30 Glasgow Islay Glasgow

Lauantaina 30.8.2025 oli lähtö kohti Skotlantia ja Islayn saarta. Tiedettiin että on riskinä kun syksyllä lähdetään, että lautat saarelle perutaan usein säätilan vuoksi. Päivää ennen lähtöä katsottiin, että lauantain lautat on peruttu, ja sunnuntaina, milloin meillä oli tarkoitus mennä lautalla yli saarelle, oli varoituksia että mahdollisesti perutaan kovan tuulen ja/tai vanhan mainingin takia. Sunnuntaille luvattiin samaa tuulta kuin lauantaille. Oltiin ostettu jo aikaa sitten bussilippu Glasgowsta lauttarantaan, matka n.3,5h ja kun lipun ostaa ajoissa, sen saa edullisesti. Alettiin katsomaan lentoja Glasgowsta Islaylle. Lauantain iltalento oli loppuunmyyty, mutta sunnuntaiksi saatiin lento Glasgowsta Islayn saarelle, lähtö 15:00 lentoaika vain 45min, hyvällä tuulella nopeampi. Halvat liput oli jo loppu, kone melkein täysi, mutta saatiin vielä paikat. (koneeseen mahtuu 48 matkustajaa). 

Lento Suomesta lähti 16:30, meillä oli bisnesliput, eli loungessa käytiin syömässä, ja hyvin syötiinkin! Kone lähti ajallaan ja koneessa oli hyvä ja täyttävä ruoka. Tosi mukava henkilökunta ja matka meni joutuisasti. Vähän alussa oli turbulenssia ja ruuan jakelu viivästyi, mutta sen jälkeen pelkkää mukavuutta. Aikataulussa oltiin Edinburghissa, lentokentältä otettiin bussi joka ajoi tunnin verran Glasgowhin. Yövyttiin Premier Inn hotellissa keskustassa.

Bussimaisemaa matkalta Edinburghista Glasgowhin

Sunnuntaiaamua 31.8.25 vietettiin rauhassa, syötiin tuhti aamupala, otettiin rennosti ja vietettiin Glasgow-päivä. Käveltiin ympäri kylää ja käytiin vähän kylän laidalla. Nelisen kilometriä tuli käveltyä. Nähtiin keskustassa uusi muraalikin, jota ei oltu ennen nähty. Oli pysäyttävä!

Glasgow Mercant cityn muraali "Keeper of Light"

Muraalin tiedot

Puolelta päivin siirryttiin bussilla lentokentälle, matka kesti vain 20min. Lentokone saapui 20min myöhässä kentälle, oli myöhästynyt Shetlannin saarelta tullessaan vastatuulen takia. Nopeasti tyhjensivät koneen ja lastasivat meidät ja laukut sisään koneeseen. Törmättiin koneeseen noustessa pariin suomalaiseen, muutama sana kerettiin siinä heidän kanssaan vaihtamaan.

Lentokone saapuu tuulisen sään keskeltä Glasgown kentälle

Koneessa istuttiin puolisen tuntia lähtövalmiina kapteenin selvittäessä Islayn lennonjohdon kanssa antavatko lähtölupaa meille. Välillä kertoi, että tuuli on noussut ja vielä selvittävät päästäänkö lähtöön. Lopulta kuulutti, että tuuliraja saarella alentunut juuri ja juuri sen että sinne saa laskeutua, että lähdetään matkaan. Potkurit lähtivät pyörimään ja meteli täytti koneen. Rullattiin kiitotielle ja ylös ja sitten se alkoi. Tärinä, heiluminen, hyppyä ylös ja alas. Todella epämukavaa. Alku oli tosi pomppuista, kippari oli jo kuuluttanut, että turbulenssia on ja turvavyöt pitää pitää kiinni koko lennon ajan. Onneksi, kun päästiin pilvien yläpuolelle, pomppiminen rauhoittui ja matkanteko oli taas ihan mukavaa. Lentoemäntä lähti kärryllä liikkeelle ja antoi kaikille tetran vettä ja suklaapatukan. Hetken päästä alkoikin jo laskeutuminen. Pilvien alle kun päästiin, kone vapisi ja tärisi. Sitten kun lopulta renkaat osui maahan, niin se ”äkkijarrutus” tuntui syvällä vatsanpohjassa. Mutta perille päästiin.

Maisemaa lentokoneesta

Turvallisesti laskeuduttu Islayn lentokentälle

Vettä sanoi kaatamalla, kun siirryttiin koneesta lentokentälle. Taksikuski olikin jo vastassa kysyi, että käykö meille, että mennään samaan kyytiin toisten kanssa. Tokihan se kävi. Selvisi että ne suomalaiset oli tilanneet sen kyydin ennen meitä ja matkustettiin heidän kanssa samalla kyydillä. Olivat myös menossa Bowmoreen.

Oltiin varattu kaksi yötä Bowmore hotellista ja pian oltiin hotellilla. Hotellihuone oli ihan kiva, heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin rannassa olevaan Lochside hotelliin ravintolaan, mikä on ollut meidän perinteinen lomanaloituspaikka saarella. Nyt oli meidän 17:sta kerta Islaylla. Mentiin takapihalle perinteiselle oluelle, mutta pieni tihku ajoi meidät oluen kanssa sisälle. Syötiin ja nautittiin maisemista. Ajoissa mentiin takaisin hotellille nukkumaan.

Bowmore hotellin huone

Lochside hotellissa kanaa ja hampurilainen

Maanantaina 1.9.25  herättiin ajoissa hyvin nukutun yön jälkeen. Hotellissa oli hiljaista ja mitään ääniä ei yöllä kuulunut. Käytiin aamulla kävelemässä rannassa katsomassa, kun aurinko nousi Bowmoren kylän ylle. Kaunis aamu, välillä aurinko tuli kokonaan esiin pilvestä, mennäkseen taas hetken päästä pilven taa piiloon. Ilman tuulta olisi ollut tosi lämmin ilma.

Aurinko nousee Bowmoren ylle

Bowmoren tislaamo aamuauringossa

Aamupala alkoi vasta 7:30 mutta oltiin jo vähän aikaisemmin aamupalasalissa. Ihana hotellin emäntä olikin jo keittänyt kahvit. Syötiin tuhti skotlantilainen aamiainen jonka jälkeen lähdettiin bussipysäkille odottamaan bussia jonka piti tulla 8:46. Meillä oli sovittu lentokentältä vuokra-auton nouto yhdeksältä. Scott, Islay carhire vuokra-autofirman omistaja, olikin jo paikalla ja vaihdettiin siinä kuulumisia. Autoksi saatiin Ford Fiesta. Oltiin varattu edullisin auto, aika kallista on autonvuokra saarella.

Katsottiin kun lentokone nousi ilmaan ja lähdettiin ajamaan saaren pohjoispuolelle, RNLI:n meripelastusasemalle. Meidän tuttu ei ollut paikalla, joten katseltiin jonkin aikaa Juran lauttaa ja jatkettiin matkaa kohti Bunnahabhain tislaamoa. Tie tislaamolle on kapea ja mutkainen, mutta enää se ei tunnu niin hurjalta kuin ensimmäisillä kerroilla. Tislaamolla vierähtikin 1,5 tuntia. Tutumme David oli töissä ja hänen kanssaan oli paljon juteltavaa. Lisäksi käytiin laiturilla ihailemassa maisemia. 

Bunnahabhainin tislaamolla

Tislaamon upeat maisemat

Tislaamolta poispäin maisemia nauttien, korkeuserot ei näy kuvassa

Kello oli jo yli puolenpäivän ja vähän nälkä tuli. Yksi kahvio oli pienessä lähiössä matkalla, mutta se oli kiinni. Mentiin sitten Bridgentin hotelliin syömään päivän keitto. Oli haggis-herkkusieni keitto, ulkonäkö ja makukin, oli aika eksoottinen. Ei ollut pippurinen, niinkuin haggis välillä, ihan ok, mutta kyllä se maku tuli röyhtäisynä pitkään iltaa. Keitto maksoi 7 puntaa, eli 8,5eur.

Haggiskeitto

Lounaan jälkeen alkoi iltapäiväsateet. Välillä tuli ihan kunnon kuuro, sitten taas aurinko esiin. Auton lämpömittari näytti pääosin 16-17c mutta sellaisen puolen tunnin kuuron jälkeen putosi 13c. Ajeltiin jonkin aikaa maisemia ja elämiä katselleen, sadekuurot oli aika rankkoja välillä, ulos ei viitsinyt mennä kävelemään. Mentiin Kilchomanin tislaamolle ja nautittiin siellä kahvit ja katseltiin turistitouhua.

Kilchomanin tislaamolla

Sateista maisemaa saaren länsirannikon lähellä

Kello olikin jo iltapäivä kolmen-neljän välillä ja kun sadekkin taukosi, joten päätettiin viedä auto hotellille ja kävellä vähän Bowmoren kylässä. Käytiin Bowmoren tislaamolla, heillä ihana terassi ihan meren ääressä. Siellä ihailtiin merta ja nautittiin muutama heidän juomistaan.

Bowmorea maistamassa

Kierreltiin kylällä ja tultiin omaan hotellin syömään. Ruokaa sai vasta kuudelta, mutta tilaus laitettiin sisään ja odotettiin sapuskaa. Me oltiin pubin puolella, baarin puoli ja ruokatila oli ihan täynnä ruokailijoita. 

Bowmore hotellin pehmeää lihapataa

Tiistaina 2.9 kävimme aamulla ennen aamupalaa kävelyllä rannalla ja 07:30 kun aamupalan aika oli, söimme maittavan aamupalan hotellilla. Tämän jälkeen pakattiin tavarat matkalaukkuihin ja luovutettiin huone pois. Yllättävän iso oli Fordin takakontti kun lappeeltaan mahtui molemmat matkalaukut sinne. Ajettiin meripelastusasemalle, mutta tuttumme ei ollut paikalla.  Katseltiin sitten rannassa kun lastasivat mantereelle lähdössä olevaa lauttaa ja päätettiin mennä lähellä olevaan Caol Ila tislaamoon, joka aukesi kympiltä.

Caol Ila tislaamon pihaa, jonne ei enää ole turisteilla pääsyä

Caol Ila sisäänpääsy

Oltiin paikalla jonkun aikaa ennen kymmentä, joten jouduttiin odottamaan jonkin aikaa. Muisteltiin aikaa kun vielä pääsi laiturille ja rannalle kävelemään. Sieltä oli hienot maisemat. Nyt kun on rakennettu uusi vierailukeskus, ei ranta-alueelle enää pääse. Kierreltiin aikamme katsomassa  mentiin takaisin meripelastusasemalle, joka oli 5min ajomatkan päässä. Tuttumme ei ollut tullut paikalle, joten jäätiin satamaan katselemaan Juran lauttaa ja kalastusveneitä. Yhdessä niissä oli rapusaalis vielä pussissa roikkumassa. Rapumertoja ei nyt nähty, välillä niitäkin roikkuu laiturin pylväissä, rapuineen.

Rapusaalis kalastajaveneessä

Aikamme maisemia ihailtuamme lähdettiin toiselle puolelle saarta. Käveltiin Port Ellenin kylässä, käytiin pienessä kaupassa ostamassa piirakkaa ja vähän limua. Istuskeltiin merenäärellä piknikpöydän ääressä syömässä. Tuuli oli raikas, mutta ei satanut ja aurinko tuli esiin ajoittain pilvien välistä. Hyvä tuuri oli kelin kanssa, ihana ilma oli.

Ajettiin Laphroagin tislaamolle, käytiin vierailukeskuksessa pyörähtämässä. Juotiin kahvit ja jatkettiin taas matkaa. Parkkipaikka oli ihan tislaamon vieressä ja siellä oli 2 kookasta kaurista, isoineen sarvineen. Päästi meidät kävelemään melko lähelle, ennenkuin menivät sivumpaan. Bongattiin vielä kolmaskin. Mutta kun mentiin tarpeeksi lähelle, lähtivät kaikki kolme metsään piiloon. 

Peurat Laphroagin tislaamon parkkipaikan vieressä

Peurat menossa parkkipaikalta takaisin metsään

Ajettiin pienen pientä tietä pitkälle keskelle ei mitään, kohteena Claggain Bay ranta, jossa ajateltiin ettei ole juuri ketään. Heti kun ranta pilkisti esiin, nähtiin pieni punainen auto ja kaksi naista uimassa! Kyllä, pitkään he pulikoivat siellä vedessä. Seuraavaksi oli asuntoauto jonka edessä olevassa tuolissa nainen, joka oli pukeutuneena lähinnä pilkkihaalarin näköiseen asuun, istui ja tuijotteli merelle. Jotenkin huvittava se ero näiden kahden välillä. Pidemmällä oli vielä kolmas auto ja pariskunta kävelemässä, eli ei me ihan keskenään oltu. Käveltiin rannalla ihailemassa ihania meren pyöristämiä kiviä ja meren tuomia kuolleita kasveja ja muuta. 

Claggain Bay rannalla

Rannalla kaikkea mielenkiintoista katsottavaa

Kapeaa tietä pois rannalta, onneksi ei tullut mutkissa ketään vastaan

Aikamme nautittiin raikkaasta meri-ilmasta ja ajettiin Ardbegin tislaamoon. Siellä oli pihalla kiva snagarin tapainen ja piknikpöytiä, eli siellä syötiin lounaaksi pieni piirakka ja tousti puoliksi. Oli juustokinkkutoastissa täytettä niin, että meni ihan ruuasta. Terveellisyydestä sitten ei kannata puhua. Mutta hyvää oli.

Ardbegin tislaamon pihalla ruokakoiju

Kierrettiin tislaamon taakse meren rannalle ja ihailtiin rannalla meren kirkkautta ja kiviä meren pohjassa. Viime käynnin jälkeen olivat saaneet jo uudet tislauspannut käyttöön. Ei käyty kierroksella sisällä, ulkoa käsin katseltiin.

Veden kirkkautta ihailemassa

Ardbegilta ajeltiin sitten hiljalleen meidän seuraavaan yöpaikkaan. Ballygrant Inn majataloon, jota pitää isä ja poika. Kolmen jälkeen majoituttiin sisään tuttuun paikkaan. Talon tuttu koira otti meidät häntä heiluen vastaan.

Ballygrant Inn majatalo

Ballygrant Inn huone yläkerrassa

Saatiin pieni huone yläkerrasta. Huoneessa oli kaikki tarpeellinen ja lisäksi tilava vessa. Eli kaikki tämän puolin ok. Ei satanut, joten lähdettiin kävelemässä ensin pellon laitaa, mutta kävelytie loppui, joten käännyttiin ja mentiin toiseen suuntaan. Paps of Jura vuoret oli kauniisti esillä. Ohiajavat autoilijat moikkaili, myös poliisi. Täällä on edelleen kulttuurina myös se että autoilijat moikkailee toisilleen. Käveltiin muutaman pienen talon kylän läpi, jonka jälkeen lähdettiin kulkemaan yhtä pientä, puiden ympäröimää tietä. Puro solisi vieressä ja oli kuuma. Tähän osui koko loman kuumin hetki, t-paitakin tuntui olevan liikaa ja aurinkolasit oli tarpeeseen. Selkä alkoi kostua kävellessä samaa vauhtia kuin taivas alkoi uhkaavasti synkkenemään. Kovin kauas ei uskallettu kävellä, kun säätiedotus lupasi sadetta. Jonkin verran saatiin kuitenkin liikuntaa ennenkuin sade alkoi.

Paps of Jura vuoret

Meidän naapurit pari seuraava yötä

Viideltä aukesi alakerran baari ja mentiin sinne istumaan. Käytiin välillä ihailemassa sääilmiöitä siinä ulkona terassilla. Välillä tuli upea sateenkaari, joka loppui tien toisella puolella oleviin taloihin. Vettä satoikin loppuillan. Meillä oli illallistreffit tuttavapariskunnan kanssa sovittu vasta seitsemäksi. 

Sateenkaari vastapäätä olevien talojen yllä

Meillä oli hurjan mukava ilta. Syötiin ja juteltiin paikallisen tuttavapariskunnan kanssa. Ruoka oli tosi hyvää ja täysi vatsa alkoi väsyttämään. Yhdeksän aikaan oli pakko luovuttaa, vaikka juttua olisi vielä riittänyt. He lähtivät kotiinsa ja me mentiin yläkertaan nukkumaan.

Keskiviikkona 3.9 noustiin ajoissa ja mentiin alas aulaan istumaan. Aamupala alkoi vasta 7:30. Siinä oli kiva istuskella ja rapsutella hellyydenkipeää koiraa. Oltiin tilattu täys aamupala ja se oli ihan mahdottoman iso. Aamupalaa odotellessa syötiin vähän muroja ja ihanaa paahtoleipää aidolla voilla voideltuna, joten ei mitään saumaa että koko lautasellisen olisi saanut syödyksi. Kahta eri makkaraa, haggistä, black pudding joka on vähän kuin meidän mustamakkara, verimakkarana varmaan joskus myytiin. Sitten egu, sienet, tomaatti ja perunapaistos. Huh. No, ainakin piti nälkää pitkälle päivään. Ja seuraavaan aamuun osasi varautua tilaamalla pienemmän annoksen.

Majatalon koira hellittävänä

Aamupala

Keskiviikko olikin sitten sateinen päivä. Aamulla lähdettiin länteen, tai luoteisosaan saarta etsimään yhtä pikkurantaa missä ei olla ennen oltu. 40Min ajomatkaa, antoi googlekartta. Matkalla pysähdyttiin perinteisesti katsomaan onko Portnhavenissa hylkeitä. Muutama kävi nostamassa nokkaa veden pintaan ja samalla piti ääntä, mutta sateessa ei kauaa viitsitty siinä seistä. Ajettiin siihen lähistölle etsimään sitä rantaa, mutta tie meni pihoille ja oli niin kapeaa ja huonokuntoista, että luovutettiin. 

Lähdettiin vuoren ja välillä metsien läpi ajamaan takaisin ihmisten ilmoille. Kamala tie ajoittain, mutta onneksi ei kriittisissä kohdissa tullut autoja vastaan. Yhdessä kohdassa kun ajettiin farmin läpi, oli iso lauma lehmiä tiellä, ne vaan seisoa toljotti siinä. Onneksi tuli vastaan auto, joka vaan ajoi sen lauman läpi. Kyllä ne väisti kun se auto määrätietoisesti tuli siitä. Yksikaistainen tie, eli mekin lähdettiin sitten samalla konstilla siitä läpi. Matka kun oli jatkunut jonkin aikaa, olikin sitten lammaslauma tiellä, mutta ne väistää kyllä helmpommin kun ajaa vaan kohti. Tosin aina joku päättää pompata keskenkaiken toiseen suuntaan, eli tarkkana saa olla siinäkin 

Vastaantulijoita tiellä

Kaunista maisemaa matkan varrelta

Päivästä tulikin autoilupäivä. Satoi käytännössä koko päivän, välillä vähän aurinko vilahti, mutta pientä tihkua tai sadetta pääosin kuitenkin. Käytiin meripelastusasemalla katsomassa onko tuttumme paikalla, ei ollut. Katsottiin kun lautta lähti ja siinä tuli yks nuori turisti kyselemään tiedetäänkö miten pääsee lähitislaamolle. No meillä oli aikaa, ei kun matkalaukku takakonttiin, kundi takapenkille ja heitettiin hänet Caol Ilan tislaamolle. Koska oltiin nurkilla, niin käytiin samalla Ardnahoe tislaamolla joka oli maanantaina kiinni kun pyörähdettiin pihalla. Juotiin kahvit ja syötiin hyvät skonssit. Ihailtiin maisemia niin sisältä, kuin parvekkeelta.

Paps of Jura katsottuna Ardnahoen tislaamon kahvilasta

Sateen ropistessa, ajettiin saaren etelärannikon puolelle Port Elleniin. Käytiin katsomassa uutta rommitislaamoa Islay Rum, jonka nuoret rohkeat yrittäjät ovat saarelle avanneet. Kaks kundia pyöritttää sitä, toinen vain oli paikalla. Iloisesti esitteli paikkoja meille ja tokihan kannatuksen vuoksi ostettiin vähän tuliaista kotiin.

Islayn rommitislaamo

Viiden pintaan palattiin majataloon. Ruokaa saatiin kuuden aikaan, baari oli melko täysi kun iso 10 hengen ranskalaisryhmä tuli syömään. Kesken meidän ruokailun edellisiltana treffattu tuttu pariskunta pyörähti paikalle. Tulivat vaan moikkaamaan ja saatiin pienet samplepullot vuonna 1975 tislattua viskiä. Hetken aikaa ehtivät meidän kanssa jutella ja jatkoivat matkaa. Me nautittiin ruoka rauhassa loppuun ja perinteisesti siirryttiin ajoissa nukkumaan.

Torstaina 4.9 noustiin aikaisin. 7:30 saatiin aamupala, sen jälkeen lastattiin matkalaukut autoon ja ajettiin lauttarantaan. Meidän rauhallisella ajolla matka kesti  n.45min. Matkalla tankattiin Port Ellenissä, mihin myös auto jätettiin. 30 litraa oltiin saatu bensaa menemään, kilometrejä tuli yhteensä 387 km mikä on melko paljon suht pienellä saarella. Mutta puolet tuli varmaan keskiviikkona kun sateisena päivänä suhattiin pitkin saarta. 

Odoteltiin lauttarannassa, ja lautta tulikin ihan aikataulussa. Ei tuullut, eli tyynessä kelissä seilattiin. Käytiin aina välillä kannella katsomassa maisemia.

Islayn saari jää taakse

Kennacraigin lauttarannassa bussia odottamassa

Perillä Kennacraigin satamassa oltiin 12:05 eli ihan aikataulussa. Puoli tuntia odotettiin bussia lauttarannassa seisten. Pieni sadekuuro tuli vähän ennen bussin tuloa, muuten oli hyvä sää seisoskella ja katsoa lauttarantaan saapuvia autoja. Bussi tuli vähän myöhässä ja matka kohti Glasgwta alkoi. Keskellä korkeita vuoria on useita vuosia jo ollut tietyö, niin nytkin. Mutta ekaa kertaa seistiin joku vartti siinä odottamassa. Päästivät ison autoletkan jonka jälkeen tekivät välillä töitä ja sen jälkeen oli meidän puolen vuoro. 

Onneksi siellä matkalla oli vessatauko, eli 10min pysähdys ja ilmaisvessat missä voi käydä. Ja ihana että sai vähän jalotella. Reitti oli eri kuin yleensä, nyt kiersi lentokentän kautta, jättäen sinne porukkaa. Lentokentän jälkeen oli ruuhkaa, siitä oli oikein varoituskin lentokentän nettisivuilla, että varatkaa matkaan aikaa, tietyö. Lentokentän jälkeen alkoi kamalat ruuhkat motarilla, jono mateli monella kaistalla. 40 min oltiin lopulta myöhässä, eli 16:40 saavuttiin Glasgowhin takapuolet puutuneina. Onneksi Premier Inn, peruslaatikkohotelli oli lähellä, kamat sinne ja kylläpä se hotellihuone tuntui valtavalta saaren pikkuisen huoneen jälkeen. Jätettiin tavarat ja päätettiin jäädä lähelle syömään. Mentiin Piper bariin lyhyen kävelymatkan päähän. Ruoka oli hyvää ja vatsa täynnä mentiin seiskan jälkeen hotellille, suihku ja pitkäkseen, niin uni tuli kyllä melko pian. Kylllä se koko päivän matkustus Islayn saarelta Glasgowhun veti veronsa. Kyllä siinä jo mietittiin, että ensi kerran lentäen 

Premier Inn Glasgow huoneemme

Perjantai 5.9 alkoi sateisena, mutta pikkuhiljaa keli vähän parani. Aamupalan jälkeen käveltiin juna-asemalle ja ostettiin liput Stirling nimiseen kylään joka on tunnettu valtavasta linnasta. Linna on jo aiemmin nähty, joten päätettiin keskittyä itse kylään. Juna matka oli vajaa 45min, alkupää mentiin melunsuojapuskien lomassa. Loppupää olikin sitten peltoja ja vuoria, upeat maisemat.

Stirling katunäkymää, idyllinen pieni kylä

Perillä katseltiin vähän ympärille, yksi pitkähkö kävelykatu ja muuten pieni sievä kylä. Ja tietysti se kuuluisa linna ylhäällä mäellä. Käveltiin kohti linnaa kun siellä oli turisti-info ja opas kertoi vankilakierroksesta. Kuulosti mielenkiintoiselta joten päätettiin tehdä tuo kierros Old town jail vankilassa, joka oli perustettu 1800-luvulla. Kierros oli kahdessa osassa. Ensin kierrettiin itsenäisesti ja meillä oli sellainen pikkumankka, josta sai eri kohdissa painaa selosteen. No eipä me niitä jaksettu kuunnella, vaan kiivettiin ylös parvekkeelle katselemaan maisemia. Ylhäällä oli myös pieni parveke, jossa vangit saivat ulkoilla 30min päivittäin. Naiset ja miehet oli samassa vankilassa. Naiset tietty pohjakerroksessa ja heille kuului kaikki siivous, ruuanlaitto jne.

Vankilan yläparvekkeelta maisemaa

Toinen osa olikin sitten mielenkiitoinen, sen veti näyttelijä David, vähän vanhempi herra joka todella eläytyi rooliinsa. Vaihtoi vaatteita eri aikakauden mukaan ja kertoi historiaa. Meitä oli ehkä 8, yksi nuorehko neito joutui aina välillä esiintyjäksi istumaan tuolilla, kun opas näytti eri kidutuskeinoja. Puhui selvää englantia, paitsi yksi kohta kun esitti karannutta miesvankia joka oli vain varastanut nälkäänsä vähän leipää ja oli nyt vangittuna. Silloin puhui pitkää ja venyvää Skotlannin murretta, mutta kyllä siitäkin jutun juureen pääsi. Eli tosi hyvä esitys oli. Sen alun audiokierroksen ajan ajateltiin että iskettiin käsi liejuun, mutta ei, kyllä saatiin sisäänpääsymaksuun vastinetta.

Kolmen pintaan tultiin sitten junalla takas Glasgowhin. Suihkun jälkeen alettiin miettimään mihin mennään syömään. Yks varma ja hyvä paikka missä syödään ”aina” on sellainen että perjantai-iltapäivänä on ihan täysi ja vaikka porukka ei ole humalassa, niin meteli on melko kova. Käytiin sitten rauhallisemmassa paikassa syömässä ja oltiin hotellissa ajoissa. Onneksi ei ole tarvetta lähteä iltarientoihin, joten ajoissa nukkumaan.

Lauantaina 6.9 oli matkapäivä. Syötiin rauhassa aamupala hotellilla. Käveltiin Glasgowssa ja katsottiin onko mitään mitä haluttaisiin viedä Suomeen. Halvat shoppailut oli, edes Hagggista ei tällä kertaa ostettu. Bussilla matkustettiin Edinburghiin oltiin joskus kolmen pintaan kentällä. Syötiin loungessa ja katseltiin lähteviä ja tulevia koneita. Meidän kone oli lähtenyt Helsingistä vähän myöhässä ja kun laskeutui Edinburghiin, joutui odottamaan puoli tuntia matkustajat kyydissä, ennenkuin pääsi omalle paikalleen. Hirveä määrää siivoojia teki pikasiivouksen ja sitten meitä lastattiin koneeseen. Ei oltu tässä vaiheessa kuin reilu puolisen tuntia myöhässä, mutta sitten tuli tekninen ongelma. Toinen apukone, jolla moottorit käynnistetään, ei lähtenyt käyntiin ja joutuivat tilaamaan apuvirtaa. Kone saatiin sitten käyntiin ja lähdettiin tunti myöhässä matkaan.

Matkalla oli pariin otteeseen tubulenssia niin että turvavyövalo syttyi, mutta muuten matka meni mukavasti. Bisneksessä oli 5 penkkiriviä, mutta meidän lisäksi oli vain 2 matkustajaa, eli vessaan pääsi halutessaan ja oli ihanan hiljaista. Auto odotti kentällä joten loppumatka kotiin meni sujuvasti. Oikein mukava Skotlanninreissu, jälleen kerran.

 

29 Manchester - Glasgow - Edinburgh

Lauantai 3.5.2025 Lennettiin Finnairin suoralla lennolla Manchesteriin. Hyvä tuuri kävi, koska perjantaina lakkojen takia monet lennot oli peruttu, mutta lauantain lento lähti aikataulun mukaisesti. Liput oli ostettu bisnekseen, eli käytiin ensin loungessa syömässä aamupala ja sitten aikataulun mukaan päästiin koneeseen. Koneessa ei ollut ruokaa tarjolla, johtuen edellisen päivän maahuolinnan lakoista.

Finnairin Loungen aamupalaa

Espoon yllä tutut maisemat

Keli oli upea, hyvin näkyi maisemat, kun lähdettiin kaartamaan Vantaalta länteen. Espoosta tunnistettiin monia paikkoja. Lento meni kuin huomaamatta. Manchesterin kentällä ei ollut ruuhkaa ja matkalaukut saatiin nopeasti. Junaliput ostettiin asemalta ja 20min päästä oltiin keskustassa. Hotelli oltiin valittu ihan keskustasta, juna-aseman vierestä. Suht helposti löydettiin perille. Hyvä tuuri oli, kun saatiin huoneet jo aamupäivällä 10:30, eli saatiin tavarat huoneeseen ja päästiin lähtemään kaupungille kävelemään.

Alettiin etsimään ruokapaikkaa. Pari paikkaa ihan keskustassa katsottiin, mutta ne oli täynnä. Hetken päästä löytyi iso pubi, josta sai aamupalaa, vaikka kello oli jo 11. Tuhdit aamupalat syötiin ja katsottiin menoa, useita poikaporukoita oli jo meno kengässä. Päivän aikana nähtiin paljon polttariporukoita, niin tyttö- kuin poikaporukoita. Vaikka eivät olleet (vielä) humalassa, niin meteliä saivat kyllä aikaiseksi.

Manchesterissa aamupa lounaaksi

Oltiin etukäteen käyty läpi Manchesterin nähtävyyksiä ja paikkoja, joita haluttiin nähdä. Etsittiin yhtä katedraalia, joka oli kuvissa tosi kaunis sisältä ja sen vieressä oli kiva terassialue vanhoine taloineen. Ei millään meinannut löytyä, vaikka oltiin otettu google kartan reittioppaan kuvia talteen. Englannissa oli ollut viikolla hellekausi, mutta tiedettiin, että ilma alkaa viilenemään. Ei satanut ja tuuli oli melko viileä, mutta sopivasti kun oli päällä, niin mukava ulkoilla. Paikalliset oli osin t-paidassa ja/tai shortseissa. Hyvin erotti vaatetuksesta kuka on turisti ja kuka on paikallinen.

Sitten muistettiin, että googlen karttasovellus ottaa satelliitista tiedon, joten ei tarvitse pitää dataroumingia päällä ja lopulta reaaliaikaisen kartan kanssa löydettiin se useamman tunnin ajan etsitty Katedraali ja vieressä oleva idyllinen terassialue Shambles Square. Tulipahan kävellessä ydinkeskusta melko tutuksi.

Manchesterin katetdraali sisältä

Shambles aukio

Jatkettiin vielä kävelyä ympäri keskustaa. Pistäydyttiin Gini tislaamolla kierrosta ei sisällä tehty, mutta tislauspannut kurkattiin ja gin-tonicit nautittiin.

Ginitislaamon pannut

Kyllähän Englannissa Gin Tonic pitää nauttia

Käveltiin vähän syrjempään mistä löydettiin kiva pubi, sinne istahdettiin. Ja neljän aikaan baari oli aivan täynnä. Vessassa oli vanhanaikaiset vessan vetimet, sellaiset narut mistä vedettiin. Muutenkin ihana vanha paikka. Hetken tauon jälkeen käveltiin uutta reittiä takaisin hotellille. Matkalla ihailtiin maisemia. Keskustassa on paljon korkeita taloja, sielläkin uusia ja vanhoja sekaisin. Vähän laidemmalla talot vanhempia ja seassa ihanan vanhoja taloja. Ja niissä tietty pubi. Kävely päivällä tuli molempien puhelimien mukaan 14,9 kilometriä, joten tulihan sitä kierrettyä. Mukava ensimmäinen päivä Manchesterissa.

Vanha rakennus jossa pubi

4.5.2025 Sunnuntaina, oli aamulla viileähkö ilma. Käytiin vasta kasin jälkeen aamupalalla ja alettiin suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Käytiin juna-asemalla tulostamassa automaatista liput, jotka oltiin ostettu etukäteen tulevaa Glasgow’n matkaa varten. Keskustassa kaupat oli vielä pääosin kiinni, ihmisiä oli melko vähän liikkeellä. Meillä oli aamulla hotellin vaihto tien toiselle puolelle. Koska Finnair perui meidän alkuperäisen lennon sunnuntaina ja jouduttiin vaihtamaan lento lauantaille, eikä saatu enää lisäyötä samaan hotelliin, josta oltiin etukäteen varattu 2 yötä. Ensimmäinen yö oltiin siksi varattu Holiday Innin (240eur yö sisältäen aamiaisen). Seuraavat 2 yötä olimme jo aiemmin varanneet Premier Inn hotellista 165eur yhteensä, sisältäen aamupalan. Joten käytiin aamupäivällä viemässä matkalaukut Premier Inn hotelliin ja lähdettiin kävelemään keskustaan.

Päivän teemana oli Transport Museo Googlen mukaan matka-aika olsi kävellen 45min. Ydinkeskustan jälkeen maisema muuttui matalimmiksi taloiksi. Oli sunnuntai ja puolipäivä lähestyi, ihmisiä oli menossa kirkonmenoihin ja tosi kauniisti oli lapset puettu ja aikuisillakin parasta päällä.  Monikulttuurisella alueella oltiin. Yhtä ainoaa koiraa ei nähty missään tällä alueella. Keli oli lämminnyt jo aamusta ja lämminhän siinä tuli kävellessä.  Kello jo yli puolen päivän kun päästiin perille, joten  aloitettiin kevyellä lounaalla. Museo oli iso, kaksi suurta hallia. Busseja oli tosi paljon erinlaisia. Lisäksi myös muita vanhoja avoneuvoja. Lisäksi oli mm. rahastajien historiaa, vanhoja bussivarikon toimistohuoneita jne.

Trasnport museossa

Bussin sisältä

Vanha katukunnossapitoauto joka siirrtyi myöhemmin Manchesterin lentokentälle

Aikamme kierreltiin ja lähdettiin kävelemään takaisin kohti kaupunkia. Ilma oli lämminnyt mukavasti ja kiva oli kävellä kohti edessä näkyviä korkeita taloja. Matka tuntui lyhyemmältä takaisinpäin, ehkä siksi, kun ei tarvinnut risteyksissä kartasta tarkistaa mihin päin pitää mennä.

Keskustan korkeat talot häämöttää

Käytiin juomassa yhdessä pubissa oluet, mutta fudismatsi oli menossa ja aika meteli baarissa. Onneksi löytyi peränurkasta hiljainen tila, jossa voitiin istua jalat penkillä huilaten. Alettiin jo miettimään illan ruokapaikkaa, koska sen löytäminen tuntui haasteelliselta. Porukkaa oli paljon liikkeellä ja ravintolat täysi. Käytiin yhdellä vähän sivukujalla missä oli jokunen varteenotettava ruokapaikka. Molemmissa musiikki huusi niin täysillä, että ei iskenyt siihen että olisi sinne menty. Päädyttiin sitten että mennään yhteen hotellin lähellä olevaan pubiin syömään pubiruokaa. No siellä oli iso lappu että tänään ei ruokaa saatavilla ja fudista tuli telkkarista ja pubi täysi. Eipä muuta kun luovutettiin. Mentiin hotellin suihkuun ja kun hotellin ravintola aukesi viideltä, mentiin alakertaan syömään. Kanaa pekonilla ja ranskalaiset. Nälkä lähti, eli ajoi asiansa, vaikkei  ihan sitä ollut mitä oltiin ajateltu. Kävelyä tuli taas päivään 14,7km joten vatsan ääreen telkkaria katsomaan ja ajoissa uneen.

Hotellissa iltaruualla

5.5.2025 Maanantai oli bank holiday, eli vapaapäivä paikallisilla. Aamulla oli kylmä, joten aamupalan jälkeen venytettiin lähtöä melkein kymppiin, ennen kuin lähdettiin liikenteeseen. Aurinko tuli ja meni, mutta lämpöä oli vain reilusti alle 10c. Kohteena oli People's History museo eli museo joka kertoi demokratian noususta, lähinnä banderollein ja kuvin. Kartan kanssa lähdettiin etsimään paikkaa suunnasta, jossa ei oltu vielä kävelty. Helposti löydettiin kohde ja ihana oli päästä sisälle lämpimään. Ensimmäinen kerros oli vanhempaa historiaa, toinen taisi alkaa Thatcherin kaudesta. Olisi pitänyt kamalasti lukea tekstejä ja tutkia, joten meidän kohdalta oli aika nopeasti kierretty. 

Museon tekstejä

Kiva kahvila oli missä kahvin kanssa puoliksi hyvä banaanikakun pala. Se oli museon paras anti meille.
Museon vieressä oli oikeuslaitos, oli aika erikoinen rakennus. Mutta nämä kaksi jäi kyllä jälkeen joen toisella puolella olevasta ”vihreästä talosta” Sitä ei käyty vieressä katsomassa, mutta hieno oli kasvillisuuksineen. Kaksi kaupungin museota jäi täällä reissulla katsomatta, mutta ne oli maanantaina kiinni.

Oikeustalo vasemmalla, museo ruskea rakennus

Museo vasemmalla, joen toisella puolella kaunis talo jossa kasvillisuutta

Joenrantaa kohti keskustaa

Jatkettiin matkaa joen vartta pitkin. Joen varrella oli sekä asuin- että toimistotaloja. Kauniita taloja oli paljon. Lopulta putkahdettiin sen saman Katedraalin luo, mitä ekana päivänä etsittiin, kun pyörittiin ihan väärän kirkon luona. Nähtiinpä nyt talo toisesta suunnasta ja ihan kaunis rakennus olikin.

Katedraali

Aurinko tuli ja meni, säätila vaihteli koko päivän. Mutta ei satanut. Välillä tuntui että heti kun oli saanut kuvan otettua, niin hetken päästä paikka kylpi auringossa. Nopeat oli kelivaihtelut.

Keskustassa oli foodmarket, ihana ruoka tuoksui kun käveli koijuen välissä. Iltapäivä oli jo niin pitkällä, että ei haluttu raskaasti syödä. Joten ostettiin välipalalounaaksi kivat hodarit. Siinäkin oli taikina paistettu upporasvassa, kuten täällä tapana. Nakki sisältä oli kyllä hyvä

Käytiin yhdessä mukavan näköisessä pubissa jossa ei ollut ketään meidän lisäksi. Kyseltiin myyjältä tarvitseeko varata pöytä illaksi jos tulemme syömään. Kertoi että heillä on keittiö kiinni illalla. Kirjoitti sitten ystävällisesti suosituksena viisi paikkaa, joissa saa hyvää pubiruokaa illalla. Käytiin väillä hotellilla ja sitten käytiin etsimässä nuo suositellut ruokapaikat. Oli ihan kivan näköisiä, mutta ei mikään ollut yksi ylitse muiden. Ja meidän onneksi tänään ei ollut paikallista fudismatsia, eli syömään mahtuisi kun baarit ei olleet täysi fudisporukkaa. Löydettiin kiva irlantilainen pubi, missä istuttiin illalla syömässä hampurilaiset ja katsottiin kävelykadulla risteilevää porukkaa. Täytyy kehua että oli kyllä tosi hyvä purilainen. 2 ohuehkoa, mutta tosi mehukasta ja maukasta pihviä. Ranskalaisetkin oli täydellisiä. Erittäin onnistunut ruokapaikan valinta. Kävelyä päivään tuli reilu 13km ja taas vanhan kaavan mukaan, ajoissa nukkumaan

Irkkubaarin herkulliset burgerit

6.5.205 Tiistaina aamupalan jälkeen huilattiin hetken ja sitten käveltiin n.5min matka juna-asemalle. Juna lähtöaika oli 9:20 kohti Glasgow’ta ja matka-aika aikataulun mukaan 3h20min. Oltiin ajoissa asemalla, katseltiin ihmisvilinää ja ennen ysiä siirryttiin sitten portista sisään meidän lähtölaiturille, joka oli pitkällä aseman keskustasta. Vain hetkeä ennen junanlähtöä, tuli kuulutus, että juna peruttu ja asemataululta hävisi meidän junan tiedot. Voi pippuri!! Siinä oli muitakin harmistuneita matkalaukkuineen ja eipä auttanut muu, kuin lähteä takaisin kohti juna-aseman ydintä ja siellä olevaa lipunmyyntiä. Kysyttiin koska lähtee seuraava juna ja kelpaako meidän liput siihen. (oltiin ostettu liput jo useita kuukausia sitten suht edullisesti 41eur kahdelta henkilöltä). Virkailija kehoitta menemään laiturille 3 ja kysymään sieltä. Siellä olikin tosi ystävällinen mies, itsekkin Glasgow’sta ja hän kertoi ettei kukaan tiedä vielä mikä ongelma raiteilla on ja ei tiedä lähteekö seuraavaa junaa. Hän ehdotti että mentäisiin puolen tunnin päästä lähtevällä junalla Prestoniin ja siellä yritettäisiin selvittää miten jatkaa. Toisti monta kertaa että Hopefully (toivottavasti) siellä selviää ja pääsette eteenpäin. No kuulosti turhan riskialttiilta. Kysyttiin lähteekö bussia ja hän sanoi, että se kestää 5,5h ja on tosi pitkästyttävä matka, ei suositellut.

Pidettiin sitten mietintätauko. Katsottiin jo lentojakin, mutta olisi ollut ensin lento Lontooseen ja sieltä jatko Glasgow’hun ja hintakin tuhat puntaa, eli se unohdettiin. Kävin lipputiskillä pyytämässä rahoja takaisin junalipusta, mutta koska netin kautta ostettu, ei onnistunut. Koska ei tietoa miten junaliikenne etenisi Glasgow’hun, päätettiin lähteä bussilla. Vaikka oltiin useampana päivänä kierrelty Manchesteria ympäriinsä, todettiin, ettei oltu nähty pitkänmatkan bussiasemaa, vain lähibusseja. Kiva poliisitäti sitten opasti meidät matkaan ja lähdettiin matkalaukkujen kanssa kohti bussiasemaa toivoen, että seuraavan bussin kyytiin mahtuu. Suht helposti löydettiin piilossa ollut bussiasema, vain yhdeltä piti matkalla kysyä apua. Asemalla ei ollut lipunmyyntipistettä, vain automaatti josta ostettiin liput 10:30 lähtevään bussiin. Liput maksoi yhteensä 79eur.

Asemalla oli nuori pimu joka kuulutteli busseja, oli työhönsä ja meihin kyseleviin turisteihin kyllästynyt. Yritin selvittää onko bussissa vessataukoa, mutta sanoi ettei tiedä, käski kysyä kuskilta kun bussi tulee. No hätäisesti asemalla olevaan kalliiseen kiskaan ostamaan pari sämpylää ja lisää vesipulloa. Eiköhän niillä pärjäisi. Sipsipussi ja banaani meillä oli ennestään. Bussi tuli ajallaan, oli lähtenyt 7:30 Birminghamista, joten kyydissä oli jo matkustajia. Koko matkan ilmastointi oli hyvä, ei kuuma eikä kylmä, ei vetänyt. Penkeissä oli hyvä istua. Ilma oli kuin morsian, vihreitä nummia lampaineen, joten mikäs siinä oli matkustaa, vaikkakin pitkä siirtymä tiedossa.

Bussimaisemaa

Paras oli kuitenkin vasta edessä. Kahdeltatoista kurvattiin johonkin isoon taukoalueeseen, mistä meillä ei ollut tietoa etukäteen. Paikka oli Tebay services Oli valtavasti parkkitilaa, paljon autoja ja kuski sanoi, että puolen tunnin tauko ja kaikkien on poistuttava bussista. Oli kyllä viimeisenpäälle mietitty taukopaikka. Naisten vessassa oli varmaan 20 koppia. Ruokaa, kahvia jne sai monelta linjalta ja maksupisteitä oli paljon. Istumapaikkoja runsaasti sisällä ja ulkona. Ei pitkiä jonotusaikoja, aivan loistavasti järjestetty iso taukopaikka keskellä ei mitään. Otettiin Steak pie eli lihasoosia ja piirakka, lisukkeeksi ranskalaisia. Oltiin jo syöty sämpylät bussissa, joten ei mikään kova nälkä. Yksi annos puoliksi riitti loistavaksi. Aurinko paisto ja oli lämmin, kyllä tuntui lomalta, eikä junamatkan peruuntuminen harmittanut enää. Maisemat oli kauniita. Ei tiedetty paikan historiaa, kun siellä oltiin, jälkeenpäin selvisi, että tilan läpi oli rakennettu aikanaan moottoritie ja siitä kaikki oli saanut alkunsa. Mielenkiintoinen video heidän kotisivuillaan, kannattaa katsoa.

Taukopaikalla lounaalla

Tebay Service taukopaikka

Taukopaikan maisemaa

Matka jatkui tauon jälkeen. Googlen kartasta seurattiin koska siirrytään Skotlannin puolelle. Siitä alkoikin pikkuhiljaa maisemat paranemaan. Alkoi tulla korkeampaa vuoristoa, korvat meni aina välillä lukkoon, kun noustiin vuorta ylös. Kuvattiin taas maisemia, mutta eihän ne kuvissa näytä miltään. Vuoret litistyy kuvissa kukkuloiksi.

Saapuminen Stkolannin puolelle

Bussimaisemaa Skotlannin puolelta

Matka meni lopulta yllättävän kivutomasti. Glasgow’hun tultiin suunniteltua myöhemmin, eli päästiin suoraan kirjaantumaan hotelliin. Hotellina vanha tuttu Premier Inn  joka ihan keskustassa, bussiaseman vieressä. Vietiin laukut huoneeseen ja lähdettiin nauttimaan ulos lämpöisestä ilmasta. Terassille teki mieli päästä. Arveltiin, että keskustan ytimen terassille ei mahduta, joten lähdettiin kävelemään vähän sivummalle. Terasseja oli paljon vähemmän kuin stadin keskustassa. Pidemmältä löydettiin yks pieni terassi, missä nautittiin oluet. Kyllä tuntui lomalta!

Käveltiin etäämmällä olevaan tuttuun Bon accord pubiin, jossa käydään perinteisesti syömässä. takuuvarma hyvä ruoka. Otettiin sama Steak pie kun päivällä, mutta tässä oli tosiaan maku mukana. Se liha oli taivaallista, pehmeää ja maukasta. Kyllä kannatti kävellä vähän pidemmälle. Ruokailun jälkeen käveltiin hotellille. Saatiin kuitenkin tähänkin päivään 7km kävelyä, vaikka iso osa päivästä meni bussissa istuen. Olipa kiva olla Skotlannissa taas!

Steak Pie, lihasoosi keitetyillä perunoilla

7.5.2025 Keskiviikkona päätettiin ettei lähdetä mihinkään päiväretkelle, vaan pysytä kaupungissa. Joen rannalla oli iso puisto, jossa ei oltu koskaan käyty. Se oli päivän teemana. Lähtö venyi melkein kymppiin ja vieläkin oli sen verran viileä, että pitkähihaista sai laittaa tuulitakin alle. Käveltiin ensin joen rantaan ja siitä lähdettiin kohti puistoa. Mukavia maalauksia oli tehty joenrannan seinämiin.

Maalauksia joen rannan seinämillä

Puiston portille päästyämme, huomattiin joen toisella puolella pelastusveneitä. No nehän piti tietysti ensin mennä katsomaan. Lähempää huomattiin, että olikin paljon merikoulun näköistä pelastusvälinettä. Mentiin siihen vierelle katsomaan, mutta siellä luki vain Glasgow koulu, ei erillistä mainintaa merikoulusta tms. Mitään harjoitusta tai muuta ei ollut pihalla, joten lähdettiin puistoon.

Glasgown koulu

Puisto oli valtava. Oli puita ja puskia ja vaikka mitä. Isoja alueita, missä oli kuihtuneita narsisseja, eli ollut varmaan tosi upea, kun ne isot alueet olivat kukassa. Kirsikka- ja muut kukkivat puut olivat jo parhaan loistonsa menettänyt, mutta hienoa nähtävää oli silti. Joessa uiskenteli paljon joutsenia. Ilmakin lämpeni niin, että takkia sai jo avata.

Glasgown Green puiston portti, McLennan Arch

Glasgow Green puiston pääväylä

Lopulta todettiin, että puisto on niin valtava, ettei sitä kokonaan jakseta kävellä, sunnilleen tunnin kierros itse puistossa tehtiin ja ei varmaan kolmasosaakaan kävelty. Päivä lämpeni ja vähän nälkäkin tuli. Päätettiin lähteä Clydeside tislaamolle jonka nettisivuilta oltiin aamulta tarkistettu onko kahvila auki. Nettisivut ei kertoneet että kahvila olisi kiinni, eli lähdettiin kävelemään sinne. Ilma oli lämminnyt paljon, välillä tarkeni kävellä t-paidassa. Toki joelta tuleva tuuli välillä vaati vähän pitkähihaista päälle.

Clydeside tislaamo

Perille päästiin ja innoissaan kohti kahvilaa, mutta se oli remontissa. Kertoivat että aukeaa joskus keväällä. Voi sääli, nälkä olisi ollut. Eipä auttanut muu kuin lähteä kohti keskustaa. Jonkin ajan päästä alkoi tulla ruokapaikkoja, valittiin summassa kivan näköinen, jossa terassi, mihin pääsi varjoon istumaan. Otettiin voileivät jonka päällä oli pehmeää possua. Lopputulos oli loistava! Esillelaitto kuin taideteos ja makukin huumaava. Isoja paljoja grillikylkeä joka oli tosi maukasta. Aivan liian suuri annos, mutta niin hyvää, että kaikki oli syötävä.

Lounasleipä kuin taideteos

Vatsa täynnä lähdettiin löntystämään kohti keskustaa. Pyörähdettiin Pot still viskibaarissa, käytiin hotellissa antamassa jalkojen levätä.

Pot Still viskibaarissa

Illalla käveltiin vielä sinne samaiseen viskibaariin syömään, missä edellisenäkin iltana syötiin. Nyt otetiin kanaa muusilla. Hagginsia oli tuhdisti kanan välissä. Valtava annos, ei millään jaksanut syödä kaikkea. Erittäin maukas ateria jälleen.

Kanaa hagginsillä ja muusilla

Hotellilla oltiin illalla joskus seitsemän jälkeen. Päivän kävelyksi tuli 18,5km se kyllä tuntui jo päivällä jaloissa.

8.5.2025 Perjantaina syötiin hotellilla aamupala. Vaikka skotlantilainen aamupala onkin erittäin herkullista, tuli parina aamuna tilattua myös puuroa aamupalalle. Tosi hyvää puuroa oli ja annos oli valtava. Puurohiutaleita on pariinkin kertaan aiemmin tuotu tuliaisina kotiin koska puuro maistuu jotenkin niin hyvälle Skotlannissa.

Puurovaihtoehto aamupalalla

Käytiin kaupungilla ostamassa tuliaisia, mm. haggista ja laitetiin laukut kasaan ja matkustettiin bussilla Glasgown bussiasemalta Edinburghin lentokentälle. 17euroa maksoi kahdelta bussimatka, reilun tunnin kesti. Hotelli oltiin varattu Hilton hotellista joka oli ihan lyhyen kävelymatkan päästä lentokentästä. 212eur maksoi yö aamupalalla. Hieman halvemmalta olisi saanut vähän pidempää, mutta haluttiin kävelymatkan päästä kentästä. Huone saatiin heti ja vaihdettiin vähän kevyempää päälle ja lähdettiin Edinburghin keskustaan. Useampi bussiyhtiö lähtee kentältä keskustaan, otetiin ensimmäinen joka tuli vastaan. 16,9eur kahdelta oli menopaluu lippu, eli ei tullut kalliiksi koukata matkalaukkuja välillä hotellille.

Edinburgh kävelykatu

Bussista jäätiin ihan keskustassa. Käytiin ostokadulta vähän syrjemmässä syömässä pienet välipalat. Tilattiin yhteiseksi annos haggista. Upporasvassa paistettuahan sekin oli, mutta oikein maukas välipala oli!

Haggista viskisoosilla

Käveltiin vanhassa kaupungissa. Kadut oli osin remontissa, mikä sai hetkellisesti ihmisruuhkan tuntumaan paljolta. Toki oli turisteja paljon liikkellä, ilmakin oli mitä hienoin. Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen tultiin takaisin Princes Streetille, pääostoskadulle. Scott Monument, Sir Walther Scottin muistomerkki loisti kauniina sinistä taivasta vasten. Pyörähdettiin Dirty Dick's pubissa, terassilla tarkeni hyvin istua auringossa. Myöhemmin iltapäivästä lähdettiin takaisin kohti lentokenttää

Scott Monument ja turistit

Bussin ikkunasta turistikuva Edinburghin linnasta

Illalla syötiin hotellin baarissa ja ajoissa mentiin nukkumaan. Pe 9.5 käveltiin aamulla lentokentälle. Päästiin suoraan tiskille jättämään laukut. Turvatarkastus meni nopeasti. Loungessa istuttiin jonkun aikaa ja Finnairin kone lähti 8:25 ajallaan kohti Helsinkiä. Keli oli hieno ja maisemat nousussa kauniita. Skotlanti jätti taas hyvän mielen. Siellä on aina mukava lomailla!

Edinburgh jää taakse

Finnair tarjosi tuhdin ja herkullisen ruuan