22. Syksy/ Spring 2018 Ayr- Aviemore- Glasgow

Syksyinen matka Ayriin länsirannikolle ja Aviemoreen Ylämaille

Maanantaina 5.11.2018 lähdimme 07:55 koneella kohti Lontoota. Meillä oli bisnespaikoille liput, menopaluu lento Glasgowiin 372,05 eur/hlö, joka oli taas rahansa arvoinen. Vaihto oli Heathrowlla ja siellä taas normikaavan mukaan vaihdoimme terminaalia ulkokautta, on näppärämpi tapa. Ja kun turvatarkastukseenkin pääsee fast trackin kautta, niin ei se Heathrow ihan niin kamala ole. Ollaan jo useammalla reissulla todenneet, että kun ajoissa tilaa liput, tuo bisneksen ja normilipun hintaero on niin pieni, että kannattaa maksaa sekä sujuvan liikkumisen takia että ilmaisten ruokien takia. Puhumattakaan jalkatilasta ja muista eduista. Ja kun lennämme aina nämä matkat British Airwayssin koneilla, niin kertyneillä pisteillä saa vielä kivasti pudotettua hintaa alaspäin.

No niin itse matkaa, eli Helsingistä Lontooseen ja sieltä jatkolento Glasgowiin jossa olimme kolmen aikaan iltapäivällä. Ostettiin menopaluu bussibussi lippu kentältä keskustaan (12 puntaa/ 14eur hlö) ja kun busseja lähtee lähes nonstoppina, niin suoraan päästiin jatkamaan matkaa. Keskustassa käveltiin lyhyt matka bussipysäkiltä keskusrautatieasemalle, josta ostettiin junaliput kohteena Ayr. Matka kesti tunnin ja perillä pienen etsinnän jälkeen löydettiin meidän majapaikka Miller House josta oltiin varattu huone kahdeksi yöksi. 

Miller Housen huoneemme

Paikkaa piti mukava pariskunta, asuivat itse tien viereisessä talossa ja sisäpihalla oli erillisrakennus, jossa oli 2 erillisellä sisäänkäynnillä olevaa huonetta. Huone oli pieni, mutta toimiva. Hyvät sängyt, hyvällä paineella oleva suihku ja vessassa sekoittava kraana (ei erillistä kylmä ja kuumahanaa kaukana toisistaan). Ilta jo hämärtyi ja lähdettiin vähän kävelemään Ayrin kylälle. Kiva pieni paikka, ostoskatuja jonkin verran ja joki menee kylän halki. Pimeetä oli ja pientä tihkua satoi. Pitkä matkustuspäivä takana, eli iltaruoka käytiin syömässä ja sitten sitä olikin jo valmis nukkumaan.

Tiistaina 6.11 oli sovittu aamupala kahdeksaksi. Käytiin ennen sitä kävelemässä rannalla, oli hienon näköinen pitkä hiekkaranta. Päivä ei ollut vielä ihan valjennut, mutta hienon näköinen ranta oli aamuhämärässäkin. Varmasti oli upea paikka kesällä. Isäntä kertoi, että käyvät joka aamu traktorin kanssa ajamassa roskat pois. Kun aavalta mereltä tuulee, niin roskia on välillä paljon. Emäntä totesi, että he pitävät rannasta enemmän nyt syksyllä, kun siellä ei ole ihmisiä. Siinä uimarannalla oli kyltti, että veden laatu on erinomainen uimiseen, kysyttiin että käytkö siellä kesällä uimassa porukkaa. Kuulemma joku käy kastautumassa, mutta kun ei se vesi lämpene, niin koirat käy nauttimassa vedessä, ei juuri muut.  

Ayrin hiekkaranta

Ayrin rannan puisto

Aamupalan jälkeen käveltiin kylälle katsomaan valoisassa, miltä kylä ja joenranta näyttää. Joen rannalta katsoimme majapaikkaa varatessa huonetta, mutta hinta oli saman verran yöltä kuin tässä on pari yötä (nyt 72eur yö aamupalalla) ja kun nyt katsoi sijaintia, niin ei ne näkymät nyt niin hulppeat olleet ja aikamoinen matka olisi matkalaukkuja raahata sinne juna-asemalta. Eli onnistunut majapaikan valinta oli!

Ayr jokimaisema

Ayr keskusta

Meille oli varattu tasting 12:00 A D Rattray yksityisen viskipullottajan viskikaupasta. Lokakuussa Lontoon viskimessuilla heidän esittelijä kehui meille paikkaa ja päätettiin mennä katsomaan mitä on tarjolla.  Lähdettiin sitten 10:50 bussilla kohti Kirkoswald nimistä paikkaa, jonne matkaa oli 40min. Matkalla oli peltoa ja lampaista, aika syrjässä kaikesta mentiin. Välillä bussi koukkasi johonkin ihan pikkuiseen kylään ja taas pikkuteitä keskellä ei mitään. Kuski sitten jätti meidän oven edessä pois ja hihkaisi että nyt ollaan perillä ja näytti missä on pysäkki mistä päästään takaisinpäin. Kirkoswaldin kylä oli vilkkaa A77 tien varressa. Jos ei ota lukuun suuria moottoriteitä, niin tämä on yksi vilkkaimmin liikennöity tie Skotlannissa.

AD Rattrayn talo

AD Rattrayn talo on entinen kansakoulu, johon ovat rakentaneet jälkeenpäin valkoisen lisärakennelman, jossa on eteisen ja sen katolla viskitislaamoista tuttu savupiippu. Kauppaan kun astuttiin sisään, niin kassakoneella oli lupsakkaan näköinen mies ja siinähän olikin heidän uusin työntekijänsä, Juha Suomesta. Mukava savolainen murre oli miehellä. Oltiin varattu tasting vanhoista ja harvinaisista viskeistä, (annoskoko 2,5cl kpl). Tasting maksoi 54eur/hlö ja siihen oli varattu 1,5 tuntia. Muita kuin me ei ollut varannut paikkaa, joten tilausuus oli suomeksi.

Tasting tila

Tastingjuomat

No siinä vierähti vähän yli varatun ajan. Tilaisuuden jälkeen kierreltiin vielä heidän kaupassa katsomassa mitä oli tarjolla. Meidän oli tarkoitus lähteä 14:09 bussilla takaisin, mutta eihän me siihen ehditty. Aikaa vierähti 3,5 tuntia, oli käymisen arvoinen kokemus. 15:09 lähti seuraava bussi, johon pienellä loppukirillä ehdimme. 

Kulmaus AD Rattrayn kaupasta

Bussilla matkattiin takaisin Ayriin ja vietiin matkahankinnat majapaikkaan ja lähdettiin kylälle syömään. Nyt oli kokeiltava miltä maistuu skotlantilainen pitsa minkä täytteissä on haggins ja black budding. Hyväähän se oli!

Haggis pitsa

Keskiviikkona 7.11 nautittiin tuhti aamupala ja juteltiin mukavia isännän kanssa. Sitten kamat kasaan ja pienessä tihkusateessa käveltiin vartin matka juna-asemalle. Asema oli remontissa ja sisään ei päässyt. Tuuli oli raakaa ja pirteä ilma oli odotella junaa, vaikka lämmintä oli mittarin mukaan +8c. Juna lähti 9:50 ja oli tunnin matka takaisin Glasgowiin. Matka meni nopeasti, välillä tuli vettä kaatamalla, välillä vähemmän. Glasgowssa meillä oli juna-aseman vaihto, vajaa vartti kävellen. Meillä oli reilu tunti vaihtoaikaa, eli hyvin ehti käydä kahvilla ja sitten junaan, joka lähti puoliltapäivin. Matkaliput olimme ostaneet ajoissan ennakkoon ja matka-aika edessä n.2,5 tuntia

Matka meni rattoisasti, kahvikärrystä sai kahvia ja maisemat oli ajoittain varsin upeita. Kauriita oli muutamassakin kohtaa, vuoria oli paljon, välillä pilvet tosi alhaalla. Syy miksi ei haluttu vuokra-autoa oli se, että näin maisemista pääsee nauttimaan enemmän ja kun meillä ei ollut tarvetta autolle, kaikkiin suunnittelemiimme kohteisiin päästiin muutenkin. Päämääränä nyt oli Aviemore niminen kylä, joka on Britannian suurimman luonnonpuiston Caingormssin ”keskus”. 

Junamaisemaa likaisen ikkunan takaa

Perille kun päästiin, niin tihkui taas hieman, taivas oli pilvien peitossa. Mutta matka juna-asemalta oli lyhyt, meidän hotelli Cairngorm, oli suoraan juna-asemaa vastapäätä, tien toisella puolella. Huone oli näyttävän korkea, muhkeat hyvät sängyt ja upeat erittäin paksut ikkunaverhot, jotka todella oli tarpeeseen, ikkunasta veti suoraan sänkyyn ilman niitä. Huoneessa oli kaapit ja työpöytä samaa hienoa sarjaa kuin sängynpääty, ihana huone! Aula ja ravintolatilatkin oli sisustettu vanhaa kunnioittaen, upea hotelli. Hinta yöltä oli 112eur joka oli kohtuullinen hotellin tasoon ja sijaintiin nähden.

Cairngorn hotelli

Hotellin aula

Kuva huoneesta

Käytiin kävelemässä ja tutustumassa paikkoihin, se oli nopeasti tehty. Kylän läpi meni yksi tie, joka oli täysi turistikauppoja, pääosin urheiluvaateliikkeitä. Tuli vähän mieleen Rukan keskusta tms. toki pienennetyssä koossa. Mutta kaikki oli turisteille, toiseen suuntaan katua oli sitten paljon bb majoituspaikkoja, pääkadun takana oli sitten paljon erinlaisia laatikkohotelleja. Ihmiset olivat pääosin pukeutuneet niin, että näki että ulkoilemaan olivat menossa. Siinäkin mielessä kylä oli kuin joku Lapin turistikeskus, marraskuu oli hiljaisin kuukausi. Ruskamatkalaiset ovat olleet jo ja talven laskettelukausi ei ole vielä alkanut. 

Aviemoren ostoskatu

Kuva opastaulusta

Paikka oli ihan vuorten keskellä, kirkkaalla säällä olisi varmaankin upeat maisemat, jos vaeltaisi jotain ympäröivää vuorenrinnettä ylös. Ei mikään ihme, että paikka on suosittu turistikohde. Vastapäätä kohoavat vuoret nousevat yli kilometrin korkeuteen.

Torstaina 8.11 oltiin aikaisin hereillä ja kun päivä vähän alkoi valkenemaan, niin lähdettiin aamulenkille. Oli vain pari astetta lämmintä ja autojen ikkunat jäässä. Hienon näköistä oli katsoa, kuinka aamu alkoi valkenemaan ja raskaat pilvet roikkuivat alhaalla vuorten päällä.

Hotelli aamuvalaistuksessa

Aamupala oli niin ihana, kuin hotellin muut puitteet antoivat toivoa. Vaikka muuallakin oli tuoreita hedelmiä pilkottuna, niin täällä niiden esiin asettelu oli ihan toista luokkaa. Kyllä tuli taas turhan paljon syötyä, mutta päiväretki edessä, eli ravinto tuli tarpeeseen.

Oltiin varattu tislaamokierros Speyside tislaamolta klo:10:00. Kun aikanaan meilillä varattiin sitä, niin sanoivat että taksi maksaa 50 puntaa (60eur) menopaluu ja jos tuleekin muita, niin sitten jaetaan maksu. No vähän ennen reissuun lähtöä vahvistivat, ettei tule muita ja yhtiön on antanut heille luvan, että ajetaan matka pikkuautolla ja hinta vain 25 puntaa. Sovitusti 9:30 ajoi pihaan auto, jonka kyljessä oli kuljetusliikkeen tekstit. Mukava Mark kuski sitten ajoi meidät tislaamoon, matka ei ollut pitkä, noin 20min, loppupäässä oli kapeaa tietä peltojen ja pikku metsiköiden välissä.

Speyside tislaamo

Speyside tislaamo

Speyside tislaamo joelta

Spaysiden tislaamo

Perille päästyä meitä odotti aivan ihana idyllinen pieni tislaamo, joka sijaitsi Tromie joen vieressä. Paikka oli kaunis syksyisen harmaana päivänäkin, joten voi kuvitella miten upea paikka on kesällä. Susan, meidän opas, oli meitä vastassa ja kierrokselle lähti 2 pariskuntaa meidän lisäksi. Kierroksen aluksi istuttiin toimistolla ja kuultiin paikan historiasta. Lisäksi saimme maistaa heidän raakatislettä. Susan puhui selvää englantia ilman skottimurretta ja hän oli tosi hyvä opas, aito ja humoristinen. Kierrokseen oli aikaa varattu 1,5 tuntia ja se siinä vierähtikin. Kierrettiin myös rakennusten välissä pihalla ja käytiin joen rannalla.   

Speyside tislaamon pannut

Kellarissa paljon historiaa

Susan kertoi viskinvalmistuksen lisäksi paljon pieniä tarinoita. Mm. historiaa näytillä olevassa tilassa oli puulaatikoita, joissa oli Harvey teksti kyljessä. Näitä laatikoita oli rakennettu ja maalattu kaikkien viskiharrastajien tuntemaan Whisky Galore (1949) elokuvaan 2016 uudelleen filmattuun versioon elokuvasta. Linkki traileriin: Whisky Galore Elokuva on tositarina sodan aikana haaksirikkoutuneen SS Politician aluksen 264.000 viskipullosta ja niiden vaikutuksesta läheisen kylän elämään. Blogitekstissä nr:12 on meidän matkakertomus siitä, kun käytiin katsomassa ulkohebrideillä Eriskeyssä paikka, jossa alus haaksirikkoutui.

Toinen tarina liittyi Lagganmore tislaamon kyltteihin, jotka liittyvät tv-sarjaan "Monarch of the Glen" eli laakson kuningas. Sarjassa oli kuvattu kuvitteellista Lagganmore tislaamoa ja nyt sarjan fanit tulevat Speysiden tislaamolle, jotta saavat itsestään kuvan tislaamon kyltin ja muun filmirekvisiitan vieressä. Noh, kullakin saa olla omat syynsä vierailla tislaamolla..

Speysiden tislaamolla

Kierroksen lopuksi oli vielä tasting. Olivat rakentaneet kauniin tilan tätä varten kellariin. Kierroksen hintaan kuului 3 heidän perusviskiä ja yksi valinnainen lisäviski. Kyllä nämä pienet, yksityisten omistamat tislaamot on ihanan idyllisiä. Valokuvata sai kaikkialla, mutta salamaa ei saanut käyttää tislauspannujen vieressä.

Vaihteleva sää

Kierroksen jälkeen vielä hetki ihailtiin maisemia pihalla. Aurinkokin näyttäytyi ja vuoret oli mahtavia taustalla. Kuvatessa ne aina kutistuu niin pieneksi. Kuski odottikin meitä pihalla ja paluumatka n.20min meni nopeasti. Keli vaihteli matkalla ja maisemat sitä myöden, miten aurinko osui kohdalle. 

Maisemaa matkanvarrelta

Maisemaa matkanvarrelta

Meillä oli vielä kolmisen tuntia junanlähtöön ja Mark vei meidät meidän kylän perukoille, Cairngormbrewery olutpanimolle. Oltiin kuultu yhdeltä suomalaiselta viskiharrastajalta, että se pitäjä on tosi mukava tyyppi. Mies olikin varsin mukava showmies, kertoi oluistaan ja otettiin pienet maistiaiset. 

Cairngorrin panimolla

Panimon oluet

Panimolta käveltiin hotellille lounaalle. Vielä jäi junan lähtöön aikaa ja käveltiin läheiselle Retail Parkille, jossa oli Speyside tislaamon vierailukeskus The Snug  Vierailukeskus oli jo koristeltu joulua varten, mutta onneksi ei sentään joululaulut soineet. Ostimme vähän tuliaisia kotiin ja sitten olikin jo aika lähteä hotellille hakemaan matkalaukkuja ja kohti hotellin vieressä olevaa juna-asemaa.

Retail Park Aviemore The Snug

The Snug Speyn vierailukeskus

Juna tuli ja lähti ajallaan, 15:23. Juna oli jo aika täysi tulleessaan ja vähän sai jumpata, että matkalaukut sai johonkin. Matkalla juna täyttyi niin että porukkaa seisoi paljon käytävillä. Junassa oli kuuma, ihmiset seisoi paksut takit päällä, onneksi meillä oli varatut paikat. Vaikka me kuinka kehutaan, että ihanaa matkustaa Skotlannissa junalla, niin nyt tämä 2h20min oli tosi pitkän tuntuinen. Tosi kuuma ja tuntui että ikkuna pitäisi saada auki. Ulkona oli pilkkopimeää, joten maisemia ei nähnyt. Onneksi päästiin perille Glasgowhin aikataulun mukaisesti ja Premier Inn hotelli oli ihan lähellä juna-asemaa, eli nopsasti päästiin hotelille. Suihkuun ja syömään ja ei sitä kummoisempia iltatapahtumia jaksanut.

Perjantaina 9.11 aamuna oltiin taas aikaisin hereillä. Oli mukava katsoa, kuinka taivas alkoi valjeta pikkuhiljaa, se oli todella kaunista. Huone oli 12:sta kerroksessa, eli maisemat sen mukaiset. 

Glasgow aamulla

Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelemään kohti joen rannalla sijaitsevaa Clydeside tislaamoa. Matkaa oli n.40min, satoi pientä tihkua välillä ja tuuli oli raaka. Tislaamolla oltiin tehty kierros jo tammikuussa, joten juotiin vain kahvit ja katseltiin vierailukeskuksessa mitä oli tarjolla. 

Clydeside tislaamo

Tislaamolta lähdettiin kohti kävelemään kohti Kelvingrove puistoa. Puisto on laaja ja siellä on upeita rakennuksia, yliopisto ja museoita. Mentiin Kelvingrove museoon, joka oli valtavan suuri rakennus. Skotlannissa museot on pääosin ilmaisia, niin tämäkin. 

Kelvingrove Art Gallery ja Museo

Museossa

Yksi museon upeista tauluista

Museossa

Museossa oli useita siipiä ja näyttelyt oli kolmessa kerroksessa. Oli niin paljon nähtävää, ettei yhdellä kerralla voinut kaikkea katsoa. Sinne on mentävä vielä uudelleen. Lounaan jälkeen kierreltiin vielä puistossa. Vaikka syksyn vahvimmat värit oli jo lähteneet, niin silti puistossa oli vielä hienot värit. 

Käytiin syömässä Bon Accord baarissa, missä hinta/laatu on paras mitä ollaan Glasgowsta löydetty. Heillä oli uusi systeemi viskiluettelossa, ennen antoivat tabletin, josta sai selata heidän tuotelistaa. Nyt heillä oli appi, joka piti ladata omaan älypuhelimeen (löytyy aplestoresta yms) ja siellä oli kaikki heidän juomat hintoineen. Päivänaikana tuli niin paljon käveltyä, että illalla tunsi jalkapohjissa kävelleensä. Hieno päivä, pienet hetkelliset tihkusateet ei haitanneet.

Puistossa

Lauantai 10.11 käytiin aamupalalla ja mentiin hotellin vieressä olevalle kävelykadulle, mistä käytiin ostamassa vähän vaatteita. Heti aamusta ei ollut juurikaan porukkaa liikkeellä. Kierreltiin sitten enemmänkin kauppoja ja päiväsaikaan olikin jo paljon porukkaa liikenteessä.

Glasgown ihmisvilinää

Pot Still, Glasgow

Siinä se vierähti lauantai päivä keskustassa, pyörähdettiin toki perinteisesti Pot Still baarissa. Iltapäivällä   käytiin hakemassa hotellin säilytyslokerosta matkalaukut ja mentiin bussilla lentokentälle. Oltiin varattu huone Holiday Inn Express lentokenttähotellista, johon jäätiin yöpymään koska aamulla oli aikainen lento. Ollaan reissatessa todettu, ettei yölliset lennot ja kotiinpaluut ole meitä varten, joten jäädään mieluimmin lentokenttähotellin yöksi ja lennetään sitten päiväsaikaan.

Sunnuntaina 11.11 ennen viittä aamulla siirryttiin lentokentälle, käytiin loungessa aamupalalla ja lento Glasgowsta Lontooseen lähti ajallaan 6:45. Kivasti näkyi pilvien päällä, kun päivä alkoi sarastamaan ja taivas oli punainen. Lontoosta sitten jatkolento Helsinkiin ja taas toisessa päässä nähtiin kuinka taivas alkoi punertamaan, kun aurinko laski. Vantaalla oltiin neljän jälkeen ja siitä auto kenttäparkista ja kotiin. Olipa taas mukava reissu ja seuraavaa Skotlannin reissua voi alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan.