Torstaina 26.9.2019 Lensimme British Ariways:sin koneella Lontooseen. Meillä oli jo alkuvuodesta varatut liput Whisky Show messuille Lontooseen. Teimme myöhemmin päätöksen että yhdistetään messuviikonloppuun Skotlannin matka, eli tilattiin sitten erikseen lennot Lontoosta eteenpäin. Lontoossa käytiin perjantaina tutustumassa James Bond näyttelyyn ja kierreltiin ympäri Lontoota, yli 10 km tuli käveltyä siinä huomaamatta. Lauantai ja sunnuntai meni viskimessuilla.
 |
Lontoon viskimessuilla
|
 |
| James Bond näyttelyssä |
Maanantaina 30.9 aamusta lähdettiin metrolla Heathrowin kentälle
ja sieltä lennettiin Glasgowhin. Eli tästä aamusta alkoi meidän Skotlannin loma.
Glasgown lentokentältä lähtee 15min välein bussi keskustaan. Ostettiin menopaluu liput 14 puntaa kappale (16,17 eur). Keskustassa
käveltiin juna-asemalle ostamaan lippu Ardrossaniin kylään joka sijaitsee n. 50 kilometrin päässä Glasgowsta länsirannikolla. Junamatka kesti n.40min. Olimme viimeksi käyneet siellä 2011 (löytyy matkatarina nro:8), silloin hyppäsimme Paisleyn asemalta junaan, nyt halusimme koukata Glasgown kautta. Juna lähtikin melkein heti ja olimme perillä Ardrossanissa iltapäivällä kolmen aikaan. Ardrossanin kylä on ollut suuri laivanrakennuspaikka 1800luvulta 1900 luvulle, nyt siellä sijaitsi Calmac lauttayhtiön terminaali josta lähti lautta läheiselle Arranin saarelle. Muuten ei enää mitään laivoihin liittyvää kylässä ole.
Olimme varanneet hotellihuoneen Lauriston hotellista joka sijaitsee ihan juna-aseman välittömässä läheisyydessä, merenrannalla. Huone oli edullinen, vain 75 puntaa (86,59eur), erittäin tilava iso huone ja upea erkkeri kohti aavaa merenrantaa. Huone oli kauniisti sisustettu, tauluja myöden. Hotellin aulassa oli upeita meriaiheisia vanhoja tauluja, jopa ulko-oven vieressä oleva sateenvarjoteline oli meriaiheinen. Kerrosten välissä portaikossa oli pari metrinen lasinen taideteos. Hotelli oli kaunis, toimiva ja sijainti täydellinen. Lisäksi ruoka oli hyvää niin illallisella kuin aamupalalla. Ehdoton suositus jos sielläpäin liikkuu ja arvostaa enemmän persoonallisuutta kuin ylenpalttista prameutta.
 |
Lauriston hotelli, oikealla meidän huoneen erkkeri-ikkuna
|
 |
| Lauriston hotellin pihalta näkymä kohti kylää, takana Arranin saari |
 |
| Ardrossanin rantaviivaa aamuauringossa |
 |
| Lauriston hotellin huone, Erkkeri ja yksi huoneen tauluista |
 |
| Hotellin aulan tauluja, portaikon lasi-ikkuna, alaoven sateenvarjoteline |
Tiistaina 1.10 lähdettiin aamupalan jälkeen kävellen
kohti lauttarantaa. Ostettiin menopaaluliput Arranin saarelle 8 puntaa (9,22eur) ja aamuauringon helliessä nousimme alukseen. Lautta lähti 9:45 ja vajaan tunnin kesti matka Arranille. Syksyinen keli oli armelias, aurinko paistoi, ei satanut eikä juuri tuullut. Mukava oli kannella katsella kuinka Arranin jylhä siluetti muuttui kun rantaa lähestytiin.
 |
| Kohti Arranin saarta |
 |
| Lähestymme Brodickin satamaa |
Saarelle kun saavuttiin Brodicin satamaan, niin mentiin rannassa olevaan autokorjaamoon,
joka toimi myös bensa-asemana ja auton vuokraamona. Vanhempi, työhönsä kypsynyt rouva, oli kassalla.
Kysyimme meidän autoa ja hän ilmoitti ettei ole varausta. Näytetiin sähköpostia minkä olimme saaneet vastaukseksi kun etukäteen kyseltiin autoa. Kerrottiin että vastattiin siihen meilin että
varaa meille auto kahdeksi päiväksi, mutta ei saantu enää siihen vahvistusta. Eli
herra ketä vastasi minulle kännykästä meiliin, ei ollut sitten muistanut
toimistolla kirjata sitä ylös. No rouva kiukutteli siinä meille ja muille
asiakkaille, mutta lopulta myönsi että heillä on vielä yksi auto vapaana.
Totesi ettei hän tiedä onko sitä siivottu ja että se on manuaali. Lopulta antoi paperit etten ja maksettiin autosta 102 puntaa (117,55eur). Vuokra-aika oli siitä aamupäivä
yhdestätoista seuraavaan iltapäivään neljään. Rouva näytti kolhut edestä ja takaa ja sitten antoi avaimet. Vuokrauspapereista ei saatu kopiota, oli vähän outoa toimintaa. Auto oli Toyota Aygo, pikkuinen, mutta toinen matkalaukku mahtui takapenkille ja toinen takaluukkuun, eli ei muuta kuin matkaan.
 |
| Brodicista matkaan |
Aurinko paistoi
täydeltä taivaalta, lämpötila oli 10-12 astetta vaihdellen missä kohti vuoria
mentiin. Upea päivä oli autosta katsoa maisemia, aurinko lämmitti niin että autossa tarkeni t-paidassa. Lähdettiin Brodickista länsirannikolle ja siellä oli hylje loikoilemassa kivellä. Käveltiin rannalla, tuoksuteltiin meri-ilmaa ja nautittiin raikkaudesta ja katseltiin kuinka hylje nautti auringosta. Vaikka jo torstaina oltiin lähdetty reissuun, niin nyt tiistaina tuli ensimmäisen kerran voimakas tunne siitä että on lomalla!
 |
| Vuokra-auto ja kuski |
 |
| Hylje nauttimassa aurinkoisesta päivästä |
Hylkeiden ja rannan pyöreiden kivien ihailun
jälkeen jatkettiin matkaa kohti saaren pohjoiskärkeä Lochranza nimiseen kylään.
Saaren pohjoisosasta lähtee toinen lautta mantereelle, lauttarannan lähellä on
niemeke jossa meidän hotelli, Lochranza hotel sijaitsi. Keli oli upea kun ajettiin hotellin ohi. Vastarannan vuori oli kauniin värinen, vaikkei
mitään virallista ruskaa ollutkaan, niin auringonvalo värjäsi rinteen. Koska keli oli
niin upea, niin päätettiin ettei käytetä aikaa matkalaukkujen viemiseen hotelliin, vaan ajettiin hotellin ohi kohti Arranin tislaamoa jota myös Lohranza tislaamoksi nykyisin kutsutaan. Saari on nimeltään Arran ja ennen käyttivät
sitä nimeä tislaamosta, mutta nyt he ovat perustaneet toisen tislaamon saarelle, niin tislaamoa kutsutaan myös kylän nimellä jotta se varmasti erottuu uudesta tislaamosta. Tislaamon vieressä pellolla oli lauma kauriita, mutta kamera ei ollut lähellä. Edellisellä kerralla 2011, kun kävimme saarella, näimme kauriita paljon, joten ajattelimme että kyllähän niitä vielä nähdään. Ei sitten tullut kameraa kaivettua ja kuvattua niitä, olisi kyllä pitänyt.
 |
| Vanha tislain Tislaamon pihassa |
 |
| Lohranza/ Arranin tislaamon vierailukeskus |
Kävimme syömässä päivän keitot tislaamon kahvilassa, oli kyllä hieno maisema siinä ruokaillessa. Katselimme vierailukeskuksessa paikkoja ja koska oli niin hieno ilma ulkona, ei haluttu nyt mennä sisään tislaamokierrokselle, vaan varattiin kierros seuraavaksi päiväksi.
 |
| Lounaalla tislaamon kahvilassa |
Upeassa kelissä ajettiin sitten saaren eteläkärkeen Lagg tislaamolle. Tislaamo oli ollut toiminnassa vasta nelisen kuukautta, eli uusi ja siisti rakennus odotti meitä. Itse
tislaamorakennus oli kyllä arkkitehtien taidonnäytös, todella hieno. Talon muoto
mukaili saarelle tultaessa olevaa näkymää vuorista, ja hyvin olivat arkkitehdit onnistuneet suunnittelussa. Hienosti istui maisemaan.
 |
| Lagg tislaamo |
Kierrokselle lähti meidän lisäksi 9 muuta. Ensin oli videoesitys joka näytetiin maahan ja kuva tuli Arranin
saaren muotoisena lattiaan. Erinlainen tapa katsoa esitystä, omalla tavallaan ihan
mielenkiintoinen, välillä vaan oli väärässä kulmassa kuvaan nähden, mutta eihän
se pitkä esittely ollut. Saatiin videon lomassa maistaa pienet maistiaiset tislaamon tislettä. Kierros oli mielenkiintoinen. Nopeassa tahdissa käytiin kaikki oleellinen läpi ja sitten maisteluhuoneeseen. Autoilijat
sai lasien lisäksi pikkupullon mihin kaataa juoma, lasit saatiin pitää
muistona.
 |
| Videoesitys lattiaan |
 |
| Tislauspannut |
 |
| Oman pullon täyttömahdollisuus |
Tislaamokierroksen jälkeen lähdettiin ajamaan kohti saaren pohjoisosaa, jossa korkeat vuoret sijaitsevat. Koko saari tulikin sitten kierrettyä ensimmäisen päivän aikana. Länsirannikolla ajettiin taas hyljekohdan ohi, nyt oli kymmenen hyljettä loikoilemassa kivillä. Tie oli hyväkuntoinen ja kaksikaistainen. Lähes kaikki saaren tiet olivat kaksikaistaisia, mikä teki ajamisesta mielyttävää.
 |
| Länsirannikon maisemaa |
Saavuimme lopulta hotellille, vastarannan vuorenrinne loisti selän
takana, hotelli kauniina edessä. Matkalaukut vain huoneeseen, niin olikin jo hyvä nälkä ja mentiin alas syömään. Maisema
muuttui ihanasti kun aurinko alkoi laskemaan, kauniit oli maisemat ruokaillessa. Kauniit oli maisemat myös baarissa selän takana, sillä hotellissa oli hieno viskivalikoima.
 |
| Hotelli Lohranzan pihan edustan maisema |
 |
| Lohranza hotellin viskivalikoima |
 |
| Hotellin baarin ikkunasta maisemaa |
Auringon laskiessa aikaisin, tuli nopeasti pimeää ja kaunis tähtikirkas taivas. Netistä oltiin nähty paljon ihania revontulikuvia, jotka oli kuvattu lähipäivinä Skotlannin saarilta. Siinä sitten tuli pari kertaa yöllä varmisteltua ikkunasta josko niitä revontulia olisi, mutta oli tyytyminen pelkkään tähtitaivaaseen. Mutta kaunis oli sekin. Pimeää, sivustalla majakan valon loiste teki ajoittain valokaaren ja taas oli pimeää tähtien tuikintaa lukuunottamatta.
Torstaina 8.10 herättiin ajoissa, kuten aina, ja odoteltiin millainen auringonnoususta tulee. Mutta aurinko nousi vuoren takaa, joten esiintultuaan, se oli jo melko korkealla. Itse auringonnousu jäi näkemättä. Syötiin aamupala ja lastattiin matkalaukut autoon ja oli aika hyvästellä Lohranzan kylä.
 |
| Aamupalalla |
 |
| Lohranza hotelli, meidän huone oikealla ylhäällä, alla aamiaishuone |
 |
| Lohranzsa hotellin edustan aamumaisema |
Ajettiin läheiselle Arranin/ Lohranzan tislaamolle. Oltiin varattu kierros
klo:12 mutta päätettiin mennä jo heti kympin kierrokselle. Tislaamon pihalla olimme varttia vaille kymmenen, vierailukeskus
aukesi vasta kympiltä. Taivas oli lähes pilvetön ja aurinko paistoi. Kyllä taas hämmästeltiin uskomatonta tuuri kelien kanssa. Kauriiden/Saksanhirvien (Red deer) papanoita oli hurjasti tislaamon
porttien vieressä ja tiellä. Itse alue oli yöllä tiukasti aidattu ettei kauriit
pääse sisään. Kovaa mylvintää kuului tislaamon takaa tunturin rinteeltä,
sellaista syvää kurkunpohjasta tulevaa mörinää. Ei nähty kauriita, mutta arvattiin että niistä ääni lähtee.
 |
| Arranin/ Lohranzan tislaamo |
 |
| Tislaamon pihalta, sininen, pilvetön taivas kattonaan |
Kymmeneltä päästiin sisään ja heti
mukava herra kertoi meille että ollaan ainoita kierroksella. Lähdettiin siis
kolmistaan matkaan ja kysyttiin häneltä ulkona kuuluneesta mylvinnästä. Kertoi että juuri tähän
aikaan vuodesta urokset keräävät naaraat kasaan ja ne käyvät kovaa taistelua
naisistaan. Kertoi että kesällä uroksilla on vielä kapea rinta, mutta tätä
kiima-aikaa kohden niiden koko rinta kasvaa jotta saavat sitten paremman äänen
kun kisailu alkaa.
Meillä kävi tuuri kun saatiin yksityiskierros, opas kun kuuli
että ollaan edellisenä päivänä oltu heidän Lagg tislaamolla ja vuosien varrella yli 30:llä tislaamokierroksella, niin hän sanoi että tehdään
sellainen kierros kuin hauatte. Että hän ei käy viskin valmistusta läpi
vaan hengillaan ympäriinsä ja kyselkää kun tulee jotain mieleen. Ensiksi
katsottiin video heidän tislaamolta, lopuksi tuli vielä 2min mainosfilmi
heidän ”tulevasta” Lagg tislaamosta joka oli kuvattu rakennusvaiheessa ja siinä
kerrottiin mitä suunnittelevat rakentavansa. Opas pahoitteli meille ettei video ollut ihan
ajantasalla, etenkin kun oltiin edellispäivänä nähty tislaamo jo toiminnassa. Mutta
mielenkiintoinen video oli kyllä. Siitä näki kuinka he alkoivat rakentamaan keskelle ei mitään
ja millaista oli rakennusvaiheessa.
 |
| Arranin tislaamon pannut |
 |
| Arranin tislaamossa |
 |
| Mukava oppaamme kierroksen jälkeen maistiaisa tarjoamassa |
 |
| Vierailukeskuksen myymälä |
Kuulimme että koska Arranilla sataa niin paljon, niin tislaamo ei ole ollut suljettuna sen takia että vettä olisi liian vähän. Näinhän käy monellle tislaamolle kesällä että joutuvat ajamaan alas tuotannon koska vettä on liian vähän. Tänä kesänä olivat joutuneet sulkemaan Arranin tislaamon koska oli satanut niin paljon että heidän vedenottopumppu oli mennyt tilttiin kun oli noussut likaa veden mukana pumppuun. Ensimmäinen tislaamo missä kuultiin näin päin tislaamon tuotannon sulkemiesta, että johtuu liiasta vedestä. Skotlannissahan on sanonta "today's rain is tomorrow's whisky" eli tämän päivän sade, on huomisen viski.
Reilu tunti siinä meni kiertäessä tislaamolla, vaikka perushöpinät jäi pois. Oikein
mukava kierros ja valokuviakin sai ottaa. Kierroksen lopuksi oli vielä maisteluhuoneessa mahdollisuus maistaa heidän tuotteitaan, mutta tällä kertaa tyydyimme tuoksuttelemaan ja kuuntelemaan tietoa uutuuksista. Hankimme vielä vierailukeskuksen kaupasta vähän tuliaisia kotiin ja nautimme kahvit tislaamon baarissa. Mukava aamupäivävierailu oli ja sen jälkeen aika jatkaa matkaa kohti Brodickkia.
 |
| Länsirannikon haikut |
Ajoimme jälleen saaren länsirannikkoa, itärannikon puolella oli tie suljettu korjaustöiden takia neljän päivän ajan. Matkalla pysähdyimme kuvamaan ylämaankarjaa,
kyllähän joka lomalta on yks haikku (ylämaankarja) kuva otettava. Jonkin matkaa ajettuamme näimme kyltin King's cave ja pysähdyimme metsässä olevalle parkkipaikalle. Olimme ennalta katsoneet että siellä on 5km pitkä kävelylenkki metsässä joka menee merenrannalle missä on vanhoja luolia. Meillä ei ollut aikomusta lähteä nyt kiertämään lenkkiä, koska ei ollut sopivia varusteita päällä ja vuokra-auton luovutus oli iltapäivällä. Mutta lähdimme jonkin matkaa kävelemään metsälenkkiä. Skotlannin metsien ulkonäkö poikkeaa Suomen metsistä ainakin siinä, että metsät ovat tuuheita ja auringon valo ei pääse alas. Näin puiden juurilla ei ole paljoa kasvillisuutta, vaan on kuivaa ja väritöntä. Mutta hyvän lenkkipolun olivat tehneet metsään ja maisemat upeita metsäpolun auetessa aavaan kohtaan.
 |
| Metsäpolku |
 |
| Metsän reuna josta näkee alkavan metsän maastoa |
 |
| Maisemaa kävelylenkin varrelta |
Ajeltiin sitten hiljakseen, maisemia ihaillen. Oli kyllä niin tuuri kun saatiin pariksi Arranilla olopäiväksi upea aurinkoinen keli. Seuraavaksi päiväksi oli jo luvattu kovaa tuulta, mutta toistaiseksi aurinko paistoi. Tie joka meni vuorten välissä poikki Arranin saaren oli erittäin hyvä. Skotlannin saarilla on tottunut huonokuntoisiin teihin, niin tämä oli kyllä ihan luksusta.
 |
| Arranin vuoriston keskellä kulkeva tie |
Saavuimme yhden jälkeen Brodicin kylään, eli paikkaan
johon edellisenä päivänä saavuttiin mantereelta lautalla. Oli edelleen niin upea ilma, että päätetiin luvuttaa vuokra-auto pois ja jatkaa kulkua kävellen. Nyt oli eri
nainen huoltoasemalla, auton luovutus sujui ongelmitta ja matkalaukkuineen jatkettiin matkaa vieressä olevaan Douglas hotelliin. Huone ei ollut vielä luovutuskunnossa, eli juotiin kahvit baarissa ja katseltiin yleisvaikutelmaa hoteelista. Pian saatiinkin huone ja vietiin tavarat huoneeseen. Hotelli ja huone ovat yleisen mittapuun mukaan hienoja, luksuksena sitä myyvätkin. Meidän makuun kyllä liian hieno, persoonaton, mutta varattiin se lähinnä sijainnin takaia. Ja huone maksoi 99 puntaa (112,86eur) aamupalalla, joka oli kohtuullinen hinta saarella. Lohranzan hotellista maksoimme 135 puntaa (155,56eur) yö, mutta se olikin meille mieluisampi hotelli vaikka olikin vanha ja vaatimattomampi, mutta huomattavasti persoonallisempi ja kodikkaampi.
 |
| Douglas hotellin huone |
Tavaroiden huoneeseen viennin jälkeen lähdimme kävelemään kohti
paikallista Arranin olutpanimoa joka sijaitsi Brodickin linnan vieressä. Kävelypolku meni välillä
golfkentän läpi, välillä tien viertä, mutta suurimmanosan ajasta oli upeita,
valtavia puita ympärillä. Panimo oli pienessä talossa eikä heillä ollut
kierroksia sinä päivänä, eli tutustuminen siihen oli nopea. Lähdimme katsomaan linnaa joka oli siinä vieressä. Matka linnan puutahan läpi oli
hieno, vaikkakin aikamoista ylämäkeä kiipeä. Puskien ja istutusten lehdet oli pitkälti pudonneet ja puutarha ei ollut enää edustavimmillaan, mutta varmaankin kesällä riittää katsottavaa. Hienoja, erilaisia puita oli linnan piha täynnä. Itse linna ei
ollut mikään kutsuva ja 15eur sisäänpääsy ei kiehtonut koska lippu sisälsi eniten
puutarhan kiertoa ja olisi kyllä paras tehdä keväällä tai kesällä.
 |
| Brodicin linna |
Käytiin viereisesslä kahvilassa kahvilla, me istuttiin pihalla terassilla takit
päällä, mutta paikallisilla osalla vain t-paita, on kyllä ihmeen karaistunutta
kansaa. Kahvitauton jälkeen käveltiin takaisin Brodicin kylälle, kuvassa merkitty linna, yli 10km
tuli kävelyä.
 |
| Päiväkävelyn jälkeen Brodicissa, linna näkyy nuolen päässä |
Illalla käytiin syömässä Ormidale hotellissa josta olisimme varanneet huoneen, mutta hotelli oli täysi jo silloin kun matkaa suunniteltiin. Tosin pieni hotelli, seitsemän huonetta vain. Mutta heillä ravintola jossa käy paikalliset ja sellainen kiinnostaa aina enemmän kuin turistipaikat. Vähän jouduttiin käyttämään navigaattoria ja kävelemään pikku kujia, mutta lopulta löydettiin perille. Mukavan näköinen pikkupaikka, ruokapöydät
oli vähän Arranin saaren mallisia ja takassa paloi oikea tuli. Ihana emäntä oli
ihmeissään kun tiskillä oli suomalaisia, ei mitään yleisiä vieraita kuulemma. Suosituksena oli
seinällä ruokalistassa medium curry ja sellaiset syötiin. Valtavat annokset, maukkaat ruuat ja edulliset. Kyllä kannatti kävellä vähän kauemmas.
 |
| Curry annokset |
Ruokailun jälkeen oli
jo pimeää, joten käveltiin isoja teitä pitkin ja löydettiin hienosti takaisin hotellille. Säätiedotuksessa oli varoituksia kovasta
tuulesta, hurrikaani Lorenzon jäänteet olivat tulossa kohti Skotlantia. Lauttaliikenne oli ”keltaisella
varoituksella” eli saattavat katkaista lyhyellä varotusajalla lauttaliikenteen. Meillä oli tarkoitus lähteä
torstaina vasta 11:05 lautalla, mutta päätettiin siirtää lähtö 8:20 lauttaan siltä varalta että lauttaliikenne menisi sen jälkeen poikki. Aamun ensimmäinen lautta
07:00 oli jo ilmoitettu perutetuksi.
Torstaiaamuna 3.10 kamat aikaisin kasaan. Aamupalaa sai hotellista 7:15
alkaen, tosin vain kylmää sellaista, mutta pekonia munineen oltiin jo viikon verran syöty, niin tämä kävi hyvin. Käytiin ennen aamupalaa ulkona ihailemassa kaunista aamua. Lauttaterminaali näkyi hotellin pihasta, eli matka ei olisi pitkä matkalaukkuineen kävellä. Hyvin maisema muuttui auringonvalon mukaan.
 |
| Hotellin pihalta näkymä lauttarantaan |
 |
| Douglas hotelli aamuhämärässä |
 |
| Douglas hotellin piha aamulla |
 |
| Lautta saapumassa rantaan |
Lautta saapui rantaan ajallaan ja hyvässä kelissä olimme vajaassa tunnissa mantereen puolella. Juna tulikin saman tien satamassa olevalle
juna-asemalle ja siinä odoteltiin n.20min junan lähtöä. Mukavaa että juna tuli
ajoissa niin sai lämpöisessä odotella. Koska
lähdettiin aikaisella lautalla, niin oltiin Glasgowssakin aikaisin, jo yhdekäsn jälkeen aamulla. Oltiin
varattu hotelli perinteisesti Premier inn Buchanan hotellista, joka sijaitsee ihan keskustassa.
Huonetta ei vielä ollut valmiina, mutta saatiin jätettyä kamat hotellille.
Käytiin sitten turisti-infosta kysymässä millä bussilla pääsee Auchentoshan tislaamolle. Neuvoivat ostamaan päivälipun joka maksoi n.5eur, sillä pääsisi
edestakaisin ja saisi tietty matkustaa miten paljon vain päivän aikana.
Etsittiin sitten oikea pysäkki ja bussi tuliin melko pian. Matka
autolla olisi varmaan vartin, mutta bussi kiersi useamman lähiön läpi. Oli kiva
katsella vähän syrjäistä osaa Glasgowsta ja välillä myös vähän
parempiosaisten paikkaa. Matka kesti 50min ja kuskin ohjeiden mukaan jäimme pois päätepysäkillä, joka oli ihan tislaamon lähellä. Vähän matkaa tislaamon portista sisään kuljettua oli pieni vartijakoppi
josta tulikin ihana vanha pappa toivottamaan meidän tervetulleiksi. Oli erittäin kohtelias ja mukava mies. Oli varmasti palkkansa arvoinen, niin
tervetulleeksi tunsi itsensä. Hänen ohjeiden mukaisesti käveltiin
jalankulkualuetta tislaamolle.
 |
| Auchentoshanin tislaamo |
Seuraava kierros oli yhdeltä ja siihen oli puolisen tuntia aikaa, joten otettiin pieni maistelukierros ennen
itse tislaamokierrosta, sentin verran kolmea eri juomaa. Douglas niminen opas kävi siinä kertomassa meille juttuja ja yhdeltä kun lähdettiin kierrokselle, niin sama
mukava mies lähti kierrättämään meitä. Alku oli erittäin lupaava, oltiin kahdestaan
ja taas saatiin sovittua että jätetään peruspuheet viskinvalmistuksesta pois ja hän
kertoi meille tislaamon historiasta ja rupateltiin muuta mukavaa. Hetken päästä tulikin kolmen seurue myöhästyneenä
mukaan. No loppukierros mentiin sitten peruskaavan mukaan. Mukava kierros oli ja
päästiin varastoon nautiskelemaan varaston tunnelmasta.
 |
| Maistelu ennen kierrosta |
 |
| Tislaamokierroksella |
 |
| Tislaamon pannut |
 |
| Varastokierroksella |
Kierroksen jälkeen käveltiin bussipysäkille ja sieltä lähtikin juuri meidän bussi. Bongatiin matkalla joku paikallinen ostoskeskus ja käytiin siellä lounaalla. Kierreltiin vähän ja hypättiin toisesta kohdasta kesustan bussiin. Nyt olikin nopeampi reitti ja pian olimme Glasgown keskustassa. Nyt oli hotellihuone valmiina, kerroksena ylin, eli 18:sta kerros.
 |
| Hotellihuoneesta näkymä keskustaan |
Illalla käytiin syömässä Bon Accord baarissa. Ruoka oli hyvää ja hinta-laatu varsin kohdallaan. Kannattaa käydä jos Glasgowssa piipahtaa. Ja onhan siellä varsin mahtava viskivalikoimakin. Kännykään voi ladata apin mistä näkee juomat ja hinnat, helppo sieltä valita omaan lompakkoon sopiva juoma jälkiruuaksi.
Perjantaina 4.10 purevan kylmä tuuli aamulla, lämpötila oli joitain astetta plussan puolella, ehkä 4. Vettä
tihutti välillä, mutta ei onneksi satanut pahemmin. Tarkoitus oli vähän
shoppailla, mutta kun piti olla paljon päällä että ulkona tarkeni, niin
sitten oli liikaa kaupoissa. Vähän kierrettiin ja tuotiin ostokset hotellille
ja luovutettiin huone puoleltapäivin ja jätetiin matkalaukut säilöön. Käytiin syömässä päivän keitot Piperbaarisssa missä oli paljon paikallisa joko lounaalla tai oluella. Lounaan jäälkeen lähdettiin kohti Tennents olutpanimoa. Oli sellainen osa Glasgowsta jossa ei
oltu ennen oltu, välillä oli aika tyhjää talojen kivijalkakauppojen osalta, oli
ratutaristikoilla suljettuja tyhjiä tiloja, välillä oli taas mukavan
näköisiä vanhoja taloja joissa kahviloita ja muita. Kiva nähdä uutta osaa
kaupungista.
 |
| Glasgown katumaisemaa |
Tennetsin Panimo oli valtava, ei niitä mittasuhteita oikein tajua. Pitkä
tiiliaita oli matkalla turisteille tarkoitettuun sisäänkäyntiin, ihania
maalauksia oli siinä. Seuraava kierros oli yhdeltä ja siihen mentiin, meidän lisäksi tuli kaksi muutakin pariskuntaa kierrokselle.
 |
| Tennetsin sisäänkäyntiä lähestymässä |
Kierrokselle piti pukea turvaliivit päälle, lisäksi piti olla
päähine. Jos oli lippis ja se hyväksyttiin, mutta takin huppua ei. Laitettiin sellaiset suojaverkot päähän, yhtä hölmöiltä näytettiin kaikki ne päässä. Kierros oli ihan mielenkiintoinen, vetäjä puhui selvää englantia ja kertoi mielenkiintoista tarinaa panimosta. Pullotushuoneessa meni liukuhihnalla pulloja 1000kpl minuutissa, viereisessä tölkityshuoneessa meni 2000 tölkkiä minuutissa. Oli kyllä aika mahtava laitos, pitkälle automatisoitu tietysti. Kierroksen
lopuksi sai tuopin heidän olutta, kuului sisäänpääsyn 13,5eur hintaan. Tennets on Skotlannin
eniten myyty olut, sitä saa joka paikasta Skotlannista ja toki myös Suomesta
kaupasta.
 |
| Tennetsin oluttankit |
Takaisin käveltiin ihaillen Glasgown maisemia, matkalla
syötiin päivän keitto yhdessä kuppilassa yliopiston lähellä.
 |
| Glasgown keskustassa |
Hotellilta haettiin sitten matkalaukut hotellin säilytyksestä ja hypättiin lentokenttäbussiin. Oltiin joskus neljän aikaan Holiday Inn lentokenttähotellissa. Sieltä oltiin varattu huone koska se oli edullisin hotelli lentokentällä, huone maksoi 74 puntaa (84,6eur). Hotelli sijaitsee ihan lentokentän vieressä, perushuone ja aamupala kuuluu hintaan. Hetken oikaistiin huoneessa, mukava oli vähän lepuuttaa jalkoja, 7km tuli käveltyä päivällä. Illalla käytiin lentokentällä Caledonia baarissa syömässä, siellä edullisempi ruoka kuin hotellissa ja ruoka ihan hyvää.
Lauantaina 5.10 noustiin aikaisin ja käytiin aamupalalla.
Taisi olla monipuolisin aamupala kaikista tällä lomalla. Ja kaikki oli tosi kauniisti esillä. Aamupalan jälkeen käveltiin tien toiselle puolelle lentokentälle ja
buukattiin itsemme sisään lennolle. Kysyttiin että onko mahdollista että
laittaisivat matkalaukut suoraan Helsinkiin vaikka meillä on ostettuna kaksi
erillistä lentoa, mutta ei onnistunut. Tämä oli meidän 24:s Skotlannin matka ja
melkein kaikki on tehty niin että lennetty Lontooseen ja vaihdettu sieltä
Skotlannin koneeseen, mutta ensimmäinen kerta kun oltiin ostettu erillinen
matka Lontooseen ja sieltä erikseen Skotlantiin. Käytiin BA:n loungessa vielä vähän
syömässä aamupalaa ja sitten koneeseen, lento kesti reilun tunnin, eli äkkiä
oltiin Lontoossa.
Lähdettiin sitten koneesta ulos suht ensimmäisten joukossa
(istuimme melko edessä) ja osa kääntyi sinne missä on jatkolennot, me sinne mistä mennään ulos. Kun oltiin päästy ulkopuolelle tuli BING ne
matkalaukut, mistäs me ne nyt saadaan!?! Ei voi olla totta, oltiin niin innoissaan
paahdettu ulos, että vaikka muistettiin matkalaukut, niin ei sitten katsottu mihin
pitää mennä. No etsimään infotiski mistä neuvoivat menemään hallin perällä
olevaan matkalaukkuneuvontaan ja siellä on puhelin mistä pitää soittaa ja
pyytää apua. No soittamaan sinne ja annoin meidän matkalippuihin
liimattuihin tarroihin merkityt numerot. Hetki meni ja sanoivat että soita 10min päästä uudestaan.
Odoteltiin siinä ja soitin taas uudestaan ja BA:n henkilökunta vastasi ettei Glasgown laukut ole vieläkään tulleet, että soita 10:50 uudestaan, kone oli siis
laskeutunut 10:15. No siinä sitten venailtiin ja mitään ei tapahtunut. Olivat
ottaneet meidän puhelinnumeron ja luvanneet soittaa jos jotain, muuten tuovat
laukut meille. No soitettiin taas jossain välissä ja kerrottiin että meillä on
jatkolento ja vähän kiire ja käskivät vain odottaa. 11:00 huomattiin taululta että Glasgown
koneen laukut on kaikki jaettu, eli tiedettiin että nyt ne laukut olla niillä.
Soitettiin taas ja vastasivat että joku on juuri tuomassa niitä, että 2 min menee enää. No
5min päästä meidät haettiin sisään viereisestä ovesta, siellä oli
työntekijöiden turvatarkastus. Tiukasti ilmoittivat että toisen pitää jäädä ja
toinen lähtee hakemaan laukkuja. Sovittiin kumpi lähtee, ja lähtijän piti riisua
kaikki ylimääräinen pois, eli reppu, huivi, takki yms ja sitten
turvatarkastuksen läpi sisään passi kädessä. Oli kyllä vähän rikollinen olo kun hurjasti henkilökuntaa ympärillä ja yks ohjaa välillä seiso siinä, siirry tuonne, anna
passi tuolle jne..
Lopulta kun henkilötiedot oli kirjattu, niin toinen jäi ”pantiksi”
istumaan nurkkaan kun toinen tultiin hakemaan British Airwayssin, eli lentoyhtiön
edustajan toimesta. Pahoittelin hänelle meidän sähläystä, hän kohteliaasti brittiläisenä
vähätteli että ei mitään, mutta ei selvästi ollut yhtään iloinen kun joutui
pitkiä käytäviä kävelemään. Sitten antoi ohjeen että odota siinä kaksi minuuttia
ja näytti kaksi sormea pystyssä kahta. Vastasin kaksi sormea pystyssä ”Two” ja
seisoin kiltisti paikalla. Mies kävi jossain huoneessa, palasi takaisin ja
sanoi että laukut on hihnan kolme vieressä. Katsoin
pitkän hallin toiseen päähän missä näin kolmosen, toistin miehen sanat, hihnan
vieressä, ei hihnalla ja mies livahti ovesta sisään. Olin siinä missä
normaalisti hihnoille tulee tavarat koneista. Kävelin pitkän käytävän
päähän ja siellä kolmoshihnan edessä oli meidän matkalaukut työntökärryn päällä
vierekkäin, ei ketään ihmistä niiden vieressä vaikka muuten ihmisiä vilisi ohi.
Syyskuun 11:sta päivän jälkeen on jatkuvasti kuulutuksia että älä jätä matkalaukkuja
yksin tai ne tuhotaan, siksi oli jotenkin niin outoa nähdä meidän matkalaukut
siinä ilman vahtia. No, mulla oli olo kuin piilokamerassa, tiesin että jostain
vahditaan kuitenkin. Otin sitten kärryn ja pikavauhtia kävelin tullin läpi
toiselle puolelle ja pitkän käytävän päähän josta olin lähtenyt laukkujen perään. Matkakumppani odotti siellä
turvatarkastushuoneessa. Kun olin kohdalla niin sanoivat hänelle että sinun ystävä tulee, ja hän astui ulos huoneesta kun olin kohdalla, eli jostain olivat seuranneet laukkujen hakua.
Loppuhyvin kaikki hyvin. Kyllä vähän manattiin omaa sähläystä, mutta onneksi meillä oli riittävästi
aikaa lentojen välillä. Vaikka melkein tunti tuhraantui siinä laukkuja
odottaessa, niin hyvin ehdittiin toiseen terminaaliin junalla. Siellä mentiin
Qantasin loungeen syömään, siellä aina herkulliset ruuat. Koneessa
oltiin bisneksen puolella eli siellä taas ruuat. Nälkä ei ollut, mutta kylmä
lihalautanen oli tosi hyvä ja kun vielä kylmäruoka, niin pystyi syömään hitaasti. Lento Suomeen meni siinä rattoisasti. Auto oli Seutulassa tallella ja vaikka ulkona oli lämpöä vain pari astetta, ei
se tuntunut yhtä kylmältä kuin Glasgowssa missä oli kuitenkin aamulla 8 astetta. Glasgowssa oli niin raaka kylmä viima. Mukava reissu jälleen!
 |
Qantasin loungen herkut
|
 |
| Lentokoneen herkut |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti