
Premier Inn aamupala, tätä herkkua taas viikoksi tiedossa
Sunnuntaina 12.5 aamulla sitten bussilla kolmisen tuntia auringon paistaessa, upeiden maisemien ympäröimänä kohti Kennacraigin lauttarantaa. Mistä vajaa 3h Calmacin lautalla yli Islayn saarelle läpi tyynen meren. 
Bussimatka Glasgow- Kennacraig, etupenkillä maisemia ihaillen


Lautalla kohti Islayn saarta, tähän näkymään ei koskaan kyllästy
Bowmoren satamassa oli etukäteen tilaamamme taksi odottamassa, sunnuntaisin ei saarella bussit kulje. Meillä oli Bowmore hotellista tilava talo vuokrattu, eli sama missä oltiin viime vuonna.  Illalla käytiin syömässä hotellilla, vuokra-auto tuotiin meille hotellille ja sitten matkapäivän jälkeen maistuikin uni hyvälle.

Bowmore hotellin mökki
Maanantaina 13.5 meillä oli aamusta sovittu tapaaminen Bunnahabhainin tislaamopäällikön kanssa. Siellä vierähti tunti jutellessa ja sitten käytiin katsomassa paikkoja kun uusivat tislaamoa ja vanhoja rakennuksia oli purettu. Samalla varattiin varasto 9:n kierrokselle paikat keskiviikolle. Päivä vierähtikin tislaamoita katsellessa, kierroksia ei nyt tehty koska ne oli tehty monta keraa aiemmin. Laphroagilta kävimme ostamassa mukaan muutaman pienen samplepullon. Mukavaa kun moni tislaamo myy 3-5cl pulloja että maistela sellaisiakin mitä ei muuten tulisi ostettua.
Bunnahabhainin tislaamolla

Laphroaghin tislaamolla
Ardbegin tislaamolla
Ardbegin tislaamolla
Tiistaina 14,5 käytiin ennen aamupalaa kävelemässä rannalla. Kun talosta lähti pihalle oli  häikäistyä aurinkoon  Useasti on Skotlannissa päivä alkanut pienellä aamusateella, mutta nyt ei tietoakaan siitä. Käveltiin rannalle ihailemaan meriveden kirkkautta, laskuvesi ja kalojen uiskentelua oli mukava seurata. Käytiin hotellilla nauttimassa mökkimajoituksen hintaan kuuluva herkullinen aamupala ja sitten lähdimme kohti Bunnahabhainin tislaamoa johon olimme varanneet "warehouse 9" tastingin, eli varastossa n.9 oli tiedossa viskin maistelua. Autoilijoille, joita oli yksi meidän kuskin lisäksi, kaadettiin vain tilkka lasin pohjalle ja he saivat minipullossa maistiaisen mukaan. Me olimme varustautuneet runsaalla määrällä tyhjiä pikkupulloja, koska oli vankka epäilys että maistiaiset on melko tuhteja. Ja niinhän ne kaikki 5 oli, eli toisenkin maistiaiset kaadettiin pulloihin, mukava sitten kotona ajan kanssa matkan jälkeen maistella niitä.

Davie kaatamassa maistiaisia


Mukavan pieni ryhmä meitä oli varastolla
Tie Bunnahabhainin tislaamolle on aina yhtä sykähdyttävä. Kapea, yksikaistainen single road jossa paljon mutkia joiden taakse ei näe onko vastaantulijoita. Maisemat on mahtavat Paps of Jura näkyy salmen toisella puolella ja nyt kukki siniset, vähän kellomaiset kukat (bluebell) laajoina ryppäinä pitkin rinteitä.
Yksikaistainen, mutkainen tie Bunnahabhainin tislaamolle


Ylämaankarjaa tien varrella
Sää oli meidän puolella. Käveltiin tislaamon pihalla ja nautittiin maisemista. Käytiin tuoksuttelemassa tyhjien tynnyreiden sisältöä, ihailtiin vanhaa, jo tutuksi tullutta porttikonkia tislaamon toimistoon. Lisäksi kierreltiin katsomassa remonttia joka oli meneillään, tislaamossa oli paljon uudistuksia tulossa rakennuksiin.

Tyhjiä tynnyreitä Bunnahabhainin tislaamon pihalla


Bunnahabhainin uudistustyöt käynnissä


Sisäänkäynti Bunnahabhainin toimistotiloihin
Nälkä alkoi tulla ja pyörähdimme Ardnahoen tislaamolla koska siellä oli ravintola. Tislaamo oli ollut auki vasta muutaman kuukauden ja ravintolasta sai vain kahvia ja pullaa, olivat avaamassa laajemmin vasta sesongin alkaessa. Katseltiin hetki ympärille ja varattiin seuraavaksi päiväksi tislaamokierros. Ajettiin sitten rantaan meripelastusasemalle jossa meidän tutut olivat sovitusti paikalla. Muutama tunti siinä vierähti iloisesti rupatellen ja nauraen, samat miehet olivat meidän todistajina kun joitain vuosia aiemmin menimme saarella naimisiin. 

Ardnahoen tislaamo
Keli oli iltapäivällä mitä upein, etenkin autossa istuessa, ulkona oli todella kova tuuli. Käytiin vielä ajelemassa ja ihailtiin taas kuinka upean värinen merivesi on. Illalla käytiin hotellilla syömässä, nyt hyvät lohiannokset ja ajoissa kotiin. 



Keskiviikkona 15.5 käytiin hotellissa aamupalalla ja oli aika pakata tavarat autoon ja jatkaa matkaa. Ajettiin Ballygrant Inn majapaikkaan josta olimme varanneet kahdeksi yöksi huoneen. Paikkaa pitää isä ja poika. Isäntä itse tuli ovelle ja oikein käsi pitkällä tuli tervehtimään että heti kun hän näki meidän nimet varauskirjasta hän muisti ”Ne Suomalaiset” oli aidosti iloisen näköinen kun meidät tapasi, viimeksi oli hänen kanssaan paljon juttua kun majoituttiin heillä. Hänellä oli aamupalakiireet kesken, eli jätettiin vain laukut ja jatkettiin matkaa.

Bunnahabhainin ja Ardnahoen tie
Edellisenä päivänä varattiin Ardnahoen tislaamolta kierros kympiltä ja taas päästiin matkaan sitä samaa pientä mutkaista ylä-alamäkitietä eteenpäin. Aurinko paistoi jälleen heti aamusta ja mukava oli katsella pieniä karitsoja jotka kirmaili pitkin peltoja. Kierrokselle ei ollut muita ilmoittautuneita, joten privaattikierros saatiin. Mukava rouva piti kierroksen, puhui selkeää englantia, toki välillä piti muistuttaa että puhuu hitaammin kun tahti oli niin kova. Oli itse kotoisin Englannista ja miehensä kanssa asunut Glasgowssa. Itse kierros tislaamossa oli mukava, ilmoitettu kierrosaika oli 45min, meillä meni puoli tuntia pidempään. Hän totesi jo alussa että te kun tiedätte viskin valmistuksen perusasiat jne, niin päästiin ilman niitä perusjuttuja ja saatiin höpistä muita juttuja. Kertoi saaresta, ihmisistä ja toki tislaamosta, tosi mukava kierros. Kertoi siitä kuinka tislaamo rakennettiin sen kamalan tien melkein loppupäähän ja kaikki tarveaineet tuotiin rekoilla sinne. Tislaamo on ollut auki vasta 6 viikkoa ja tuoksuikin vielä ihan uudelle. Paikka oli kyllä tosi upea ja vielä kun keli oli niin mahtava niin niitä tislauspannuja olisi tuijottanut vaikka kuinka kauan. 
Ardnahoen tislaamolla
Ajettiin sitten länsirannikolle Portnahavenin kylään katsomaan hylkeitä. Auton lämpömittari näytti parhaimmillaan 19,5 astetta, mutta kun meni pilveen ja lähestyttiin Atlantin rantaa, niin mittari putosi 14,5. Olisi ollut mukava mennä katsomaan aava rantaa ja meren tyrskyjä, mutta tuuli oli tosi kova ja hiekka pöllysi, eli nyt jäi Atlantin aallot katsomatta. Välillä ajettiin pieniä ykskaistaisia teitä ja kun nähtiin kaukaa jonkun vastaantulevan niin jäätiin levennyskohtaan odottamaan. Luonto tuoksui kostean nurmen, metsän ja suon sekoitukselta, lisäksi oli ihana lintujen konsertti. Ajettiin hitaasti ja nautittiin pysähdyksistä ikkunat auki, varsinaista luontomatkailua autosta käsin..

Hylkeillä hyvä suojaväri, makaavat etualalla


Hylje kiven päällä
Ylämaankarjaa oli paljon matkan varrella. Mutta kun tiet kapeita niin ei oikein voi pysähtyä kuvaamaa, ihasteltiin vain auton ikkunasta. Lampaita oli myös tosi paljon, ne pikkuiset oli niin ihania. Iltapäivä vierähti kuin huomaamatta siinä ajellessa. Pyörähdettiin myös Kilchomanin tislaamolla, mutta siellä oli paljon turisteja, joten todettiin vain että onneksi ehdittiin tutustua paikkaan sen alkuvuosina, nyt se pienen tislaamon tuntu oli jäänyt turistihömpän alle. Hyvää juomaa toki silti tekevät.
Ylämaankarjaa
Kilchomanin tislaamolla
Ajoimme Ballygrant Inn majapaikkaan jossa poika otti meidät vastaan. Saatiin isompi, perhehuone, vaikka oltiin varattu ja maksettu perushuoneesta. Olivat uusineet kaikki yläkerran huoneet, etenkin vessa oli tosi hieno, suihkussakin hyvä paine, mitä ei kaikkialla Skotlannissa ole. He ovat aikeissa uusia vielä kaikki alakerran huoneet. Heillä oli mukava koira, collie, tottelevainen kuin mikä, mutta kun sai luvan lähteä ulos leikkimään, niin palloa olisi saanut heittää vaikka kuinka kauan.

Ballygrant Inn
Käytiin sitten kävelemässä, toiseen suuntaan talolta oli mukava puiden väliin rakennettu kävelytie. Ympärillä metsää jossa siniset kukat, bluebell, kukkivat isolla aloilla. Aurinko sai kukkien värin loistamaan. Toiseen suuntaan oli tien ja pellon väliin tehty kävelytie. Upeasti näkyi Juran saaren Paps of Juran vuoret peltojen takana ja lampaat juoksentelivat pellolla.
Metsässä kukat kukkivat


Upeat puut polun reunamilla


Lampaat polun vierellä

Torstaina 16.5 oli viimeinen kokonainen päivä saarella, lupasivat sadetta aamupäiväksi, mutta ei sitten tullut pisaraakaan. Aamupalan jälkeen mentiin käymään meripelastusasemalla, käytiin myös aluksella katselemassa. Sääntöjen mukaan meille piti laittaa pelastusliivit päälle että saatiin mennä alukseen vaikka se oli laiturissa. Kyllä niillä oli hienot tekniset laitteet siellä. Pyöriteltiin valvontakameroita, joilla sai tarkennettua todella kaukana olevan kohteen. No helppoahan se oli veneen ollessa tukevasti satamassa, keikkuvalla merellä tietty toinen juttu. Siinä se aamupäivä mukavasti vierähti. Taivas oli välillä tumma, mutta sadetta ei tullut. Me olimme siitä tyytyväisiä, mutta kuulimme että maanviljelijät kovasti kaipasivat sadetta kun ollut niin kuivaa.
Meripelastusalukseen menossa


RNLI Meripelastusasemalla


Käytiin sitten pyörähtämässä Finlagganin raunioilla. Siellä on sellainen restauroitu rauniota sisältävä saareke johon ovat tehneet turisteille pienen vierailukeskuksen.

Ruuhkaa Finlaganin tiellä

Finnlagganin rauniot

Silta raunioille

Iltapäivä ajeltiin pikkuteillä tunturien keskellä, pitkin saarta näkyi useita ihanan värisiä kukkapuskia. Käytiin katsomassa saarelle avattu uusi iso golfhotelli, mutta sen piha ja ympäristö ei herättänyt mielenkiintoa. Myöhemmin iltapäivällä istuttiin hotellin terassilla ja katseltiin maisemaa ja nautittiin hiljaisuudesta. Illalla syötiin hotellilla ja mentiin ajoissa nukkumaan.
Väriloistoa teiden varsilla

Ballygrant Inn terassilla
Perjantai 17.5 oltiin aikaisin aamulla ulkona katsomassa auringonnousua. Heräilevää luontoa linnunlaulun säestyksellä oli mukava seurata hetken aikaa. Sitten oli aika pakata tavarat autoon, nauttia aamupala ja ajaa lauttasatamaan minne jätimme vuokra-auton. Maileja mittarissa 136, eli 218km tuli ajettua näiden päivien aikana
Auringonnousu
Lautalla siirryttiin mantereelle, sieltä bussilla Glasgowhin mistä junalla Edinburgiin missä meillä oli lentokentältä varattu hotelli. Lauantaina 18.5 lensimme sitten kotiin. Seuraava matka Skotlantiin lienee syksyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti