Tiistaina 18.4 lennettiin Finnairin suoralla lennolla Edinburghiin. Oltiin
ostettu korotukset business luokkaan ja päästiin kaikkien jonojen ohi suoraan
läpi nopeasti. Matkalaukut chekkasivat suoraan perille, Shetlantiin asti. Loungessa syötiin hyvin. Koneessa oli vielä täysi ateria, alkuun savulohta ja pääruuaksi kanaa ja
riisiä. Oli niin tuhti satsi, ettei koko iltana tarvinnut enää syödä. Edinburghin lentokentältä
piti olla noin vartin kävely hotelliin. Onneksi oli vain reput selässä kun käveltiin. Pienen
turhan kiertolenkin jälkeen löydettiin hotelli. Matka oli vähän teollisuusalueen
näköistä, joten mietittiin miten aamulla pimeellä kävellään sen läpi
turvallisesti. Onneksi oli kuitenkin bussikuljetus hotellista, eli sitä käytetiin jatkossa.
Keskiviikkona 19.4 Herätiiin neljän aikaan, hotellissa oli tarjolla ihan hyvä kylmä aamupala. Ennen viittä sitten lähdettiin kentälle. Istuskeltiin ja katsottiin kentän
tohinaa. Nähtiin matkatavarakärry, jossa tunnistetiin molempien
matkalaukut. Eli ei nähty, kun laukkuja lastattiin koneeseen. Kone lähti suht
ajallaan. Pieni potkurikone, jossa meitä oli 23 matkustajaa. Lähdössä vähän vapisi, mutta muuten matka meni
sujuvasti, onneksi oli hyvä keli!
|
Potkurikone Edinburgin kentällä |
|
Potkurikoneesta maisemaa |
Lento kesti 1h5min. Upeita kallioita oli vastassa, kun
saarelle tultiin. Kone oli nopeasti
tyhjä, matkalaukut tuli pian hihnalle. Muut paitsi toinen meidän laukku. Tämä oli meidän
26:des Skotlannin matka ja ensimmäinen kerta kun matkalaukku ei tule perille.
Tehtiin sitten reklamaatio siitä lentoyhtiön tiskillä. jonka jälkeen käytiin noutamassa varaamamme vuokra-auto. Pieni kenttä, kaikki oli näppärästi vierekkäin. Onneksi oli aurinkoinen keli, eikä matkaväsymystä takana, niin
ei se laukun katoaminen edes harmittanut. Hypättiin autoon ja lähdettiin ajamaan
kohti Lerwikkiä, saaren pääkaupunkia. Tie oli hyväkuntoinen ja kaksikaistainen, mikäs siinä oli aistia ensikosketusta saareen.
|
Saavutaan Lerwickkiin |
Navigointi oli helppoa, kun yksi tie menee saaren halki. Lerwickin kaupungista meillä oli varattu Aurora guesthousesta huone Andrea otti meidät iloisesti vastaan, mutta
vielä iloisempi oli hänen koiransa Boo. Huone oli tosi tilava, kuten hänen nettisivuillaan ollut kuva antoi ymmärtää.
|
Aurora Guesthouse huone ja alakerran olo/aamiaishuone |
Käytiin tutustumassa Lerwickin kylään ja ensimmäisenä käytiin katsomassa Jimmy Perezin talo. Ne jotka ovat katsoneet Shetlannin saaren murhat
sarjaa, tietää talon. Olihan se talo sellainen kuin telkkarissa.
|
Telkkarista tuttu talo |
Meripelastusasemalla
tietty käytiin, mutta siellä ei ollut ketään. Turisti-infosta kuultiin, että
huomenna iltapäivällä pitäisi ainakin kaupan olla auki. Nopeasti hurahti ensimmäinen
päivä saarella.
Torstaina aamulla 20.4 Siirryttiin kuuden aikaan alas kimppaolkkari- aamupalahuoneeseen. Siinä on
hyvä pöytä levittäytyä tekemään päivän reittisuunnitelmaa. Selvitettiin vakuutusyhtiön kanssa, miten
korvaavat välitämättömyyshankinnat kun matkalaukkua ei ole tullut. Ohjeistivat korvausvaatimuksen tekemiseen lentoyhtiölle. Mutta käytännön asiat tuli selväksi, toive toki oli, että matkalaukku tulisi pian.
Aamupala syötiin ja puoli ysin aikaan lähdettiin kohti saaren eteläkärkeä ja siellä
olevaa Sumburgh Head:
Lighthouse, Visitor Centre and Nature Reserve majakkaa. Se on paikka jonne lunnit palaavat
talviretkeltä. Pysähdyttiin matkalla ihailemaan maisemia, sillä majakan
vierailukeskus aukesi vasta kympiltä. Poikettiin
majatalonemännän viitoittamalle sivutielle ja niinhän taas oltiin tutulla
yksikaistaisella singleroadilla. Maisemat oli kyllä upeita, meri on näkyvillä lähes jatkuvasti.
|
Kuski ja auto |
|
Yksikaistainen singleroad |
Yhden kohderannan
luona oli mies estämässä pääsyn rannalle. Siellä
kuvattiin ”Shetlannin saaren murhat” sarjaa. Kysyttiin toki heti onko meidän
lempparinäyttelijä Jimmy Perez paikalla, mutta hän oli lopettanut edelliseen
kauteen ja ei ollut enää mukana. Mikä sääli. Mutta mies lupasi, että vain noin
tunnin pitävät tietä enää suljettuna rannalle, eli sen jälkeen voisi tulla
takaisin.
|
Kuvausporukkaa |
Jatkettiin matkaa ja hetken päästä tielle näkyi taas upea biitsi ja pienen etsinnän jälkeen löytyi reitti mistä päästiin lähelle.
Käytiin rannalla kävelemässä, mutta kyllä se biitsi oli paljon kauniimpi kaukaa
katsottuna kuin läheltä. Mutta oli meri läheltäkin kaunis! Veden väri kimalteli auringossa ja aallot piti ihanaa
ääntä. Ja se ihana ilman raikkaus, sitä oli nautinto hengittää. |
Biitsi bongattuna autosta
|
|
Biitsi läheltä |
Kympin
jälkeen oltiin majakalla. Vielä oli vähän aamukosteutta nurtsissa, mutta
kuivin kengin selvittiin. Käytiin maksamassa 6 puntaa sisään, nimellinen
korvaus on heille tavallaan lahjoitus, jolla voivat pitää tilat ja veskit auki.
Ilolla maksettiin. Katseltiin majakan sisällä olevat historialliset nähtävyydet
ja sen jälkeen kierreltiin jyrkänteen reunoja. Lokeilla oli
kovat pesimätouhut ja niitä oli ihan hirveesti. Mutta onneksi keskittyivät lemmenleikkeihin
eikä ihmisten päälle paskomiseen. Mutta tiukasta tuijotuksesta huolimatta, lunneja ei nähty, Kiikaritkin oli siellä kadoksissa olevassa matkalaukussa.
|
Sumburghin majakka |
|
Lintuyhteiskunta kalliolla, järkkärikameralla zoomattu |
|
Lokkeja pesimässä kallionkoloissa |
Haettiin lopulta henkilökunta avuksi. Olivat luvanneet tulla näyttämään meille lunnin, jos emme niitä itse erota. Hän kertoi että tänään ovat nähneet niitä vain lennossa.
Aiempi opas kertoi, ettei niitä ole vielä paljoa. Oppaan kanssa
katsottiin kohtaa, jossa lokit ja muut isot linnut lensi edestakas ja välillä
joku pienempi siinä keskellä. Ne pienemmät räpytti siipiä
kuin ankat, eivät liidelleet. Ne oli lunneja. Mutta kun ne räpyttelijätkin
sitten yks kaks liiteli, niin ei ollut helppoa Lunninbongaus aloittelijalle.
|
Lunneja lentämässä |
Lähdettiin epätoivoisen Lunnibongauksen jälkeen jatkamaan matkaa. Lämpömittaria ei meidän autossa ollut, mutta auton sisällä,
auringon paistaessa oli lämmin. Hyvin pystyi riisumaan lämpimät vaatteet, mitkä majakan rinteellä oli todella tarpeen. Ajettiin lentokentän ohi ja kone oli laskeutumassa, eli puomit tuli alas ja liikenne tiellä keskeytettiin. Kun kone oli laskeutunut, päästiin taas jatkamaan matkaan.
|
Lentokenttä majakan suunnasta |
|
Lentokenttä majakan vastaiselta suunnalta
|
|
Autoliikenne katkaistu koneen lasketumisen ajaksi |
Narsisseja oli paljon asutusten lähellä. Sekä pihoilla, että tienpientareella
ja vähän siellä ja täällä. Osa on jo ehtoopuolella, mutta vielä kukkivat
kauniisti.
|
Narsissit |
Kotimatkalla käytiin
katsomassa se ranta mihin ei aamulla kuvausten takia päästy. Oli hieno paikka, saari oli aivan mantereen vieressä. Saarelle pääsi kävellen hiekkadyyniä pitkin. Molemmin puolin oli
merta ja koska vähän näytti, että nousuvesi olisi tulossa, niin mietittiin että uskaltaako
lähteä ettei jäädä jumiin saareen. Käytiin biitsillä kävelemässä, mutta saarelle ei menty.
|
Manner ja saari |
|
Rannalla kävelemässä |
Ajettiin sitten
Lerwickiin. Huomattiin yhdellä rannalla hylkeitä. Siihen onneksi sai suht lähelle singleroudin varrelle auton
parkkiin ja pakkohan oli lähteä alas kävelemään ja katsomaan lähempää. Siellä ne söpöliinit sitten kölli ja yksi oikein poseerasi, kun sitä kuvasi.
|
Hylkeet rannalla |
|
Hylkeet nauttii auringosta |
|
Maisemaa matkanvarrelta |
Yhdessä pienessä
Hoswick vierailukeskuksessa lounaalla. Täällä ei kadunkylteissä ole
nimet kuin yhdellä kielellä, Skotlannin mantereella on usein myös gaeliksi. Turistiopas kertoi, ettei heillä ole gaelin kieltä lainkaan. Heillä on
joku oma murteensa jonka vaikutteet on enemmän eurooppa/pohjoismaat. Kahvilan nimikyltissäkin
luki että norjaksi nimi tarkoitta. Vaikka Shetlanti on
Skotlantia, niin kuten jo ennalta tiedettiin, on enemmän pohjoismaalainen
paikka. Talotkin on vähän kuin olisi Norjassa.
|
Kahvilan nimikyltti |
Perjantaina 20.4 matka jatkuu länsipuolelle saarta. Aamulla oltiin taas yhteisolkkarissa kahdestaan ja tehtiin reittisuunnitelmia päivään. Aamupala syötiin rauhassa ja lähdettiin ennen
yhdeksää matkaa. Aamu oli sumuinen, hämärä ja kostea. Lähdettiin päätieltä vähän sivutielle ja ei paljoa sumun seassa nähnyt. Muutenkin puuttui
värit ja oli vähän ankeahkot maisemat.
|
Sumuinen aamu |
Mutta kun aurinko alkoi hetkenpäästä pilkistämään, tuntui että koko maisema muuttui. Paikalla
olleet lampaatkin muuttuivat elävimmiksi ja matka sujui rattoisasti.
Välillä mentiin korkealla vuorten/minkä lie tuntureiden päällä. Sumu laskeutui
siellä päälle ja korvat meni lukkoon. Vesipullokin paukkui itsekseen kuin
lentokoneessa. Ainakin yhden kohdalla kartassa luki 281m korkeutta ja vajaa 200
oli useassa. Ei me tokikaan ihan korkeimmalla kohdalla oltu. Mutta korkeuserot
oli hurjat. Tuntui että kokoajan noustiin ja noustiin ja vain välillä laskeuduttiin.
Pysähdyttiin yhteen
laaksossa olevaan pieneen kylään. Meri oli aivan tyyni. Molemmin puolin maisema
peilaantui mereen kuin peili. Ei todella tiennyt mistä alkaa maa, ja mihin meri
päättyi. Olipa hienon näköistä. Oli aivan hiljaista, vain lintujen
laulu. Siinä hetkessä oli jotain taianomaista, olisi voinut seistä ja tuijottaa
vaikka kuinka kauan.
Seuraava kohde oli Aithin meripelastusasema, sekin sijaitsi pienessä kylässä missä ei ollut mitään. Ei kauppaa eikä kahvilaa. Ensin käveltiin katsomaan
alusta ja sitten mentiin asemalle. Paikalla oli molemmat palkalliset, kippari
ja mekaanikko. Heidän kanssaan vaihdettiin kuulumisia ja lähdettiin taas ajamaan eteenpäin. Onneksi on opittu
vuosien varrella se, että aina oltava hätämuonaa mukana. Nyt vedettiin banaanit
ja vähän pähkinöitä ja taas matka jatkui. |
Aithin meripelastusasemalla |
Nyt aurinko paistoi jo täydeltä
taivaalta ja autossa oli lämmin! Ajeltiin sitten kapeaa
mutkittelevaa tietä ylös ja alas, kohteena pieni ranta, joka haluttiin nähdä.
Esitteen mukaan siellä olisi kävelypolku ja toki maisemia kehuttiin. Ja siellä olisi vessa. Täällä on kiitettävän tiheässä julkisia vessoja ja ne on aina siistejä! Lopulta löydettiin perille ja ensin epäiltiin, että ollaan väärässä paikassa. Mutta kyllä pellon vieressä oli kyltti mikä ohjasi kävelypolulle ja kiviaidan yli oli rappuset, eli sinne olisi voinut kiivetä kävelemään. Vessa oli ja pieni ranta, aika
vaatimaton paikka. Noh, aina ei voi voittaa, paljon
upeita paikkoja oltiin jo nähty.
|
Aina ei voi voittaa |
Meriveden väriä ihailtiin, se on niin kirkas. On upeeta kun näkee pohjan, tätä ei meidän Itämeressä, ainakaan etelässä, enää näe. Onneksi takakontissa oli vesipullot ja skonsseja ja pähkinöitä, saatiin
vähän syödäkseen ennen kuin jatkettiin matkaa.
|
Meren väri |
Ajettiin takaisinpäin pieneen Walls nimiseen sööttiin kylään missä ostettiin kaupasta automaattikahvit ja nakkisämpylät. Kaupan eteisellä oli mikro missä sai lämmittää itse sämpylän.
Kaupan vieressä oli kaupungin hoitamat ilmaiset vessat, siistit nekin. Keli oli nätti ja kiva istua ja katsoa pienen kylän ihmisiä, kun
tulivat kauppaan.
|
Taukopaikka
|
|
Picknikillä |
Mutta aika oli taas jatkaa matkaa. Yhdessä kylässä
pyörähdettiin, mutta siellä museo ja linna oli vielä talvikautta kiinni,
aukeavat vasta toukokuussa. Törmättiin taas matkalla siihen filmiryhmään ja
sama mies oli pysäyttämässä meitä kuin aiemmin. Hymyili kuin hangonkeksi kun
näki meidät. Vaihdettiin taas pari sanaa ja jatkettiin matkaa eteenpäin.
|
Kuvausryhmä |
Lauantaina 22.4 herättiin taas ajoissa. Lähdettiin kuuden aikaan tekemään pieni aamulenkki. Lerwick on pitkulan mallinen ja meri menee kummallakin puolella.
Käveltiin toista puolta rantaa pitkin. Juuri noussut aurinko pilkisteli aina
välillä pilvien välistä, linnut piti kovaäänistä ilokonserttia ja ilma oli
raikas. Rantaan oli rakennettu kiva kävelyreitti ja mikäs siellä oli
tallustella.
|
Lerwickin aamuauringon nousu |
Nautiskeltiin vajaa tunti aamulenkillä. Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan. Ensin käytiin lentokentällä kysymässä matkalaukua. Ei ollut vielä tullut. Lentokentältä
lähdettiin ajamaan pohjoista kohti. Matkalla pysähdyttiin yhteen pieneen
farmi-ravintola-kauppaan. Ihana perheyritys, selvästi lapsista kasvatettiin
kesätyöntekijöitä. Syötiin loman ekat perinteiset skotlantilaiset aamupalat,
oli pekonit, makkarat, black puddingit, pavut sun muut. Kello lähenteli jo yhtätoista,
eli herkuttelu meni lounaasta. |
Aamupalaa lounaana |
Pohjoista kohti
ajettiin isoa tietä, joka loppupäässä kapeni yksikaistaiseksi pikkutieksi. Todettiin että tiet
on Shetlannissa paremmassa kunnossa kuin Skotlannin mantereella. Yksikaistaisilla
teillä on ohituspaikat selvästi merkitty ja muutenkin tiet on hyvät. Perillä
oli taas vähän epäselvyyttä mikä tie vie rannan jyrkänteille. Kartan mukaan
majakka ja jyrkänteet oli eri tienpätkän päässä, joten käännyttiin yks väärään.
Mutta se päättyikin pian maatalon pihaan, missä pikkuiset karitsat poseerasi
nätisti kun niitä kuvasin autosta.
|
Kartisat tuijottaa turisteja |
Pienen matkan päässä olikin Esha Ness majakka ja sen pihasta lähti kävelyreitti rannan jyrkänteelle. Majakka oli vain 12m
korkea, mutta sijaitsi 61m merenpinnan yläpuolella, eli valo näkyi pitkälle
merelle. Tuuli oli todella navakka. Kierrettiin hetki
majakalla ja sitten käveltiin lähellä oleville jyrkille kalloille. Kiva oli yrittää kännykällä räpsiä kuvia, kun kännykkä heilui tuulessa, mutta
ihan hyvät kännykkäräpsyt sai silti.
|
Majakalle matkalla |
|
Esha Nessin majakalla |
|
Esha Nessin jyrkänteet |
Ei kuitenkaan kovin pitkälle
kävelty. Maisema ei suoraan päältä olisi ollut niin hienon näköinen, kuin
sivusta katsottuna. Ja liian vähäinen vaatetuskin oli riittävä syy palata melko
ripeästi takaisin autolle.
Muutaman kilometrin päässä
majakasta oli pieni leirintäalue ja siellä pieni kahvila. Kahvit juotiin ja
kateltiin maisemia. Vierestä olisi lähtenyt peltoja pitkin ja niitä
kiertäen polku rannalle, mutta pikaisella yhteispäätöksellä todettiin,
että ei lähdetä sinne. Olisi pitänyt kiertää aika lailla ja se tuuli oli niin raju, eli
tyydyttiin katsomaan sisältä lämpöisestä.
|
Kahvilasta näkyvä ranamaisema |
Kahvit nautiskeltuamme ajeltiin takaisin Lerwickkiin ja auto jätettiin majapaikan eteen joskus kolmen pintaan.
Tuuli oli noussut myös Lerwicissä kovaksi ja huppua sai vetää tiukasti päähän kun kaupungille käveltiin. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta ja kovaa tuulta.
Ilmatieteenlaitos lupasi puuskissa 24m/sek mutta paikalinen säätiedotus
”vain” 20m/sek. Käytiin urheiluliikkeessä ostamassa kunnolliset, vedenpitävät lenkkarit. Eli olisi ainakin
vaihtokengät sunnuntaina, jos matkalaukku ei tule.
Sunnuntaina 23.4 Kova tuuli saapui saarelle aamuyöstä, kuten säätiedotuksessa ennustivat. Erkkerin ikkunat vinkui ja
kadulla parkissa olevan pakettiauton varashälytin lähti useamman kerran päälle
kun auto heilui tuulessa. Päätettiin lähetä katsomaan miltä
näyttää, kun matkustajalautta tulee satamaan, aikataulun mukaan sen piti tulla
puoli kahdeksan aamulla. Eli seiskan jälkeen lähdettiin pihalle, tuulihousut puettiin vielä farkkujen päälle. Ne oli todellakin tarpeen. Jo ulko-oven sulkeminen teki
omat haasteet, saati sitten kulku kadulla. Kulman takana oli kuin seinä olisi
ollut vastassa, ei meinannut päästä eteenpäin. Ei oikeastaan satanut, ilma oli
kyllä hyvin kostea. Satamaan päästiin kalastaja-alusten luo, ne jumppasi
ylösalas laiturissa. Yksi matkustajalautta oli jo laiturissa, ei nähty tuliko
se takaa toinen. Keli oli niin hurja, että oli pakko luovuttaa ja palata takaisin sisälle. Huh- olipa keli!
Aamupalakin syötiin
sitten vasta kasin aikaan. Boo oli meidän seurana. Andrea, majapaikan emäntä,
kertoi että hän oli 5v sitten saanut Boon itselleen, silloin tämä oli n.2,5v
ikäinen. Boo on rescue koira Espanjasta.
|
Boo koira |
Mietittiin sitten mitä tehdään,
kun alkoi vielä vähän ripsimään ja kylällä oleva museokin aukesi vasta 12:00.
Päätettiin lähetä katsomaan majakkaa, joka on n.20km päästä Lerwickistä. Alkumatka päätietä pitkin, loppumatka
pikkuteitä kylien läpi. Majakka itsessään ei kylläkään ollut mikään kummoinen, mutta pienet kylät, erinlaisine taloineen,
oli kivaa katsottavaa. Tuuli ulvoi ja meidän pieni auto heilui tuulessa kun oltiin parkissa. Karitsatkin painautui emojen kylkeen tuulisuojaan. Pikkukyliä
yhdisti pienet, yksikaistaiset sillat.
|
Ajelulla pieniä kyliä ihaillen |
Se retki oli kuitenkin tunnissa
tehty ja koska ulos ei tehnyt mieli mennä kävelemään, päätetiin jatkaa matkaa
pohjoiseen. Päätettin lähteä katsomaan itäpuolelle yksi ranta, mistä lautta lähtee seuraavaan saareen. Matkalla toki välipalatauko.
|
Evästauko matkalla |
Sade onneksi loppui jo
ennen puoltapäivää, mutta sumuinen usvailma teki maisemat vaatimattomiksi. Ei
siellä lauttarannassa mitään ollut, oli totaalisesti keskellä ei mitään. No
siisti, ilmainen vessa oli. Ja yksi hylje kurkkasi sieltä vedestä meitä,
kadoten sen jälkeen.
|
Pieni lauttasatama |
Siitä suuntasimme länsirannikolla olevaan Busta house hotelliin. Hotelli sijaitsi meren äärellä, melko syrjässä mistään. Paikka oli ulkoa hieman rähjäinen, ja kun ei vihreää puissa eikä muutenkaan pihalla, niin ulos ei
näyttänyt hintansa arvovoiselta. Sisältä oli kyllä hieno! Ravintolasali
itsessään oli melko pieni, mutta kivoja, kauniisti kalustettuja pikkuhuoneita
oli lisäksi. Lounge sali oli hieno, siellä oli hyvin varusteltu viskikaappi jonka edessä hinnasto, joten mikäs siellä
olisi iltaa istua.
|
Busta House baarin yksi huoneista |
|
Busta House Loungen viskikaappi |
Lounaaksi tilasimme lammasta. Lisukevaihtoehtoja oli monia, niistä valittiin keitetyt perunat ja vihannekset.
Lammas oli niin mureeta, että hajosi kun haarukalla törkkäsi. Ja oli kyllä tosi
hyvää.
|
Busta House lounas, lammasta |
Siitä olikin sitten hyvä lähteä vatsa pulleana valumaan alas, kohti
Lerwicikin kylää. Onneksi saatiin alkulomasta upea keli. Nyt oli kyllä hurja tuuli. Edellisenä iltana, kun käytiin syömässä, niin ravintolanpitäjäkin sanoi että te olette nähneet heidän kesän! Ja niinhän se on, että saarella ei kesälläkään lämpötila nouse kuten meillä Suomessa. Edinburghista tuleva kone laskeutui ajassaan 15:50 ja me oltiin passissa majapaikassa odottamassa matkalaukkua. Lopulta tuli niin nälkä, että oli pakko lähteä syömään. Jätettiin välieteiseen lappu, että laukun voi jättää siihen. Vähän ennen kuutta
soittivat ja varmistivat osoitteen, sanoivat että laittavat laukun taksilla.
Hetken päästä tuli vielä tekstarilla vahvistus ja siinä oli taksifirman
numerokin. No ruokailun jälkeen takaisin passiin alakerran kimppaolkkarin
ikkunan ääreen kyttäämään koska taksi tulee. Andrea, vuokraemäntäkin tuli
jossain vaiheessa kotiin, ihmetteli kun ei laukkua näkynyt. Hän soitti taksifirmaan joskus puoli kahdeksan aikaan ja ne oli vasta menossa hakemaan
laukkua kentältä. Lopulta matkalaukku tuli 20:30 meille.
Maanantaina 24.4 herättiin taas
normisti ajoissa. Tuuli taas ja keli näytti vähän epätoivoiselta, mutta aurinko pilkisteli välillä lupaavasti. Puoli seikan aikaan vedettiin kunnolla vaatetta päälle, todettiin että enemmän oli päällä kuin Suomessa kuluneella talvella. Tehtiin tunnin
lenkki (3,5km ylösnousuineen ja laskuineen) ja kun takaisin tultiin, niin todettiin ettei yhtään liikaa ollut päällä. Andrean
kanssa juteltiinkin, että tämä kostea kylmä on paljon kylmempi kuin meidän
kuiva kylmä Suomessa.
Suunnattiin taas
rantaan, samaan mistä viimeksi lähdettiin kiertämään, mutta nyt mentiin toiseen
suuntaan. Aurinko pilkahti välillä tosi ihanasti esiin ja maisema
muuttui heti. Tuuli oli navakka, vaatteetkin pullistui
tuulessa kuin Michelinukolla.
|
Lerwickin aamukävelyllä |
|
Lerwicin aamulävelyä rantapolulle menossa |
Kuvassa näkyy Lerwicin kylää, viimeksi
käveltiin tosiaan vastaiseen suuntaan. Meren vierustaa kun käveltiin, niin
ihana hylje seurasi meitä. Molemmilla kirkkaan väristen takit, niin oltiin
varmaan mielenkiintoisen näköisiä hänen silmissään. |
Lerwickin kylä aamun auringonpaisteessa |
Aurinko kun kävi
hetkellisesti pilven takana, niin maisema muuttui olennaisesti. Mutta pääosin aurinko
helli meitä, tuulen tehdessä hellyydestä vähän vähemmän nautittavan. Mutta nyt
oli molemmilla riittävästi päällä, vain sormikkaista tuli tuuli läpi. Valojen
ja varjojen leikkiä osio jatkuu kuvassa. Siinä oli joku instituutti ja se
taivaan synkkä väri vastaan ihana aurinko, teki dramaattisen näköiseksi hetken.
|
Augingon valo ja tummat pilvet tekivät talotkin upeiksi |
Ylä- ja alamäkien jälkeen oltiin taas majapaikassa. Puuroa ja muita herkkuja kun oltiin syöty, niin odoteltiin rauhassa että
päivä valkenee ja ”aamuruuhka” kylällä menee ohi. Päätettiin vetää arktinen napajäätiikköasu päälle ja lähteä kävelemään kylän laidalla olevaan panimoon Lerwick brewery . Aurinko paisto ja lämpötila oli n.4c aamulla, eikä sen luvattu nousevan siitä päivän aikana.
Ei turhaan ollut megavaatetus, tuuli oli tosi raaka, rakeet paukkui välillä
vasten näköä. Googlen kartan mukaan kävelymatka olisi ollut n.35min. Kolmen
vartin kohdalla ei tietoakaan panimosta. Kylä ja jalkakäytävä loppui, mutta
sinnikkäästi jatkettiin matkaa ylös mäkeen. Yläpuolella näkyy
teollisuusalue, joka tuli ensin vastaan. Sieltä löytyi pieni työmaaruokala, missä käytiin välikahvilla ja sitten jatketiin matkaa ylös. Lopulta panimo näkyi, mutta alkoi satamaan rakeita niin kovaa,
että naamaan pisti. Ei pystynyt kuvaamaan enempää, mutta perille löydettiin! Vaikka usko meinasi moneen otteeseen loppua kesken.
|
Kylä ja teollisuusalue jää alas kun mäkeä noustaan ylöspäin |
|
Panimon tullessa näkyviin, iski raekuuro päälle |
Vain yksi työntekijä oli töissä
panimolla, oli siellä panimon puolella panemassa olutta, mutta tuli toki meidän
kanssa juttelemaan. Maistettiin oluet siellä ja ihana oli kun sai riisua pari
kerrosta vaatteita päältä. Ei ollut farkkujen päällä taaskaan yhtään liikaa
tuulihousut! Langaton verkko on kaikissa yleisöpaikoissa käytössä,
pääosin salasanan takana oleva. Eli surffailtiin ja istuttiin aikamme ja sitten
lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Pysähdyttiin matkalla teollisuusalueen
työmaaruokalassa, samassa missä menomatkalla. Nytkään ei ollut ketään muuta
asiakasta kuin me. Mukava englantilainen rouva lämmitti meille keitot. Taisi
olla purkkitomaattikeitto, mutta lämmitti mukavasti.Lounaan jälkeen lähdettiin takaisinpäin. Nyt käveltiin
suorempaa reittiä, keli vaihteli auringosta pilviseen, kylmä tuuli oli kokoajan
kyllä. Sataman laivojakin ehdittiin ihailla. Iltapäivällä käytiin
vielä autolla Tesco kaupassa kaupungin laidalla. Keli oli niin raaka, ettei enää
tullut ulkoiltua. Mutta saatiin päivän kokonaissaldoksi yli 10km kävelyä
kuitenkin.
|
Takasin Lerwicin kylään kävelemässä |
|
Sataman laivat |
Ekana iltana käytiin thaimaalaisessa ravintolassa syömässä. Paljon on Lerwickissä etnisiä ruokapaikkoja. Toisena iltana löydettiin perheomisteinen paikka Magno, jossa kaikki oli paikallisia. Siellä syötiin sitten
kaikki loput illat. Parina iltana hampurilaiset, yhtenä iltana kebappia, yhtenä
kanaa. Viimeisenä iltana toiselle kanahampurilainen toiselle bbq naksokset. Naksoksissa oli nyhtöpossua ja juustoa paljon, oli kyllä tosi hyvää. Viimeinen ilta menikin sitten telkkaria katsoessa. |
Viimeisen illan herkut |
Tiistaina 25.4 lähettiin puoli seiskan aikaan aamulenkille. Nyt ei ollut niin paha tuuli, mutta
lämpöä vain pari astetta. Muutamassa kohdassa oli vähäisiä lumihiutaleita eilisen
lumisateen jäljiltä. Laiturilla paikoin vähän jäätä puupinnan päällä. Käytiin
kylän keskustan satamassa, kaunis siluetti on kaupungilla. Norjan
laivaston alus oli juuri rantautunut satamaan, miehistön touhuja katsottiin
siinä aikamme.
|
Lerwickin aamu |
|
Norjan laivaston alus |
Tunti siinä vierähti ulkoillen ja menimme takaisin majapaikkaan aamiaiselle ja pakkaamaan tavarat ja luovutettiin huone. Meillä
oli lupa käyttää alakerran kimppaolkkaria niin kauan kuin halusimme. Eli
jätetiin matkalaukut sinne ja lähdettiin kävelemään kaupungille. Aurinko
paistoi ja hetken päästä tuli kamala räntäkuuro. Siinä kastui farkut ja
muutenkin tuntui, että kylmä meni luihin ja ytimiin. Istuttiin kahvilassa
välillä ja kun taas hetkeksi tuli aurinko esiin, siirryttiin lähellä olevaan
museoon, joka olikin oikeasti mielenkiintoinen. Shetland museum Yksi osa kertoi
miten jääkauden jälkeen Shetlannin saaret on muodostuneet. Shetlantihan on
ollut Norjaa aikanaan, kuten myös Orkneyn saari. Oli myös paljon merenelävistä
kertovaa. Samoin vanhaa historiaa, merenkulkua ja tavaroita menneestä.
|
Shetlanti museo |
|
Shetlanti museo |
Museossa meni pari tuntia kierrellen ja lämmitellen. Välillä oli kiva katsoa ikkunasta ulos kun
merellä vaahtopäät kaatuili tuulessa. Kuva on siinä välissä, kun taas aurinko
paistoi. Sää vaihtui kun napista kääntäen monta kertaa. |
Museon ikkunan maisema kuin postikortti |
Museon jälkeen notkuttiin vielä majapaikan olohuoneessa, aikaa kuluttaen. Lento lähti vasta 18:15. Sunburghin lentokenttä on pienenpieni, ennen ja jälkeen turvatarkastuksen oli kuitenkin pieni kahvila. Lento lähti ajallaan ja matka sujui vain vähän täristen, vaikka pikkukoneella lennettiin. Edinburghissa oltiin lentokentällä hotellissa yötä.
Keskiviikkona 26.4 Finnairin lento kohti Suomea lähti 10:00. Syötiin hotellissa pieni aamupala, loungessa lisää ja koneessa saatiin vielä ateriat. Nälkää ei tarvinnut nähdä. Suomessa oltiin aikataulun mukaisesti 14:35. Kiva reissu oli. Pitkäaikainen haave Shetlannissa käymisestä toteutui ja siitä hyvä mieli. Sen verran hyvin ehdittiin saarta kiertää, että toista kertaa ei tarvitse mennä. Mutta hyvillä mielillä tästä retkestä olimme. Kannatti mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti