Kesällä kohteena oli Dufftown sekä Islay
Sunnuntaina 12.6.2016 lensimme aamukoneella Lontoon kautta Aberdeeniin. Liput oli British Airwaysin business-liput ja niillä pääsimme Helsinki-Vantaalla loungeen aamiaiselle ja koneessa saatiin vielä toinen aamupala. Aberdeeniin kone lähti vähän myöhässä portilta ja sen jälkeen tunnin verran odottelua koneessa, mutta ilmastointi toimi ja kahviakin sai, joten mikäs lomaa aloittaessa on vähän istuskellessa.
Aberdeenissa otetiin paikallisbussi kohti keskustaa josta olimme varanneet Brentwood hotellista huoneen. Edullinen hotelli, 59 puntaa (76 eur) sisältäen aamiaisen. Huone oli pieni, mutta lämmin suihku ja kaikki tarpeellinen huoneessa yhden yön nukkumista varten. Tavarat huoneeseen ja pienessä tihkusateessa käytiin kävelemässä Aberdenin satamaa ja siitä lähtevää rantaa jossa oli rantaravintoloita ja sirkushuveja lapsille.
 |
| Aberdeen ranta |
Maanantaina aamiaisen jälkeen kävelimme juna-asemalle ja junalla kohti Elginiä. Junaliput olimme ostaneet ennakkoon 10 puntaa nenä (n.13eur) ykkösluokkaan ja hintaan kuului kahvia ja pullaa/sipsejä kahvikärrystä. Junassa oli rauhallista ja mukava katsella maisemia matkalla joka kesti 1,5 tuntia.
 |
| Aberdenin aamupala, tätä tiedossa taas pari viikkoa |
Elginissä oli aikaa varattu Glen Morayn tislaamokäyntiin. Käveltiin juna-asemalta tislaamolle matkalaukkuja perässä vetäen, puolisen tuntia meni kävellessä. Oltiin kai vähän oudon näköisiä omakotitalojen keskellä kun yksi rouva pysähtyi autolla kysymään ollaanko eksytty. Ei kai porukka niin kuljeksi matkalaukkujen kanssa siellä.
 |
| Glen Morayn tislaamo |
Tarkoitus oli käydä pullottamassa oma pullo heidän viskiään, mutta he eivät voineet myydä sitä koska Skotlantilainen byrokratia esti. Heillä oli pullojen etiketit loppu ja oli pari instanssia jotka joutuvat leimaamaan paperit ja olivat leimaa odottaneet huhtikuusta ja eivät tienneet koska saavat. Yritettiin kovin että ostetaan pullo vaikka ilman etikettiä, mutta olisi ollut laitonta myydä se niin. No, hukkareissu tuli tehtyä, mutta syötiin lounas heillä ja käveltiin vähän toista reittiä Elginin keskustaan linja-autoasemalle.
Seuraava kohde oli Dufftown, kaupunki joka on nimennyt itsensä viskipääkaupungiksi. Busseja lähti tunnin välein ja jonkun aikaa odotettuamme paikallisbussi tulikin ja raijasimme matkalaukut ja itsemme kyytiin. Bussilippu maksoi n.15eur kahdelta ja matka kesti vajaan tunnin. Kolmen pintaan olimme perillä ja ihan bussin päättärin vieressä oli meidän majapaikka Davaar BB josta olimme varanneet huoneen kolmeksi yöksi.
 |
| Davaar BB |
 |
| Davaar BB |
Kävimme kävelemässä ja katsomassa lähitislaamon Glenfiddichin. Illalla kävimme syömässä Stuart arms nimisessä ravintolassa jossa on sekä hyvä ruoka, että erittäin hyvä viskivalikoima.
 |
| Kananrintaa Hagginsillä ja perunamuusia paistettuna Stuart Arms ravintolassa |
Ruokailun jälkeen juttelimme henkilökunnan kanssa ja he kertoivat että paikalliset viettävät joka maanantai juhlaa jossa laulavat ja joskus jopa tanssivat, oli kaikille avoin tapahtuma. Kävelimme katsomaan mikä on ja mukava pappa tuli ovelle vastaanottamaan ja kovasti toivotti tervetulleeksi. Ei ollut ihan meidän ikäluokkaa, eikä meidän musiikkia, mutta jäätiin katsomaan joksikin aikaa. Kaikki turistit jotka eksyivät paikalle käytiin hymyissä suin toivottamassa tervetulleiksi.
 |
| Dufftownin paikalliset illanvietossa |
Tiistaiksi olimme varanneet kierroksen Balvenie tislaamolta kymmeneksi. Pari vuotta aiemmin kun kävimme Duftownissa oli tarkoitus käydä myös Balveniella, mutta se kierrokset oli myyty loppuun jo aikoja sitten. Nyt kun aloimme suunnittelemaan matkaa niin aloitimme reissun varaamalla ensin Balvenien kierroksen ja rakentamalla muun matkan sen ympärille. Kierros oli ehdottomasti sen arvoinen että kannatti uudelleen mennä Duftowniin päästäkseen sinne.
 |
| Balvenie tislaamolle menossa |
Oli sateinen aamu ja olimme ajoissa tislaamolla, mukava oppaamme Charles tarjosi meille kahvit siinä kun odottelimme muita paikalle. Meidän lisäksi oli 5 muuta kierroksella, jenkkejä kaikki. Vaikka olemme käyneet 17 eri tislaamon kierrosta aiemmin, niin aina jää jotain uutta oppia mieleen. Opas osasi hauskalla tapaa kertoa heidän toiminnasta ja vaikka tuli paljon faktaa, tuli se mukavalla tavalla ja selkeällä englannilla, ilman skottimurretta.
 |
| Balvenien käymisastialla maistiaisilla |
Tehtiin tislaamolla peruskierros, maisteltiin eri käymistilassa olevaa vierrettä jota opas kaatoi aina kämmenelle. Hyvin huomasi sokerin makeuserot eri vaiheessa olevista vierteistä. Käytiin myös varastolla jossa täytimme oman pullon maksua vastaan toki. Vaihtoehtoina oli 3 eri ikäistä ja eri tynnyrityypissä kypsynyttä viskiä. Balvenie Warehouse 24 jäseninä saimme maistaa 34 vuotiasta viskiä. Varasto oli ainoa paikka jossa ei saanut kuvata, joten pullon täytöstä ei kuvaa ole.
 |
| Balvenie kierroksella |
Itse tislaamokierroksen jälkeen hypättiin vanhan peribrittiläisen maastoauton takakonttiin kyytiin ja matkustettiin sillä kuoppaista pikkutietä kohti Balvenien tynnyripajaa. He korjaavat itse omaan käyttöön tulevat tynnyrit ja muiden saman firman tislaamoille kunnostetaan myös tynnyrit siellä. Se oli erittäin kiehtova paikka seurata ammattilaisten työtä, siinä olisi seisonut vaikka kuinka kauan katsomassa kun miehet painoivat menemään. Työllistävät 8 täyspäivästä ja 3 lisäapulaista tynnyrivarastolla ja hommaa riittää.
 |
| Balvenie tynnyripaja |
 |
| Balvenie tasting |
Tislaamokierroksen lopuksi oli maistelukierros. Kolmisen tuntia kesti kaiken kaikkiaan ja oli kyllä hyvä kierros, ehdottomasti suositus jos siellä nurkilla pyörii!
 |
| Stuart Armsin herkut |
Lounaalla käytiin paikallisen historiallisen Juna-aseman ravintolassa vanhassa junavaunussa, suositeltava kohde sekin. "Buffer stop" niminen jos linkki ei toimi (ovat muuttamassa nettisivua). Ja kaikki Dufftownissa kävijät toki koluavat paikallisen Viski kaupan jossa aika vierähtää käsitä hyllyjä tutkiessa, valikoima on kattava! Mitään ei kylläkään ostettu, punnan kurssi 1,3 (Euro 0,77 puntaa) ja hinnat olivat aika korkeita. Illalla käytiin taas herkuttelemassa Stuart Armsin herkuilla, ruoka oli jälleen hintansa arvoinen.
Keskiviikoksi meillä oli varattu kierros Glenlivet tislaamolla. Aamulla satoi niin että jäi aamukävelytkin tekemättä. Aamupalan jälkeen taxi tuli sovitusti ja vei meidät Glenlivetille. Satoi kaatamalla ja reitti oli maalaismaisemaa jossa ei suuria nähtävyyksiä joten keskityttiin juttelemaan kuskin kanssa. Hän kertoi että oli ollut lähes kolme viikkoa kesäkelit ennen tuloamme, nyt olikin satanut jo useamman päivän. No hyvä että satoi, moni tislaamo oli joutunut keskeyttämään tuotannon kun vesi oli loppunut.
 |
| Glenlivet tislaamolla |
Kuskin kanssa sovittiin nouto yhdeksi ja me lähdimme peruskierrokselle muun paikalla olevan porukan kanssa, kierros oli ilmainen. Meitä oli yhteensä 10 henkeä joista 4 kuunteli omalla kielellään kuulokkeista opastusta oppaan ohjeiden mukaan, eli onneksi vain 6 pyöri oppaan lähellä kuuntelemassa hänen puhetta. Tislaamo oli uusittu 2009-2010 ja vanhalle puolelle ei päästy katsomaan. Tislaamo oli siisti, automatisoitu ja siitä puuttui jotenkin se fiilis mikä vanhemmissa tislaamoissa on, liian steriili. Missään ei saanut kuvata ja kännykätkin piti sulkea ennen kierrokselle lähtemistä. No suuri paikka, maailman eniten myyty mallasviski (sillä hetkellä) ja tislaamokierroksia lähti 20min välein ja kierroksella oli aina porukkaa, eli turistikohdehan se oli. Mukavaa että päästiin katsomaan ja mielenkiintoinen toki oli. Kierroksen jälkeen oli maistiaiset, kolmea eri viskiä oli tarjolla joista sai valita yhden.
Meille oli varattu yksityiskäynti heidän kirjastossaan kierroksen jälkeen. Oppaaksi lähti mukava nuori kundi joka tarjosi meille yhden "paremman" viskin ja sen äärellä saimme ihailla kirjastossa olevia tuotteita. Vartin verran ehdittiin olla siellä ja olikin jo seuraavien vuoro. Syötiin lounas tislaamolla jonka jälkeen olikin aika lähteä taxin kyydissä takaisin kohti Dufftownia. Loppupäivän satoikin kaatamalla, joten eipä tullut paljoa käveltyä kylällä.
Torstaina ei satanut aamusta, hienoa! Päästiin kävelemään kuivana bussipysäkille (matkaahan oli n.2-3min..) Ennen yhdeksää aamulla lähti bussi kohti Elginiä ja taas alkoi satamaan kaatamalla ja bussin ikkunat oli sisäpuolelta umpihuurussa. Sääli koska matkalla on paljon katsottavaa, tislaamoja ja hienoja maisemia, mutta nyt ei bussista juuri mitään ulos nähnyt. Elginissä ollessa satoi, joten ei sielläkään juuri kierrelty, istuttiin kahvilassa ja odoteltiin Aberdeniin lähtevää junaa. Meillä oli ykkösluokan liput junaan (10 puntaa/hlö) ja vain yksi herra oli meidän lisäksi vaunussa. Hintaan kuului kahvit pariin otteeseen ja pikkupussi sipsejä ja säilykehedelmä välipala, eli kannatti ostaa junalippu ajoissa kun ne on edullisella hinnalla myynnissä. 1,5h matka vierähti junassa nopeasti. Aberdenissä vaihdettiin junaa ja seuraava kohde oli Dundee. Juna ajoi länsirannikkoa ja upeaa kallioista merimaisemaa oli tarjolla!
Dundeesta matka jatkui kohti Kirriemuiria paikkakuntaa joka on tunnettu siitä että J.M. Barrie, Peter Pan sadun kirjoittaja on kotoisin sieltä. Kylässä ei voi olla huomaamatta Peter Pania. Mutta moni tuntee paikan siitä että AC/DC:n laulaja Bon Scott on syntyjään sieltä, tämä oli syy miksi me menimme sinne, halusimme nähdä hänelle pystytetyn patsaan Bon Scott statue
 |
| Bon Scott Statue Kirriemuir |
Dundeessa juna-asemalta ei ollut pitkä matka kävellä bussiasemalle josta lähti paikallisbussi Kirreimuiriin. Matkalla kerettiin vähän katsoa kaupunkia, upeita vanhoja rakennuksia ja idyllisen näköinen paikka. Hyvin voisi joskus mennä yöksi sinne ja tutustua paikkaan paremmin, mutta nyt se jäi vain vilkaisuksi yhdeltä kulmalta. Hyvä tuuri kävi, bussi lähti heti kun olimme asemalla ja taas alkoi satamaan bussimatkan aikana ja bussin ikkunat oli ihan huurussa. Eipä paljoa nähnyt ulos, peltoja ja ajoittain vuoria. Sitten saavuimme kylään ja jengiä alkoi jäämään bussista pois. Tiesimme että Kirriemuirissa ei ole päätepysäkkiä, vaan että bussi ajaa ympyrän ja palaa takaisin lähtöpisteeseen Dundeehen. Liekö matkaväsymystä päivän reiteistä vai mitä, mutta ajattelematta sen tarkemmin, päättelimme että olemme Kirriemuirissa ja hyppäsimme ulos bussista. Nähtiin posti ja poliisiasema jotka piti olla hotellin lähellä, mutta hetken päästä aloimme epäilemään että olemmeko oikeassa paikassa, googlen katukartasta kun oltiin katsottu niin pääkatu piti olla yksisuuntainen ja tämä oli kaksisuuntainen. Kohdalle osui sitten kirkko jossa luki että olemme Forfar nimisellä kylässä, voi hitsi, olimme jääneet liian aikaisin bussista pois! Syötettiin sitten navigaattoriin määränpää ja niinhän siitä nähtiin että Kirriemuir oli 10:n kilometrin päässä..
No takaisin bussipysäkille todetaksemme että bussit kulkee tunnin välein, no koska oltiin jo vähän pyöritty siinä niin enää 40min odotusta seuraavaan bussiin. Eli jäätiin siihen ja katseltiin ohikulkevia ihmisiä ja bussi kun tuli niin mukava kuski uskoi selitykseen sekoilevista turisteista ja päästiin samalla lipulla kyytiin ja perille Kirriemuiriin ;)
Paikka oli pienen pieni kylä ja helposti löydettiin meidän hotelli Airlie Arms joka oli ihan keskustassa. Kivan näköinen brittitalo jossa huoneet oli sijoitettu eri siipiin sokkelomaisesti. Meillä oli tosi iso huone, erillinen olo- ja makuuhuonesoppi, tilava vaatehuone märille vaatteille ja iso kylpyhuone jonka suihkusta vesi tuli kunnon paineella. Huone maksoi 80 puntaa (104 euroa) aamupalalla ja oli kyllä hintansa arvoinen! Mentiinkin heti baariin syömään ja jotenkin tuntui kun olisi ollut Emmerdeilissä tai jossain muussa brittisarjassa, ihana paikka!
 |
| Airlie Arms hotelli Kirriemuir |
 |
| Huoneemme Airlie Armsissa Kirriemuirissa |
 |
| Airlie Armsin herkut |
Hyvä ruoka, parempi mieli, niinhän sitä sanotaan ja sen voi kyllä taas allekirjoittaa. Bussisekoilujen jälkeen ja muutenkin pitkän matkapäivän jälkeen oli ihana istahtaa alas ja syödä hyvää ruokaa. Tilasimme kananrintaa haggis täytteellä ja hyvää oli. Ja kylmä olut maistui hikisen päivän jälkeen taivaalliselle. Hetken istuttuamme käytiin etsimässä Bon Scottin patsas, joka olikin vain pienen matkan päässä. Ihan hieno muistomerkki oli hänelle tehty. Lisäksi tiesimme että Bon Scottin mukaan oli nimetty joku aukio ja päätimme katsoa senkin. Kävelimme nukkumalähiöiden läpi jonnekkin uudelle alueelle jonne keskelle rivitaloja oli pystytetty kyltti Bon Scotiin paikka, no tulipahan sekin nähtyä...
 |
| Bon Scott place |
Keskustasta löytyi myös muistolaatta Bon Scottille ja yhden kaupan ikkunassa bongattiin AC/DC karkkeja joista yksi piti käydä ostamassa perjantai aamuna kun kauppa aukesi. Samoin aamulla kerkesimme kiertää paikallisen museon jossa oli oma huone Bon Scottille.
 |
| Karkkikaupan AC/DC karkit sekä museon Bon Scott nurkkaus |
Ehdimme vielä perjantai aamuna kierrellä puistossa aamulla ja sitten lähdimmekin bussilla takaisin kohti Dundeeta. Pääsimme kaksikerroksisen bussin yläkertaan eturiviin ja tarkoitus oli kuvata pysäkki jossa menomatkalla seisoimme odottamassa seuraavaa bussia. Onhan se kuva liitettävä tähän, ainakin kelin näkee jos ei muuta.
 |
| Kirriemuirin puistonäkymää |
 |
| Sateinen bussimaisema |
Vaikka matkalla satoi välillä kaatamalla, oli parempi keli kun pääsimme Dundeehen. Emme olleet ostaneet lippua etukäteen koska emme osanneet arvioida kauan tarvitsemme aikaa Kirreimuirissa. Dundeessa kävimme ensin linja-autoasemalla kysymässä bussilipun hintaan Glasgowhin ja se oli kahdelta vajaa 40 puntaa, menimme kuitenkin junalla (kahdelta 44 puntaa, 57eur) koska junassa voi vähän liikkua matkan aikana ja siellä on kahvikärry. Yli kolmen tunnin junamatka meni ihan mukavasti ja olimme jo puolen päivän jälkeen Glasgowssa. Huoneen olimme varanneet keskustasta Z hotellista.
 |
| Z hotel Glasgow |
 |
| Z hotel Glasgow hotellihuone |
Hotelli oli rakennettu vanhaan sanomalehti painoon ja osin vanhaa historiaa löytyi talon sisältä hissikuilusta katsottuna. Hotellihuone oli kompakti pieni koppi, mutta kaikki tarvittava oli siellä ja mahduimme matkalaukkuinemme hyvin sinne. Vessassa oli reissun ensimmäinen sekoitehana käsienpesualtaassa, pientä luksusta sekin kaukana toisistaan olevien kylmän ja kuuman hanan jälkeen. Huone maksoi 80 puntaa (104 eur) joka oli kohtuullinen hinta keskustahotellissa, aamupalalla sai sämpylän pekonilla ja sen lisäksi oli kylmä aamupala. Ihan hyvin sai syödäkseen.
Glasgow oli oma itsensä, harmaa kaupunki joka kuitenkin omalla tavalla idyllinen vanhoine taloineen ja ihmisvirtoineen. Kävimme syömässä ja kävelemässä kaupungilla, nautimme rennosta loppupäivästä.
Lauantaiaamuna lähdettiin sitten yhdeksältä bussilla kohti länsirannikkoa, eli Kennacraigin satamaa josta lähtee lautta Islayn saarelle. Matka-aika oli 3h20min aikataulun mukaan, mutta ihan näin nopeasti ei matka taittunut. Onneksi olimme taas ostaneet liput ennakkoon, bussiin otettiin ensin vain ne jotka olivat ennakkolipun ostaneet. Matkalla oli upeita maisemia vuoristoisen tien varrella.
 |
| Bussimaisema |
Matkalla oli välillä tietöitä ja välillä liikenne hidasteli muuten vaan. Normaalisti matkalla on 15min tauko jolloin ehtii käydä vessassa, nyt tätä taukoa ei pidetty. Yhden kylän kohdalla oli tiesulku ja liikennepoliisi ohjasi bussin kapealle sivukujalle. Kuski katseli kuinka bussipysäkillä seisoi ihmisiä odottamassa bussia, mutta hän ei voinut sinne ajaa heitä noukkimaan kyytiin. Sivukujalla sitten bussi jäi ruuhkaan jumiin ja hetken päästä nähtiin kun kulkue menee edessä ja liikenne toki seisoo siellä sivukadullakin. Kuskilla alkoi jo otsasuoni pullistua ja onneksi siihen tuli polkupyöräpoliisi jolle kuski sanoi että pysäkillä on ihmisiä joille pitää saada sana että bussi ei tule hakemaan.
 |
| Bussin kanssa jumissa |
No lopulta päästiin kadulta pois ja pysähdyttiin hetkeksi kun kuski soitti lauttavarustamoon ja ilmoitti että bussi on myöhässä. Sitten pyyhälsi bussin eteen poliisiauto sinivilkut päällä ja he toivat pysäkillä olleet ihmiset bussiin, kyllä Skotlannissa osataan! Eli kaikki kyydissä matka jatkui ja puoli tuntia myöhässä saavuimme lauttarantaan, äkkiä lipunostoon ja lauttaan. Voi sitä onnen tunnetta kun lautalla katsoi peräaaltoa ja matka kohti Islayta oli alkanut. Ihanaa, me ehdittiin sittenkin!
 |
| Matka Islaylle on alkanut |
Port Askaigin satamassa oli Islay Car Hiren autovuokraamolta Katherine vastassa ja saimme tilaamamme vuokra-auton (Kia Rio, ajettu 18t mailia). Ajoimme Port Charlotteen josta olimme varanneet kahdeksi yöksi huoneen BB:stä nimeltä Distillery house. Talo on aikaan ollut osa Port Charlotten silloista tislaamoa, siitä majapaikan nimi. Huoneemme oli alakerrassa ja siihen kului tilava makuuhuone ja olohuone joka olisi ollut toisen huoneiston käytössä myös, mutta muita asukkaita ei ollut kuin me. BB:n pitäjät Graham ja Marie-Ann pitivät BB:n lisäksi myös pientä lahjatavara kauppaa Bridgendissä jossa myivät omatekoisia marmeladeja. Graham oli aamiaisvuorossa meille ja hän antoikin maistaa mm. savu- ja viskimarmeladeja, olihan ne hyviä, mutta kun ei sellaisen käyttöön ole tottunut, niin mukaan ei niitä reissulta lähtenyt.
 |
| Distillery House BB Port Charlotte |
 |
| BB:n isäntä Graham aamiaista tekemässä meille |
 |
| Port Charlotten majakka |
Ilta oli kaunis, oli mukava kävellä vähän lähinurkilla, käydä syömässä, istua laiturilla ja katsella merelle. Kyllä oli niin ihanaa olla Islaylla taas!
Sunnuntai olikin sitten taas sateinen päivä ja jäi aamulenkki väliin. Isäntä teki meille herkullisen aamiaisen ja esitteli meille postikorttia jonka oli saanut Suomalaisilta vierailta. Kuva oli Helsingistä ja siinä oli Silja Linen laiva satamassa. Kortti oli päivätty 2003 eli ihan uusin Siljan paatti ei kuvassa ollut.. mutta heti hän tuon vanhan kortin bongasi ja meille näytti. Kertoili samalla kuinka paljon eripuolilta maailmaa heillä käy vieraita. Hän oli entinen opettaja ja tuntui kyllä viihtyvän nykyisessä työssään hyvin, mukava mies ja juttua riitti. Päivällä kävimme ajelemassa Portnahavenissa katsomassa hylkeitä. Koska ilma oli niin huono lähtiessä, ei edes kameraa viitsitty ottaa mukaan. Jokunen kännykkäräpsy jäi päiväreissulta muistoksi. Lounaalla pysähdyimme Kilchomanin tislaamolla josta saa todella hyvää savuista kalakeittoa.
 |
| Islayn kapea tie |
 |
| Hylkeitä katsomassa |
 |
| Kilchomanin tislaamolla |
 |
| Kilchomanin tislaamon kalakeitto |
Illaksi olimme varanneet pöydän ruokailua varten Port Charlotte hotellista joka oli varattu täyteen koska illalla oli paikallista musiikkia baarissa. Saimme kuitenkin pöydän kun lupasimme että se vapautuu ennen kahdeksaa illalla. Söimme ja tulimme illalla hetkeksi takasin kuuntelemaan musiikkia. Baari oli täys ja istumapaikkaa ei saanut, joten kovin kauaa emme paikalla olleet.
Maanantaina ajoimme auton Bowmoreen josta olimme tilanneet taxin viemään meidän Bruichaddichin tislaamolle jossa meille oli varattu VIP-kierros. Taxi maksoi 20 puntaa (26euroa) eli hieman enemmän kuin olisi paikallisbussilla maksanut, mutta aamulla ei bussien aikataulut osuneet meidän aikatauluun. Oppaaksi tislaamolla saimme Raymondin joka oli ihan huippu kertomaan heidän tislaamosta, sen historiasta sekä nykypäivästä ja tietysti heidän juomistaan ja niiden valmistuksesta. Pari tuntia vierähti hujauksessa hänen kanssaan kierrellessä tislaamoa ja varastoja. Saimme mm. kuulla mistä tislaamon turkoosi väri tulee. Jim McEvan, mies joka nosti tislaamon uuteen kukoistukseen 2000-luvulla, tuli pienellä lentokoneella Islaylle ja näki meren turkoosin värin ja samana päivänä syntyi hänen esikoispoikansa ja hän päätti että tuo turkoosi on Bruichaddichin väri jatkossa ja näin se on tänäkin päivänä.
 |
| Bruichaddichin varastoalueella, rekka tislaamon turkoosissa värissä |
 |
| Tislaamossa kiertämässä |
Tislaamokierroksen jälkeen oli vuorossa varastolla maistelukierros, meidän lisäksi mukaan tuli yksi jenkki ja yksi englantilainen pariskunta. Kierroksen veti nuori tyttö joka oli ensimmäistä kautta tislaamolla, ihan hyvin oli perustiedot hallussa, vaikka tietty tunteenpalo asiaan puuttuikin. Varastossa oli kolme avattua tynnyriä joista kustakin saimme maistiaiset. Tämän jälkeen teimme vielä vierailukeskuksessa oman pullotuksen mukaan matkamuistoksi. Tämä yli kolmen tunnin tislaamokierros oli kyllä yksi parhaista tislaamokierroksista joita olemme kokeneet, suurin kiitos tästä kuuluu Raymondille ja hänen ulosannilleen ja valtavalle tietomäärälle.
 |
| Omaa pulloa täyttämässä |
 |
| Varastolla maistelulasia täyttämässä |
Kierroksen jälkeen menimme paikallisbussilla Bowmoren kylään ja saimme avaimet Bowmoren tislaamon majoitukseen josta olimme varanneet neljäksi yöksi huoneen. Mökit täyttyvät varsinkin kesäkaudella nopeasti, joten mikäli siellä haluaa majoittua tulee varaus tehdä ajoissa. Meillä oli kahden hengen mökki jossa olemme usein aiemminkin asuneet. Tähän majoitukseen kuuluu oma parkkipaikka Bowmoren tislaamon pihalla. Ja kuten ennenkin, pullo 12 vuotiasta Bowmoren viskiä odotti pöydällä tulevia asukkaita.
 |
| Bowmoren tislaamon majoitus jossa autopaikka portin sisällä |
Tiistaina lähdimme autolla kiertämään tislaamoja ja katselemaan muutenkin ympärille saarella. Laphroaigilla kävimme tislaamokierroksella jonka veti David. Olemme hänen kierroksilla olleet aiemminkin ja hänellä on se tunteenpalo joka kierroksen vetäjällä täytyy ollakin. Tietoa on ja kerronta on mukavaa kuunneltavaa, aina tulee jotakin uutta oppia. Kierroksen jälkeen oli maistelukierros ja heillä on kuskit huomioitu erikseen, he saavat pikkupullot mukaansa.
 |
| Järvellä kävelemässä |
 |
Meripelastusasemalla, Juran lautta ja veden väri Bunnahabhainin laiturilta
Iltapäivällä kävimme vielä Bowmoren tislaamon tislaamokierroksella, kierros kuului meidän majoitukseen. Kierroksen veti nuori mukava tyttö, mutta hänkin kertoi sen minkä oli oppinut, tunteenpalo asiaan puuttui. Jälleen kerran saimme totea sen miten iso merkitys tislaamokierroksessa on vetäjällä. Kierroksella oli myös kaksi suomalaista miestä, oli mukava tavata heidät. Illalla saimme nauttia upeasta auringonlaskusta.
|
 |
| Bowmoren tislaamolla |
 |
| Bowmoren tislaamon varastossa |
 |
| Auringonlasku makuuhuoneen ikkunasta kuvattuna |
Torstaina saimme aamulenkillä nauttia auringosta joka nousi Paps Of Juran takana valaisten aamun. Kävimme lenkillä viemässä kertyneet muoviset maitopullot kierrätysastiaan, saarella on roskien kierrätys kyllä todella hyvällä mallilla!
 |
| Auringonnousu Paps of Juran yllä |
Aamulenkin jälkeen käytiin yhden paikallisen tutun kanssa ruokkimassa pieniä karitsoita. Emo oli toisella kuollut ja toisen emo hylki poikasta. Molemmat saivat tuttipullot joissa oli äidinmaidonvastiketta ja niistä juotimme pikkuisia. Voi sitä meteliä ja innokkuutta mikä heillä oli, ihana kokemus näin kaupunkilaisille.
 |
| Lampaita ruokkimassa |
Sitten menimme meripelastusasemalle ja tutut meripelastajat olivatkin paikalla. Siinä vaihdettiin kuulumisia ja nauru raikui jälleen. Ikkunasta katsoimme kuinka Juran saaren ja Islayn välinen salmi kuin kiehui kun virtaus oli niin kova. (vai vaihtoiko nousuvesi suuntaa?). Lounaalla kävimme Ballygrant-inn ravintolassa ja samalla pääsimme katsomaan "legendaarisia" Lochside hotellin baarissa olleita hyllyjä, jotka Ballygarant oli ostanut ja nyt ne löytyi heidän kabinetistaan.
 |
| Meripelastusasemalla |
 |
| Ballygrant Innissä Lochside hotellin vanhat baarihyllyt |
 |
| Lounaalla Ballygrat Innissä |
Päivä kruunattiin vielä Lochside hotellin herkuilla illalla ja samalla oli aika hyvästellä tutut ja illalla oli tavaroiden pakkaaminen ja valmistautuminen kotimatkaan.
 |
| Herkuttelemassa Locside hotellissa |
Perjantaiaamuna ajoimme auton Port Ellenin satamaan ja sieltä lähdimme aamulautalla kohti mannerta. Keli oli tasainen ja vain muutama pieni tihkusade osui kannella päälle kun meri-ilmasta nauttimassa ollut kaihoisasti Islayn taakse jättävä matkaaja nautti lauttamatkasta. Sitten edessä oli yli kolmen tunnin bussimatka Glasgowhin ja sieltä vielä yksi bussi lentokentälle. Sieltä olimme varanneet edullisen yöpymisen ilman aamiaista Premier Inn hotellista (59 puntaa, 74 euroa). Aikaisin aamusta siirryimme kentälle ja koska meillä oli businessliput, pääsimme loungeen aamupalalle. Glasgow-Lontoo välillä oli koneessa mukava nainen kapteenina ja nainen oli myös perämiehenä. Kapteeni kuulutti meille usein tietoja kun myöhässä oltiin. Ehdittiin kuitenkin Lontoossa käydä pikaisesti loungessa haukkaamassa jotain ja ehdimme hyvin Helsingin koneeseen. Koneessa saimme vielä kylmän aterian, eli ruokapuoli pysyi kunnossa koko loman.
 |
| Lentokoneen kylmäherkut |
Lomamme aikana oli Britannian äänestys EU:sta eroamisesta. Punnan kurssi oli toista meidän lähtiessä matkaan, kuin mitä se oli muutama viikko kotiin saavuttuamme. Tekstissä olevat kurssit ovat sen hetkisiä kursseja. Punnan kurssista huolimatta reissu oli jälleen upea ja polte takaisin on kova. Paljon on vielä Skotlantia näkemättä ja Islaylle on hinku takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti