21 Dundee, Perth, Edinbugh

Perjantaina 15.5.26 meillä oli aamulento 06:50 kohti Edinburghia. Kentällä oltiin ajoissa jo viiden jälkeen. Koska meillä oli business liput, saatiin matkalaukut jätettyä nopeasti ja turvatarkastus meni myös nopeasti. Käveltiin "non schengen" alueen aulaan odottamaan pääsyä toiselle puolelle. Paikalla oli jo melko paljon ihmisiä, mutta oli myös Finavian edustaja kertomassa, että kenttä on toistaiseksi suljettu. Lupasivat lisää tietoa myöhemmin ja ei mennyt kauaa kuin tuli tieto että kenttä on vielä jonkin aikaa kiinni ja aamulentoja siirretään eteenpäin. Mentiin loungeen istumaan ja seurattiin taululta kuinka meidän lennon käy. Ensin se siirrettiin 07:50, kuten muutkin lennot. Hetken kuluttua sekin peruttiin. Oltiin jo netin kautta saatu tieto, että drone-epäilyn takia kenttä suljettu.

Jonkin ajan kuluttua meidän lento peruttiin, kuten moni muukin lento. Finnairilta tuli nopeasti tekstari, että etsivät uutta lentoa meille. Ja ei kauaa kuin tuli tieto että 11:00 lähtee kone Köpenhaminaan ja sieltä 17:25 kone Edinburghiin. Hetken kauhisteltiin kuuden tunnin odotusta Köpenhaminassa, mutta pääasia että päästäisiin matkaan. Istuttiin loungessa, suht nopeasti se aamupäivä kului ja aikataulussa lähdettiin Köpikseen. Matkalaukut siirtyi kentällä suoraan odottamaan seuraavaa lentoa, eli meillä ei mitään syytä jäädä kentälle. Ostetiin junaliput ja lähdettiin Köpiksen keskustaan. Siellä käveltiin ympäriinsä mukavana, aurinkoisena päivänä. Kentälle tultiin ajoissa ja aikataulussa päästiin lähtemään kohti Edinburghia. Vihdoin ikkunasta näkyi Edinburghin maisemat.

Edinburgh alkaa lähenemään

Alunperin suunniteltiin, että ostetaan Edinburghin kentältä bussilippu Dundeehen jo etukäteen, meidän piti olla perillä aamulla 7:40 ja bussi olisi lähtenyt vähän yli yhdeksän. Mutta päätettiin ostaa vasta paikanpäältä. Hyvä niin, koska oltiin vasta 18:30 perillä. Koneen laskeuduttua ja matkalaukut saatuamme, ostettiin liput 19:30 lähtevään bussiin. Bussi oli 20minuutia myöhässä ja melko täysi. Mutta puolen tunnin jälkeen jäi paljon ihmisiä pois ja päästiin vierekkäin istumaan. Ember sähköbussit oli uusi tuttavuus meille. Liput edullisia, kun osti ennakkoon ja bussia pystyi vaihtamaan kuluitta. Kartasta pystyi seuraamaan bussin tuloa, sekä toki myös matkan aikana bussin liikkumista. Mukava bussi ja tuntui hyältä olla vihdoin siellä, minne oli tarkoitus päästä jo aamulla.

Bussimaisemaa matkalta kohteeseen Dundee

Bussissa oli lämmin, matka eteni pehmeän sujuvasti. Maisemat oli kauniita, aurinko alko jo laskemaan vuorten taakse. Oltiin noustu jo todella aikaisin aamulla, eli silmä meinasi alkaa lupsua bussissa. Yhdeksän jälkeen illalla kun oltiin perillä, oltiin tyytyväisiä, että oltiin varattu hotelli mukavan kävelymatkan päästä. Holiday Inn hotelli maksoi n.110eur yöltä sisältäen aamiaisen. Käytiin viemässä laukut huoneeseen ja tultiin alakerran baariin iltapalalle ja toki huuhtomaan kylmällä, paikallisella oluella matkapölyt kurkusta. Aulabaarissa ei ollut muita ja mukava henkilökunta piti meistä hyvää huolta. Kyllä tuntui hyvältä olla taas Skotlannissa!

Huone oli mukava ja lämpötilaa pystyi säätämään

Lautantaina 16.5.2026 herättiin, kuten aina, tosi aikaisin. Käytiin vähän ulkoilemassa hotellin edustalla. Viikonloppuaamu, eli hiljasta oli. Ilma oli viileä, säätiedotuksen mukaan lupasivat aamuksi n.3 astetta, se varmaankin piti paikkaansa.

Aamuinen maisema hotellin ikkunasta

Hotellin edustalta lähti suora tie linja-autoasemalle

Syötiin aamupala jo aikaisin ja lähdettiin kävelemään bussiasemalle. Oltiin ostettu Ember bussiin liput 8:36 lähtevälle vuorolle kohti Glencadam tislaamoa. Kyseinen tislaamo on pitkään ollut jo meidän käyntitoiveiden listalla, mutta heidän vierailukeskus aukesi vasta viime marraskussa, joten ei ole päästy aiemmin käymään. Ollaan käyty seitsemänä vuonna Lontoon Whisky Showssa lokakuussa ja aina meillä on ollut mukavaa juuri kyseisen tislaamon tiskillä. Tiedettiin, ettei sama edustaja, jonka kanssa aina messuilla höpötellään, ole tislaamossa. Mutta silti sinne teki kovasti mieli.

Bussi tuli ajallaan. Pyysimme kuskia ilmoittamaan koska jäämme pois, ettemme aja ohi. Maalaismaisemien läpi ajattiin kohti tislaamoa. Bussissa oli vain muutama matkustaja meidän lisäksi. Matkalla oli ihanat maisemat. Näytti niin lämpöiseltä, ja kyllä lämpö nousikin jo lähemmäs kymmentä astetta. Rypsi tai rapsipellot loisti keltaisina.

Bussimaisemaa, kauniit värit pelloissa

Aikataulun mukaisesti 9:23 oltiin perillä Brechinin kylässä ja mukava kuski kertoi että meidän aika jäädä bussista. Hetken katsottiin netistä karttaa, mutta reitti oli selvä. Lähes suoraan pysäkiltä lähti tie kohti kirkkoa, jonka vieressä oli hautausmaa ja sen jälkeen oli tislaamo. Meillä oli puoli tuntia aikaa tislaamon aukeamiseen, joten rauhassa, ympärilleen katselleen lähdettiin etenemään.

Kaunis puisto ennen hautausmaalle menoa

Kirkko puiston vieressä, paluumatkan bussipysäkki kirkon vieressä

Polku hautausmaan läpi, ohti perällä näkyvää tislaamoa

Hautausmaa oli kaunis. Oli jätetty pajon puita ja kauniisti leikattuja puskia hautojen väliin. Tunnelmallinen paikka. Takaisin tullessa kyllä huomasimme, että hautausmaan toisellapuolella meni kävelypolku, se olisi varmaankin ollut se mitä kartta tarkoittu. Mutta onneksi eksyimme väärälle polulle ja saimme nauttia tämän kauneuden. 

Glencadamin tislaamo

Glengadam tislaamo oli niin tunnelmallisen kaunis, kuin mitä kuvat ennalta antoivat ennalta odottaa. Kun käveltiin myöhemmin pitkin aluetta, oli paljon kukkia, osin jo kukkineita ja juuri kukassa olevia. Lisäksi kauniisti leikattuja puskia ja puita, kuin pieni puisto olisi ollut. Tosi idyllinen. Meidät otettiin avosylin vastaan, avasivat heti meille oven vaikka oli vartti vielä avaamiseen. Kerettiin katsella vähän ympärille vierailukeskuksessa ennen kierroksen alkua. Kymmeneksi oltiin varattu kierros. Tämä varaus tehtiin heti sen jälkeen, kun oltiin lentoliput ostettu. 

Oltiin kahdestaan kierroksella, opas puhui selkeää englantia ja oli mukavan leppoisa herra. Mukana taustalla seurasi toinen mies, jälkikäteen selvisi että hän on aloittanut tislaamolla 2vkoa sitten ja käy eri vetäjien mukana kierroksella oppimassa eri tarinoita. Kierros alkoi hyvin toteutetulla videshowlla. Tuli isolle kankaalle videota laaksosta ja siitä miten maisemat on muuttuneet ja miten luontoa arvostetaan. Sitten sivuseinälle tuli videokuvana vanha mies 1600 luvulta ja kertoi historiaa. Se toteutus oli tosi kiva, välillä tämä meidän oikea opas kertoi jotain siinä välissä. Tästä siirryttiin seuraavaan huoneeseen, jossa taas uusi showvideo kertoi tarinaa, seuraavassa huoneessa räiskyi kahdella seinällä tulipalo kun kertoivat tislaamoa kohdanneesta palosta. Olisiko neljä ollut näitä huoneita peräkanaa ja aina välillä meidän opas kertoi lisäinfoa. Usein, nämä viedeoalut ovat tylsiä, mutta tämä ei!

Kierros jatkui sitten perinteisenä kierroksena, käytiin tislaamo läpi ja kuultiin viskinvalmistuksesta. Lopuksi varastokierros joka aina kiehtovin lempeine tuoksuineen. Tämä tislaamo kuului niihin, missä ei saa kuvata sisällä, vai oven ulkopuolelta sisällepäin. 

Tislaamon pannut oven ulkopuolelta kuvattuna

Tisaamon varasto

Kierros päättyi 3:n viskin maisteluun. Siinäkin videolta joka viskin jäkeen tuli pätkä siitä, mitä makuja ammattilaisen mukaan juomasta löytyy. Oli perinteiset toffee, banaani, marsipaani, omena jne.. Oli kiva kierros ja aina kun ei muita mukana, on kierros tosi henkilökohtainen ja siitä saa paljon irti.  

Tasting kierroksen päätteeksi

Jäätiin kierroksen jälkeen heidän baariin maistamaan vielä yhdet juomat. Hieno baari oli, paljon olisi ollut maistettavaa. Mutta tyydyttiin sellaisiin, mitä tiedetään ettei ole mahdollisuus enää myöhemmin maistaa.

Tislaamon baarissa

Yläkerrassa oli kiva pieni ravintola. Syötiin lounaaksi kerrosvoileivät pienellä lisukesalaatilla. Hyvää oli ja taas jaksoi. Käytiin vielä vierailukeskuksen kaupassa ja sen jälkeen todettiin, että aika lähteä takaisin. Yli kolme tuntia meillä vierähti siellä, todettiinkin lähtiessä että ”piditte meistä hyvää huolta” mikä oli totta. Ystävällistä, mukavaa henkilökuntaa. Ja toki kerrottiin heti aluksi että Suomesta asti ihan heidän tislaamon takia ollaan liikkeellä 

Brechin kylässä on joku fudisjoukkue ja netistä oltiin katsottu, että niillä on ihan kivan näköinen paita, minkä olisi kannatuksen vuoksi tarkoitus ostaa. Tislaamon henkilökunta ei tiennyt, onko heillä mikään paikka auki. Netistä ei löytynyt tietoa onko heillä ylipäänsä kauppaa. Kierreltiin vähän etsimässä, mutta kentän laidalla ei ollut ihmisiä. Eli paita jäi saamatta. Kylä itsessään aika hiljainen. Paljon tyhjiä, sulkeutuneita baareja. Sääli että nämä pienet kylät kuukahtaa.

Bussi meni tunnin välein ja katsottiin että 5min päästä tulee bussi, eli päätettiin kokeilla päästäänkö siihen vaikka ei oltu ennakkoon ostettua lippua. Pysäkillä oli nainen, joka oli menossa ko. bussiin, eli tiedettiin että pysähtyy siinä. Kuski huomautti, että tuplaten kalliimpi lippu kun ostaa bussista. Niinhän se olikin, mutta onneksi silti suht edullinen. 

Päivä oli kivasti lämmennyt, kun iltapäivällä palattiin takaisin Dundeehen. Vietiin ostokset hotellin ja lähdettiin kylän perälle etsimään kahta fudisstadionia. Google antoi reilun puolituntia kävelymatkaa ja se olikin aika rankkaa ylämäkeä. Oli jotenkin surkean näköistä seutua. Roskia paljon maassa, ei ihmisiä, ei edes koiranulkoiluttajia. Kerrostaloissa jokaisella oma antennin. Ei kauppoja, ei edes kampaamoja. Talot oli kyllä melko hyväkuntoisia, mutta jotenkin epätoivo leijui ilmassa. Ehkä se oli ne roskat maassa, ehkä se tyhjyys. Mutta ei siellä ainakaan raha asunut. Molemmat stadionit löydettiin, toiseen päästiin sisälle avoimesta ovesta, siellä ei ollut nurmikkoa lainkaan, oli korjaustyöt kesken. Kummassakaan ei fanituote kauppa auki, eli paitaa ei taaskaan tullut mukaan.

Käveltiin takaisin keskustaan päin, kiva kun alkoi taas näkemään ihmisiä. Istuttiin hetki pubissa, joka oli täys paikallisia. Lauantain iltapäivä oli jo pitkällä ja ihmisillä rento fiilis. Käveltiin kävelykatua ja etsittiin ruokapaikka. Porukka oli baareissa ja meteli aikamoinen. Löydettiin sitten joku perus hampurilaisravintola, siellä käytiin syömässä. Ihan hyvät burgerit syötiin. Edellisen päivän kävelysaldo oli 14,5km, nytkin oli tullut jo lähemmäs 13km. Päivän kävelyt ja edellisen yön vähät unet teki tehtävänsä. Olo oli aika nuukahtanut, eli ajoissa hotellille ja nukkumaan. Tulikin sitten vedettyä yli 9 tunnin unet. 

Sunnuntai 17.05.2026 valkeni kauniina, mutta kylmänä aamuna. Edessä matkapäivä, mutta ei oltu ostettu bussilippua ennakkoon. Sovittiin, että mennään fiiliksen mukaan. Ennen puoltapäivää oli luvattu sadetta, joten päätetiin jäädä kylälle vielä aamupäiväksi. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään joenrantaa. Päällä oli paksuhko paita, sen päällä paksu fleece ja takki. Hanskat kädessä ja huppu päässä. Ei yhtään liikaa. 

Joenrannassa oli tosi kaunista, toki joki tulee suoraan mereltä ja viima oli sen mukainen.  Joen vieressä, oli vanha telakka-alue jossa oli Skotlannin vanhin laiva. Se ei ollut nyt auki ja sisäänpääsy oli aika kovan hintainen. Toki niillä rahoilla kunnostivat alusta.

Jokimaisemaa merellepäin

Silta joka lähti hotellimme edustalta

Skotlanni vahin laiva 

Huoneen luovutus oli 11 mutta oltiin pyydetty lisäaikaa 12:sta. Todettiin että taivas tummenee niin uhkaavasti, että aika lähteä eteenpäin. Haettiin kamat hotellista ja ostettiin lippu 11:30 bussiin Perth nimiseen kaupunkiin, mistä oltiin ostettu hotelli seuraavaksi kolmeksi yöksi. Eli lähdimme takaisin kohti Edinburghia, mistä tulimme. Bussi ajoi eri reittiä kun tullessa, kun oli jotain jotka oli ostaneet pikkukylästä lipun, niin bussi koukkasi sinne. Päästiin taas ihan ekalle penkkiriville istumaan ja kuski oli kiva huumoriveikko. Tuntui tuntevan suurimman osan vähäisestä matkustajamäärästä. Matkalla tuli pari kunnon vesikuuroa, eli säätiedotus piti paikkansa.

Perillä Perhissä oli vajaa 15min kävely hotelliin, kaupunki näytti heti kivalta ja elävältä kylältä. Matalia taloja, ei juurikaan tyhjiä liikehuneistoja. Hotelli oli hinnan ja sijainnin perusteella valittu pienestä  Woodlea hotellista. Oltaisiin säästetty 10 puntaa yö, jos oltaisiin otettu jonkun hotellivälittäjän sivun kautta, mutta meillä on periaate, että pienet yksityiset hotellit varataan aina suoraan hotellilta. Ei makseta muille siinä välissä. Hotelli oli perheomisteinen, huoneita ei ollut kamalan monta. Kivan näköinen jo heti ulkoa.

Woodlea hotelli

Huoneiden luovutus oli kolmelta, eli huoneita ei vielä saatu. Mukava omistaja otti meidän matkalaukut ja reput varastoon ja lähdettiin kävelemään kylälle. Etsittiin jotain kivaa pubia, että käydään syömässä pieni lounas. Päätettiin ottaa sandwitsit, mietittiin ensin että puoliksi, mutta otettiin omat. Tuli iso lautanen täynnä ranskalaisia, hyvä salaatti ja ne leivät oli täynnä juustoa ja pekonia. Sitä juustoa oli valtava määrä. Pekonin lisäksi. Eihän siitä voinut herkkuja jättää syömättä, ranskalaisia toki jäi. Oli niin valtava satsi, että maha oli pömpöllään vielä illallakin.

Lounas, joka paljon suurempi, kuin kuva antaa ymmärtää

Hotellia vastapäätä oli hieno rakennus, selvisi että se on kirjasto. Oltiin käyty Perthissä aiemmin 17 vuotta sitten ja silloin käytiin kirjastossa varaamassa aina aika tietokoneelle, että päästiin nettiin. Se oli ainoa tapa tuohon aikaan. Tämäkin muistettiin, kun luettiin tästä blogista aikaisempi kirjoitus. Käytiin kirjastossa sisällä, mutta kummallekkaan, ei paikka näyttänyt tutulta.

Perth, kirjasto

Kierreltiin katsomassa paikkoja. Etsittiin vanha Mercury hotelli, jossa majoituttiin silloin 17 vuotta sitten. Se oli ainoa mikä näytti tutulta koko kaupungissa. Istuttiin hetki sisällä hotellin aulassa ja katseltiin ympärille. Muutama pieni sadekuuro meni ohi, mukava oli olla sisällä lämpöisessä.

Perth, pääkatu. Hotellimme oikealla tien päässä

Käveltiin ostoskadun päähän ja siellä tuli vastaan kauniit maisemat Tay joen varrella. Tay joki on Skotlannin pisin joki. Sama joki virtasi jo Dundeessa, siellä kyllä paljon leveäpänä.

Tay joki 

Joen vastarannalla oli kauniita taloja

Kävelyä oli jo yli 12km tällekkin päivälle. Kolmelta mentiin hotellille ja saatiin huone. Huone oli pieni, mutta ihan toimiva. Kaikki tarvittava oli pieni kirjoituspöytä tuolineen ja  pieni telkkari. Sängyt oli mukava nukkua, mikä hyvä kun kolme yötä kuitenkin siellä oltiin.

Woodelea hotellin huone

Hetken lepuutettiin jalkoja ja lähdettiin etsimään paikallisen fudisseuran kauppaa, joka oli vielä neljään auki. Se löytyiki, mutta vaatteita oli melko vähän. Mukava myyjä kertoi, että koska kausi on lopussa, ei paljoa ole myynnissä. Heti kun kuuli että ollaan Suomesta, alkoi puhua heidän valmentajasta Simo Valakarista, hyvä Suomi! Mukaan lähti yksi paita. Myöhemmin kuultiin, että Valakari oli saanut oman nimikko-oluenkin joka oli myyty heti loppuun. 

Illalla käytiin syömässä Bunker baarissa. Ruokana Steak pie, skotlantilainen perusruoka. Oli kyllä todella hyvää, kuin storganofi. Pitkään haudutettua lihaa. Ja baarista sai paikallista Cullach olutta hanasta. Baarin omistaja kertoi, että sunnuntaisin olisi taproom auki panimolla, mutta päivä oli ollut niin aktiivinen, että ei enää ollut voimia lähteä panimolle. Sääli. Heidän olut oli erittäin maittavaa.

18.05.2026 Maanantai valkeni taas kauniissa auringonpaisteessa. Koko päiväksi oli luvattu sadetta, mutta ainakaan aamulla sitä ei näkynyt merkkejä. Aamupala alkoi 7:45 ja oltiinkin vähän ennen sitä ekana odottamassa. Taisi olla hotelli täysi, kun porukkaa lappasi meidän jälkeen syömään. Aamupala oli hyvä ja täyttävä. Toiselle perinteinen skotlantilainen aamupala, toiselle puuroa. Lisäksi oli tarjolla jugurttia, muroja, hedelmiä ja muita perusjuttuja. Vatsa tuli täyteen ja hyvää oli.

Päivän teema oli Lndores tislaamo, jonne oltiin varattu kierros jo kuukausia aiemmin. Tämäkin tislaamo aukesi kympiltä ja kympiksi oli kierros varattu. Bussi lähti vähän yli yhdeksän ja pysäkki oli meidän hotellin edessä. Pakattiin varmuudeksi sateenpitävät tuulihousut reppuun mukaan. Ja tietty lämmintä päälle. Aamu tuntui lämpöisemmältä, se vihlovan kylmä tuuli puuttui. Bussimatka kesti reilun puolisen tuntia, meidän lisäksi oli vain pari matkustajaa jotka tuli ja lähti matkalla. Ihan maalaismaisemien läpi ajeltiin. Paljon oli lampailla pieniä karitsoita, on ne niin ihania!

Perillä oltiin varttia vaille kymmenen, heti tulivat avaamaan oven meille ja taas tosi mukavasi ottivat vastaan. Pihaan ajoi pieni turistimatkoja tekevä bussi jossa oli 15 hengen seurue, mutta onneksi heille oli oma kierros.

Saapuminen Lindores tislaamolle

Lindores tislaamo

Tislaamon vierailukeskus

Aluksi näytti että päästään kahdestaan kierrokselle, mukava opas jo aloitti tarinan, mutta tulikin vielä yksi ranskalainen mies. Tislaamo on melko uusi, vasta 2017 avattu. Tila jossa oltiin kierroksen alussa, oli ollut vielä 20v sitten karjatila ja samalla paikalla oli ollut hevosia. Alunperin paikalla oli ollut luostari ja siitä kaikki oli lähtenyt. Opas kertoi vanhasta luostarin historiasta ja näytti paikkoja missä mitäkin oli siihen aikaan ollut. Puhui selvää englantia ja tarinat oli oikeasti mielenkiintoisia, jaksoi hyvin kuunnella.

Opas kertoo vanhan luostarin historiaa

Paljon pieniä yksityiskohtia, mm. mistä pullon muoto, on saanut alkunsa

Tislaamossa oli huoltotauko. Päästiin katselemaan rauhassa paikkoja, kuvata sai kaikkialla.

Tislaamolla oli huoltotauko

Tislaamon pannut

Ulkokautta kulkiessa varastoon, oli kiva katsoa pääskysten pesiä ja pääskyset viuhtoi menemään mennen tullen. Varastossa näkyi myös pullotuslinja, siellä oli työt käynnissä. Heidän ylpeytensä varastossa oli tynnyri numero 1, vielä eivät olleet päättäneet sen kohtaloa.

Tynnyri numero 1 vuodelta 2017

Kierroksen jälkeen oli luonnollisesti maistiainen. Kaikki kolme juomaa oli meille jo ennestään tuttuja. Kierroksen piti kestää 1,5 tuntia, mutta opas jätti meidät kahdestaan maistelemaan, kun selvisi että juomat meille tuttuja, eikä tarvitse kertoa niistä enempää. Ranskalaismies oli autolla, joten hän sai mukaansa maistiaiset. Istuskeltiin rauhassa siinä ja sitten käytiin tiskiltä pyytämässä maistiaiset heidän festivaalipullosta, tämä meille uusi tuttavuus. Se olikin hyvä tuttavuus ja lähti kotiin mukaan. 

Kierroksen jälkeiset maistiaiset

Oltiin ennalta varattu meille herkkkulautanen jaettavaksi klo:12. Sadeuhkauksista huolimatta, päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Käytiin kävelemässä luostarin raunioilla, sieltä näki myös hyvin takana oleva munrot (vuoriksi eivät niitä nimitä). Kuva ei tee oikeutta, korkeita olivat.

Luostarin raunioilla

Luostarin raunioita

Kahdeltatoista mentiin nauttimaan meidän herkkulautanen. Juustoa oli ihan järjetön määrä kahdelle. Ihanan suolaisia oliiveja ja salamia. Vettä menikin pari kannua, sen lisäksi mitä oli jo juotu vettä viskejä maistellessa, onneksi oli lyhyt bussimatka edessä.

Tislaamon napostelulautanen

Nautiskeltiin rauhassa, pari isoa ryhmää tuli kierrokselle, mutta henkilökunta kävi silti tarkistamassa, että meillä kaikki hyvin ja pitivät meistä huolta. Vähän ennen yhtä lähti bussi ja oltiin kuskilta ennakkoon kysytty mistä ottaa meidät kyytiin, kun ei ollut virallista pysäkkiä. Sanoi että samasta paikasta tai voitte kävellä keskustaan. No mentiin siihen samoille paikoille ja nähtiin kun bussi ajoi ohi, eli odotettiin että käy kääntymässä ja tulee sitten hakemaan meidät. Vartin päästä tajuttiin, ettei se tule sitä reittiä. Katsottiin googlesta, että se ajaakin ympyrän erikautta ja ei tule siitä takaisin. Seuraava bussi lähtisi tunnin päästä. Lähdettiin kävelemään keskustaan, ajateltiin että jos sieltä löytyisi joku kahvila mihin mennä. Kylä oli pikkuruinen ja yksi kahvila löytyi, mutta se oli kiinni. Se aiemmin juotu vesimäärä alkoi muistuttaa itsestään ja ei auttanut muu kuin kävellä takaisin tislaamolle ja käydä siellä veskissä. Kahvitauko samassa.Ajoissa lähdettiin ja mentiin nyt ihan viralliselle pysäkille, minne bussi tuli sitten kahden aikaan. Eli päästiin pois pikkuisesta kylästä. Mutta mikäs meidän oli ollessa, oli niin paljon lämpöisempi, kuin mitä alkupäivinä.

Perthin kaupunkiin päästiin ja vietiin ostokset hotellille. Hetken aikaa oikastiin jalkoja ja lähdettiin kävelemään kylälle. Kierreltiin vähän kaupoissa. Käytiin paikallisessa museossa jossa mukavin tapahtuma oli mikroskooppi joka suurensi tosi paljon. Katsottiin sillä linnunsulkaa, kärpästä jne. Itse museo oli aika nopeasti muuten kierretty. Meni liian pitkälle historiaan, ne ruukunpalat jne ei niin kauheesti kiinnosta.

Museossa mikroskoopilla tutkimassa linnunsulkaa

Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Se missä käytiin edellisenä iltana, oli kiinni maanantaisin.  Kierreltiin jonkin aikaa ja löydettiin toinen paikallinen baari, mutta siellä ei saanut ruokaa. Ovella tuli labradori vastaan ja oli niin mukava koira, että päätettiin jäädä juomaan oluet. Koiria olikin paikalla kolme, eli meinasi kädet loppua kesken rapsutusten. Myyjä ja koirien omistaja, neuvoivat meille mistä saadaan ruokaa. 

Rapsutettavat

Etsittiin sitten kartan kanssa paikka jota olivat suositelleet, pieni baari jossa joku 5-7 paikallista istui tiskillä. Mukava rouva kertoi, että heillä saa vain lounasta. Alkoivat sitten yhteistuumin miettimään mistä saadaan ruokaa. Yksi näytti googlekartasta minne mennä ja kiitettiin avusta ja kohti seuraavaa paikkaa. Oli isohko sporttibaari, mutta onneksi vain muutama syömässä, eikä meteliä. Suomi pelasi samaan aikaan lätkää Usaa vastaan, mutta telkkareissa ei tietenkään lätkää näytetty.  Toiselle kanaa haggiksellä ja toiselle haggista, muusia ja porkkanaa, perinteinen paikallinen ruoka.

Muusi, Haggis ja porkkana, sekä kanaa muusilla

Vatsat kylläisinä käveltiin hotellille, pari vesipisaraa tuli. Mutta ei ne tainnut ehtiä maahan asti, eli siihen nähden mitä säätiedotus lupasi, oli upea päivä. Käveltiin sen baarin ohi, missä neuvoivat meille ruokapaikan. Käytiin siinä tiskillä kiittämässä koko porukkaa. Olivat iloisia kun saattoivat olla avuksi, ihania ihmisiä Skotlantilaiset. Toki yksi herroista totesi, että nyt meidän pitää tarjota kierros koko heidän porukalle, nauroin vaan ja jatkoin matkaa. Ajoissa oltiin taas hotellilla. Kävelyä tuli vajaa 10km ja paljon ulkoilua. Mukava päivä!

Tiistai 19.05.2026 Säätiedotus sitten pitikin paikkansa, vettä satoi heti aamusta. Käytiin aamupalalla ja lähdettiin vasta ysin jälkeen kylälle. Molemmille paljon päälle, sadetta pitävät housut farkkujen päälle jne. Käveltiin kävelykadulle ja siellä yhteen vaateliikkeeseen ja kun tultiin ulos, paistoi aurinko täysillä ja olo oli kuin ylipuetulla pingviinillä. Ei kun hotellille keventämään varustusta ja hakemaan aurinkolasit.

Keli vaihteli päivän mittaan, mutta selvästi lämpöisempi kuin aikaisempina päivinä, vaikka pieniä sadekuuroja tulikin. Kierreltiin vähän kauppoja, katseltiin ympärille. Pyörähdettiin siellä kirjastossa joka on meidän hotellia vastapäätä, ei näyttänyt yhtään tutulta. Mutta vuosia edellisestä käynnistä kuitenkin 17 vuotta. Katseltiin kirjaston pihalta meidän hotellia, kauniin näköinen maisema, kirkko vieressä.

Kirkko vasemmalla, vieressä meidän hotelli

Käytiin yhdessä pienessä viskikaupassa, hyvin pieni oli. Mukava mies oli myymässä. Oltiin ainoat asiakkaat, siellä vierähtikin 40min kun istuttiin alas ja hän kertoili meille viskimaailman kuulumisia. Mukava, ja informatiivinen juttutuokio. Lounaalla käytiin siellä missä edellisenä iltana etsittiin ruokaa, ja mistä tiskillä istuvat neuvoivat meidät toiseen paikkaan. Lounaana päivän keitto. Oli kyllä rahansa arvoinen. Lounaalla päivän keitot on usein hyviä.

Käytiin etsimässä pysäkki, mistä lähtisi bussi kohti Edinburghia seuraavana päivänä. Bussilla oli kaksi vuoroa aamulla, toinen viiden jälkeen ja toinen 10:22 ja toki tuohon jälkimäiseen varattiin paikat. Lipussa lukee vain juna-asema, ja sen edustalla molemmin puolin tietä on Ember bussin pysäkki, mutta ei kerrota kummalle puolelle tietä pitäisi mennä. Kysyin netissä tekoälyltä, se vastasi toisen puolen, mutta jos tekoäly on väärässä, niin sitten jäädään bussista.

Kun oltiin aikamme kierrelty ja alkoi taas tihkumaan, mentiin siihen samaan isoon baariin missä oli viimeksi ne koirat omistajansa kanssa. Koirat oli taas paikalla ja hyvä että ovesta pääsi sisään, kun koirat tukkivat reitin huomiota odottaen. Siellä istuskeltiin yhden oluen kanssa ja peuhattiin koirien kanssa. Kysyttiin siltä koiranomistajalta karttaa näyttäen kummalla puolella tietä pitää olla, kun lähdetään bussiin, hänkään ei tiennyt, sanoi että periaatteessa voi olla kumpi puoli vain.

Iltaruualle mentiin The bunker baariin. Mukava omistaja oli taas paikalla. Istuskeltiin siinä ikkunalla ja katseltiin ohikulkevia ihmisiä. Syötiin meille harvinaisen myöhään, vasta 18:30. Otettiin se paikallinen stoganoffi muusilla, eli "Steak pie" oli kyllä tosi hyvää. Pehmeää, hyvin haudutettua lihaa. Ajoissa taas mentiin nukkumaan.

Ikkunalla ihmisiä katsellen viimeinen ilta Perhtissä

Steak pie, erittäin hyvä annos liharuokaa

Keskiviikkona, 20.05.2026 syötiin aamupala rauhassa, pakkailtiin kamat, otettiin iisisti ja lähettiin kävelemään bussipysäkille. Olin chatin kautta saanut varmuuden kummalle puolelle tietä pitää mennä odottamaan bussia. Bussi tulikin aikataulussa, meitä oli useampi odottamassa bussia. Päästiin taas ihan ekalle riville istumaan (on invapaikka, ja toki ollaan tuntosarvet ojossa, jos joku huonosti liikkuva tulee, niin vaihdetaan heti taaksepäin). Matka Edinburghin lentokentälle kesti tunnin verran, välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Matka meni mukavan joutuisasti.

Matkamaisemaa kohti Edinburghia

Meillä ei ollut etukäteissuunnitelmia tälle vikalle päivälle, ei tiedetty ennakkoon millä bussilla tullaan. Lentokentällä etittiin aikamme mistä lähtee shutlebussi hotellille, mutta ei löydetty oikeaa laituria. Tuli vesisade ja nälkäkiukkukin oireili, joten luovutettiin ja lähdettiin kävelemään. Googlekartta antoi 18min kävelyaikaa. On ennenkin kävelty sama matka, teollisuusalueen läpi, ei kunnon jalkakäytäviä, ei suojateitä ollenkaan. Perille löydettiin ja kun ollaan IHG-ketjun jäsen, saatiin hotellihuone heti, vaikka sisäänkirjaus olisi ollut vasta kolmelta.

Heitettiin kamat huoneeseen ja maksettiin n.3eur/hlö siitä bussista millä mentiin takaisin kentälle. Eli  meno kentälle maksoi, mutta kentältä hotelliin kyyti on ilmainen. Puolenpäivän jälkeen oltiin takaisin kentällä. Käytiin vetäisemässä kahvilassa pikaiset sänvärit ja ostettiin menopaluu liput Edinburghin keskustaan. Maksoi kympin verran euroissa per nuppi ja matka puolisen tuntia. Keli oli lämmennyt, matkalla oli jo 13 astetta ja kaupungissa kun oltiin, niin 15 astetta.

Kaupungilla oli turisteja tosi paljon, kuin sesonki olisi parhaimmillaan, tai pahimmillaan, miten sen miettii. Kiva oli lompsia kadulla lämpöisessä. Välilä tuli vettä ihan kunnolla, istuttiin kuppilassa sen aikaa. Kavuttiin ylös kukkulalle linnan viereen, siellä vasta olikin turistiruuhkaa. Siinä se päivä sitten vierähti mukavasti. Tuntui kun olisi saanut ylimääräisen lomapäivän kun tätä Edinburghin  reissua ei oltu suunniteltu. Ja toki se lämmin keli (sateiden lomassa) teki paljon.

Edinburgh

Edinburghin linna

Viiden jälkeen hypättiin bussiin ja palattiin takaisin lentokentälle. Nyt shutlebussilla hotellille ja käytiin syömässä iltaruoka hotellin baarissa. Ennalta toki tiedettiin että ylihintaista, mutta syötävä on kuitenkin. Toiselle hampurilainen, toiselle vegepiirakka. Hamppari kylmä ja mauton, mutta nälkä lähti molemmilla, se pääasia.

Torstaina 21.5.2026 syötiin pienet jugurttiaamupalat hotellissa ja siirryttiin kuuden aikaan shutlebussilla lentokentälle. Lähtöportti aukesikin ajoissa ja saatiin matkalaukut käsistämme. Fast trackin kautta pikaisesti pääsimme turvatarkastuksen läpi. Käytiin loungessa syömässä ja portille mistä kone lähti lähes aikataulussa 08:25. Koneessa oli hyvä ruoka ja mukava henkilökunta, oikein onnistunut lento. Kentällä haettiin auto parkista ja ajettiin kotiin. Vaikka oli vain 6 yötä lomailua, niin tuntuu että olisi ollut pidempään reissussa. Hyvä reissu!

30 Glasgow Islay Glasgow

Lauantaina 30.8.2025 oli lähtö kohti Skotlantia ja Islayn saarta. Tiedettiin että on riskinä kun syksyllä lähdetään, että lautat saarelle perutaan usein säätilan vuoksi. Päivää ennen lähtöä katsottiin, että lauantain lautat on peruttu, ja sunnuntaina, milloin meillä oli tarkoitus mennä lautalla yli saarelle, oli varoituksia että mahdollisesti perutaan kovan tuulen ja/tai vanhan mainingin takia. Sunnuntaille luvattiin samaa tuulta kuin lauantaille. Oltiin ostettu jo aikaa sitten bussilippu Glasgowsta lauttarantaan, matka n.3,5h ja kun lipun ostaa ajoissa, sen saa edullisesti. Alettiin katsomaan lentoja Glasgowsta Islaylle. Lauantain iltalento oli loppuunmyyty, mutta sunnuntaiksi saatiin lento Glasgowsta Islayn saarelle, lähtö 15:00 lentoaika vain 45min, hyvällä tuulella nopeampi. Halvat liput oli jo loppu, kone melkein täysi, mutta saatiin vielä paikat. (koneeseen mahtuu 48 matkustajaa). 

Lento Suomesta lähti 16:30, meillä oli bisnesliput, eli loungessa käytiin syömässä, ja hyvin syötiinkin! Kone lähti ajallaan ja koneessa oli hyvä ja täyttävä ruoka. Tosi mukava henkilökunta ja matka meni joutuisasti. Vähän alussa oli turbulenssia ja ruuan jakelu viivästyi, mutta sen jälkeen pelkkää mukavuutta. Aikataulussa oltiin Edinburghissa, lentokentältä otettiin bussi joka ajoi tunnin verran Glasgowhin. Yövyttiin Premier Inn hotellissa keskustassa.

Bussimaisemaa matkalta Edinburghista Glasgowhin

Sunnuntaiaamua 31.8.25 vietettiin rauhassa, syötiin tuhti aamupala, otettiin rennosti ja vietettiin Glasgow-päivä. Käveltiin ympäri kylää ja käytiin vähän kylän laidalla. Nelisen kilometriä tuli käveltyä. Nähtiin keskustassa uusi muraalikin, jota ei oltu ennen nähty. Oli pysäyttävä!

Glasgow Mercant cityn muraali "Keeper of Light"

Muraalin tiedot

Puolelta päivin siirryttiin bussilla lentokentälle, matka kesti vain 20min. Lentokone saapui 20min myöhässä kentälle, oli myöhästynyt Shetlannin saarelta tullessaan vastatuulen takia. Nopeasti tyhjensivät koneen ja lastasivat meidät ja laukut sisään koneeseen. Törmättiin koneeseen noustessa pariin suomalaiseen, muutama sana kerettiin siinä heidän kanssaan vaihtamaan.

Lentokone saapuu tuulisen sään keskeltä Glasgown kentälle

Koneessa istuttiin puolisen tuntia lähtövalmiina kapteenin selvittäessä Islayn lennonjohdon kanssa antavatko lähtölupaa meille. Välillä kertoi, että tuuli on noussut ja vielä selvittävät päästäänkö lähtöön. Lopulta kuulutti, että tuuliraja saarella alentunut juuri ja juuri sen että sinne saa laskeutua, että lähdetään matkaan. Potkurit lähtivät pyörimään ja meteli täytti koneen. Rullattiin kiitotielle ja ylös ja sitten se alkoi. Tärinä, heiluminen, hyppyä ylös ja alas. Todella epämukavaa. Alku oli tosi pomppuista, kippari oli jo kuuluttanut, että turbulenssia on ja turvavyöt pitää pitää kiinni koko lennon ajan. Onneksi, kun päästiin pilvien yläpuolelle, pomppiminen rauhoittui ja matkanteko oli taas ihan mukavaa. Lentoemäntä lähti kärryllä liikkeelle ja antoi kaikille tetran vettä ja suklaapatukan. Hetken päästä alkoikin jo laskeutuminen. Pilvien alle kun päästiin, kone vapisi ja tärisi. Sitten kun lopulta renkaat osui maahan, niin se ”äkkijarrutus” tuntui syvällä vatsanpohjassa. Mutta perille päästiin.

Maisemaa lentokoneesta

Turvallisesti laskeuduttu Islayn lentokentälle

Vettä sanoi kaatamalla, kun siirryttiin koneesta lentokentälle. Taksikuski olikin jo vastassa kysyi, että käykö meille, että mennään samaan kyytiin toisten kanssa. Tokihan se kävi. Selvisi että ne suomalaiset oli tilanneet sen kyydin ennen meitä ja matkustettiin heidän kanssa samalla kyydillä. Olivat myös menossa Bowmoreen.

Oltiin varattu kaksi yötä Bowmore hotellista ja pian oltiin hotellilla. Hotellihuone oli ihan kiva, heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin rannassa olevaan Lochside hotelliin ravintolaan, mikä on ollut meidän perinteinen lomanaloituspaikka saarella. Nyt oli meidän 17:sta kerta Islaylla. Mentiin takapihalle perinteiselle oluelle, mutta pieni tihku ajoi meidät oluen kanssa sisälle. Syötiin ja nautittiin maisemista. Ajoissa mentiin takaisin hotellille nukkumaan.

Bowmore hotellin huone

Lochside hotellissa kanaa ja hampurilainen

Maanantaina 1.9.25  herättiin ajoissa hyvin nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli hiljaista ja mitään ääniä ei yöllä kuulunut. Käytiin aamulla kävelemässä rannassa katsomassa, kun aurinko nousi Bowmoren kylän ylle. Kaunis aamu, välillä aurinko tuli kokonaan esiin pilvestä, mennäkseen taas hetken päästä pilven taa piiloon. Ilman tuulta olisi ollut tosi lämmin ilma.

Aurinko nousee Bowmoren ylle

Bowmoren tislaamo aamuauringossa

Aamupala alkoi vasta 7:30 mutta oltiin jo vähän aikaisemmin aamupalasalissa. Ihana hotellin emäntä olikin jo keittänyt kahvit. Syötiin tuhti skotlantilainen aamiainen jonka jälkeen lähdettiin bussipysäkille odottamaan bussia jonka piti tulla 8:46. Meillä oli sovittu lentokentältä vuokra-auton nouto yhdeksältä. Scott, Islay carhire vuokra-autofirman omistaja, olikin jo paikalla ja vaihdettiin siinä kuulumisia. Autoksi saatiin Ford Fiesta. Oltiin varattu edullisin auto, aika kallista on autonvuokra saarella.

Katsottiin kun lentokone nousi ilmaan ja lähdettiin ajamaan saaren pohjoispuolelle, RNLI:n meripelastusasemalle. Meidän tuttu ei ollut paikalla, joten katseltiin jonkin aikaa Juran lauttaa ja jatkettiin matkaa kohti Bunnahabhain tislaamoa. Tie tislaamolle on kapea ja mutkainen, mutta enää se ei tunnu niin hurjalta kuin ensimmäisillä kerroilla. Tislaamolla vierähtikin 1,5 tuntia. Tutumme David oli töissä ja hänen kanssaan oli paljon juteltavaa. Lisäksi käytiin laiturilla ihailemassa maisemia. 

Bunnahabhainin tislaamolla

Tislaamon upeat maisemat

Tislaamolta poispäin maisemia nauttien, korkeuserot ei näy kuvassa

Kello oli jo yli puolenpäivän ja vähän nälkä tuli. Yksi kahvio oli pienessä lähiössä matkalla, mutta se oli kiinni. Mentiin sitten Bridgentin hotelliin syömään päivän keitto. Oli haggis-herkkusieni keitto, ulkonäkö ja makukin, oli aika eksoottinen. Ei ollut pippurinen, niinkuin haggis välillä, ihan ok, mutta kyllä se maku tuli röyhtäisynä pitkään iltaa. Keitto maksoi 7 puntaa, eli 8,5eur.

Haggiskeitto

Lounaan jälkeen alkoi iltapäiväsateet. Välillä tuli ihan kunnon kuuro, sitten taas aurinko esiin. Auton lämpömittari näytti pääosin 16-17c mutta sellaisen puolen tunnin kuuron jälkeen putosi 13c. Ajeltiin jonkin aikaa maisemia ja elämiä katselleen, sadekuurot oli aika rankkoja välillä, ulos ei viitsinyt mennä kävelemään. Mentiin Kilchomanin tislaamolle ja nautittiin siellä kahvit ja katseltiin turistitouhua.

Kilchomanin tislaamolla

Sateista maisemaa saaren länsirannikon lähellä

Kello olikin jo iltapäivä kolmen-neljän välillä ja kun sadekkin taukosi, joten päätettiin viedä auto hotellille ja kävellä vähän Bowmoren kylässä. Käytiin Bowmoren tislaamolla, heillä ihana terassi ihan meren ääressä. Siellä ihailtiin merta ja nautittiin muutama heidän juomistaan.

Bowmorea maistamassa

Kierreltiin kylällä ja tultiin omaan hotellin syömään. Ruokaa sai vasta kuudelta, mutta tilaus laitettiin sisään ja odotettiin sapuskaa. Me oltiin pubin puolella, baarin puoli ja ruokatila oli ihan täynnä ruokailijoita. 

Bowmore hotellin pehmeää lihapataa

Tiistaina 2.9 kävimme aamulla ennen aamupalaa kävelyllä rannalla ja 07:30 kun aamupalan aika oli, söimme maittavan aamupalan hotellilla. Tämän jälkeen pakattiin tavarat matkalaukkuihin ja luovutettiin huone pois. Yllättävän iso oli Fordin takakontti kun lappeeltaan mahtui molemmat matkalaukut sinne. Ajettiin meripelastusasemalle, mutta tuttumme ei ollut paikalla.  Katseltiin sitten rannassa kun lastasivat mantereelle lähdössä olevaa lauttaa ja päätettiin mennä lähellä olevaan Caol Ila tislaamoon, joka aukesi kympiltä.

Caol Ila tislaamon pihaa, jonne ei enää ole turisteilla pääsyä

Caol Ila sisäänpääsy

Oltiin paikalla jonkun aikaa ennen kymmentä, joten jouduttiin odottamaan jonkin aikaa. Muisteltiin aikaa kun vielä pääsi laiturille ja rannalle kävelemään. Sieltä oli hienot maisemat. Nyt kun on rakennettu uusi vierailukeskus, ei ranta-alueelle enää pääse. Kierreltiin aikamme katsomassa  mentiin takaisin meripelastusasemalle, joka oli 5min ajomatkan päässä. Tuttumme ei ollut tullut paikalle, joten jäätiin satamaan katselemaan Juran lauttaa ja kalastusveneitä. Yhdessä niissä oli rapusaalis vielä pussissa roikkumassa. Rapumertoja ei nyt nähty, välillä niitäkin roikkuu laiturin pylväissä, rapuineen.

Rapusaalis kalastajaveneessä

Aikamme maisemia ihailtuamme lähdettiin toiselle puolelle saarta. Käveltiin Port Ellenin kylässä, käytiin pienessä kaupassa ostamassa piirakkaa ja vähän limua. Istuskeltiin merenäärellä piknikpöydän ääressä syömässä. Tuuli oli raikas, mutta ei satanut ja aurinko tuli esiin ajoittain pilvien välistä. Hyvä tuuri oli kelin kanssa, ihana ilma oli.

Ajettiin Laphroagin tislaamolle, käytiin vierailukeskuksessa pyörähtämässä. Juotiin kahvit ja jatkettiin taas matkaa. Parkkipaikka oli ihan tislaamon vieressä ja siellä oli 2 kookasta kaurista, isoineen sarvineen. Päästi meidät kävelemään melko lähelle, ennenkuin menivät sivumpaan. Bongattiin vielä kolmaskin. Mutta kun mentiin tarpeeksi lähelle, lähtivät kaikki kolme metsään piiloon. 

Peurat Laphroagin tislaamon parkkipaikan vieressä

Peurat menossa parkkipaikalta takaisin metsään

Ajettiin pienen pientä tietä pitkälle keskelle ei mitään, kohteena Claggain Bay ranta, jossa ajateltiin ettei ole juuri ketään. Heti kun ranta pilkisti esiin, nähtiin pieni punainen auto ja kaksi naista uimassa! Kyllä, pitkään he pulikoivat siellä vedessä. Seuraavaksi oli asuntoauto jonka edessä olevassa tuolissa nainen, joka oli pukeutuneena lähinnä pilkkihaalarin näköiseen asuun, istui ja tuijotteli merelle. Jotenkin huvittava se ero näiden kahden välillä. Pidemmällä oli vielä kolmas auto ja pariskunta kävelemässä, eli ei me ihan keskenään oltu. Käveltiin rannalla ihailemassa ihania meren pyöristämiä kiviä ja meren tuomia kuolleita kasveja ja muuta. 

Claggain Bay rannalla

Rannalla kaikkea mielenkiintoista katsottavaa

Kapeaa tietä pois rannalta, onneksi ei tullut mutkissa ketään vastaan

Aikamme nautittiin raikkaasta meri-ilmasta ja ajettiin Ardbegin tislaamoon. Siellä oli pihalla kiva snagarin tapainen ja piknikpöytiä, eli siellä syötiin lounaaksi pieni piirakka ja tousti puoliksi. Oli juustokinkkutoastissa täytettä niin, että meni ihan ruuasta. Terveellisyydestä sitten ei kannata puhua. Mutta hyvää oli.

Ardbegin tislaamon pihalla ruokakoiju

Kierrettiin tislaamon taakse meren rannalle ja ihailtiin rannalla meren kirkkautta ja kiviä meren pohjassa. Viime käynnin jälkeen olivat saaneet jo uudet tislauspannut käyttöön. Ei käyty kierroksella sisällä, ulkoa käsin katseltiin.

Veden kirkkautta ihailemassa

Ardbegilta ajeltiin sitten hiljalleen meidän seuraavaan yöpaikkaan. Ballygrant Inn majataloon, jota pitää isä ja poika. Kolmen jälkeen majoituttiin sisään tuttuun paikkaan. Talon tuttu koira otti meidät häntä heiluen vastaan.

Ballygrant Inn majatalo

Ballygrant Inn huone yläkerrassa

Saatiin pieni huone yläkerrasta. Huoneessa oli kaikki tarpeellinen ja lisäksi tilava vessa. Eli kaikki tämän puolin ok. Ei satanut, joten lähdettiin kävelemässä ensin pellon laitaa, mutta kävelytie loppui, joten käännyttiin ja mentiin toiseen suuntaan. Paps of Jura vuoret oli kauniisti esillä. Ohiajavat autoilijat moikkaili, myös poliisi. Täällä on edelleen kulttuurina myös se että autoilijat moikkailee toisilleen. Käveltiin muutaman pienen talon kylän läpi, jonka jälkeen lähdettiin kulkemaan yhtä pientä, puiden ympäröimää tietä. Puro solisi vieressä ja oli kuuma. Tähän osui koko loman kuumin hetki, t-paitakin tuntui olevan liikaa ja aurinkolasit oli tarpeeseen. Selkä alkoi kostua kävellessä samaa vauhtia kuin taivas alkoi uhkaavasti synkkenemään. Kovin kauas ei uskallettu kävellä, kun säätiedotus lupasi sadetta. Jonkin verran saatiin kuitenkin liikuntaa ennenkuin sade alkoi.

Paps of Jura vuoret

Meidän naapurit pari seuraava yötä

Viideltä aukesi alakerran baari ja mentiin sinne istumaan. Käytiin välillä ihailemassa sääilmiöitä siinä ulkona terassilla. Välillä tuli upea sateenkaari, joka loppui tien toisella puolella oleviin taloihin. Vettä satoikin loppuillan. Meillä oli illallistreffit tuttavapariskunnan kanssa sovittu vasta seitsemäksi. 

Sateenkaari vastapäätä olevien talojen yllä

Meillä oli hurjan mukava ilta. Syötiin ja juteltiin paikallisen tuttavapariskunnan kanssa. Ruoka oli tosi hyvää ja täysi vatsa alkoi väsyttämään. Yhdeksän aikaan oli pakko luovuttaa, vaikka juttua olisi vielä riittänyt. He lähtivät kotiinsa ja me mentiin yläkertaan nukkumaan.

Keskiviikkona 3.9 noustiin ajoissa ja mentiin alas aulaan istumaan. Aamupala alkoi vasta 7:30. Siinä oli kiva istuskella ja rapsutella hellyydenkipeää koiraa. Oltiin tilattu täys aamupala ja se oli ihan mahdottoman iso. Aamupalaa odotellessa syötiin vähän muroja ja ihanaa paahtoleipää aidolla voilla voideltuna, joten ei mitään saumaa että koko lautasellisen olisi saanut syödyksi. Kahta eri makkaraa, haggistä, black pudding joka on vähän kuin meidän mustamakkara, verimakkarana varmaan joskus myytiin. Sitten egu, sienet, tomaatti ja perunapaistos. Huh. No, ainakin piti nälkää pitkälle päivään. Ja seuraavaan aamuun osasi varautua tilaamalla pienemmän annoksen.

Majatalon koira hellittävänä

Aamupala

Keskiviikko olikin sitten sateinen päivä. Aamulla lähdettiin länteen, tai luoteisosaan saarta etsimään yhtä pikkurantaa missä ei olla ennen oltu. 40Min ajomatkaa, antoi googlekartta. Matkalla pysähdyttiin perinteisesti katsomaan onko Portnhavenissa hylkeitä. Muutama kävi nostamassa nokkaa veden pintaan ja samalla piti ääntä, mutta sateessa ei kauaa viitsitty siinä seistä. Ajettiin siihen lähistölle etsimään sitä rantaa, mutta tie meni pihoille ja oli niin kapeaa ja huonokuntoista, että luovutettiin. 

Lähdettiin vuoren ja välillä metsien läpi ajamaan takaisin ihmisten ilmoille. Kamala tie ajoittain, mutta onneksi ei kriittisissä kohdissa tullut autoja vastaan. Yhdessä kohdassa kun ajettiin farmin läpi, oli iso lauma lehmiä tiellä, ne vaan seisoa toljotti siinä. Onneksi tuli vastaan auto, joka vaan ajoi sen lauman läpi. Kyllä ne väisti kun se auto määrätietoisesti tuli siitä. Yksikaistainen tie, eli mekin lähdettiin sitten samalla konstilla siitä läpi. Matka kun oli jatkunut jonkin aikaa, olikin sitten lammaslauma tiellä, mutta ne väistää kyllä helmpommin kun ajaa vaan kohti. Tosin aina joku päättää pompata keskenkaiken toiseen suuntaan, eli tarkkana saa olla siinäkin 

Vastaantulijoita tiellä

Kaunista maisemaa matkan varrelta

Päivästä tulikin autoilupäivä. Satoi käytännössä koko päivän, välillä vähän aurinko vilahti, mutta pientä tihkua tai sadetta pääosin kuitenkin. Käytiin meripelastusasemalla katsomassa onko tuttumme paikalla, ei ollut. Katsottiin kun lautta lähti ja siinä tuli yks nuori turisti kyselemään tiedetäänkö miten pääsee lähitislaamolle. No meillä oli aikaa, ei kun matkalaukku takakonttiin, kundi takapenkille ja heitettiin hänet Caol Ilan tislaamolle. Koska oltiin nurkilla, niin käytiin samalla Ardnahoe tislaamolla joka oli maanantaina kiinni kun pyörähdettiin pihalla. Juotiin kahvit ja syötiin hyvät skonssit. Ihailtiin maisemia niin sisältä, kuin parvekkeelta.

Paps of Jura katsottuna Ardnahoen tislaamon kahvilasta

Sateen ropistessa, ajettiin saaren etelärannikon puolelle Port Elleniin. Käytiin katsomassa uutta rommitislaamoa Islay Rum, jonka nuoret rohkeat yrittäjät ovat saarelle avanneet. Kaks kundia pyöritttää sitä, toinen vain oli paikalla. Iloisesti esitteli paikkoja meille ja tokihan kannatuksen vuoksi ostettiin vähän tuliaista kotiin.

Islayn rommitislaamo

Viiden pintaan palattiin majataloon. Ruokaa saatiin kuuden aikaan, baari oli melko täysi kun iso 10 hengen ranskalaisryhmä tuli syömään. Kesken meidän ruokailun edellisiltana treffattu tuttu pariskunta pyörähti paikalle. Tulivat vaan moikkaamaan ja saatiin pienet samplepullot vuonna 1975 tislattua viskiä. Hetken aikaa ehtivät meidän kanssa jutella ja jatkoivat matkaa. Me nautittiin ruoka rauhassa loppuun ja perinteisesti siirryttiin ajoissa nukkumaan.

Torstaina 4.9 noustiin aikaisin. 7:30 saatiin aamupala, sen jälkeen lastattiin matkalaukut autoon ja ajettiin lauttarantaan. Meidän rauhallisella ajolla matka kesti  n.45min. Matkalla tankattiin Port Ellenissä, mihin myös auto jätettiin. 30 litraa oltiin saatu bensaa menemään, kilometrejä tuli yhteensä 387 km mikä on melko paljon suht pienellä saarella. Mutta puolet tuli varmaan keskiviikkona kun sateisena päivänä suhattiin pitkin saarta. 

Odoteltiin lauttarannassa, ja lautta tulikin ihan aikataulussa. Ei tuullut, eli tyynessä kelissä seilattiin. Käytiin aina välillä kannella katsomassa maisemia.

Islayn saari jää taakse

Kennacraigin lauttarannassa bussia odottamassa

Perillä Kennacraigin satamassa oltiin 12:05 eli ihan aikataulussa. Puoli tuntia odotettiin bussia lauttarannassa seisten. Pieni sadekuuro tuli vähän ennen bussin tuloa, muuten oli hyvä sää seisoskella ja katsoa lauttarantaan saapuvia autoja. Bussi tuli vähän myöhässä ja matka kohti Glasgwta alkoi. Keskellä korkeita vuoria on useita vuosia jo ollut tietyö, niin nytkin. Mutta ekaa kertaa seistiin joku vartti siinä odottamassa. Päästivät ison autoletkan jonka jälkeen tekivät välillä töitä ja sen jälkeen oli meidän puolen vuoro. 

Onneksi siellä matkalla oli vessatauko, eli 10min pysähdys ja ilmaisvessat missä voi käydä. Ja ihana että sai vähän jalotella. Reitti oli eri kuin yleensä, nyt kiersi lentokentän kautta, jättäen sinne porukkaa. Lentokentän jälkeen oli ruuhkaa, siitä oli oikein varoituskin lentokentän nettisivuilla, että varatkaa matkaan aikaa, tietyö. Lentokentän jälkeen alkoi kamalat ruuhkat motarilla, jono mateli monella kaistalla. 40 min oltiin lopulta myöhässä, eli 16:40 saavuttiin Glasgowhin takapuolet puutuneina. Onneksi Premier Inn, peruslaatikkohotelli oli lähellä, kamat sinne ja kylläpä se hotellihuone tuntui valtavalta saaren pikkuisen huoneen jälkeen. Jätettiin tavarat ja päätettiin jäädä lähelle syömään. Mentiin Piper bariin lyhyen kävelymatkan päähän. Ruoka oli hyvää ja vatsa täynnä mentiin seiskan jälkeen hotellille, suihku ja pitkäkseen, niin uni tuli kyllä melko pian. Kylllä se koko päivän matkustus Islayn saarelta Glasgowhun veti veronsa. Kyllä siinä jo mietittiin, että ensi kerran lentäen 

Premier Inn Glasgow huoneemme

Perjantai 5.9 alkoi sateisena, mutta pikkuhiljaa keli vähän parani. Aamupalan jälkeen käveltiin juna-asemalle ja ostettiin liput Stirling nimiseen kylään joka on tunnettu valtavasta linnasta. Linna on jo aiemmin nähty, joten päätettiin keskittyä itse kylään. Juna matka oli vajaa 45min, alkupää mentiin melunsuojapuskien lomassa. Loppupää olikin sitten peltoja ja vuoria, upeat maisemat.

Stirling katunäkymää, idyllinen pieni kylä

Perillä katseltiin vähän ympärille, yksi pitkähkö kävelykatu ja muuten pieni sievä kylä. Ja tietysti se kuuluisa linna ylhäällä mäellä. Käveltiin kohti linnaa kun siellä oli turisti-info ja opas kertoi vankilakierroksesta. Kuulosti mielenkiintoiselta joten päätettiin tehdä tuo kierros Old town jail vankilassa, joka oli perustettu 1800-luvulla. Kierros oli kahdessa osassa. Ensin kierrettiin itsenäisesti ja meillä oli sellainen pikkumankka, josta sai eri kohdissa painaa selosteen. No eipä me niitä jaksettu kuunnella, vaan kiivettiin ylös parvekkeelle katselemaan maisemia. Ylhäällä oli myös pieni parveke, jossa vangit saivat ulkoilla 30min päivittäin. Naiset ja miehet oli samassa vankilassa. Naiset tietty pohjakerroksessa ja heille kuului kaikki siivous, ruuanlaitto jne.

Vankilan yläparvekkeelta maisemaa

Toinen osa olikin sitten mielenkiitoinen, sen veti näyttelijä David, vähän vanhempi herra joka todella eläytyi rooliinsa. Vaihtoi vaatteita eri aikakauden mukaan ja kertoi historiaa. Meitä oli ehkä 8, yksi nuorehko neito joutui aina välillä esiintyjäksi istumaan tuolilla, kun opas näytti eri kidutuskeinoja. Puhui selvää englantia, paitsi yksi kohta kun esitti karannutta miesvankia joka oli vain varastanut nälkäänsä vähän leipää ja oli nyt vangittuna. Silloin puhui pitkää ja venyvää Skotlannin murretta, mutta kyllä siitäkin jutun juureen pääsi. Eli tosi hyvä esitys oli. Sen alun audiokierroksen ajan ajateltiin että iskettiin käsi liejuun, mutta ei, kyllä saatiin sisäänpääsymaksuun vastinetta.

Kolmen pintaan tultiin sitten junalla takas Glasgowhin. Suihkun jälkeen alettiin miettimään mihin mennään syömään. Yks varma ja hyvä paikka missä syödään ”aina” on sellainen että perjantai-iltapäivänä on ihan täysi ja vaikka porukka ei ole humalassa, niin meteli on melko kova. Käytiin sitten rauhallisemmassa paikassa syömässä ja oltiin hotellissa ajoissa. Onneksi ei ole tarvetta lähteä iltarientoihin, joten ajoissa nukkumaan.

Lauantaina 6.9 oli matkapäivä. Syötiin rauhassa aamupala hotellilla. Käveltiin Glasgowssa ja katsottiin onko mitään mitä haluttaisiin viedä Suomeen. Halvat shoppailut oli, edes Hagggista ei tällä kertaa ostettu. Bussilla matkustettiin Edinburghiin oltiin joskus kolmen pintaan kentällä. Syötiin loungessa ja katseltiin lähteviä ja tulevia koneita. Meidän kone oli lähtenyt Helsingistä vähän myöhässä ja kun laskeutui Edinburghiin, joutui odottamaan puoli tuntia matkustajat kyydissä, ennenkuin pääsi omalle paikalleen. Hirveä määrää siivoojia teki pikasiivouksen ja sitten meitä lastattiin koneeseen. Ei oltu tässä vaiheessa kuin reilu puolisen tuntia myöhässä, mutta sitten tuli tekninen ongelma. Toinen apukone, jolla moottorit käynnistetään, ei lähtenyt käyntiin ja joutuivat tilaamaan apuvirtaa. Kone saatiin sitten käyntiin ja lähdettiin tunti myöhässä matkaan.

Matkalla oli pariin otteeseen tubulenssia niin että turvavyövalo syttyi, mutta muuten matka meni mukavasti. Bisneksessä oli 5 penkkiriviä, mutta meidän lisäksi oli vain 2 matkustajaa, eli vessaan pääsi halutessaan ja oli ihanan hiljaista. Auto odotti kentällä joten loppumatka kotiin meni sujuvasti. Oikein mukava Skotlanninreissu, jälleen kerran.