30 Glasgow Islay Glasgow

Lauantaina 30.8.2025 oli lähtö kohti Skotlantia ja Islayn saarta. Tiedettiin että on riskinä kun syksyllä lähdetään, että lautat saarelle perutaan usein säätilan vuoksi. Päivää ennen lähtöä katsottiin, että lauantain lautat on peruttu, ja sunnuntaina, milloin meillä oli tarkoitus mennä lautalla yli saarelle, oli varoituksia että mahdollisesti perutaan kovan tuulen ja/tai vanhan mainingin takia. Sunnuntaille luvattiin samaa tuulta kuin lauantaille. Oltiin ostettu jo aikaa sitten bussilippu Glasgowsta lauttarantaan, matka n.3,5h ja kun lipun ostaa ajoissa, sen saa edullisesti. Alettiin katsomaan lentoja Glasgowsta Islaylle. Lauantain iltalento oli loppuunmyyty, mutta sunnuntaiksi saatiin lento Glasgowsta Islayn saarelle, lähtö 15:00 lentoaika vain 45min, hyvällä tuulella nopeampi. Halvat liput oli jo loppu, kone melkein täysi, mutta saatiin vielä paikat. (koneeseen mahtuu 48 matkustajaa). 

Lento Suomesta lähti 16:30, meillä oli bisnesliput, eli loungessa käytiin syömässä, ja hyvin syötiinkin! Kone lähti ajallaan ja koneessa oli hyvä ja täyttävä ruoka. Tosi mukava henkilökunta ja matka meni joutuisasti. Vähän alussa oli turbulenssia ja ruuan jakelu viivästyi, mutta sen jälkeen pelkkää mukavuutta. Aikataulussa oltiin Edinburghissa, lentokentältä otettiin bussi joka ajoi tunnin verran Glasgowhin. Yövyttiin Premier Inn hotellissa keskustassa.

Bussimaisemaa matkalta Edinburghista Glasgowhin

Sunnuntaiaamua 31.8.25 vietettiin rauhassa, syötiin tuhti aamupala, otettiin rennosti ja vietettiin Glasgow-päivä. Käveltiin ympäri kylää ja käytiin vähän kylän laidalla. Nelisen kilometriä tuli käveltyä. Nähtiin keskustassa uusi muraalikin, jota ei oltu ennen nähty. Oli pysäyttävä!

Glasgow Mercant cityn muraali "Keeper of Light"

Muraalin tiedot

Puolelta päivin siirryttiin bussilla lentokentälle, matka kesti vain 20min. Lentokone saapui 20min myöhässä kentälle, oli myöhästynyt Shetlannin saarelta tullessaan vastatuulen takia. Nopeasti tyhjensivät koneen ja lastasivat meidät ja laukut sisään koneeseen. Törmättiin koneeseen noustessa pariin suomalaiseen, muutama sana kerettiin siinä heidän kanssaan vaihtamaan.

Lentokone saapuu tuulisen sään keskeltä Glasgown kentälle

Koneessa istuttiin puolisen tuntia lähtövalmiina kapteenin selvittäessä Islayn lennonjohdon kanssa antavatko lähtölupaa meille. Välillä kertoi, että tuuli on noussut ja vielä selvittävät päästäänkö lähtöön. Lopulta kuulutti, että tuuliraja saarella alentunut juuri ja juuri sen että sinne saa laskeutua, että lähdetään matkaan. Potkurit lähtivät pyörimään ja meteli täytti koneen. Rullattiin kiitotielle ja ylös ja sitten se alkoi. Tärinä, heiluminen, hyppyä ylös ja alas. Todella epämukavaa. Alku oli tosi pomppuista, kippari oli jo kuuluttanut, että turbulenssia on ja turvavyöt pitää pitää kiinni koko lennon ajan. Onneksi, kun päästiin pilvien yläpuolelle, pomppiminen rauhoittui ja matkanteko oli taas ihan mukavaa. Lentoemäntä lähti kärryllä liikkeelle ja antoi kaikille tetran vettä ja suklaapatukan. Hetken päästä alkoikin jo laskeutuminen. Pilvien alle kun päästiin, kone vapisi ja tärisi. Sitten kun lopulta renkaat osui maahan, niin se ”äkkijarrutus” tuntui syvällä vatsanpohjassa. Mutta perille päästiin.

Maisemaa lentokoneesta

Turvallisesti laskeuduttu Islayn lentokentälle

Vettä sanoi kaatamalla, kun siirryttiin koneesta lentokentälle. Taksikuski olikin jo vastassa kysyi, että käykö meille, että mennään samaan kyytiin toisten kanssa. Tokihan se kävi. Selvisi että ne suomalaiset oli tilanneet sen kyydin ennen meitä ja matkustettiin heidän kanssa samalla kyydillä. Olivat myös menossa Bowmoreen.

Oltiin varattu kaksi yötä Bowmore hotellista ja pian oltiin hotellilla. Hotellihuone oli ihan kiva, heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin rannassa olevaan Lochside hotelliin ravintolaan, mikä on ollut meidän perinteinen lomanaloituspaikka saarella. Nyt oli meidän 17:sta kerta Islaylla. Mentiin takapihalle perinteiselle oluelle, mutta pieni tihku ajoi meidät oluen kanssa sisälle. Syötiin ja nautittiin maisemista. Ajoissa mentiin takaisin hotellille nukkumaan.

Bowmore hotellin huone

Lochside hotellissa kanaa ja hampurilainen

Maanantaina 1.9.25  herättiin ajoissa hyvin nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli hiljaista ja mitään ääniä ei yöllä kuulunut. Käytiin aamulla kävelemässä rannassa katsomassa, kun aurinko nousi Bowmoren kylän ylle. Kaunis aamu, välillä aurinko tuli kokonaan esiin pilvestä, mennäkseen taas hetken päästä pilven taa piiloon. Ilman tuulta olisi ollut tosi lämmin ilma.

Aurinko nousee Bowmoren ylle

Bowmoren tislaamo aamuauringossa

Aamupala alkoi vasta 7:30 mutta oltiin jo vähän aikaisemmin aamupalasalissa. Ihana hotellin emäntä olikin jo keittänyt kahvit. Syötiin tuhti skotlantilainen aamiainen jonka jälkeen lähdettiin bussipysäkille odottamaan bussia jonka piti tulla 8:46. Meillä oli sovittu lentokentältä vuokra-auton nouto yhdeksältä. Scott, Islay carhire vuokra-autofirman omistaja, olikin jo paikalla ja vaihdettiin siinä kuulumisia. Autoksi saatiin Ford Fiesta. Oltiin varattu edullisin auto, aika kallista on autonvuokra saarella.

Katsottiin kun lentokone nousi ilmaan ja lähdettiin ajamaan saaren pohjoispuolelle, RNLI:n meripelastusasemalle. Meidän tuttu ei ollut paikalla, joten katseltiin jonkin aikaa Juran lauttaa ja jatkettiin matkaa kohti Bunnahabhain tislaamoa. Tie tislaamolle on kapea ja mutkainen, mutta enää se ei tunnu niin hurjalta kuin ensimmäisillä kerroilla. Tislaamolla vierähtikin 1,5 tuntia. Tutumme David oli töissä ja hänen kanssaan oli paljon juteltavaa. Lisäksi käytiin laiturilla ihailemassa maisemia. 

Bunnahabhainin tislaamolla

Tislaamon upeat maisemat

Tislaamolta poispäin maisemia nauttien, korkeuserot ei näy kuvassa

Kello oli jo yli puolenpäivän ja vähän nälkä tuli. Yksi kahvio oli pienessä lähiössä matkalla, mutta se oli kiinni. Mentiin sitten Bridgentin hotelliin syömään päivän keitto. Oli haggis-herkkusieni keitto, ulkonäkö ja makukin, oli aika eksoottinen. Ei ollut pippurinen, niinkuin haggis välillä, ihan ok, mutta kyllä se maku tuli röyhtäisynä pitkään iltaa. Keitto maksoi 7 puntaa, eli 8,5eur.

Haggiskeitto

Lounaan jälkeen alkoi iltapäiväsateet. Välillä tuli ihan kunnon kuuro, sitten taas aurinko esiin. Auton lämpömittari näytti pääosin 16-17c mutta sellaisen puolen tunnin kuuron jälkeen putosi 13c. Ajeltiin jonkin aikaa maisemia ja elämiä katselleen, sadekuurot oli aika rankkoja välillä, ulos ei viitsinyt mennä kävelemään. Mentiin Kilchomanin tislaamolle ja nautittiin siellä kahvit ja katseltiin turistitouhua.

Kilchomanin tislaamolla

Sateista maisemaa saaren länsirannikon lähellä

Kello olikin jo iltapäivä kolmen-neljän välillä ja kun sadekkin taukosi, joten päätettiin viedä auto hotellille ja kävellä vähän Bowmoren kylässä. Käytiin Bowmoren tislaamolla, heillä ihana terassi ihan meren ääressä. Siellä ihailtiin merta ja nautittiin muutama heidän juomistaan.

Bowmorea maistamassa

Kierreltiin kylällä ja tultiin omaan hotellin syömään. Ruokaa sai vasta kuudelta, mutta tilaus laitettiin sisään ja odotettiin sapuskaa. Me oltiin pubin puolella, baarin puoli ja ruokatila oli ihan täynnä ruokailijoita. 

Bowmore hotellin pehmeää lihapataa

Tiistaina 2.9 kävimme aamulla ennen aamupalaa kävelyllä rannalla ja 07:30 kun aamupalan aika oli, söimme maittavan aamupalan hotellilla. Tämän jälkeen pakattiin tavarat matkalaukkuihin ja luovutettiin huone pois. Yllättävän iso oli Fordin takakontti kun lappeeltaan mahtui molemmat matkalaukut sinne. Ajettiin meripelastusasemalle, mutta tuttumme ei ollut paikalla.  Katseltiin sitten rannassa kun lastasivat mantereelle lähdössä olevaa lauttaa ja päätettiin mennä lähellä olevaan Caol Ila tislaamoon, joka aukesi kympiltä.

Caol Ila tislaamon pihaa, jonne ei enää ole turisteilla pääsyä

Caol Ila sisäänpääsy

Oltiin paikalla jonkun aikaa ennen kymmentä, joten jouduttiin odottamaan jonkin aikaa. Muisteltiin aikaa kun vielä pääsi laiturille ja rannalle kävelemään. Sieltä oli hienot maisemat. Nyt kun on rakennettu uusi vierailukeskus, ei ranta-alueelle enää pääse. Kierreltiin aikamme katsomassa  mentiin takaisin meripelastusasemalle, joka oli 5min ajomatkan päässä. Tuttumme ei ollut tullut paikalle, joten jäätiin satamaan katselemaan Juran lauttaa ja kalastusveneitä. Yhdessä niissä oli rapusaalis vielä pussissa roikkumassa. Rapumertoja ei nyt nähty, välillä niitäkin roikkuu laiturin pylväissä, rapuineen.

Rapusaalis kalastajaveneessä

Aikamme maisemia ihailtuamme lähdettiin toiselle puolelle saarta. Käveltiin Port Ellenin kylässä, käytiin pienessä kaupassa ostamassa piirakkaa ja vähän limua. Istuskeltiin merenäärellä piknikpöydän ääressä syömässä. Tuuli oli raikas, mutta ei satanut ja aurinko tuli esiin ajoittain pilvien välistä. Hyvä tuuri oli kelin kanssa, ihana ilma oli.

Ajettiin Laphroagin tislaamolle, käytiin vierailukeskuksessa pyörähtämässä. Juotiin kahvit ja jatkettiin taas matkaa. Parkkipaikka oli ihan tislaamon vieressä ja siellä oli 2 kookasta kaurista, isoineen sarvineen. Päästi meidät kävelemään melko lähelle, ennenkuin menivät sivumpaan. Bongattiin vielä kolmaskin. Mutta kun mentiin tarpeeksi lähelle, lähtivät kaikki kolme metsään piiloon. 

Peurat Laphroagin tislaamon parkkipaikan vieressä

Peurat menossa parkkipaikalta takaisin metsään

Ajettiin pienen pientä tietä pitkälle keskelle ei mitään, kohteena Claggain Bay ranta, jossa ajateltiin ettei ole juuri ketään. Heti kun ranta pilkisti esiin, nähtiin pieni punainen auto ja kaksi naista uimassa! Kyllä, pitkään he pulikoivat siellä vedessä. Seuraavaksi oli asuntoauto jonka edessä olevassa tuolissa nainen, joka oli pukeutuneena lähinnä pilkkihaalarin näköiseen asuun, istui ja tuijotteli merelle. Jotenkin huvittava se ero näiden kahden välillä. Pidemmällä oli vielä kolmas auto ja pariskunta kävelemässä, eli ei me ihan keskenään oltu. Käveltiin rannalla ihailemassa ihania meren pyöristämiä kiviä ja meren tuomia kuolleita kasveja ja muuta. 

Claggain Bay rannalla

Rannalla kaikkea mielenkiintoista katsottavaa

Kapeaa tietä pois rannalta, onneksi ei tullut mutkissa ketään vastaan

Aikamme nautittiin raikkaasta meri-ilmasta ja ajettiin Ardbegin tislaamoon. Siellä oli pihalla kiva snagarin tapainen ja piknikpöytiä, eli siellä syötiin lounaaksi pieni piirakka ja tousti puoliksi. Oli juustokinkkutoastissa täytettä niin, että meni ihan ruuasta. Terveellisyydestä sitten ei kannata puhua. Mutta hyvää oli.

Ardbegin tislaamon pihalla ruokakoiju

Kierrettiin tislaamon taakse meren rannalle ja ihailtiin rannalla meren kirkkautta ja kiviä meren pohjassa. Viime käynnin jälkeen olivat saaneet jo uudet tislauspannut käyttöön. Ei käyty kierroksella sisällä, ulkoa käsin katseltiin.

Veden kirkkautta ihailemassa

Ardbegilta ajeltiin sitten hiljalleen meidän seuraavaan yöpaikkaan. Ballygrant Inn majataloon, jota pitää isä ja poika. Kolmen jälkeen majoituttiin sisään tuttuun paikkaan. Talon tuttu koira otti meidät häntä heiluen vastaan.

Ballygrant Inn majatalo

Ballygrant Inn huone yläkerrassa

Saatiin pieni huone yläkerrasta. Huoneessa oli kaikki tarpeellinen ja lisäksi tilava vessa. Eli kaikki tämän puolin ok. Ei satanut, joten lähdettiin kävelemässä ensin pellon laitaa, mutta kävelytie loppui, joten käännyttiin ja mentiin toiseen suuntaan. Paps of Jura vuoret oli kauniisti esillä. Ohiajavat autoilijat moikkaili, myös poliisi. Täällä on edelleen kulttuurina myös se että autoilijat moikkailee toisilleen. Käveltiin muutaman pienen talon kylän läpi, jonka jälkeen lähdettiin kulkemaan yhtä pientä, puiden ympäröimää tietä. Puro solisi vieressä ja oli kuuma. Tähän osui koko loman kuumin hetki, t-paitakin tuntui olevan liikaa ja aurinkolasit oli tarpeeseen. Selkä alkoi kostua kävellessä samaa vauhtia kuin taivas alkoi uhkaavasti synkkenemään. Kovin kauas ei uskallettu kävellä, kun säätiedotus lupasi sadetta. Jonkin verran saatiin kuitenkin liikuntaa ennenkuin sade alkoi.

Paps of Jura vuoret

Meidän naapurit pari seuraava yötä

Viideltä aukesi alakerran baari ja mentiin sinne istumaan. Käytiin välillä ihailemassa sääilmiöitä siinä ulkona terassilla. Välillä tuli upea sateenkaari, joka loppui tien toisella puolella oleviin taloihin. Vettä satoikin loppuillan. Meillä oli illallistreffit tuttavapariskunnan kanssa sovittu vasta seitsemäksi. 

Sateenkaari vastapäätä olevien talojen yllä

Meillä oli hurjan mukava ilta. Syötiin ja juteltiin paikallisen tuttavapariskunnan kanssa. Ruoka oli tosi hyvää ja täysi vatsa alkoi väsyttämään. Yhdeksän aikaan oli pakko luovuttaa, vaikka juttua olisi vielä riittänyt. He lähtivät kotiinsa ja me mentiin yläkertaan nukkumaan.

Keskiviikkona 3.9 noustiin ajoissa ja mentiin alas aulaan istumaan. Aamupala alkoi vasta 7:30. Siinä oli kiva istuskella ja rapsutella hellyydenkipeää koiraa. Oltiin tilattu täys aamupala ja se oli ihan mahdottoman iso. Aamupalaa odotellessa syötiin vähän muroja ja ihanaa paahtoleipää aidolla voilla voideltuna, joten ei mitään saumaa että koko lautasellisen olisi saanut syödyksi. Kahta eri makkaraa, haggistä, black pudding joka on vähän kuin meidän mustamakkara, verimakkarana varmaan joskus myytiin. Sitten egu, sienet, tomaatti ja perunapaistos. Huh. No, ainakin piti nälkää pitkälle päivään. Ja seuraavaan aamuun osasi varautua tilaamalla pienemmän annoksen.

Majatalon koira hellittävänä

Aamupala

Keskiviikko olikin sitten sateinen päivä. Aamulla lähdettiin länteen, tai luoteisosaan saarta etsimään yhtä pikkurantaa missä ei olla ennen oltu. 40Min ajomatkaa, antoi googlekartta. Matkalla pysähdyttiin perinteisesti katsomaan onko Portnhavenissa hylkeitä. Muutama kävi nostamassa nokkaa veden pintaan ja samalla piti ääntä, mutta sateessa ei kauaa viitsitty siinä seistä. Ajettiin siihen lähistölle etsimään sitä rantaa, mutta tie meni pihoille ja oli niin kapeaa ja huonokuntoista, että luovutettiin. 

Lähdettiin vuoren ja välillä metsien läpi ajamaan takaisin ihmisten ilmoille. Kamala tie ajoittain, mutta onneksi ei kriittisissä kohdissa tullut autoja vastaan. Yhdessä kohdassa kun ajettiin farmin läpi, oli iso lauma lehmiä tiellä, ne vaan seisoa toljotti siinä. Onneksi tuli vastaan auto, joka vaan ajoi sen lauman läpi. Kyllä ne väisti kun se auto määrätietoisesti tuli siitä. Yksikaistainen tie, eli mekin lähdettiin sitten samalla konstilla siitä läpi. Matka kun oli jatkunut jonkin aikaa, olikin sitten lammaslauma tiellä, mutta ne väistää kyllä helmpommin kun ajaa vaan kohti. Tosin aina joku päättää pompata keskenkaiken toiseen suuntaan, eli tarkkana saa olla siinäkin 

Vastaantulijoita tiellä

Kaunista maisemaa matkan varrelta

Päivästä tulikin autoilupäivä. Satoi käytännössä koko päivän, välillä vähän aurinko vilahti, mutta pientä tihkua tai sadetta pääosin kuitenkin. Käytiin meripelastusasemalla katsomassa onko tuttumme paikalla, ei ollut. Katsottiin kun lautta lähti ja siinä tuli yks nuori turisti kyselemään tiedetäänkö miten pääsee lähitislaamolle. No meillä oli aikaa, ei kun matkalaukku takakonttiin, kundi takapenkille ja heitettiin hänet Caol Ilan tislaamolle. Koska oltiin nurkilla, niin käytiin samalla Ardnahoe tislaamolla joka oli maanantaina kiinni kun pyörähdettiin pihalla. Juotiin kahvit ja syötiin hyvät skonssit. Ihailtiin maisemia niin sisältä, kuin parvekkeelta.

Paps of Jura katsottuna Ardnahoen tislaamon kahvilasta

Sateen ropistessa, ajettiin saaren etelärannikon puolelle Port Elleniin. Käytiin katsomassa uutta rommitislaamoa Islay Rum, jonka nuoret rohkeat yrittäjät ovat saarelle avanneet. Kaks kundia pyöritttää sitä, toinen vain oli paikalla. Iloisesti esitteli paikkoja meille ja tokihan kannatuksen vuoksi ostettiin vähän tuliaista kotiin.

Islayn rommitislaamo

Viiden pintaan palattiin majataloon. Ruokaa saatiin kuuden aikaan, baari oli melko täysi kun iso 10 hengen ranskalaisryhmä tuli syömään. Kesken meidän ruokailun edellisiltana treffattu tuttu pariskunta pyörähti paikalle. Tulivat vaan moikkaamaan ja saatiin pienet samplepullot vuonna 1975 tislattua viskiä. Hetken aikaa ehtivät meidän kanssa jutella ja jatkoivat matkaa. Me nautittiin ruoka rauhassa loppuun ja perinteisesti siirryttiin ajoissa nukkumaan.

Torstaina 4.9 noustiin aikaisin. 7:30 saatiin aamupala, sen jälkeen lastattiin matkalaukut autoon ja ajettiin lauttarantaan. Meidän rauhallisella ajolla matka kesti  n.45min. Matkalla tankattiin Port Ellenissä, mihin myös auto jätettiin. 30 litraa oltiin saatu bensaa menemään, kilometrejä tuli yhteensä 387 km mikä on melko paljon suht pienellä saarella. Mutta puolet tuli varmaan keskiviikkona kun sateisena päivänä suhattiin pitkin saarta. 

Odoteltiin lauttarannassa, ja lautta tulikin ihan aikataulussa. Ei tuullut, eli tyynessä kelissä seilattiin. Käytiin aina välillä kannella katsomassa maisemia.

Islayn saari jää taakse

Kennacraigin lauttarannassa bussia odottamassa

Perillä Kennacraigin satamassa oltiin 12:05 eli ihan aikataulussa. Puoli tuntia odotettiin bussia lauttarannassa seisten. Pieni sadekuuro tuli vähän ennen bussin tuloa, muuten oli hyvä sää seisoskella ja katsoa lauttarantaan saapuvia autoja. Bussi tuli vähän myöhässä ja matka kohti Glasgwta alkoi. Keskellä korkeita vuoria on useita vuosia jo ollut tietyö, niin nytkin. Mutta ekaa kertaa seistiin joku vartti siinä odottamassa. Päästivät ison autoletkan jonka jälkeen tekivät välillä töitä ja sen jälkeen oli meidän puolen vuoro. 

Onneksi siellä matkalla oli vessatauko, eli 10min pysähdys ja ilmaisvessat missä voi käydä. Ja ihana että sai vähän jalotella. Reitti oli eri kuin yleensä, nyt kiersi lentokentän kautta, jättäen sinne porukkaa. Lentokentän jälkeen oli ruuhkaa, siitä oli oikein varoituskin lentokentän nettisivuilla, että varatkaa matkaan aikaa, tietyö. Lentokentän jälkeen alkoi kamalat ruuhkat motarilla, jono mateli monella kaistalla. 40 min oltiin lopulta myöhässä, eli 16:40 saavuttiin Glasgowhin takapuolet puutuneina. Onneksi Premier Inn, peruslaatikkohotelli oli lähellä, kamat sinne ja kylläpä se hotellihuone tuntui valtavalta saaren pikkuisen huoneen jälkeen. Jätettiin tavarat ja päätettiin jäädä lähelle syömään. Mentiin Piper bariin lyhyen kävelymatkan päähän. Ruoka oli hyvää ja vatsa täynnä mentiin seiskan jälkeen hotellille, suihku ja pitkäkseen, niin uni tuli kyllä melko pian. Kylllä se koko päivän matkustus Islayn saarelta Glasgowhun veti veronsa. Kyllä siinä jo mietittiin, että ensi kerran lentäen 

Premier Inn Glasgow huoneemme

Perjantai 5.9 alkoi sateisena, mutta pikkuhiljaa keli vähän parani. Aamupalan jälkeen käveltiin juna-asemalle ja ostettiin liput Stirling nimiseen kylään joka on tunnettu valtavasta linnasta. Linna on jo aiemmin nähty, joten päätettiin keskittyä itse kylään. Juna matka oli vajaa 45min, alkupää mentiin melunsuojapuskien lomassa. Loppupää olikin sitten peltoja ja vuoria, upeat maisemat.

Stirling katunäkymää, idyllinen pieni kylä

Perillä katseltiin vähän ympärille, yksi pitkähkö kävelykatu ja muuten pieni sievä kylä. Ja tietysti se kuuluisa linna ylhäällä mäellä. Käveltiin kohti linnaa kun siellä oli turisti-info ja opas kertoi vankilakierroksesta. Kuulosti mielenkiintoiselta joten päätettiin tehdä tuo kierros Old town jail vankilassa, joka oli perustettu 1800-luvulla. Kierros oli kahdessa osassa. Ensin kierrettiin itsenäisesti ja meillä oli sellainen pikkumankka, josta sai eri kohdissa painaa selosteen. No eipä me niitä jaksettu kuunnella, vaan kiivettiin ylös parvekkeelle katselemaan maisemia. Ylhäällä oli myös pieni parveke, jossa vangit saivat ulkoilla 30min päivittäin. Naiset ja miehet oli samassa vankilassa. Naiset tietty pohjakerroksessa ja heille kuului kaikki siivous, ruuanlaitto jne.

Vankilan yläparvekkeelta maisemaa

Toinen osa olikin sitten mielenkiitoinen, sen veti näyttelijä David, vähän vanhempi herra joka todella eläytyi rooliinsa. Vaihtoi vaatteita eri aikakauden mukaan ja kertoi historiaa. Meitä oli ehkä 8, yksi nuorehko neito joutui aina välillä esiintyjäksi istumaan tuolilla, kun opas näytti eri kidutuskeinoja. Puhui selvää englantia, paitsi yksi kohta kun esitti karannutta miesvankia joka oli vain varastanut nälkäänsä vähän leipää ja oli nyt vangittuna. Silloin puhui pitkää ja venyvää Skotlannin murretta, mutta kyllä siitäkin jutun juureen pääsi. Eli tosi hyvä esitys oli. Sen alun audiokierroksen ajan ajateltiin että iskettiin käsi liejuun, mutta ei, kyllä saatiin sisäänpääsymaksuun vastinetta.

Kolmen pintaan tultiin sitten junalla takas Glasgowhin. Suihkun jälkeen alettiin miettimään mihin mennään syömään. Yks varma ja hyvä paikka missä syödään ”aina” on sellainen että perjantai-iltapäivänä on ihan täysi ja vaikka porukka ei ole humalassa, niin meteli on melko kova. Käytiin sitten rauhallisemmassa paikassa syömässä ja oltiin hotellissa ajoissa. Onneksi ei ole tarvetta lähteä iltarientoihin, joten ajoissa nukkumaan.

Lauantaina 6.9 oli matkapäivä. Syötiin rauhassa aamupala hotellilla. Käveltiin Glasgowssa ja katsottiin onko mitään mitä haluttaisiin viedä Suomeen. Halvat shoppailut oli, edes Hagggista ei tällä kertaa ostettu. Bussilla matkustettiin Edinburghiin oltiin joskus kolmen pintaan kentällä. Syötiin loungessa ja katseltiin lähteviä ja tulevia koneita. Meidän kone oli lähtenyt Helsingistä vähän myöhässä ja kun laskeutui Edinburghiin, joutui odottamaan puoli tuntia matkustajat kyydissä, ennenkuin pääsi omalle paikalleen. Hirveä määrää siivoojia teki pikasiivouksen ja sitten meitä lastattiin koneeseen. Ei oltu tässä vaiheessa kuin reilu puolisen tuntia myöhässä, mutta sitten tuli tekninen ongelma. Toinen apukone, jolla moottorit käynnistetään, ei lähtenyt käyntiin ja joutuivat tilaamaan apuvirtaa. Kone saatiin sitten käyntiin ja lähdettiin tunti myöhässä matkaan.

Matkalla oli pariin otteeseen tubulenssia niin että turvavyövalo syttyi, mutta muuten matka meni mukavasti. Bisneksessä oli 5 penkkiriviä, mutta meidän lisäksi oli vain 2 matkustajaa, eli vessaan pääsi halutessaan ja oli ihanan hiljaista. Auto odotti kentällä joten loppumatka kotiin meni sujuvasti. Oikein mukava Skotlanninreissu, jälleen kerran.