Perjantaina 15.5.26 meillä oli aamulento 06:50 kohti Edinburghia. Kentällä oltiin ajoissa jo viiden jälkeen. Koska meillä oli business liput, saatiin matkalaukut jätettyä nopeasti ja turvatarkastus meni myös nopeasti. Käveltiin "non schengen" alueen aulaan odottamaan pääsyä toiselle puolelle. Paikalla oli jo melko paljon ihmisiä, mutta oli myös Finavian edustaja kertomassa, että kenttä on toistaiseksi suljettu. Lupasivat lisää tietoa myöhemmin ja ei mennyt kauaa kuin tuli tieto että kenttä on vielä jonkin aikaa kiinni ja aamulentoja siirretään eteenpäin. Mentiin loungeen istumaan ja seurattiin taululta kuinka meidän lennon käy. Ensin se siirrettiin 07:50, kuten muutkin lennot. Hetken kuluttua sekin peruttiin. Oltiin jo netin kautta saatu tieto, että drone-epäilyn takia kenttä suljettu.
Jonkin ajan kuluttua meidän lento peruttiin, kuten moni muukin lento. Finnairilta tuli nopeasti tekstari, että etsivät uutta lentoa meille. Ja ei kauaa kuin tuli tieto että 11:00 lähtee kone Köpenhaminaan ja sieltä 17:25 kone Edinburghiin. Hetken kauhisteltiin kuuden tunnin odotusta Köpenhaminassa, mutta pääasia että päästäisiin matkaan. Istuttiin loungessa, suht nopeasti se aamupäivä kului ja aikataulussa lähdettiin Köpikseen. Matkalaukut siirtyi kentällä suoraan odottamaan seuraavaa lentoa, eli meillä ei mitään syytä jäädä kentälle. Ostetiin junaliput ja lähdettiin Köpiksen keskustaan. Siellä käveltiin ympäriinsä mukavana, aurinkoisena päivänä. Kentälle tultiin ajoissa ja aikataulussa päästiin lähtemään kohti Edinburghia. Vihdoin ikkunasta näkyi Edinburghin maisemat.
 |
| Edinburgh alkaa lähenemään |
 |
| Bussimaisemaa matkalta kohteeseen Dundee |
 |
| Huone oli mukava ja lämpötilaa pystyi säätämään |
 |
| Aamuinen maisema hotellin ikkunasta |
 |
| Hotellin edustalta lähti suora tie linja-autoasemalle |
Bussi tuli ajallaan. Pyysimme kuskia ilmoittamaan koska jäämme pois, ettemme aja ohi. Maalaismaisemien läpi ajattiin kohti tislaamoa. Bussissa oli vain muutama matkustaja meidän lisäksi. Matkalla oli ihanat maisemat. Näytti niin lämpöiseltä, ja kyllä lämpö nousikin jo lähemmäs kymmentä astetta. Rypsi tai rapsipellot loisti keltaisina.
 |
| Bussimaisemaa, kauniit värit pelloissa |
Aikataulun mukaisesti 9:23 oltiin perillä Brechinin kylässä ja mukava kuski kertoi että meidän aika jäädä bussista. Hetken katsottiin netistä karttaa, mutta reitti oli selvä. Lähes suoraan pysäkiltä lähti tie kohti kirkkoa, jonka vieressä oli hautausmaa ja sen jälkeen oli tislaamo. Meillä oli puoli tuntia aikaa tislaamon aukeamiseen, joten rauhassa, ympärilleen katselleen lähdettiin etenemään.
 |
| Kaunis puisto ennen hautausmaalle menoa |
 |
| Kirkko puiston vieressä, paluumatkan bussipysäkki kirkon vieressä |
 |
| Polku hautausmaan läpi, ohti perällä näkyvää tislaamoa |
Hautausmaa oli kaunis. Oli jätetty pajon puita ja kauniisti leikattuja puskia hautojen väliin. Tunnelmallinen paikka. Takaisin tullessa kyllä huomasimme, että hautausmaan toisellapuolella meni kävelypolku, se olisi varmaankin ollut se mitä kartta tarkoittu. Mutta onneksi eksyimme väärälle polulle ja saimme nauttia tämän kauneuden.
 |
| Glencadamin tislaamo |
Glengadam tislaamo oli niin tunnelmallisen kaunis, kuin mitä kuvat ennalta antoivat ennalta odottaa. Kun käveltiin myöhemmin pitkin aluetta, oli paljon kukkia, osin jo kukkineita ja juuri kukassa olevia. Lisäksi kauniisti leikattuja puskia ja puita, kuin pieni puisto olisi ollut. Tosi idyllinen. Meidät otettiin avosylin vastaan, avasivat heti meille oven vaikka oli vartti vielä avaamiseen. Kerettiin katsella vähän ympärille vierailukeskuksessa ennen kierroksen alkua. Kymmeneksi oltiin varattu kierros. Tämä varaus tehtiin heti sen jälkeen, kun oltiin lentoliput ostettu.
Oltiin kahdestaan kierroksella, opas puhui selkeää englantia ja oli mukavan leppoisa herra. Mukana taustalla seurasi toinen mies, jälkikäteen selvisi että hän on aloittanut tislaamolla 2vkoa sitten ja käy eri vetäjien mukana kierroksella oppimassa eri tarinoita. Kierros alkoi hyvin toteutetulla videshowlla. Tuli isolle kankaalle videota laaksosta ja siitä miten maisemat on muuttuneet ja miten luontoa arvostetaan. Sitten sivuseinälle tuli videokuvana vanha mies 1600 luvulta ja kertoi historiaa. Se toteutus oli tosi kiva, välillä tämä meidän oikea opas kertoi jotain siinä välissä. Tästä siirryttiin seuraavaan huoneeseen, jossa taas uusi showvideo kertoi tarinaa, seuraavassa huoneessa räiskyi kahdella seinällä tulipalo kun kertoivat tislaamoa kohdanneesta palosta. Olisiko neljä ollut näitä huoneita peräkanaa ja aina välillä meidän opas kertoi lisäinfoa. Usein, nämä viedeoalut ovat tylsiä, mutta tämä ei!
Kierros jatkui sitten perinteisenä kierroksena, käytiin tislaamo läpi ja kuultiin viskinvalmistuksesta. Lopuksi varastokierros joka aina kiehtovin lempeine tuoksuineen. Tämä tislaamo kuului niihin, missä ei saa kuvata sisällä, vai oven ulkopuolelta sisällepäin.
 |
| Tislaamon pannut oven ulkopuolelta kuvattuna |
 |
| Tisaamon varasto |
Kierros päättyi 3:n viskin maisteluun. Siinäkin videolta joka viskin jäkeen tuli pätkä siitä, mitä makuja ammattilaisen mukaan juomasta löytyy. Oli perinteiset toffee, banaani, marsipaani, omena jne.. Oli kiva kierros ja aina kun ei muita mukana, on kierros tosi henkilökohtainen ja siitä saa paljon irti.
 |
| Tasting kierroksen päätteeksi |
 |
| Tislaamon baarissa |
Yläkerrassa oli kiva pieni ravintola. Syötiin lounaaksi kerrosvoileivät pienellä lisukesalaatilla. Hyvää oli ja taas jaksoi. Käytiin vielä vierailukeskuksen kaupassa ja sen jälkeen todettiin, että aika lähteä takaisin. Yli kolme tuntia meillä vierähti siellä, todettiinkin lähtiessä että ”piditte meistä hyvää huolta” mikä oli totta. Ystävällistä, mukavaa henkilökuntaa. Ja toki kerrottiin heti aluksi että Suomesta asti ihan heidän tislaamon takia ollaan liikkeellä
Brechin kylässä on joku fudisjoukkue ja netistä oltiin katsottu, että niillä on ihan kivan näköinen paita, minkä olisi kannatuksen vuoksi tarkoitus ostaa. Tislaamon henkilökunta ei tiennyt, onko heillä mikään paikka auki. Netistä ei löytynyt tietoa onko heillä ylipäänsä kauppaa. Kierreltiin vähän etsimässä, mutta kentän laidalla ei ollut ihmisiä. Eli paita jäi saamatta. Kylä itsessään aika hiljainen. Paljon tyhjiä, sulkeutuneita baareja. Sääli että nämä pienet kylät kuukahtaa.
Bussi meni tunnin välein ja katsottiin että 5min päästä tulee bussi, eli päätettiin kokeilla päästäänkö siihen vaikka ei oltu ennakkoon ostettua lippua. Pysäkillä oli nainen, joka oli menossa ko. bussiin, eli tiedettiin että pysähtyy siinä. Kuski huomautti, että tuplaten kalliimpi lippu kun ostaa bussista. Niinhän se olikin, mutta onneksi silti suht edullinen.
Päivä oli kivasti lämmennyt, kun iltapäivällä palattiin takaisin Dundeehen. Vietiin ostokset hotellin ja lähdettiin kylän perälle etsimään kahta fudisstadionia. Google antoi reilun puolituntia kävelymatkaa ja se olikin aika rankkaa ylämäkeä. Oli jotenkin surkean näköistä seutua. Roskia paljon maassa, ei ihmisiä, ei edes koiranulkoiluttajia. Kerrostaloissa jokaisella oma antennin. Ei kauppoja, ei edes kampaamoja. Talot oli kyllä melko hyväkuntoisia, mutta jotenkin epätoivo leijui ilmassa. Ehkä se oli ne roskat maassa, ehkä se tyhjyys. Mutta ei siellä ainakaan raha asunut. Molemmat stadionit löydettiin, toiseen päästiin sisälle avoimesta ovesta, siellä ei ollut nurmikkoa lainkaan, oli korjaustyöt kesken. Kummassakaan ei fanituote kauppa auki, eli paitaa ei taaskaan tullut mukaan.
Käveltiin takaisin keskustaan päin, kiva kun alkoi taas näkemään ihmisiä. Istuttiin hetki pubissa, joka oli täys paikallisia. Lauantain iltapäivä oli jo pitkällä ja ihmisillä rento fiilis. Käveltiin kävelykatua ja etsittiin ruokapaikka. Porukka oli baareissa ja meteli aikamoinen. Löydettiin sitten joku perus hampurilaisravintola, siellä käytiin syömässä. Ihan hyvät burgerit syötiin. Edellisen päivän kävelysaldo oli 14,5km, nytkin oli tullut jo lähemmäs 13km. Päivän kävelyt ja edellisen yön vähät unet teki tehtävänsä. Olo oli aika nuukahtanut, eli ajoissa hotellille ja nukkumaan. Tulikin sitten vedettyä yli 9 tunnin unet.
Sunnuntai 17.05.2026 valkeni kauniina, mutta kylmänä aamuna. Edessä matkapäivä, mutta ei oltu ostettu bussilippua ennakkoon. Sovittiin, että mennään fiiliksen mukaan. Ennen puoltapäivää oli luvattu sadetta, joten päätetiin jäädä kylälle vielä aamupäiväksi. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään joenrantaa. Päällä oli paksuhko paita, sen päällä paksu fleece ja takki. Hanskat kädessä ja huppu päässä. Ei yhtään liikaa.
Joenrannassa oli tosi kaunista, toki joki tulee suoraan mereltä ja viima oli sen mukainen. Joen vieressä, oli vanha telakka-alue jossa oli Skotlannin vanhin laiva. Se ei ollut nyt auki ja sisäänpääsy oli aika kovan hintainen. Toki niillä rahoilla kunnostivat alusta.
 |
| Jokimaisemaa merellepäin |
 |
| Silta joka lähti hotellimme edustalta |
 |
| Skotlanni vahin laiva |
Huoneen luovutus oli 11 mutta oltiin pyydetty lisäaikaa 12:sta. Todettiin että taivas tummenee niin uhkaavasti, että aika lähteä eteenpäin. Haettiin kamat hotellista ja ostettiin lippu 11:30 bussiin Perth nimiseen kaupunkiin, mistä oltiin ostettu hotelli seuraavaksi kolmeksi yöksi. Eli lähdimme takaisin kohti Edinburghia, mistä tulimme. Bussi ajoi eri reittiä kun tullessa, kun oli jotain jotka oli ostaneet pikkukylästä lipun, niin bussi koukkasi sinne. Päästiin taas ihan ekalle penkkiriville istumaan ja kuski oli kiva huumoriveikko. Tuntui tuntevan suurimman osan vähäisestä matkustajamäärästä. Matkalla tuli pari kunnon vesikuuroa, eli säätiedotus piti paikkansa.
Perillä Perhissä oli vajaa 15min kävely hotelliin, kaupunki näytti heti kivalta ja elävältä kylältä. Matalia taloja, ei juurikaan tyhjiä liikehuneistoja. Hotelli oli hinnan ja sijainnin perusteella valittu pienestä Woodlea hotellista. Oltaisiin säästetty 10 puntaa yö, jos oltaisiin otettu jonkun hotellivälittäjän sivun kautta, mutta meillä on periaate, että pienet yksityiset hotellit varataan aina suoraan hotellilta. Ei makseta muille siinä välissä. Hotelli oli perheomisteinen, huoneita ei ollut kamalan monta. Kivan näköinen jo heti ulkoa.
 |
| Woodlea hotelli |
Huoneiden luovutus oli kolmelta, eli huoneita ei vielä saatu. Mukava omistaja otti meidän matkalaukut ja reput varastoon ja lähdettiin kävelemään kylälle. Etsittiin jotain kivaa pubia, että käydään syömässä pieni lounas. Päätettiin ottaa sandwitsit, mietittiin ensin että puoliksi, mutta otettiin omat. Tuli iso lautanen täynnä ranskalaisia, hyvä salaatti ja ne leivät oli täynnä juustoa ja pekonia. Sitä juustoa oli valtava määrä. Pekonin lisäksi. Eihän siitä voinut herkkuja jättää syömättä, ranskalaisia toki jäi. Oli niin valtava satsi, että maha oli pömpöllään vielä illallakin.
 |
| Lounas, joka paljon suurempi, kuin kuva antaa ymmärtää |
Hotellia vastapäätä oli hieno rakennus, selvisi että se on kirjasto. Oltiin käyty Perthissä aiemmin 17 vuotta sitten ja silloin käytiin kirjastossa varaamassa aina aika tietokoneelle, että päästiin nettiin. Se oli ainoa tapa tuohon aikaan. Tämäkin muistettiin, kun luettiin tästä blogista aikaisempi kirjoitus. Käytiin kirjastossa sisällä, mutta kummallekkaan, ei paikka näyttänyt tutulta.
 |
| Perth, kirjasto |
Kierreltiin katsomassa paikkoja. Etsittiin vanha Mercury hotelli, jossa majoituttiin silloin 17 vuotta sitten. Se oli ainoa mikä näytti tutulta koko kaupungissa. Istuttiin hetki sisällä hotellin aulassa ja katseltiin ympärille. Muutama pieni sadekuuro meni ohi, mukava oli olla sisällä lämpöisessä.
 |
| Perth, pääkatu. Hotellimme oikealla tien päässä |
Käveltiin ostoskadun päähän ja siellä tuli vastaan kauniit maisemat Tay joen varrella. Tay joki on Skotlannin pisin joki. Sama joki virtasi jo Dundeessa, siellä kyllä paljon leveäpänä.
 |
| Tay joki |
 |
| Joen vastarannalla oli kauniita taloja |
 |
| Woodelea hotellin huone |
Hetken lepuutettiin jalkoja ja lähdettiin etsimään paikallisen fudisseuran kauppaa, joka oli vielä neljään auki. Se löytyiki, mutta vaatteita oli melko vähän. Mukava myyjä kertoi, että koska kausi on lopussa, ei paljoa ole myynnissä. Heti kun kuuli että ollaan Suomesta, alkoi puhua heidän valmentajasta Simo Valakarista, hyvä Suomi! Mukaan lähti yksi paita. Myöhemmin kuultiin, että Valakari oli saanut oman nimikko-oluenkin joka oli myyty heti loppuun.
Illalla käytiin syömässä Bunker baarissa. Ruokana Steak pie, skotlantilainen perusruoka. Oli kyllä todella hyvää, kuin storganofi. Pitkään haudutettua lihaa. Ja baarista sai paikallista Cullach olutta hanasta. Baarin omistaja kertoi, että sunnuntaisin olisi taproom auki panimolla, mutta päivä oli ollut niin aktiivinen, että ei enää ollut voimia lähteä panimolle. Sääli. Heidän olut oli erittäin maittavaa.
18.05.2026 Maanantai valkeni taas kauniissa auringonpaisteessa. Koko päiväksi oli luvattu sadetta, mutta ainakaan aamulla sitä ei näkynyt merkkejä. Aamupala alkoi 7:45 ja oltiinkin vähän ennen sitä ekana odottamassa. Taisi olla hotelli täysi, kun porukkaa lappasi meidän jälkeen syömään. Aamupala oli hyvä ja täyttävä. Toiselle perinteinen skotlantilainen aamupala, toiselle puuroa. Lisäksi oli tarjolla jugurttia, muroja, hedelmiä ja muita perusjuttuja. Vatsa tuli täyteen ja hyvää oli.
Päivän teema oli Lndores tislaamo, jonne oltiin varattu kierros jo kuukausia aiemmin. Tämäkin tislaamo aukesi kympiltä ja kympiksi oli kierros varattu. Bussi lähti vähän yli yhdeksän ja pysäkki oli meidän hotellin edessä. Pakattiin varmuudeksi sateenpitävät tuulihousut reppuun mukaan. Ja tietty lämmintä päälle. Aamu tuntui lämpöisemmältä, se vihlovan kylmä tuuli puuttui. Bussimatka kesti reilun puolisen tuntia, meidän lisäksi oli vain pari matkustajaa jotka tuli ja lähti matkalla. Ihan maalaismaisemien läpi ajeltiin. Paljon oli lampailla pieniä karitsoita, on ne niin ihania!
Perillä oltiin varttia vaille kymmenen, heti tulivat avaamaan oven meille ja taas tosi mukavasi ottivat vastaan. Pihaan ajoi pieni turistimatkoja tekevä bussi jossa oli 15 hengen seurue, mutta onneksi heille oli oma kierros.
 |
| Saapuminen Lindores tislaamolle |
 |
| Lindores tislaamo |
 |
| Tislaamon vierailukeskus |
Aluksi näytti että päästään kahdestaan kierrokselle, mukava opas jo aloitti tarinan, mutta tulikin vielä yksi ranskalainen mies. Tislaamo on melko uusi, vasta 2017 avattu. Tila jossa oltiin kierroksen alussa, oli ollut vielä 20v sitten karjatila ja samalla paikalla oli ollut hevosia. Alunperin paikalla oli ollut luostari ja siitä kaikki oli lähtenyt. Opas kertoi vanhasta luostarin historiasta ja näytti paikkoja missä mitäkin oli siihen aikaan ollut. Puhui selvää englantia ja tarinat oli oikeasti mielenkiintoisia, jaksoi hyvin kuunnella.
 |
| Opas kertoo vanhan luostarin historiaa |
 |
| Paljon pieniä yksityiskohtia, mm. mistä pullon muoto, on saanut alkunsa |
Tislaamossa oli huoltotauko. Päästiin katselemaan rauhassa paikkoja, kuvata sai kaikkialla.
 |
| Tislaamolla oli huoltotauko |
 |
| Tislaamon pannut |
Ulkokautta kulkiessa varastoon, oli kiva katsoa pääskysten pesiä ja pääskyset viuhtoi menemään mennen tullen. Varastossa näkyi myös pullotuslinja, siellä oli työt käynnissä. Heidän ylpeytensä varastossa oli tynnyri numero 1, vielä eivät olleet päättäneet sen kohtaloa.
 |
| Tynnyri numero 1 vuodelta 2017 |
Kierroksen jälkeen oli luonnollisesti maistiainen. Kaikki kolme juomaa oli meille jo ennestään tuttuja. Kierroksen piti kestää 1,5 tuntia, mutta opas jätti meidät kahdestaan maistelemaan, kun selvisi että juomat meille tuttuja, eikä tarvitse kertoa niistä enempää. Ranskalaismies oli autolla, joten hän sai mukaansa maistiaiset. Istuskeltiin rauhassa siinä ja sitten käytiin tiskiltä pyytämässä maistiaiset heidän festivaalipullosta, tämä meille uusi tuttavuus. Se olikin hyvä tuttavuus ja lähti kotiin mukaan.
 |
| Kierroksen jälkeiset maistiaiset |
Oltiin ennalta varattu meille herkkkulautanen jaettavaksi klo:12. Sadeuhkauksista huolimatta, päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Käytiin kävelemässä luostarin raunioilla, sieltä näki myös hyvin takana oleva munrot (vuoriksi eivät niitä nimitä). Kuva ei tee oikeutta, korkeita olivat.
 |
| Luostarin raunioilla |
 |
| Luostarin raunioita |
Kahdeltatoista mentiin nauttimaan meidän herkkulautanen. Juustoa oli ihan järjetön määrä kahdelle. Ihanan suolaisia oliiveja ja salamia. Vettä menikin pari kannua, sen lisäksi mitä oli jo juotu vettä viskejä maistellessa, onneksi oli lyhyt bussimatka edessä.
 |
| Tislaamon napostelulautanen |
Nautiskeltiin rauhassa, pari isoa ryhmää tuli kierrokselle, mutta henkilökunta kävi silti tarkistamassa, että meillä kaikki hyvin ja pitivät meistä huolta. Vähän ennen yhtä lähti bussi ja oltiin kuskilta ennakkoon kysytty mistä ottaa meidät kyytiin, kun ei ollut virallista pysäkkiä. Sanoi että samasta paikasta tai voitte kävellä keskustaan. No mentiin siihen samoille paikoille ja nähtiin kun bussi ajoi ohi, eli odotettiin että käy kääntymässä ja tulee sitten hakemaan meidät. Vartin päästä tajuttiin, ettei se tule sitä reittiä. Katsottiin googlesta, että se ajaakin ympyrän erikautta ja ei tule siitä takaisin. Seuraava bussi lähtisi tunnin päästä. Lähdettiin kävelemään keskustaan, ajateltiin että jos sieltä löytyisi joku kahvila mihin mennä. Kylä oli pikkuruinen ja yksi kahvila löytyi, mutta se oli kiinni. Se aiemmin juotu vesimäärä alkoi muistuttaa itsestään ja ei auttanut muu kuin kävellä takaisin tislaamolle ja käydä siellä veskissä. Kahvitauko samassa.Ajoissa lähdettiin ja mentiin nyt ihan viralliselle pysäkille, minne bussi tuli sitten kahden aikaan. Eli päästiin pois pikkuisesta kylästä. Mutta mikäs meidän oli ollessa, oli niin paljon lämpöisempi, kuin mitä alkupäivinä.
Perthin kaupunkiin päästiin ja vietiin ostokset hotellille. Hetken aikaa oikastiin jalkoja ja lähdettiin kävelemään kylälle. Kierreltiin vähän kaupoissa. Käytiin paikallisessa museossa jossa mukavin tapahtuma oli mikroskooppi joka suurensi tosi paljon. Katsottiin sillä linnunsulkaa, kärpästä jne. Itse museo oli aika nopeasti muuten kierretty. Meni liian pitkälle historiaan, ne ruukunpalat jne ei niin kauheesti kiinnosta.
 |
| Museossa mikroskoopilla tutkimassa linnunsulkaa |
Lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Se missä käytiin edellisenä iltana, oli kiinni maanantaisin. Kierreltiin jonkin aikaa ja löydettiin toinen paikallinen baari, mutta siellä ei saanut ruokaa. Ovella tuli labradori vastaan ja oli niin mukava koira, että päätettiin jäädä juomaan oluet. Koiria olikin paikalla kolme, eli meinasi kädet loppua kesken rapsutusten. Myyjä ja koirien omistaja, neuvoivat meille mistä saadaan ruokaa.
 |
| Rapsutettavat |
Etsittiin sitten kartan kanssa paikka jota olivat suositelleet, pieni baari jossa joku 5-7 paikallista istui tiskillä. Mukava rouva kertoi, että heillä saa vain lounasta. Alkoivat sitten yhteistuumin miettimään mistä saadaan ruokaa. Yksi näytti googlekartasta minne mennä ja kiitettiin avusta ja kohti seuraavaa paikkaa. Oli isohko sporttibaari, mutta onneksi vain muutama syömässä, eikä meteliä. Suomi pelasi samaan aikaan lätkää Usaa vastaan, mutta telkkareissa ei tietenkään lätkää näytetty. Toiselle kanaa haggiksellä ja toiselle haggista, muusia ja porkkanaa, perinteinen paikallinen ruoka.
 |
| Muusi, Haggis ja porkkana, sekä kanaa muusilla |
Vatsat kylläisinä käveltiin hotellille, pari vesipisaraa tuli. Mutta ei ne tainnut ehtiä maahan asti, eli siihen nähden mitä säätiedotus lupasi, oli upea päivä. Käveltiin sen baarin ohi, missä neuvoivat meille ruokapaikan. Käytiin siinä tiskillä kiittämässä koko porukkaa. Olivat iloisia kun saattoivat olla avuksi, ihania ihmisiä Skotlantilaiset. Toki yksi herroista totesi, että nyt meidän pitää tarjota kierros koko heidän porukalle, nauroin vaan ja jatkoin matkaa. Ajoissa oltiin taas hotellilla. Kävelyä tuli vajaa 10km ja paljon ulkoilua. Mukava päivä!
Tiistai 19.05.2026 Säätiedotus sitten pitikin paikkansa, vettä satoi heti aamusta. Käytiin aamupalalla ja lähdettiin vasta ysin jälkeen kylälle. Molemmille paljon päälle, sadetta pitävät housut farkkujen päälle jne. Käveltiin kävelykadulle ja siellä yhteen vaateliikkeeseen ja kun tultiin ulos, paistoi aurinko täysillä ja olo oli kuin ylipuetulla pingviinillä. Ei kun hotellille keventämään varustusta ja hakemaan aurinkolasit.
Keli vaihteli päivän mittaan, mutta selvästi lämpöisempi kuin aikaisempina päivinä, vaikka pieniä sadekuuroja tulikin. Kierreltiin vähän kauppoja, katseltiin ympärille. Pyörähdettiin siellä kirjastossa joka on meidän hotellia vastapäätä, ei näyttänyt yhtään tutulta. Mutta vuosia edellisestä käynnistä kuitenkin 17 vuotta. Katseltiin kirjaston pihalta meidän hotellia, kauniin näköinen maisema, kirkko vieressä.
 |
| Kirkko vasemmalla, vieressä meidän hotelli |
Käytiin yhdessä pienessä viskikaupassa, hyvin pieni oli. Mukava mies oli myymässä. Oltiin ainoat asiakkaat, siellä vierähtikin 40min kun istuttiin alas ja hän kertoili meille viskimaailman kuulumisia. Mukava, ja informatiivinen juttutuokio. Lounaalla käytiin siellä missä edellisenä iltana etsittiin ruokaa, ja mistä tiskillä istuvat neuvoivat meidät toiseen paikkaan. Lounaana päivän keitto. Oli kyllä rahansa arvoinen. Lounaalla päivän keitot on usein hyviä.
Käytiin etsimässä pysäkki, mistä lähtisi bussi kohti Edinburghia seuraavana päivänä. Bussilla oli kaksi vuoroa aamulla, toinen viiden jälkeen ja toinen 10:22 ja toki tuohon jälkimäiseen varattiin paikat. Lipussa lukee vain juna-asema, ja sen edustalla molemmin puolin tietä on Ember bussin pysäkki, mutta ei kerrota kummalle puolelle tietä pitäisi mennä. Kysyin netissä tekoälyltä, se vastasi toisen puolen, mutta jos tekoäly on väärässä, niin sitten jäädään bussista.
Kun oltiin aikamme kierrelty ja alkoi taas tihkumaan, mentiin siihen samaan isoon baariin missä oli viimeksi ne koirat omistajansa kanssa. Koirat oli taas paikalla ja hyvä että ovesta pääsi sisään, kun koirat tukkivat reitin huomiota odottaen. Siellä istuskeltiin yhden oluen kanssa ja peuhattiin koirien kanssa. Kysyttiin siltä koiranomistajalta karttaa näyttäen kummalla puolella tietä pitää olla, kun lähdetään bussiin, hänkään ei tiennyt, sanoi että periaatteessa voi olla kumpi puoli vain.
Iltaruualle mentiin The bunker baariin. Mukava omistaja oli taas paikalla. Istuskeltiin siinä ikkunalla ja katseltiin ohikulkevia ihmisiä. Syötiin meille harvinaisen myöhään, vasta 18:30. Otettiin se paikallinen stoganoffi muusilla, eli "Steak pie" oli kyllä tosi hyvää. Pehmeää, hyvin haudutettua lihaa. Ajoissa taas mentiin nukkumaan.
 |
| Ikkunalla ihmisiä katsellen viimeinen ilta Perhtissä |
 |
| Steak pie, erittäin hyvä annos liharuokaa |
 |
| Matkamaisemaa kohti Edinburghia |
Meillä ei ollut etukäteissuunnitelmia tälle vikalle päivälle, ei tiedetty ennakkoon millä bussilla tullaan. Lentokentällä etittiin aikamme mistä lähtee shutlebussi hotellille, mutta ei löydetty oikeaa laituria. Tuli vesisade ja nälkäkiukkukin oireili, joten luovutettiin ja lähdettiin kävelemään. Googlekartta antoi 18min kävelyaikaa. On ennenkin kävelty sama matka, teollisuusalueen läpi, ei kunnon jalkakäytäviä, ei suojateitä ollenkaan. Perille löydettiin ja kun ollaan IHG-ketjun jäsen, saatiin hotellihuone heti, vaikka sisäänkirjaus olisi ollut vasta kolmelta.
Heitettiin kamat huoneeseen ja maksettiin n.3eur/hlö siitä bussista millä mentiin takaisin kentälle. Eli meno kentälle maksoi, mutta kentältä hotelliin kyyti on ilmainen. Puolenpäivän jälkeen oltiin takaisin kentällä. Käytiin vetäisemässä kahvilassa pikaiset sänvärit ja ostettiin menopaluu liput Edinburghin keskustaan. Maksoi kympin verran euroissa per nuppi ja matka puolisen tuntia. Keli oli lämmennyt, matkalla oli jo 13 astetta ja kaupungissa kun oltiin, niin 15 astetta.
Kaupungilla oli turisteja tosi paljon, kuin sesonki olisi parhaimmillaan, tai pahimmillaan, miten sen miettii. Kiva oli lompsia kadulla lämpöisessä. Välilä tuli vettä ihan kunnolla, istuttiin kuppilassa sen aikaa. Kavuttiin ylös kukkulalle linnan viereen, siellä vasta olikin turistiruuhkaa. Siinä se päivä sitten vierähti mukavasti. Tuntui kun olisi saanut ylimääräisen lomapäivän kun tätä Edinburghin reissua ei oltu suunniteltu. Ja toki se lämmin keli (sateiden lomassa) teki paljon.
 |
| Edinburgh |
 |
| Edinburghin linna |
Viiden jälkeen hypättiin bussiin ja palattiin takaisin lentokentälle. Nyt shutlebussilla hotellille ja käytiin syömässä iltaruoka hotellin baarissa. Ennalta toki tiedettiin että ylihintaista, mutta syötävä on kuitenkin. Toiselle hampurilainen, toiselle vegepiirakka. Hamppari kylmä ja mauton, mutta nälkä lähti molemmilla, se pääasia.
Torstaina 21.5.2026 syötiin pienet jugurttiaamupalat hotellissa ja siirryttiin kuuden aikaan shutlebussilla lentokentälle. Lähtöportti aukesikin ajoissa ja saatiin matkalaukut käsistämme. Fast trackin kautta pikaisesti pääsimme turvatarkastuksen läpi. Käytiin loungessa syömässä ja portille mistä kone lähti lähes aikataulussa 08:25. Koneessa oli hyvä ruoka ja mukava henkilökunta, oikein onnistunut lento. Kentällä haettiin auto parkista ja ajettiin kotiin. Vaikka oli vain 6 yötä lomailua, niin tuntuu että olisi ollut pidempään reissussa. Hyvä reissu!