Keskiviikkona 27.4.2022 Kahden pitkän vuoden tauon jälkeen päästiin vihdoin lähtemään
Skotlantiin. Koska BA oli muuttanut reittejä ja aikatauluja, valittiin Finnairin
suoralento Edinburghiin. Tavalliset liput olisi maksanut n.400eur kpl, mutta
maksettiin vähän enemmän ja ostettiin bisnekseen liput. Aamulla ennen kuutta
oltiin lentokentällä, auto jätettiin lentokenttäparkkiin. Päästiin jonottamatta
turvatarkastukseen, Finnairin loungessa tilavaa ja omassa rauhassa sai istua ja
nauttia aamupalaa. Koneeseen päästiin ajoissa, mutta kapteenin sairauden vuoksi
lähtö viivästyi reilun tunnin, mutta sen jälkeen matka sujuikin rattoisasti.
Edinburghin kentältä lähdettiin bussilla kohti Glasgowta. Tunnin
kesti bussimatka. Kevät oli paljon pidemmällä kuin meillä Suomessa. Oli vihreää
ja tien vierellä oli jo narsissit lakastuneet. Isoa tietä mentiin, joten paljon
maisemaa ei ollut katsottavaksi. Hotelliin kirjautuminen oli vasta klo:15 eli
vietiin vain matkalaukut sinne säilöön ja lähdettiin kävelemään Glasgown
keskustassa. Aurinko lämmitti, oli melkein 15 astetta, mutta tuuli kylmä.
Clydeside tislaamo |
Käveltiin joen rannalle Clydeside tislaamoon Oltiin siellä käyty
aikaisemminkin, mutta nyt tislaamo oli 3v vanha, eli mukava oli mennä katsomaan miten on alkuajoista muuttunut. Katseltiin ympärille ja käytiin
kahvilla ja käveltiin sitten eri reittiä takaisin keskustaan. Ihanan kotoista
oli taas Glasgown kaupungin vilskeessä kulkea. Tämä oli meidän 25:s Skotlannin
matka, ei olla laskettu monessako niissä on Glasgow ollut mukana, suurimmassa
osassa kuitenkin.
Käytiin syömässä Piper baarissa toinen tilasi hampurilaisen,
toisella ei ollut kova nälkä, joten tilaus oli alkupaloista ”vain” naksoksia ja pieni lisukesalaatti.
Ne kun tuli pöytään, niin huh-huh, kumpi tahansa olisi yksin riittänyt. Siinä
ei voinut ruokahävikkiä ajatella, sitä jäi kyllä runsaasti syömättä.
Torstai 28.4 Noustiin ajoissa ylös, kuten aina. Koronan takia
oli pitänyt varata aamiaiselle pöytä, koska yrittivät valvoa, ettei ole isoa
ruuhkaa samaan aikaan. Seitsemältä mentiin syömään, ei ollut paljoa ihmisiä samaan aikaan.
Perinteinen skotlantilainen aamiainen pekonia, verimakkaraa, perunapaistosta,
paistettu kanamuna jne. Kunnon tuhtia ruokaa.
Aamupalan jälkeen matkalaukut mukaan ja käveltiin hotellin lähellä olevalle bussiasemalle. Ysin jälkeen
lähti bussi ja oltiin jo hyvissä ajoissa odottamassa. Odotus palkittiin ja päästiin
etupenkille istumaan. Vaikka sama matka Glasgowsta Kennacraigiin lauttasatamaan on
tehty ennenkin, aina se vaan jaksaa sykähdyttää!
Maisemaa bussimatkalta |
Maisemaa bussimatkalta, puiden koosta hahmottaa vuorien korkeuden |
Bussimatka kesti 3h10min ja yksi 10min tauko välissä. Bussista jäätiin lauttasatamassa ja siitä sitten Islayn saarelle menevään lauttaan. Vähän pilvistä ja usvainen sää, joten ulkona ei oltu paljoa. Islayn saarelle tultiin kolmen aikaan iltapäivällä.
Lauttasatamasta menimme bussilla Ballygrant Inn majapaikkaan.
Bussi jätti tien laitaan, majatalon kohdalle. Saarella ei ole niin tarkkaa bussipysäkkien kanssa. Ollaan aiemminkin majoitettu samassa paikassa, jota pitävät isä ja poika. Majapaikka on päivisin kiinni, mutta tiesivät että
tullaan ja poika oli ottamassa meitä vastaan. Huone oli yläkerrassa, käytävän
päässä. Huoneita taitaa olla 8kpl ja ensimmäisenä yönä oltiin ainoat asiakkaat. Huone on
pienen pieni, mutta se tiedettiin jo varatessa. Tarjolla olisi ollut myös vähän isompi huone, mutta hinta nousi sen verran, että todettiin varatessa pieni huone riittäväksi.
Vietiin matkalaukut huoneeseen ja lähdettiin vähän kävelemään lähimaastoon. Käveltiin tien vierustaa, kiviaidalla erotettua jalkakäytävää,
ihania isoja puita ympärillä. Lampaiden karitsat juoksenteli emojen perässä. Naapurisaaren Juran vuorten huiput näkyy hyvin. Keltaisia korkeita euroopan piikkiherne puskia oli joka puolella saarta.
Pienet karitsat niin kauniita |
Tien toisella puolella näky vastakkaisen saaren Juran "Paps of Jura" vuoret |
Euroopan piikkiherne puskat |
Kävelytien kauniit maisemat |
Viideltä avasivat majapaikan baarin, käytiin hakemassa oluet ja avattiin kevään terassikausi. Majapaikan ihana koira halusi leikkiä palloleikkejä pihalla. Sisällä ollessaan hän on kiltti ja pysyy käskystä paikalla.
Terassikauden avajaiset, matkaseurana Lunni |
Majapaikan vahtikoira |
Paikka on tunnettu hyvän ruuan lisäksi laajasta viskivalikoimasta |
Perjantain 29.4 oli upea aamu, auringonnousu oli niin kaunis,
että pakko oli kuuden jälkeen lähteä kävelylle ihailemaan luontoa. Kännykällä
ei saa kunnon kuvaa, mutta jotakin sai taltioitua. Käki kukkui, muuten oli aivan hiljaista. Hieno tunnelma aamussa.
Aamupala oli hyvä ja kauniisti katettu. Ainoat asiakkaat kun
oltiin, niin hiljaista oli aamupalalla. Peura pyörähti tontin nurkalla ja lintuja parveili lintulaudalla. Katseltavaa riitti syödessä. Vatsa täynnä käveltiin tien varteen,
josta noustiin bussiin. Bowmoren kylässä vaihdettiin toiseen bussiin, sillä mentiin lentokentälle, missä autovuokraamo sijaitsi.
Ollaan vuokrattu auto aina Islay Car hireltä, niin nytkin. Saatiin kolme ovinen
Ford Fiesta, manuaali. Autonvuokra oli kallistunut, joten oltiinkin varattu
halvin malli ja hyvin sillä pärjättiin.
Lentokentältä ajettiin Bunnahabhainin tislaamolle. Meillä oli
sovittu tapaaminen tislaamopäällikön kanssa 10:30, mutta ehdittiin kymmeneksi
paikalle, juuri kun vierailukeskus aukesi. Tie perille on kapea, mutkainen ja
näkyvyys on välillä tosi mitätön. Siinä saa vatsalihakset kyytiä, etenkin
kuskin vieressä istujalla. Mutta on matkansa arvoinen. Käytiin laiturilla ihailemassa niin tislaamoa, kuin meren väriä. Kun auringon säteet osuivat veteen, vesi vaihtoi upeasti väriä turkoosiksi. Sattui tosi hieno sää meille.
Kuski ja Fiesta Bunnahabhainin tislaamon pihalla |
Bunnahabhainin tislaamo laiturilta katsottuna |
Vesilintu ja meren väri |
Vierailukeskuksessa tavattiin Davie, joka oli 10v sitten Lochside hotellin johtajana ja piti meistä hyvää huolta kun mentiin
naimisiin ja asuttiin hotellissa hääyönä. Viime käynnin jälkeen ovat purkaneet tislaamon alueella vanhoja taloja ja rakentaneet
uuden vierailukeskuksen
Tislaamopäällikkö otti meidät iloisesti vastaan. Hänen luonaan vierähti 1,5h tarinoita kuunnellessa. Saarella on työttömyys alle prosentin ja työntekijöitä on vaikea saada. Ongelma saarella on asuntojen puute. Nyt kun saarelle rakennetaan uusia tislaamoja, niin rakennusluvan saannin ehtoa on ollut asuntojen rakentaminen. Se on tosi hyvä juttu.
Turinatuokion jälkeen käytiin naapuritislaamolla Ardnahoella syömässä kevyt lounas. Sekin tislaamo on upeasti meren äärellä ja Paps of Jura, eli naapurisaaren vuoret näkyi sinnekin hyvin.
Ardnahoen tislaamolla lounaalla |
Tislaamolta ajettiin RNLI:n meripelastusasemalla juttelemalla tutun meripelastajan, Davidin kanssa. Asemalle vievän tien viimeinen mutka, ennen lauttasatamaa, on aina niin sykähdyttävän kaunis. Kalastajilla oli taas rapumertoja roikkumassa laiturin kupeessa. Niitä tuijoteltiin, mutta rapuja ei nähty.
Käytiin vielä pakallisessa Bridgendin metsäpoluilla kävelemässä. Bluebell nimiset siniset kukat oli jo vähän lakastumaan päin,
mutta niitä oli vielä isoina määrinä puiden juurilla. Puut oli valtavia ja kiva
oli kävellä kun vielä ei olut mäkäräisiä. Polku meni
välillä puron viertä peltojen laidalla, ihania maisema ja niin hiljaista!
Lauantai 30.4 Säätiedotus oli luvannut sadetta, ja sitä tulikin koko päivän. Nautittiin kiireetön aamupala hotellilla ja lähdettiin sitten ajelemaan. Kierreltiin tislaamoja. Toki samalla tuli katsottua mitä saarella on tapahtunut parin vuoden aikana kun ei olla päästy käymään.
Ballygrant Inn aamupala |
Ajettiin Bowmoren läpi kohti Port Elleniin kylää. Port Ellenin tislaamon uudisrakentaminen oli jo kovassa vauhdissa. Sitä toki pysähdyimme katsomaan.
Sieltä ajoimme Laphroagin tislaamolle, siellä on aina ihana
vastaanotto. Ilmaiset kahvit ja pienen viskinkin antoivat, kuskille 15ml
pikkupullo mukaan. Meillä, kuten varmaan kaikilla paikallaolleilla, on
jalankokoinen pala heidän maataan. Siitä saa aina käynnillä hakea vuokran, eli
5cl pullon heidän viskiä. Toki ne otettiin sieltä mukaan. Käytiin myös
Lagavulinin tislaamolla, he olivat tehneet paljon muutoksia vierailukeskukseen.
Tyylikkään näköinen paikka oli.
Ardbegin tislaamolla syötiin lounas. Olivat tuoneet pihalle ruokakärryn, mistä sai ostaa ruokaa ja mennä sisälle syömään. Tislaamolla oli kivasti leikitty väreillä. Naisten vessan seinät oli ihanan värikkäitä. Matkalla vessaan,
rappusille oli maalattu kaatunutta maalia joka valui olevinaan seinästä. Kiva
toteutus!
Ruokailun jälkeen ajeltiin vähän
pikkuteitä, eipä paljon maisemaa sateessa ollut. Lampaita ihanine
karitsoineen on joka kulmassa paljon, ne pikkuset vaan on niin söpöjä. Ajettiin vielä toiselle puolelle saarta, Bruichladdichin
tislaamoon. Siellä pidettiin hyvää huolta kävijöistä, maistiaisia olisi saanut
useita, mikäli olisi halunnut. Me keskityttiin höpöttämään.
Sunnuntai 1.5.2022. Aamulla oli sumuista, aamukävelyllä ei upeita maisemia näkynyt. Kaikki oli peittynyt usvan taakse.
Päivän teemana oli hylkeet, eli lähdettiin ajamaan kohti länsirannikkoa Portnahavenia. Taivas oli välillä tumma, välillä kuitenkin vähän
valkeni. Matkalla nähtiin jonkun verran ylämaankarjaa, mutta selvästi
saarella näkee useammin peruslehmiä kuin haikkuja.
Portnahavenissa oltiin 10:30 ja paikalliset tuli viettämään
sunnuntaita rannalle. Jotenkin se vaan on aina niin outoa, kun lämpöisissä
vaatteissa ovat hiekkalinnoja tekemässä lasten kanssa. Toki kun ei heillä sellaista kesää ole, mitä meillä Suomessa, niin vähänkin aurinkoa tekee jo paikallisille
rantakelin. Portnahavenissa on aina ollut hylkeitä ihan rannantuntumassa, poukamassa. Nyt siinä ei ollut yhtään. Vastapäisen majakkasaaren rannalla oli hylkeitä, mutta ne oli kaukana. Vain ääriviivat erotti kun liikkuivat. Katseltiin kun kalastusalus nosti mertoja ylös, mutta ei senkään
luokse mennyt hylkeitä. Siinä oli mukava nauttia raikkaasta meri-ilmasta, samalla kun
kuunteli hylkeen meuhkaamista.
Ajeltiin taas välillä pikkuteitä, kiva seurata kartasta
kun auton navigaattorin mukaan ei ole tietä, vaan mennään keskellä
peltoa/metsää. Tosin kartan seuraaminen oli lähinnä huvitusta
itselle, yksi tie meni metsien ja vuorten keskellä. Kartasta pysyi kyllä katsomaan korkeuseroja.
Ajettiin Port Charlotten kylään missä oli tarkoitus mennä hotelliin lounaalle, mutta olivat lopettaneet lounaan tekemisen. Sama monessa muussakin paikassa saarella, olivat lopettaneet lounaan tarjoamisen. Viereisellä leirintäalueella oli kahvila, siellä käytiin nauttimassa päivän keitto. Hyvää oli ja sen jälkeen käveltiin laiturilla ihailemassa meren väriä.
Video ajomatkalta pikkutieltä
Ajettiin Kilchomanin tislaamolle, sen kasvutarinaa ollaan seurattu ihan tislaamon alusta lähtien. Tislaamo on keskellä peltoja ja pyrkivät omavaraisuuteen, eli itse viljelevät ohran, mistä juoman tekevät. Siellä oli aivan upeita huonekaluja jotka timpuri oli käsin tehnyt. Suurin osa oli vanhoista tynnyreistä otetuista laudoista. Siellä olisi menty kierrokselle, mutta oli loppuunmyyty ja olisi pitänyt pari tuntia odottaa seuraavaa kierrosta. Eli nautittiin vain kahvit ja jatkettiin matkaa.
Ajettiin
Atlanttia ihailemaan, ensin Machir bay rannalle, missä oli parkkipaikka
tehty pellon laitaan. Ranta on pitkä hiekkaranta ja kauniit maisemat. Siellä on myös yhden vanhan hylyn jäänteet.
Machir Baysta ajettiin melko lähellä olevaan toiseen rantaan, Saligo bay rannalle. Siellä ei ollut mitään virallista parkkista, vähän levennystä tien
vieressä, mihin auton voi parkkeeraa. Ensin iso karjaportti mistä kulku laidunalueelle, jonka
läpi kuljetaan rantaan. Käveltiin laidunmaan läpi, lampaita oli tosi paljon,
lehmät onneksi kauempana. Dyyneiltä kun laskeuduttiin alas rannalle, niin
kylläpä meri pauhasi. Atlantin aallot tulee suoraan ilman esteitä rantaan ja aallot kaatuu kovalla metelillä.
Laskuveden alta oli näkyvillä paljon merikasvillisuutta ja ennen kaikkea meren
tasoittamia pyöreitä kiviä. Täällä rannalla on käyty useita kertoja aiemmin ja jotenkin aina sään ja etenkin tuulen mukaan, ranta tuntuu erinlaiselta. Koskaan ei ole tarvinnut pettyneenä lähteä pois, ei nytkään.
Kun oltiin riittävästi nautittu happea ja kuunneltu merenpauhua,
käveltiin takaisin autolle. Aurinko näyttäytyi välillä, välillä oli pilvisempää. Paikoitellen kun aurinko osui kohdalle, lämpötila oli 12-13c. Mutta pääasia ettei satanut.
Ajettiin paikalliseen luonnonsuojelujärjestön RSPB Loch gruinart luontotaloon. Siinä yhteydessä on maatila, jossa työskentelee ystävämme. Nyt oli
poikimiskausi ja ystävämme kävi katsomassa että lehmillä on kaikki on hyvin. Pääsimme kurkistamaan poikimisnavettaan, jossa oli edellisenä päivänä syntyneet vasikat, se
valkoinen pikkuinen yritti kovasti nousta seisomaan.
Menimme sitten ystävällemme kahville. Mukava oli jutella hänen ja vaimonsa kanssa. Kertoivat hekin miten vaikea asuntotilanne on saarella. He olisivat ostaneet oman asunnon, mutta ei ole myynnissä tai hinta on todella korkea. Myöskään vuokra-asuntoja ei saarella ole. Heillä oli 2 koiraa, joten samalla saatiin peuhata koirien kanssa rupatellessa. Mutta nälkä alkoi iskemään ja piti lähteä ajelemaan kohti majapaikkaa. Oli meidän viimeinen ilta tässä majapaikassa ja herkuteltiinkin ihan hyvin. Toiselle lohta ja toiselle peuraa/kaurista (Vanison).
Ruoka on aina hyvää Ballygrant Innissä |
Maanantai 2.5.2022 Herättiin taas ajoissa. Kun päivä vähän valkeni, lähdettiin aamukävelylle. Oli taas ihanan raikas ilma, niin hiljaista, vain linnut lauloi.
Aamukävelyllä |
Meren kirkkaus |
Bunnahabhainin vierailukeskuksen myymälä |
Bunnalta lähdettiin ja mentiin viereiseen Ardnahoen tislaamoon
aikeena syödä lounas, mutta tislaamo oli sunnuntaina ja maanantaina kiinni. Ajettiin
Bowmoren kylään Lochside hotelliin. Huoneet ei olleet vielä valmiit, joten syötiin
päivän keitto hotellilla ja käytiin kävelemässä kylällä. Kolmen aikaan käytiin
viemässä matkalaukut huoneeseen. Jos edellinen hotellihuone oli pieni, niin
tämä oli mini. Vain ikkunalauta johon sai tavaraa, muuten väisteltiin toinen
toisiamme. Vessassa ei ensimmäistäkään koukkua johon olisi saanut pyyhkeet. Mutta suihkussa oli
taas mahtipaine ja upea maisema merelle. Edellinen maksoi 143eur yöltä, tämä maksoi 182eur yöltä. Vähän isompi olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Eli
kyllä sijainti maksaa.
Käytiin illalla Bowmore hotellissa syömässä hampurilaiset, missä oli paksu ja hyvä pihvi. Päällä
blackpudding eli sitä verimakkaraa ja paljon karamellisoitua sipulia.
Kyllä oli hyvää. Valtava annos oli. Eli sen jälkeen mentiinkin ajoissa
nukkumaan, perinteisen kaavan mukaan. Upea ilta-aurinko näkyi hotellin
ikkunasta.
Tiistai 3.5.2022 Ennen aamupalaa käytiin laiturilla katsomassa jo ylös nousutta aurinkoa. Lokit kirkui jossain kauempana, muuten oli hiljainen ja rauhallinen aamu.
Aamupalaksi toinen otti perinteinen skotlantilainen
aamiainen ja toiselle leipä avokadolla ja munilla. Näytti pieneltä satsilta, mutta
paahtoleipä lisukkeena ja yks Weetabix pohjalle, niin olin kyllä tosi täysi.
Aamupalan jälkeen käytiin kävelemässä rantareittiä läheiselle rannalle. Aamukosteus oli nurmikossa ja muutenkin reitti oli osin mutaista, eli
seuraavaksi mentiin hotellihuoneeseen pesemään varpaat ja vaihtamaan kuivat
kengät. Reittivalinta olisi toki voinut olla joku kuivempikin. Mutta ihanat
merimaisemat oli.
Aamuinen hiljainen Bowmoren keskusta |
Bowmoren tislaamon takaa aamulenkille rannalle |
Bowmoren aamulenkillä rannalta takaisin ylös |
Ajeltiin Port Askaigiin meripelastusasemalle moikkaamaan Davidia ja päätettiinkin lähteä vastapäiselle Juran saarelle. Aikataulun mukaan lautan olisi pitänyt lähteä 10:30, mutta yli puoli tuntia odoteltiin lauttajonossa. Noh, mikäs lomalaisilla odotellessa, tiedettiin etukäteen, ettei aikataulu todennäköisesti pidä. Lauttamatka on nopea, henkilökunta ei kerennyt edes rahastaa meitä, ennen kuin ramppi piti laskea vastarannalla. Päästettiin muut autot ohi ja lähdettiin sitten hissukseen ajamaan. Juralla on yksi tie jonka vieressä korkeita vuoria. Kauriita on yli 6000 ja nyt nähtiinkin yli 15 pään lauma vuoren huipulla. Yksittäisiä kauriita näkyi aina välillä, mutta on niin saman värisiä kuin maasto, ettei niitä meinaa huomata.
Käytiin kahvilla ja sekä Juran tislaamossa. Tislaamo lopetti asiakkaiden kierrättämisen tislaamolle kun koronaepidemia alkoi. Vieläkään eivät kierroksia järjestä, mutta paikka on kierretty jo aiemmin, eli se ei harmittanut. Maistiaisia olisi saanut halutessaan. Käytiin myös paikallisessa kyläkaupassa
ja siinähän se pienen saaren keskusta oli. Ajettiin vähän pidemmälle pientä
kapeaa, mutta juuri asfaltoitua tietä. Matkalla bongattiin mm. hylje makaamassa rantakivellä.
Lautta takaisin lähti noin tunnin välein. Kun ajettiin rantaan, lautta
tulikin heti ja ajettiin suoraan siihen. Ylitys Islayn puolelle oli taas nopea ja hetkessä oltiin perillä. Jäätiin sitten siihen parkkipaikalle syömään skotlantilaiset piirakat jotka
oltiin Juran kaupasta evääksi ostettu.
Käytiin vielä kerran Bunnahabhainin tislaamolla ostamassa lisää
t-paitoja ja jättämässä jäähyväiset tislaamolle. Paluumatkalla katseltiin kuinka läheisen Ardnahoen tislaamon viereen oli kaivettu iso tila johon tulee heidän uudet varastot. Vuosien varrella ollaan seurattu kun Ardnahoen tislaamo nousi rinteeseen, nyt sen laajenemista on mielenkiintoista seurata.
Ajettiin takaisin Bowmoreen. Käytiin Bowmoren tislaamon vierailukeskuksen yläkerrassa istumassa. Sieltä on hyvät maisemat merelle ja itse vierailukeskus on kaunis. Oli viimeinen iltamme Islayn saarella tällä lomalla ja koska oli meidän ”10v häämatka” niin päätettiin syödä vähän paremmin
ja otettiin kampasimpukoita alkupalaksi. Tosin vain yksi annos puoliksi, hyviä
oli. Pääruuaksi otettiin ribsejä ja kanaa. Maukasta ja isot annokset. Ruoka sulateltiin rauhassa ja sitten saimme iloksemme vieraaksi yhden ystävämme saarelta. Mukava oli vaihtaa kuulumiset ja istua iltaa yhdessä. Mutta ajoissa menimme taas nukkumaan.
Keskiviikko 4.5.2022 Ennen puoli kasia syötiin aamupala.
Kahdeksan jälkeen pakattiin matkalaukut autoon ja oltiin valmiita lähtöön. Ajettiin
Port Ellenin kylään, käytiin tankkaamassa auto ja jätetiin se lauttasataman
viereen, kuten oli autovuokraamon kanssa sovittu. Lauttaa odotettiin
satamarakennuksessa, tihkusateen takia sisällä. Kuitenkin lautan lähestyessä
satamaa, keli rauhoittui ja saatiin ulkona seurata kun lautta saapui satamaan ja
autot ajoi sieltä ulos. Jalkamatkustajat pääsi ensimmäisenä lauttaan ja me mentiin
aluksen perään istumaan ja seuraamaan kun lastasivat autoja lauttaan.
Lauttamatka mantereelle kesti vajaa 3 tuntia. Oli ajoittain sumuista, joten pysyteltiin sisällä. Loppumatkasta aurinko tuli esiin ja seistiin kannella katsomassa maisemia. Puolelta lautta oli perillä Kennaraigin satamassa. Odoteltiin puoli tuntia bussia. Kiva oli siinä satamassa seurata kun purkasivat lautan ja alkoivat
lastata uutta satsia sisään. Bussiin päästiin istumaan taas ihan eturiviin, mikäs siinä oli
seurata maisemia. Pilvet oli alhaalla ja peitti vuorien laen. Korvat
meni lukkoon kun noustiin ylös ja laskeuduttiin alas vuorenrinnettä. Vessatauko oli taas
puolessavälissä 10min jalottelulla ja sitten matka jatkui. Se viimeinen
puolituntia on jo Glasgown esikaupunkialuetta jossa matka etenee nykien
liikennevaloista toiseen ruuhkassa.
Neljältä oltiin perillä Glasgowssa, eli
kokopäivä takana matkustusta. Huone meillä oli samasta Premier Inn hotellista bussiaseman
vierestä, missä aina ollaan kun pysähdytään Glasgowssa. Hyvä sijainti ja
kohtuullinen hinta. Hinta vaihtelee päivän mukaan ja sen miten aikaisin tilaa,
nyt oli 81eur yö aamupaloineen.
Käveltiin sitten syömään Bon Accord pubiin, n.25min hotellilta kävellen. Oli
tosi raaka ja kylmä tuuli. Ihana oli päästä sisään, lämpimään istumaan. Paikassa on edullinen
ruoka, alle kympin kahden ruokalajin menu. Pääruokana Steak Pie, eli skotlantilainen piirakka jonka
sisällä on taivaallisen ihana, pitkään haudutettu lihasoosi. Eturuuaksi oli kesäkurpitsakeitto. Keitto oli suussa sulavaa ja lihasoosi pitkään haudutettua, erittäin maukasta. Maha täynnä kun käveltiin
takaisin, niin siinä ei suihkun jälkeen tehnyt muuta mieli kuin heittää
pötköksi.
Torstai 5.5.2022 käytiin seiskalta aamupalalla, ja vietettiin laiskaa aamua hotellilla. Sää oli viileä, tihkuinen, ei tehnyt mieli lähteä ulkoilemaan. Vasta kymmenen aikaan lähdettiin liikkeelle. Päivällä kierrettiin Kelvingrove museossa kuvia ei nyt otettu. Kuvia löytyy aiemmin blogista. Käveltiin museolle ja takaisin, lisäksi kierreltiin kaupungilla. Illalla käytiin Bon Accordissa syömässä ja kyllä jaloissa tuntui päivän kävelyt.
Perjantaina 6.5.2022oli sateinen
aamu. Päätettiin jättää toinen Glasgowpäivä väliin ja lähetä lähetä suoraan Edinburghiin. Aamupalan jälkeen käveltiin juna-asemalle ja katsottiin että nopein juna olisi ollut 50min, mutta mentiin ensimmäiseen joka lähti kun
tultiin asemalle. Kesti 30min pidempään kuin pikajuna, mutta meillähän ei ollut
kiire. Mukava oli istua ja maisemia katsella lähes tyhjässä junavaunussa. Matka meni suht nopeasti, tihkui vähän kun tultiin perille.
Matka hotellille oli juna-asemalta suht nopea ja kävi tuuri saatiin heti huone,
vaikka ilmoittivat että vasta kolmelta alkavat antaa huoneita. Eli
puolelta päivin kamat hotellille ja lähdettiin kävelemään keskustan katuja.
Oltiin kuultu että
siellä Johnnie Walker näyttely, mutta ei tiedetty mitä kierroksia niillä on
tarjolla. Oltiin vähän vaille kaksi siellä paikalla ja kahdelta alkoi peruskierros
joka kertoi Johnny Walkerin historian ja myös nykypäivää. Vaikka itse tuotetta ei pidetty kovin mielenkiintoisena, niin tarina toki kiinnosti. Eli ensin olisi ollut 11
kysymystä vastattavaksi makumieltymyksistä jonka perusteella olisivat valinneet
tervetulodrinkin. Me ei ehditty niihin vastata kun kierros oli alkamassa. Meitä oli 6 henkeä kierroksella oppaan lisäksi. Ensimmäisessä huoneessa
kerrottiin läsnäolijoiden mukaisesti sen maan historia, keitä oli paikalla. Eli
ensin taululle tuli suomeksi TERVETULOA ja sitten kertoi koska kyseinen viski
tullut Suomen markkinoille ja näytti vanhojen pullojen kuvia. Muut oli
Englannista tai Skotlannista, eli heidän historia oli sama. Opas veti alusta
loppuun opetettua showta ja oli yliystävällinen. Seuraavaksi mentiin huoneeseen jossa
saatiin valita makumaailman mukainen väri joka ratkaisi minkä mukainen cocktail
laitteesta tuli. Eli viski soodalla. Ei ollut hyvää, mutta kiva oli kokeilla
heidän ehdottamat lisät siihen. Mulle tuli appelsiinin lohkoja ja Mikalle
kuivattuja pieniä ruusuja. Seuraavassa huoneessa toinen nainen piti
teatteriesityksen tislaamon historiasta. Tämän jälkeen uudessa huoneessa vetäjä kertoi meille viskin valmistuksesta. Värit vilkkui
ja välkkyi ja musiikki pauhasi, mutta oli omalla tavalla hyvinkin
mielenkiintoinen. Lopuksi oli vielä baari missä sai viskin raakana tai cocktailina. Aikamoista jenkkihömppää se show oli,
skotlantilaisuus oli kaukana siitä. Mutta erilainen kokemus kyllä, kannatti
mennä.
Käytiin lounaalla ja kävelemässä vanhassa kaupungissa. Vanhakaupunki on kukkulan päällä ja kujien välistä pääsee oikaisemaan. Kipuamista se ei kuitenkaan poista. Vaikka oli vähän tihkuista ja kova tuuli, niin ihmisiä oli enemmän kuin kuva antaa ymmärtää. Käveltiin ja katseltiin paikkoja, illalla käytiin hotellissa syömässä ja jäätiin sitten huoneeseen.
Yksi vanhankaupungin kapeista kujista |
Vanhankaupungin ostoskatu |
Lauantai 7.5.2022 aamulla tihkui. Ei oltu ostettu aamupalaa hotellista tarkoituksella, meinattiin että syödään sitten päivällä vähän vahvemmin. Käytiin hakemassa viereistä kaupasta jugurtit ja kolmioleivät, vähän kevyempi aamupala välillä. Käytiin vähän kävelyllä siinä lähellä ja manattiin kun vasta iltalento ja pakkopullaa odottaa iltaan asti ja hotellihuone piti luovuttaa puoleenpäivään. Onneksi ilma kuitenkin kirkastui ja käytiin luovuttamassa huone ja jätettiin matkalaukut hotellille säilöön. Käytiin syömässä tukeva lounas ja käveltiin puistossa joka ihan ydinkeskustassa, linnan alapuolella. Puiston laidalla oli kirkko ja hautuumaa, jonka vanhoja hautoja oli mielenkiintoista tutkia.
Kolmen aikaan hypättiin matkalaukkuinemme bussiin ja mentiin
lentokentälle. Info chekkaustiskistä tuli myöhässä ja pitkät jonot saivat näin aikaan tiskille. Meillä kun oli bisnesliput, niin päästiin sitten sieltä
valtavasta jonosta ohi, mutta kyllä näytti hurjalle se ihmismäärä ja vain 2
ottamassa porukkaa sisään. Mentiin loungeen syömään. Istuskeltiin jonkin aikaa siellä ja siirryttiin lähtöportille. Koneeseen siirtyminen meni nopeasti ja vain vartin oltiin myöhässä kun lähdettiin. Matka meni nopeasti, hyvää
ruokaa oli tarjolla.
Lentokenttää lähestyessä taivas punersi kauniina |
Perillä Vantaalla oltiin joskus 23. Matkalaukut tuli nopeasti ja auto odotti parkissa. Pian oltiinkin jo kotona yhtä kokemusta rikkaampana. Matka oli tosi antoisa, jo puolessa välissä tuntui että loma on
tehnyt tehtävänsä, niin rento ja hyvä fiilis oli. Paras anti oli nähdä vanhoja
tuttuja. Kelit osui Islayllä tosi hyvin kohdalleen. Saas nähdä koska seuraava matka Skotlantiin, vai kiilaako eteen Shetlanti jonne meillä oli jo matka varattuna kun koronapandemia alkoi.