9.5.2022

25. Edinburgh- Glasgow- Islay

Keskiviikkona 27.4.2022 Kahden pitkän vuoden tauon jälkeen päästiin vihdoin lähtemään Skotlantiin. Koska BA oli muuttanut reittejä ja aikatauluja, valittiin Finnairin suoralento Edinburghiin. Tavalliset liput olisi maksanut n.400eur kpl, mutta maksettiin vähän enemmän ja ostettiin bisnekseen liput. Aamulla ennen kuutta oltiin lentokentällä, auto jätettiin lentokenttäparkkiin. Päästiin jonottamatta turvatarkastukseen, Finnairin loungessa tilavaa ja omassa rauhassa sai istua ja nauttia aamupalaa. Koneeseen päästiin ajoissa, mutta kapteenin sairauden vuoksi lähtö viivästyi reilun tunnin, mutta sen jälkeen matka sujuikin rattoisasti.

Edinburghin kentältä lähdettiin bussilla kohti Glasgowta. Tunnin kesti bussimatka. Kevät oli paljon pidemmällä kuin meillä Suomessa. Oli vihreää ja tien vierellä oli jo narsissit lakastuneet. Isoa tietä mentiin, joten paljon maisemaa ei ollut katsottavaksi. Hotelliin kirjautuminen oli vasta klo:15 eli vietiin vain matkalaukut sinne säilöön ja lähdettiin kävelemään Glasgown keskustassa. Aurinko lämmitti, oli melkein 15 astetta, mutta tuuli kylmä.
Clydeside tislaamo

Käveltiin joen rannalle Clydeside tislaamoon Oltiin siellä käyty aikaisemminkin, mutta nyt tislaamo oli 3v vanha, eli mukava oli mennä katsomaan miten on alkuajoista muuttunut. Katseltiin ympärille ja käytiin kahvilla ja käveltiin sitten eri reittiä takaisin keskustaan. Ihanan kotoista oli taas Glasgown kaupungin vilskeessä kulkea. Tämä oli meidän 25:s Skotlannin matka, ei olla laskettu monessako niissä on Glasgow ollut mukana, suurimmassa osassa kuitenkin.
Kirsikankukat Glasgown keskustassa

Käytiin syömässä Piper baarissa toinen tilasi hampurilaisen, toisella ei ollut kova nälkä, joten tilaus oli alkupaloista ”vain” naksoksia ja pieni lisukesalaatti. Ne kun tuli pöytään, niin huh-huh, kumpi tahansa olisi yksin riittänyt. Siinä ei voinut ruokahävikkiä ajatella, sitä jäi kyllä runsaasti syömättä. 
 
Piperbaarin ruuat

Torstai 28.4 Noustiin ajoissa ylös, kuten aina. Koronan takia oli pitänyt varata aamiaiselle pöytä, koska yrittivät valvoa, ettei ole isoa ruuhkaa samaan aikaan. Seitsemältä mentiin syömään, ei ollut paljoa ihmisiä samaan aikaan. Perinteinen skotlantilainen aamiainen pekonia, verimakkaraa, perunapaistosta, paistettu kanamuna jne. Kunnon tuhtia ruokaa.
Aamupalan lämmin osuus

Aamupalan jälkeen matkalaukut mukaan ja käveltiin hotellin lähellä olevalle bussiasemalle. Ysin jälkeen lähti bussi ja oltiin jo hyvissä ajoissa odottamassa. Odotus palkittiin ja päästiin etupenkille istumaan. Vaikka sama matka Glasgowsta Kennacraigiin lauttasatamaan on tehty ennenkin, aina se vaan jaksaa sykähdyttää! 
Maisemaa bussimatkalta

Maisemaa bussimatkalta

Maisemaa bussimatkalta, puiden koosta hahmottaa vuorien korkeuden

Bussimatka kesti 3h10min ja yksi 10min tauko välissä. Bussista jäätiin lauttasatamassa ja siitä sitten Islayn saarelle menevään lauttaan. Vähän pilvistä ja usvainen sää, joten ulkona ei oltu paljoa. Islayn saarelle tultiin kolmen aikaan iltapäivällä.

Sumuinen ilma, Islayn saari lähestyy

Port Askaig lauttasatamaan saapumassa

Lauttasatamasta menimme bussilla Ballygrant Inn majapaikkaan. Bussi jätti tien laitaan, majatalon kohdalle. Saarella ei ole niin tarkkaa bussipysäkkien kanssa. Ollaan aiemminkin majoitettu samassa paikassa, jota pitävät isä ja poika. Majapaikka on päivisin kiinni, mutta tiesivät että tullaan ja poika oli ottamassa meitä vastaan. Huone oli yläkerrassa, käytävän päässä. Huoneita taitaa olla 8kpl ja ensimmäisenä yönä oltiin ainoat asiakkaat. Huone on pienen pieni, mutta se tiedettiin jo varatessa. Tarjolla olisi ollut myös vähän isompi huone, mutta hinta nousi sen verran, että todettiin varatessa pieni huone riittäväksi. 
Ballygrant Inn huone 8

Vietiin matkalaukut huoneeseen ja lähdettiin vähän kävelemään lähimaastoon. Käveltiin tien vierustaa, kiviaidalla erotettua jalkakäytävää, ihania isoja puita ympärillä. Lampaiden karitsat juoksenteli emojen perässä. Naapurisaaren Juran vuorten huiput näkyy hyvin. Keltaisia korkeita euroopan piikkiherne puskia oli joka puolella saarta. 

Pienet karitsat niin kauniita

Tien toisella puolella näky vastakkaisen saaren Juran "Paps of Jura" vuoret

Euroopan piikkiherne puskat

Kävelytien kauniit maisemat

Viideltä avasivat majapaikan baarin, käytiin hakemassa oluet ja avattiin kevään terassikausi. Majapaikan ihana koira halusi leikkiä palloleikkejä pihalla. Sisällä ollessaan hän on kiltti ja pysyy käskystä paikalla.

Terassikauden avajaiset, matkaseurana Lunni

Majapaikan vahtikoira

Paikka on tunnettu hyvän ruuan lisäksi laajasta viskivalikoimasta

Perjantain 29.4 oli upea aamu, auringonnousu oli niin kaunis, että pakko oli kuuden jälkeen lähteä kävelylle ihailemaan luontoa. Kännykällä ei saa kunnon kuvaa, mutta jotakin sai taltioitua.  Käki kukkui, muuten oli aivan hiljaista. Hieno tunnelma aamussa. 

Aurinko nousee

Ballygrant Inn majapaikkamme aamuauringon syleilyssä

Aamupala oli hyvä ja kauniisti katettu. Ainoat asiakkaat kun oltiin, niin hiljaista oli aamupalalla.  Peura pyörähti tontin nurkalla ja lintuja parveili lintulaudalla. Katseltavaa riitti syödessä. Vatsa täynnä käveltiin tien varteen, josta noustiin bussiin. Bowmoren kylässä vaihdettiin toiseen bussiin, sillä mentiin lentokentälle, missä autovuokraamo sijaitsi. Ollaan vuokrattu auto aina Islay Car hireltä, niin nytkin. Saatiin kolme ovinen Ford Fiesta, manuaali. Autonvuokra oli kallistunut, joten oltiinkin varattu halvin malli ja hyvin sillä pärjättiin.

Lentokentältä ajettiin Bunnahabhainin tislaamolle. Meillä oli sovittu tapaaminen tislaamopäällikön kanssa 10:30, mutta ehdittiin kymmeneksi paikalle, juuri kun vierailukeskus aukesi. Tie perille on kapea, mutkainen ja näkyvyys on välillä tosi mitätön. Siinä saa vatsalihakset kyytiä, etenkin kuskin vieressä istujalla. Mutta on matkansa arvoinen. Käytiin laiturilla ihailemassa niin tislaamoa, kuin meren väriä. Kun auringon säteet osuivat veteen, vesi vaihtoi upeasti väriä turkoosiksi. Sattui tosi hieno sää meille.

Kuski ja Fiesta Bunnahabhainin tislaamon pihalla

Bunnahabhainin tislaamo laiturilta katsottuna

Vesilintu ja meren väri

Vierailukeskuksessa tavattiin Davie, joka oli 10v sitten Lochside hotellin johtajana ja piti meistä hyvää huolta kun mentiin naimisiin ja asuttiin hotellissa hääyönä. Viime käynnin jälkeen ovat purkaneet tislaamon alueella vanhoja taloja ja rakentaneet uuden vierailukeskuksen

Tislaamopäällikkö otti meidät iloisesti vastaan. Hänen luonaan vierähti 1,5h tarinoita kuunnellessa. Saarella on työttömyys alle prosentin ja työntekijöitä on vaikea saada. Ongelma saarella on asuntojen puute. Nyt kun saarelle rakennetaan uusia tislaamoja, niin rakennusluvan saannin ehtoa on ollut asuntojen rakentaminen. Se on tosi hyvä juttu. 

Turinatuokion jälkeen käytiin naapuritislaamolla Ardnahoella syömässä kevyt lounas. Sekin tislaamo on upeasti meren äärellä  ja Paps of Jura, eli naapurisaaren vuoret näkyi sinnekin hyvin.

Ardnahoen tislaamolla lounaalla

Tislaamolta ajettiin  RNLI:n meripelastusasemalla juttelemalla tutun meripelastajan, Davidin kanssa. Asemalle vievän tien viimeinen mutka, ennen lauttasatamaa, on aina niin sykähdyttävän kaunis. Kalastajilla oli taas rapumertoja roikkumassa
 laiturin kupeessa. Niitä tuijoteltiin, mutta rapuja ei nähty. 

Port Askaig lauttarantaan saapumassa
Kalastajien rapumerrat laiturilla

Käytiin vielä pakallisessa Bridgendin metsäpoluilla kävelemässä. Bluebell nimiset siniset kukat oli jo vähän lakastumaan päin, mutta niitä oli vielä isoina määrinä puiden juurilla. Puut oli valtavia ja kiva oli kävellä kun vielä ei olut mäkäräisiä. Polku meni välillä puron viertä peltojen laidalla, ihania maisema ja niin hiljaista!

Bridgend woods kävelypolun maisemaa

Brindgend Woods reitin valtavat puut

Lauantai 30.4 Säätiedotus oli luvannut sadetta, ja sitä tulikin koko päivän. Nautittiin kiireetön aamupala hotellilla ja lähdettiin sitten ajelemaan. Kierreltiin tislaamoja. Toki samalla tuli katsottua mitä saarella on tapahtunut parin vuoden aikana kun ei olla päästy käymään.

Ballygrant Inn aamupala

Ajettiin Bowmoren läpi kohti Port Elleniin kylää. Port Ellenin tislaamon uudisrakentaminen oli jo kovassa vauhdissa. Sitä toki pysähdyimme katsomaan.

Port Ellenin tislaamon rakennustyöt

Sieltä ajoimme Laphroagin tislaamolle, siellä on aina ihana vastaanotto. Ilmaiset kahvit ja pienen viskinkin antoivat, kuskille 15ml pikkupullo mukaan. Meillä, kuten varmaan kaikilla paikallaolleilla, on jalankokoinen pala heidän maataan. Siitä saa aina käynnillä hakea vuokran, eli 5cl pullon heidän viskiä. Toki ne otettiin sieltä mukaan. Käytiin myös Lagavulinin tislaamolla, he olivat tehneet paljon muutoksia vierailukeskukseen. Tyylikkään näköinen paikka oli.

Ardbegin tislaamolla syötiin lounas. Olivat tuoneet pihalle ruokakärryn, mistä sai ostaa ruokaa ja mennä sisälle syömään. Tislaamolla oli kivasti leikitty väreillä. Naisten vessan seinät oli ihanan värikkäitä. Matkalla vessaan, rappusille oli maalattu kaatunutta maalia joka valui olevinaan seinästä. Kiva toteutus! 
Ardbegin tislaamo

Ardbegin tislaamon naisten vessan ovet ja rappukäytävä

Ruokailun jälkeen ajeltiin vähän pikkuteitä, eipä paljon maisemaa sateessa ollut. Lampaita ihanine karitsoineen on joka kulmassa paljon, ne pikkuset vaan on niin söpöjä. Ajettiin vielä toiselle puolelle saarta, Bruichladdichin tislaamoon. Siellä pidettiin hyvää huolta kävijöistä, maistiaisia olisi saanut useita, mikäli olisi halunnut. Me keskityttiin höpöttämään. 

Sateista maisemaa

Lampaat ja niiden karitsat

Sunnuntai 1.5.2022. Aamulla oli sumuista, aamukävelyllä ei upeita maisemia näkynyt. Kaikki oli peittynyt usvan taakse.

Sumuinen aamu majapaikan pihassa

Päivän teemana oli hylkeet, eli lähdettiin ajamaan kohti länsirannikkoa Portnahavenia. Taivas oli välillä tumma, välillä kuitenkin vähän valkeni. Matkalla nähtiin jonkun verran ylämaankarjaa, mutta selvästi saarella näkee useammin peruslehmiä kuin haikkuja.
Ylämaankarjaa, eli haikkuja

Portnahavenissa oltiin 10:30 ja paikalliset tuli viettämään sunnuntaita rannalle. Jotenkin se vaan on aina niin outoa, kun lämpöisissä vaatteissa ovat hiekkalinnoja tekemässä lasten kanssa. Toki kun ei heillä sellaista kesää ole, mitä meillä Suomessa, niin vähänkin aurinkoa tekee jo paikallisille rantakelin. Portnahavenissa on aina ollut hylkeitä ihan rannantuntumassa, poukamassa. Nyt siinä ei ollut yhtään. Vastapäisen majakkasaaren rannalla oli hylkeitä, mutta ne oli kaukana. Vain ääriviivat erotti kun liikkuivat. Katseltiin kun kalastusalus nosti mertoja ylös, mutta ei senkään luokse mennyt hylkeitä. Siinä oli mukava nauttia raikkaasta meri-ilmasta, samalla kun kuunteli hylkeen meuhkaamista. 

Portnahavenin majakka

Portnahavenin ranta

Ajeltiin taas välillä pikkuteitä, kiva seurata kartasta kun auton navigaattorin mukaan ei ole tietä, vaan mennään keskellä peltoa/metsää. Tosin  kartan seuraaminen oli lähinnä huvitusta itselle, yksi tie meni metsien ja vuorten keskellä. Kartasta pysyi kyllä katsomaan korkeuseroja.

Paperikartta vastaan auton navigaattori

Ajettiin Port Charlotten kylään missä oli tarkoitus mennä hotelliin lounaalle, mutta olivat lopettaneet lounaan tekemisen. Sama monessa muussakin paikassa saarella, olivat lopettaneet lounaan tarjoamisen. Viereisellä leirintäalueella oli kahvila, siellä käytiin nauttimassa päivän keitto. Hyvää oli ja sen jälkeen  käveltiin laiturilla ihailemassa meren väriä.

Port Charlotten majakka ja meren väri

    Video ajomatkalta pikkutieltä

Ajettiin Kilchomanin tislaamolle, sen kasvutarinaa ollaan seurattu ihan tislaamon alusta lähtien. Tislaamo on  keskellä peltoja ja pyrkivät omavaraisuuteen, eli itse viljelevät ohran, mistä juoman tekevät. Siellä oli aivan upeita huonekaluja jotka timpuri oli käsin tehnyt. Suurin osa oli vanhoista tynnyreistä otetuista laudoista. Siellä olisi menty kierrokselle, mutta oli loppuunmyyty ja olisi pitänyt pari tuntia odottaa seuraavaa kierrosta. Eli nautittiin vain kahvit ja jatkettiin matkaa.

Kilchoman tislaamo

Kilchomanin tislaamon penkit

Ajettiin Atlanttia ihailemaan, ensin Machir bay rannalle, missä oli parkkipaikka tehty pellon laitaan. Ranta on pitkä hiekkaranta ja kauniit maisemat. Siellä on myös yhden vanhan hylyn jäänteet.

Machir Bayn ranta


Machir Bayn hylky


Hylky lähempää katsottuna

Machir Baysta ajettiin melko lähellä olevaan toiseen rantaan, Saligo bay rannalle. Siellä ei ollut mitään virallista parkkista, vähän levennystä tien vieressä, mihin auton voi parkkeeraa. Ensin iso karjaportti mistä kulku laidunalueelle, jonka läpi kuljetaan rantaan. Käveltiin laidunmaan läpi, lampaita oli tosi paljon, lehmät onneksi kauempana. Dyyneiltä kun laskeuduttiin alas rannalle, niin kylläpä meri pauhasi. Atlantin aallot tulee suoraan ilman esteitä rantaan ja aallot kaatuu kovalla metelillä. Laskuveden alta oli näkyvillä paljon merikasvillisuutta ja ennen kaikkea meren tasoittamia pyöreitä kiviä. Täällä rannalla on käyty useita kertoja aiemmin ja jotenkin aina sään ja etenkin tuulen mukaan, ranta tuntuu erinlaiselta. Koskaan ei ole tarvinnut pettyneenä lähteä pois, ei nytkään.

Saligo Baylle menossa laidunalueen läpi

Saligo Bayn rantaan laskeutumassa


Laskuveden alta kivet tulleet esiin

Meren pyöristämiä kiviä

Kun oltiin riittävästi nautittu happea ja kuunneltu merenpauhua, käveltiin takaisin autolle. Aurinko näyttäytyi välillä, välillä oli pilvisempää. Paikoitellen kun aurinko osui kohdalle, lämpötila oli 12-13c. Mutta pääasia ettei satanut. 

Ajettiin paikalliseen luonnonsuojelujärjestön RSPB Loch gruinart luontotaloon. Siinä yhteydessä on maatila, jossa työskentelee ystävämme. Nyt oli poikimiskausi ja ystävämme kävi katsomassa että lehmillä on kaikki on hyvin. Pääsimme kurkistamaan poikimisnavettaan, jossa oli edellisenä päivänä syntyneet vasikat, se valkoinen pikkuinen yritti kovasti nousta seisomaan.

Vuorokauden ikäiset vasikat

Menimme sitten ystävällemme kahville. Mukava oli jutella hänen ja vaimonsa kanssa. Kertoivat hekin miten vaikea asuntotilanne on saarella. He olisivat ostaneet oman asunnon, mutta ei ole myynnissä tai hinta on todella korkea. Myöskään vuokra-asuntoja ei saarella ole. Heillä oli 2 koiraa, joten samalla saatiin peuhata koirien kanssa rupatellessa.  Mutta nälkä alkoi iskemään ja piti lähteä ajelemaan kohti majapaikkaa. Oli meidän viimeinen ilta tässä majapaikassa ja herkuteltiinkin ihan hyvin. Toiselle lohta ja toiselle peuraa/kaurista (Vanison). 

Ruoka on aina hyvää Ballygrant Innissä

Maanantai 2.5.2022 Herättiin taas ajoissa. Kun päivä vähän valkeni, lähdettiin aamukävelylle. Oli taas ihanan raikas ilma, niin hiljaista, vain linnut lauloi.

Aamukävelyllä
Aamupalan jälkeen oli aika kiittää isäntää ja ottaa matkalaukut matkaan ja jatkaa matkaa. Ajettiin sitä mutkaista, pientä tietä Bunnahabhainin tislaamoon. Meillä oli varattu ennalta varastotasting 10:30. Vierailukeskus aukesi kympiltä ja oltiin jo ennen sitä siellä. Käytiin rannalla ihailemassa meren väriä, ihanaa kun näkee kun merikasvit heiluu virran mukana.

Meren kirkkaus

Bunnahabhainin vierailukeskuksen myymälä
Varastokierroksella oli meidän lisäksi yksi jenkkiläinen nuoripari ja yksi jenkkiläinen nuori neito. Matkalla varastolle saatiin kurkata tislaamopannut. Varastotastingissä oli 4 eri viskiä maisteltavana. Kuski sai omansa pikkupulloon ja mukaan. Meillä oli kotoa mukana omat pikkupullot, joihin kaadettiin myös ei kuskin maistiaiset. Tarinoita oli kiva kuunnella, Davie osaa ottaa yleisönsä ja hänellä on paljon tietoa mitä kertoa.

Bunnahabhainin tislaamopannut


Varastomaistelu Warehouse 9 ja Davie ottamassa maistiaista

Bunnalta lähdettiin ja mentiin viereiseen Ardnahoen tislaamoon aikeena syödä lounas, mutta tislaamo oli sunnuntaina ja maanantaina kiinni. Ajettiin Bowmoren kylään Lochside hotelliin. Huoneet ei olleet vielä valmiit, joten syötiin päivän keitto hotellilla ja käytiin kävelemässä kylällä. Kolmen aikaan käytiin viemässä matkalaukut huoneeseen. Jos edellinen hotellihuone oli pieni, niin tämä oli mini. Vain ikkunalauta johon sai tavaraa, muuten väisteltiin toinen toisiamme. Vessassa ei ensimmäistäkään koukkua johon olisi saanut pyyhkeet. Mutta suihkussa oli taas mahtipaine ja upea maisema merelle. Edellinen maksoi 143eur yöltä, tämä maksoi 182eur yöltä. Vähän isompi olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Eli kyllä sijainti maksaa.

Käytiin illalla Bowmore hotellissa  syömässä hampurilaiset, missä oli paksu ja hyvä pihvi. Päällä blackpudding eli sitä verimakkaraa ja paljon karamellisoitua sipulia. Kyllä oli hyvää. Valtava annos oli. Eli sen jälkeen mentiinkin ajoissa nukkumaan, perinteisen kaavan mukaan. Upea ilta-aurinko näkyi hotellin ikkunasta.

Bowmore hotellin hampurilainen


Auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta

Tiistai 3.5.2022 Ennen aamupalaa käytiin laiturilla katsomassa jo ylös nousutta aurinkoa. Lokit kirkui jossain kauempana, muuten oli hiljainen ja rauhallinen aamu. 

Bowmoren aamuaurinko

Aamupalaksi  toinen otti perinteinen skotlantilainen aamiainen ja toiselle leipä avokadolla ja munilla. Näytti pieneltä satsilta, mutta paahtoleipä lisukkeena ja yks Weetabix pohjalle, niin olin kyllä tosi täysi.

Locside Hotellin aamupala

Aamumaisema hotellilta

Aamupalan jälkeen käytiin kävelemässä rantareittiä läheiselle rannalle. Aamukosteus oli nurmikossa ja muutenkin reitti oli osin mutaista, eli seuraavaksi mentiin hotellihuoneeseen pesemään varpaat ja vaihtamaan kuivat kengät. Reittivalinta olisi toki voinut olla joku kuivempikin. Mutta ihanat merimaisemat oli.

Aamuinen hiljainen Bowmoren keskusta

Bowmoren tislaamon takaa aamulenkille rannalle

Bowmoren aamulenkillä rannalta takaisin ylös

Ajeltiin Port Askaigiin meripelastusasemalle moikkaamaan Davidia ja päätettiinkin lähteä vastapäiselle Juran saarelle. Aikataulun mukaan lautan olisi pitänyt lähteä 10:30, mutta yli puoli tuntia odoteltiin lauttajonossa. Noh, mikäs lomalaisilla odotellessa, tiedettiin etukäteen, ettei aikataulu todennäköisesti pidä. Lauttamatka on nopea, henkilökunta ei kerennyt edes rahastaa meitä, ennen kuin ramppi piti laskea vastarannalla. Päästettiin muut autot ohi ja lähdettiin sitten hissukseen ajamaan. Juralla on yksi tie jonka vieressä korkeita vuoria. Kauriita on yli 6000 ja nyt nähtiinkin yli 15 pään lauma vuoren huipulla. Yksittäisiä kauriita näkyi aina välillä, mutta on niin saman värisiä kuin maasto, ettei niitä meinaa huomata.

Juran lauttasatamasta tie kohti saaren kylää

Kauriita vuoren harjalla

Käytiin kahvilla ja sekä Juran tislaamossa. Tislaamo lopetti asiakkaiden kierrättämisen tislaamolle kun koronaepidemia alkoi. Vieläkään eivät kierroksia järjestä, mutta paikka on kierretty jo aiemmin, eli se ei harmittanut. Maistiaisia olisi saanut halutessaan. Käytiin myös paikallisessa kyläkaupassa ja siinähän se pienen saaren keskusta oli. Ajettiin vähän pidemmälle pientä kapeaa, mutta juuri asfaltoitua tietä. Matkalla bongattiin mm. hylje makaamassa rantakivellä. 

Juran tislaamo

Juran tislaamon vierailukeskus

Lautta takaisin lähti noin tunnin välein. Kun ajettiin rantaan, lautta tulikin heti ja ajettiin suoraan siihen. Ylitys Islayn puolelle oli taas nopea ja hetkessä oltiin perillä. Jäätiin sitten siihen parkkipaikalle syömään skotlantilaiset piirakat jotka oltiin Juran kaupasta evääksi ostettu.

Juran tie, takaisin lauttarantaan menossa


Lautalle siirtymässä

Käytiin vielä kerran Bunnahabhainin tislaamolla ostamassa lisää t-paitoja ja jättämässä jäähyväiset tislaamolle. Paluumatkalla katseltiin kuinka läheisen Ardnahoen tislaamon viereen oli kaivettu iso tila johon tulee heidän uudet varastot. Vuosien varrella ollaan seurattu kun Ardnahoen tislaamo nousi rinteeseen, nyt sen laajenemista on mielenkiintoista seurata.

Ardnahoen tulevat varastot

Ajettiin takaisin Bowmoreen. Käytiin Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen yläkerrassa istumassa. Sieltä on hyvät maisemat merelle ja itse vierailukeskus on kaunis. Oli viimeinen iltamme Islayn saarella tällä lomalla ja koska oli meidän ”10v häämatka” niin päätettiin syödä vähän paremmin ja otettiin kampasimpukoita alkupalaksi. Tosin vain yksi annos puoliksi, hyviä oli. Pääruuaksi otettiin ribsejä ja kanaa. Maukasta ja isot annokset. Ruoka sulateltiin rauhassa ja sitten saimme iloksemme vieraaksi yhden ystävämme saarelta. Mukava oli vaihtaa kuulumiset ja istua iltaa yhdessä. Mutta ajoissa menimme taas nukkumaan.

Lochside hotellin kampasimpukat

Kanaa ja ribsejä pääruuaksi

Keskiviikko 4.5.2022 Ennen puoli kasia syötiin aamupala. Kahdeksan jälkeen pakattiin matkalaukut autoon ja oltiin valmiita lähtöön. Ajettiin Port Ellenin kylään, käytiin tankkaamassa auto ja jätetiin se lauttasataman viereen, kuten oli autovuokraamon kanssa sovittu. Lauttaa odotettiin satamarakennuksessa, tihkusateen takia sisällä. Kuitenkin lautan lähestyessä satamaa, keli rauhoittui ja saatiin ulkona seurata kun lautta saapui satamaan ja autot ajoi sieltä ulos. Jalkamatkustajat pääsi ensimmäisenä lauttaan ja me mentiin aluksen perään istumaan ja seuraamaan kun lastasivat autoja lauttaan.
Lautalla lähdössä Islayn saarelta

Lauttamatka mantereelle kesti vajaa 3 tuntia. Oli ajoittain sumuista, joten pysyteltiin sisällä. Loppumatkasta aurinko tuli esiin ja seistiin kannella katsomassa maisemia. Puolelta lautta oli perillä Kennaraigin satamassa. Odoteltiin puoli tuntia bussia. Kiva oli siinä satamassa seurata kun purkasivat lautan ja alkoivat lastata uutta satsia sisään. Bussiin päästiin istumaan taas ihan eturiviin, mikäs siinä oli seurata maisemia. Pilvet oli alhaalla ja peitti vuorien laen. Korvat meni lukkoon kun noustiin ylös ja laskeuduttiin alas vuorenrinnettä. Vessatauko oli taas puolessavälissä 10min jalottelulla ja sitten matka jatkui. Se viimeinen puolituntia on jo Glasgown esikaupunkialuetta jossa matka etenee nykien liikennevaloista toiseen ruuhkassa.
Bussimatkalla, pilvet vuorien laella

Neljältä oltiin perillä Glasgowssa, eli kokopäivä takana matkustusta. Huone meillä oli samasta Premier Inn hotellista bussiaseman vierestä, missä aina ollaan kun pysähdytään Glasgowssa. Hyvä sijainti ja kohtuullinen hinta. Hinta vaihtelee päivän mukaan ja sen miten aikaisin tilaa, nyt oli 81eur yö aamupaloineen. 

Premier Inn hotellihuoneen maisemaa ikkunasta


Premier Inn hotellihuoneen näkymä kävelykadulle

Käveltiin sitten syömään  Bon Accord pubiin, n.25min hotellilta kävellen. Oli tosi raaka ja kylmä tuuli. Ihana oli päästä sisään, lämpimään istumaan. Paikassa on edullinen ruoka, alle kympin kahden ruokalajin menu. Pääruokana Steak Pie, eli skotlantilainen piirakka jonka sisällä on taivaallisen ihana, pitkään haudutettu lihasoosi. Eturuuaksi oli kesäkurpitsakeitto. Keitto oli suussa sulavaa ja lihasoosi pitkään haudutettua, erittäin maukasta. Maha täynnä kun käveltiin takaisin, niin siinä ei suihkun jälkeen tehnyt muuta mieli kuin heittää pötköksi.

Bon Accordin lihasoosi potuilla, taivaallisen hyvää

Torstai 5.5.2022 käytiin seiskalta aamupalalla, ja vietettiin laiskaa aamua hotellilla. Sää oli viileä, tihkuinen, ei tehnyt mieli lähteä ulkoilemaan. Vasta kymmenen aikaan lähdettiin liikkeelle. Päivällä kierrettiin Kelvingrove museossa kuvia ei nyt otettu. Kuvia löytyy aiemmin blogista. Käveltiin museolle ja takaisin, lisäksi kierreltiin kaupungilla. Illalla käytiin Bon Accordissa syömässä ja kyllä jaloissa tuntui päivän kävelyt.

Perjantaina 6.5.2022oli sateinen aamu. Päätettiin jättää toinen Glasgowpäivä väliin ja lähetä lähetä suoraan Edinburghiin. Aamupalan jälkeen käveltiin juna-asemalle ja katsottiin että nopein juna olisi ollut 50min, mutta mentiin ensimmäiseen joka lähti kun tultiin asemalle. Kesti 30min pidempään kuin pikajuna, mutta meillähän ei ollut kiire. Mukava oli istua ja maisemia katsella lähes tyhjässä junavaunussa. Matka meni suht nopeasti, tihkui vähän kun tultiin perille. Matka hotellille oli juna-asemalta suht nopea ja kävi tuuri saatiin heti huone, vaikka ilmoittivat että vasta kolmelta alkavat antaa huoneita. Eli puolelta päivin kamat hotellille ja lähdettiin kävelemään keskustan katuja.

Oltiin kuultu että siellä Johnnie Walker näyttely, mutta ei tiedetty mitä kierroksia niillä on tarjolla. Oltiin vähän vaille kaksi siellä paikalla ja kahdelta alkoi peruskierros joka kertoi Johnny Walkerin historian ja myös nykypäivää. Vaikka itse tuotetta ei pidetty kovin mielenkiintoisena, niin tarina toki kiinnosti. Eli ensin olisi ollut 11 kysymystä vastattavaksi makumieltymyksistä jonka perusteella olisivat valinneet tervetulodrinkin. Me ei ehditty niihin vastata kun kierros oli alkamassa. Meitä oli 6 henkeä kierroksella oppaan lisäksi. Ensimmäisessä huoneessa kerrottiin läsnäolijoiden mukaisesti sen maan historia, keitä oli paikalla. Eli ensin taululle tuli suomeksi TERVETULOA ja sitten kertoi koska kyseinen viski tullut Suomen markkinoille ja näytti vanhojen pullojen kuvia. Muut oli Englannista tai Skotlannista, eli heidän historia oli sama. Opas veti alusta loppuun opetettua showta ja oli yliystävällinen. Seuraavaksi mentiin huoneeseen jossa saatiin valita makumaailman mukainen väri joka ratkaisi minkä mukainen cocktail laitteesta tuli. Eli viski soodalla. Ei ollut hyvää, mutta kiva oli kokeilla heidän ehdottamat lisät siihen. Mulle tuli appelsiinin lohkoja ja Mikalle kuivattuja pieniä ruusuja. Seuraavassa huoneessa toinen nainen piti teatteriesityksen tislaamon historiasta.  Tämän jälkeen uudessa huoneessa vetäjä kertoi meille viskin valmistuksesta. Värit vilkkui ja välkkyi ja musiikki pauhasi, mutta oli omalla tavalla hyvinkin mielenkiintoinen. Lopuksi oli vielä baari missä sai viskin raakana tai cocktailina.  Aikamoista jenkkihömppää se show oli, skotlantilaisuus oli kaukana siitä. Mutta erilainen kokemus kyllä, kannatti mennä.

Johnnie Walker esitys

Johnnie Walker esitys

Käytiin lounaalla ja kävelemässä vanhassa kaupungissa. Vanhakaupunki on kukkulan päällä ja kujien välistä pääsee oikaisemaan. Kipuamista se ei kuitenkaan poista. Vaikka oli vähän tihkuista ja kova tuuli, niin ihmisiä oli enemmän kuin kuva antaa ymmärtää. Käveltiin ja katseltiin paikkoja, illalla käytiin hotellissa syömässä ja jäätiin sitten huoneeseen.

Yksi vanhankaupungin kapeista kujista

Vanhankaupungin ostoskatu

Lauantai 7.5.2022 aamulla tihkui. Ei oltu ostettu aamupalaa hotellista tarkoituksella, meinattiin että syödään sitten päivällä vähän vahvemmin. Käytiin hakemassa viereistä kaupasta jugurtit ja kolmioleivät, vähän kevyempi aamupala välillä. Käytiin vähän kävelyllä siinä lähellä ja manattiin kun vasta iltalento ja pakkopullaa odottaa iltaan asti ja hotellihuone piti luovuttaa puoleenpäivään. Onneksi ilma kuitenkin kirkastui ja käytiin luovuttamassa huone ja jätettiin matkalaukut hotellille säilöön. Käytiin syömässä tukeva lounas ja käveltiin puistossa joka ihan ydinkeskustassa, linnan alapuolella. Puiston laidalla oli kirkko ja hautuumaa, jonka vanhoja hautoja oli mielenkiintoista tutkia.

Edinburgh, katetdraalin katolla Ukrainan lippu

Hautausmaalla

Edinburgh puisto

Lomanlopettajaisjädet

Kolmen aikaan hypättiin matkalaukkuinemme bussiin ja mentiin lentokentälle. Info chekkaustiskistä tuli myöhässä ja pitkät jonot saivat näin aikaan tiskille. Meillä kun oli bisnesliput, niin päästiin sitten sieltä valtavasta jonosta ohi, mutta kyllä näytti hurjalle se ihmismäärä ja vain 2 ottamassa porukkaa sisään. Mentiin loungeen syömään. Istuskeltiin jonkin aikaa siellä ja siirryttiin lähtöportille. Koneeseen siirtyminen meni nopeasti ja vain vartin oltiin myöhässä kun lähdettiin. Matka meni nopeasti, hyvää ruokaa oli tarjolla.

Finnairin ruoka


Lentokenttää lähestyessä taivas punersi kauniina

Perillä Vantaalla oltiin joskus 23. Matkalaukut tuli nopeasti ja auto odotti parkissa. Pian oltiinkin jo kotona yhtä kokemusta rikkaampana. Matka oli tosi antoisa, jo puolessa välissä tuntui että loma on tehnyt tehtävänsä, niin rento ja hyvä fiilis oli. Paras anti oli nähdä vanhoja tuttuja. Kelit osui Islayllä tosi hyvin kohdalleen. Saas nähdä koska seuraava matka Skotlantiin, vai kiilaako eteen Shetlanti jonne meillä oli jo matka varattuna kun koronapandemia alkoi.