29.4.2014

14. Kevät / Spring 2014 Orkeney- Dufftown (Osa 2/ Part 2, Dufftown)

Orkneyltä siirryimme Dufftowniin

Perjantaina 25.4 ajoimme bussilla Scrabsterin lauttarannasta Invernesiin jossa olimme puolen päivän aikaan. Matkalla oli välillä hyvinkin sumuisia kohtia, eikä bussista nähnyt juuri mitään ulos. Välillä maisemat aukenivat upeina ja meri kimalsi auringossa. Paljon eri variaatioita säästä kerkesimme nähdä sen reilun kolmen tunnin aikana
Bussikuskin sumuiset maisemat
Maisemia matkalta Invernesiin
Invernesissä meillä oli tunti aikaa junan lähtöön, joten kerkesimme hyvin syödä asemalla lounaan. Kun etsimme netistä junamatkoja niin hämmästelimme kuinka kallis juna oli Invernesistä Elginiin, lähemmäs 60 eur kahdelta. Yleensähän junat on edullisia, etenkin kun ajoissa varaa ja saa kamppishintaan. No kokeilimme sitten junaa pääteasemalle Aberdeniin asti ja lippu olikin vain 21eur kahdelta. Siksi ostimme lipun perille, vaikka jäimmekin kesken matkaa pois.

Elginin juna-asemalta kysyimme neuvoa bussiasemalle ja kylän läpi käveltyämme löysimme bussiaseman ja jäimme odottamaan Dufftownini lähtevää bussia. Paikallisbussi kesti vajaan tunnin ja monen monta tislaamoa näimme matkalla.

Dufftowiin saapuminen, ei jätä epäselväksi mistä paikka tunnetaan
Dufftownin bussipysäkin koristekin kaupungin teeman mukainen
Olimme varanneet kolmeksi yöksi huoneen Dunvegan BB:stä.  Siellä oli neljä huonetta vuokralla ja seuraavasta viikosta eteenpäin kaikki oli varattu (samoille ihmisille) kuudeksi yöksi. Kaupungissa oli alkamassa jokavuotinen viskifestivaali. Olivat vuokranneet myös jo vuoden päähän festareille kaikki huoneensa. Nyt oli ensimmäisenä yönä muitakin vieraita, mutta kaksi seuraavaa saimme olla ihan kahden, kuten joka aamu aamupalalla. Mukava ja toimiva pieni BB ja jälleen herkullinen aamupala. Oli joka aamu tuoreita pilkottuja hedelmiä ja jugurtteja eri laatuja. Lisäksi sai tilata haluamansa lämpimän ruuan, yhtenä aamuna kokeilimme puuroa, mutta muuten oli se perinteinen..


Dunveganin aamupala
Dunveganin aamupalahuoneen kylmät herkut
Kävimme pyörähtämässä kylällä ja tokihan suoraan paikalliseen Whisky shoppiin piti mennä pyörähtämään, kyllä hymyilytti lappu heidän ovessa "Sorry, we are open" Kaupassa oli kyllä vaikka mitä mielenkiintoista, mutta tyhjin käsin lähdimme jatkamaan matkaa.


Dufftownin keskustan merkkinä on kellotorni
Dunveganin BB:n edustalla
Sää oli vähän synkähkö, mutta väliäkö sillä. Kävimme illalla syömässä Stuart Arms ravintolassa ja siellä oli hyvää ruokaa. Hinta/laatu oli kohdallaan. Ja jälkiruuaksi kun halusimme ottaa yhdet viskit, niin totesivat vain että menkää tiskin taakse, tutkikaa pulloja, tuoksutelkaa ja valitkaa sen mukaan. No, näinhän me teimme..
Stuart Armsissa illalla syömässä
Lauantaina 26.4 kävelimme aamupalan jälkeen Glenfiddichin tislaamolle. Olimme paikalla jo ennen tislaamon aukeamista ja meillä oli hyvää aikaa katsoa ympärille tislaamon ulkopupuolella. Nurmikot ja muut piha-alueet oli huolella hoidettu ja kukkia oli paljon. Kauniin näköistä oli, tosin seuraavana päivänä kun tulimme auringonpaisteessa uudelleen, oli tislaamo ja sen ympäristö aivan toisen näköinen. Kyllä kelillä on paljon vaikutusta, sumun takaa ei näkynyt lähivuoret, eikä kukkien väriloisto päässyt oikeuksiinsa, mutta onneksi nähtiin myöhemmin vielä se toinenkin puoli.

Olimme varanneet etukäteen tislaamokierroksen ja meillä oli "kurkistus kulissien taakse" kierros. Olimme kahden kierroksella ja nuori Brasiliasta lähtöisin oleva opas puhui selkeää englantia ja vaikka olikin nuori, niin hyvin oli opetellut asiansa. Hänellä oli tähtäin korkealla viskimaailmassa ja varmasti sinne vielä pääseekin, määrätietoinen ja innokas viskitietäjä. Peruskierroksen lisäksi pääsimme varastoon jossa tekevät eri tynnyreistä sekoituksia ja jättävät ne kypsymään vielä keskenään. Koska oli lauantai, ei varastossa valitettavasti ollut ketään töissä, mutta mielenkiintoista siellä oli koluta silti. Lopuksi luonnollisesti oli vuorossa tislaamon tuotosten maistiaiset. Oikein antoisa kokemus, isoja eroja on tislaamokierroksilla, tämä oli yksi niitä mieleenpainuvia. Toki sekin kun on ilman muuta porukkaa vaikuttaa paljon kun voi rauhassa kysellä ja kierros ei ollut niin virallinen.

Glenfiddich tislaamon hyvin hoidettua piha-aluetta
Glenfiddich tislaamossa
Tislaamokierrokseen kuului lopuksi tasting
Olimme suunnitelleet lähtevämme 11:30 lähtevällä pikkujunalla ajelulle, mutta keli selkeytyi ja sunnuntaiksi oli luvattu sadetta, niin päätimme muuttaa suunnitelmia. Lähdimme kävelemään ympäri Dufftownin kylää ja lähimaastoja. Oli hienon näköistä kun vuoret ilmaantuivat esiin sumun takaa ja maisemat olivat todella kauniit. Lähellä oli vanhoja tislaamorakennuksia joita käytiin samalla katselemassa.
Dufftownin tislaamot junareitin varrella
Dufftownin tislaamoja
Mortlachin tislaamon takana näkyi taas Skotlantilaista metsänhoitoa, kaikki pois kun kaadetaan..
Mortlacin tislaamokin oli omalla tavalla viehättävä, tosin vain ulkoa pääsimme katsomaan
Royal Oak bar
Kävelylenkin päätteeksi pyörähdimme Royal Oak baarissa jossa olimme käyneet edellisenäkin iltana. Meidät otettiin kuin vahat tutut vastaan ja taas olimme sielläkin baarissa tiskin takana tutkimassa mitä heillä on myynnissä. Vaikka ulkoapäin baari näyttää vaatimattomalta, on pienen tiskin taakse saatu mahtumaan valtaisa määrä viskejä. Paljon oli paikallisia lopetettujen tislaamojen tuotoksia.

Illalla menimme syömään Stuart Arms ravintolaan jossa edellisenä iltana oli ollut hyvä ruoka. Kun löytää paikan jossa ei täydy syödä pakkoranskalaisia, niin sinne menee mielellään uudelleen. Ja ruoka oli jälleen erittäin maukasta.

Ruokailun jälkeen oli jälkiruuan aika ja jälleen tiskin taakse valitsemaan valtavasta pullomäärästä mikä olisi illan maistelun kohde. Pulloihin oli merkitty hinnat pohjaan, joka helpotti paljon valintaa.
Jälkiruokajuomaa valitsemassa
Illan valinnat.
Sunnuntaina 27.4 lähdimme aamupalan jälkeen kävelemään ja katselemaan paikkoja. Sää oli edellispäivää parempi ja maisemat olivat upeat.
Maisemaa Dufftownin rinteeltä
 
Balvenien linna vasemmalla
 
Näitähän jaksaisi katsella vaikka kuinka..
Päätimme lähteä sille juna-ajelulle mitä eilen suunnittelimme. Eli "viski juna" joka lähtee Dufftownista ja ajaa Keithiin, ohittaen tislaamoja matkalla. Tämä vanha juna toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Lähistöllä on vanha sotilastukikohta josta on paljon eläkeläisiä mukana harrastuksessa, mutta lisäkäsille olisi kuulema tarvetta. Matka kesti tunnin hitaasti matkaten ja maisemia ihaillen. Mielellään maksoi sen 12,5eur/ hlö menopaluu lipusta. Mukava konnari kertoili juttu matkalla ja bongattiin matkalla mm. kauris, lampaiden, lehmien, aasien ja muiden laiduneläinten lisäksi.   
Juna ja mukava konnarimme
Perille päästyämme kävelimme noin vartin verran ja saavuimme Strathislan tislaamoon. Tislaamo oli ulospäin todella kaunis, hyvin hoidettuine istutuksineen. Emme olleet ennalta varanneet tislaamokierrosta, mutta pääsimme pienen odottelun tutustumaan lähemmin tislaamoon. Samalla kierroksella oli ranskalainen pariskunta jotka eivät juurikaan ymmärtäneet englantia ja neljä hollantilaista kundia. Nuori tyttö veti kierroksen vähän ulkoaopeteltuun tyyliin, tunteenpaljo jäi tästä kierroksesta kokonaan puuttumaan. Mutta kierros oli ihan ok ja sen jälkeen oli pienet maistiaiset.
Strathislan tislaamo
Kierroksen jälkeen jäimme istumaan vierailukeskuksen yhteydessä olevaan tilaan ja siellä saimme muutamalla punnalla maistella ennen maistamattomia juomia. Hinnat olivat todella edullisia.
Tislaamokierroksen jälkilöylyjä

Juna Keithistä takaisin Dufftowniin
Sitten tulikin aika kävellä takaisin juna-asemalle ja pian tulikin juna hakemaan meitä takaisin. Istuimme heti kuskirouvan takana olevassa vanussa ja hollantilaiset tulivat kanssamme siihen. He olivat maistaneet muutaman mallasjuoman enemmän ja pitivät iloista juttua yllä koko matkan, naurettiin kovasti ja  matka meni rattoisasti.
 
Maanantaina 28.4 oli aika pakata tavarat ja lähteä bussilla kohti Elgin kylää. Meillä oli liput ostettuna Aberdenin junaan vasta neljäksi iltapäivällä, koska tarkoitus oli käydä vielä aamupäivällä Balvenien tislaamolla (joka oli viikonloppuisin kiinni). Emme olleet varanneet ennalta kierrosta ja viikonloppuna kuulimme Glenfiddichin tislaamolta että Balvenien maanantain kierros on täynnä ja ei mahdollisuutta päästä mukaan. Niinpä siis lähdimme jo aamusta Elginiin. Yritimme saada siellä matkalaukkuja juna-asemalla säilöön, mutta sieltä tuli tiukka ja ehdoton EI. Niinpä matkalaukut jäi päiväksi mukaamme.
 
Päivä alkoi lämpiämään ja tuli tosi upea ilma, lomamme kaunein päivä kelin suhteen. Päätimme siis lähteä mailin (1,6km) päässä olevalle Glen Morayn tislaamolle kävellen. Matka taittui mukavasti auringon lämmittäessä.
Matkalla Glen Morayn tislaamolle näimme purkua vailla olevan upean talon josta suunnittelimme vaikka mitä
Glen Morayn päivän keitot, tarjolla olisi ollut myös aamupala talon viskillä

Tislaamon istutukset ja numikko kuvioineen loistivat kilpaa auringon kanssa.
Pullontäyttömahdollisuus tynnyristä omaan pulloon..
.. ja niinhän me toki teimme, pullotimme itsellemme oman matkamuistopullon
Muutama tunti vierähti tislaamolla, vaikka emme kierroksella käyneet. Lounas syötiin, pullotimme oman matkamuistopullon ja maistelimme muutaman tislaamon tuotoksen. Sitten lähdimme kävelemään takaisin juna asemalle. Neljän jälkeen lähti juna kohti Aberdenia jonne saavuimme n.1,5h jälkeen. Perillä jossain syrjässä olisi ollut puolen tunnin odotus lentokenttä bussiin, mutta otimme taxin (10eur) ja menimme sillä hotelille. Olimme varanneet huoneen Premier Inn ketjun hotellista, paljon on niitä käytetty ja aina ovat olleet ihan hyviä. Olipa ihana nukkua kunnon sängyssä kun edellisen BB:n patjat oli loppuunnukuttu ja joka käännöksellä jouset paukkui.
 
Kävimme kävelemässä lentokentälle (n.10min) jotta aamulla on suorin reitti tiedossa kasseineen. Viimeisen lomaillan kunniaksi päätimme syödä hyvin. Ja niin teimme, mukava oli mennä vatsa täynnä hyvään sänkyyn nukkumaan.
Viimeisen lomapäivän herkkuateria
Viiden aikaan aamulla kävelimme lentokentälle, jätimme laukut ja kiersimme vähän katsomassa millainen kenttä on kun Aberdenin kentällä ei oltu ennen oltu. Syötiin aamupalaksi puuroa ja toivat sen tuoreilla mansikoilla ja banaanilla. Olipa söötti annos!
Aamupuuro Aberdenin kentällä
Bongasimme kentällä myös punnan maksavan tupakointipaikan. Kolikkoautomaattiin punta ja ovi aukesi. Näillä kerätyillä rahoilla pitävät paikan siistinä. Ihan näppärä idea ja tuntui olevan aika kovassa käytössä.
Punnalla kessulle Aberdenin kentällä
Aberdenista lensimme Lontooseen ja sieltä Helsinkiin ja kotiin. Taas yksi elämysrikas Skotlannin matka takana. Ja ei kun seuraavaa suunnittelemaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti