translate

20.5.2018

21 Stornoway- Glasgow- Islay

Keväinen matka suuntautui Ulko-Hebridien pohjoispuolelle jossa emme olleet ennen käyneet
Tiistaina 1.5.2018 oltiin Helsinki Vantaan lentokentällä ennen kuutta aamulla. Lento Lontooseen missä oli hyvä sää ja kivasti näki kaupungin maisemia. 
Lontooseen laskeutumassa
Heathrowin kentällä vajaa 3h odotusta ja lento Glasgowiin, jossa kentällä 4,5 tuntia odotusta ja potkurikoneella kohti Stonowayta, Ulko-Hebridejä. Potkurikone oli Saab 2000 jonne olisi mahtunut 50 matkustajaa muttei meitä ollut kuin n.20. Meteliä oli jonkun verran koneessa ja jonkin verran tärisi, ei mikään supermielyttävä kokemus. 
Potkurikoneella Glasgowta Ulko-Hebrideille
Pilvessä lennettiin suurin osa ajasta ja kun alettiin laskeutua niin vähän näki karua maastoa. Juuri ennen laskeutumista oltiin ihan meren päällä, aika jännittävän näköistä että tuleeko maata vai laskeudutaanko mereen. 
Kohti Ulko-Hebridejä
Hetki ennen laskeutumista





Kenttä oli pieni ja laukut saatiin pian. Vettä satoi kaatamalla, mutta onneksi oltiin tilattu taxi odottamaan. Matka ei ollut pitkä, maksoi 10 puntaa (n.12uer). Hotelli oli varattu Crown hotellista ja huoneesta oli näkymä satamaan ja meripelastusalukseen. Kello oli jotain 19:30 kun oltiin hotellilla ja koska aikaisin aamusta matkustettu, eli eipä siinä paljoa ilta-aktiviteetteja saati vappuhulinoita enää jaksanut. 
Crown hotllin satamamaisema

Keskiviikkona 2.5.2018 Aamulla ennen aamupalaa käytiin kävelemässä venesatamassa. Aamupala alkoi 07:30 ja oli tosi herkullinen. Aamupalan jälkeen käveltiin läheiseen lauttarantaan missä oli Carhire Hebrides autonvuokrausfirma. Sieltä vuokra-auto joka oltiin etukäteen varattu. Päivän matkasuunnitelmana oli saaren eteläosassa oleva Harrista ja siellä oleva Harrisin tislaamo sekä toki upeat maisemat matkalla. Matkaa tislaamolle navigaattori antoi tunnin. Matkalla oli vähän vihreää, mutta paljon hyvin karua ja kivistä ilman värejä. Puita ei ollut juurikaan kuin talojen pihoilla. Pari pientä istutettua metsäaluetta oli.
Maisemaa matkanvarrelta

Maisemaa matkanvarrelta
Aamulla oli melko pilvistä, mutta matkalla taivas aukeni ja kun päätiin tislaamoon niin taivas oli lähes sininen ja aurinko paistoi, aivan upeaa! Käytiin tislaamon lähellä olevassa turisti-infossa ja onnittelivat meitä siitä tuurista kelin suhteen, että edelliseen päivään asti ollut kamala ilma. Infotäti kertoi olevansa kovasti Suomimusiikin ystävä, alkoi luetella meille: Ville Valo, Apocalyptica ja joitain muitakin nimiä sieltä tuli. Kovasti haaveili Suomeen pääsystä, Norjassa ja Tanskassa oli jo ollut. 
Harrisin tislaamo
Harrisin tislaamolla

Harrisin tislauspannut

Tislaamon Spirit Safe
Tislaamoon sisään astuessa oli vastassa takkatuli. Omistaja haluaa että kaikki vastaanotetaan lämmöllä ja koska tuli on osa heidän tuotantoprosessia niin haluavat että se on heti nähtävillä sisälle tullessa. Tislaamokierros oli vähän erinlainen kuin yleensä. Meitä oli 11 kierroksella ja opas kertoi ensin historiaa, sitten käytiin läpi makuja viskissä. Heillä oli seinällä eri värisiä pallukoita joista kukakin esitti omaa makumaailmaa ja näillä värikoodeilla opas yritti kertoa meille mitä makuja heidän juomistaan tulisi löytää. Lisäksi kertoi paljon heidän Ginin valmistuksesta. Tislaamo on avattu 2015 joten heillä ei ollut vielä omaa valmista viskiä mutta antoivat maistiaisen ”new makea” eli tislettä minkä laittavat tynnyriin. Meillä oli pikku samplepullo (apteekista ostettu sellaisia ihan pieniä ruskeita pulloja) mukana ja kaadettiin neste siihen ja otetiin mukaan. Kierroksen lopuksi näimme heidän pullotuslinjaa lasin takaa kun seisoimme heidän varastossa. Varastossa oli paljon yksityisille myytyjä tynnyreitä, kiva oli kierrellä ja katsella tynnyreitä.  Kierros kesti 1h15min ja kun tultiin ulos niin maa oli märkä, oli satanut kunnolla vettä kierroksen aikana, hyvä tuuri meillä! 

Lähdettiin ajamaan pieneen niemen takana olevaan osaan, siellä tiedettiin olevan upeita biitsejä. Siinä oli sellainen pyöränmallinen niemenkärki jota lähdettiin ajamaan, toisella sivulla meni hyvä 2 kaistainen tie. Sitä ajeltiin ja käytiin Luskentyre biitsillä, ranta valkoisella hiekalla jatkui ja jatkui. Aurinkokin paistoi ja vähän manatiin että uskottiin säätiedotusta että kokoajan sataa, eli jätettiin kamerat kotiin ja oltiin koko reissu vaan kännykkäkuvien varassa. Tuuli oli kova rannalla ja hanskatkin oli autossa, mutta onneksi oli muuten tuulen pitävää päällä. Kyllä sai hyvin happea kun siellä käveli, upea ranta ja minkä värinen vesi!
Luskentyren rannalla
Ja kuten monessa paikassa Skotlannissa, rannalla oli parkkipaikan nurkkaan rakennettu vessa joka oli ilmaiseksi käytössä. Pieni kolehtirasia oli jossa pyysivät vapaaehtoista lahjoitusta jolla pyrkivät pitämään vessat toimintakunnossa. Toki sinne muutama kolikko jätettiin. Sitten autolle ja päätettiin lähteä sitä niemenkärjen toista puolta takaisin vaikka oli pääosin pikkutie (yksikaistainen). Paikoitellen oli aivan upeita maisemia, se veden väri oli kyllä sykähdyttävä! Piti pysähtyä välillä ja käydä katselemassa pärskeitä. Ulkona oli viileä tuulessa, mutta autossa sisällä oli lämmin kun aurinko paahtoi. Horgabost ranta näkyy alakuvassa
Auton ikkunasta veden väriä ihaillen


Autosta rannalle kuvaamaan, kaksi kuvaa samasta kohdasta, kyllä rantamaisema vie näistä voiton
Yhdessä kohtaa oli leirintäalue missä näkyikin pari matkailuautoa. Sen edessä oli snagari, eli matkailuautoon tehty pieni ruokapaja. Siitä ostetiin päivän keitot, oli hernekeiton tapainen missä oli paljon ohraa ja myös porkkanaa, lientä vähän ja tosi jyty satsi. Lisäksi yksi kahvi, koko hoito maksoi 6 puntaa, eli reilu 7euroa, edullinen koska oli paljon syötävää. Siinä kun tuulessa seistiin ja syötiin sitä niin joku pappa pysäytti auton siihen ja tuli juttelemaan, kyseli mistä ollaan. Kun kuuli että ollaan Suomesta niin kertoi pitävänsä Sibeliuksen musiikista kovasti! Eli kyllä Suomalaista musiikkia maailmalla digataan. No sitten selvisi että oli joku paikallinen sanan saattaja ja antoi jotain uskonlehteä meille mukaan, sitten se juttu loppuikin siihen ja toivotteli toki meille hyvää lomaa. Mukava pappa, mutta jotenkin outo kohtaaminen..

Leverburghissa bongattiin paikalliset meripelastusseura RNLI:n alukset, olivat juuri lähdössä merelle. Mutta taivas tummeni uhkaavasti ja tuuli nousi niin ei jääty katsomaan heidän merelle lähtöä vaan jatkettiin matkaa takaisin kohti Stornowayta.
Leverburghin RNLI asema
Leverburghin meripelastusalukset
Tie kapeni ja merta ei enää näkynyt vaan ajettiin sisämaassa sellaista todella mutkaista tietä vuoria ylös ja alas ja kyllä siinä tuli useamman kerran mieleen että tässä ei ole mitään järkeä ja pitäskö kääntyä takas ja ajaa samaa reittiä kun tultiin sitä kunnon tietä. Välillä satoi vettä ja välillä rakeita niin että auto vaan ropisi. Pieni pompannappi  heilui tuulessa kun tuli vähän aavempi kohta.
Keskellä ei mitään
Lopulta urotyö palkittiin ja päästiin perille isommalle tielle ja se olikin ihana fiilis. Sitten lähdettiin valuttamaan takas hotellille. Säätä oli taas joka lähtöön matkalla, muutama upea sateenkaarikin nähtiin. Kaikki neljä vuodenaikaa osui samaan päivään. Maileja tuli mittariin joku 120 mailia ja kävelyä n.9km. Kuuden aikaan illalla oltiin takaisin hotellilla. Herkuteltiin illalla valkoviinissä ja valkosipulissa keitetyt simpukat, hyvää oli
Illallinen hotellilla
Torstaiaamu 2.5.2018 oli sateinen, eli ei aamukävelyä ennen aamupalaa. Huoneessa ei toiminut netti, eli mentiin aikaisin alas baariin istumaan, siellä sai netin kiinni. Sitten aamupalalle joka oli tosi hyvä hotellilla. Aina oli tuoreita pilkottuja hedelmiä ja jugurtteja ja joka aamu vedettiin kunnon skotlantilainen aamiainen, pekonilla ja joko hagginssilla tai Black puddingilla.

Aamupala hotellilla
Lähdettiin ajamaan aluksi samaa matkaa kuin edellisenä päivänä, mutta jonkin matkan päästä käännyttiin kohti saaren länsirannikkoa, kohteena oli Abhainndearg tislaamo, matka-aika oli noin tunnin verran. Tie oli aluksi taas tosi hyvä, kaksikaistainen. Kuivaa ja puutonta jälleen, se tumma mitä kuvissa näkyy on kanervaa. Jos sanotaan että Suomi on tuhansien järvien maa, niin kyllä täällä on joku lätäkkö vähän väliä jommallakummalla puolella tie.
Reittisuunnitelma Stornoway Abhainn Dearg tislaamo

Maisemaa matkanvarrelta


Loppumatka oli yksikaistaista tietä, mutta suht hyvin oli väistämispaikkoja ja liikennettä ei ollut juuri nimeksikään. Päästiin perille tislaamoon joka oli pieni, vanhassa maatilarakennuksissa oleva tislaamo. Heiltä tulee syyskuussa 2018 10-vuotias viski markkinoille, eli sen ikäinen tislaamo kuitenkin kyseessä. Tislaamo työllistää nyt kaikenkaikkiaan  5 henkilöä jotka tekevät kaiken, eli mm. pullottavat käsin, teippaavat etiketit yms. Tislaamon aukesi 11:00 ja oltiin siellä 15min aikaisemmin. Tien laidassa oli iso bussi ja siellä olikin iso ryhmä varannut kierroksen. Opas huikkasi meille että odottakaa hetki ja todettiin että kiva kun ei sada ja käveltiin siinä pihalla. Sitten alkoikin satamaan ihan kaatamalla ja mentiin johonkin vajaa jossa oli vanhoja prätkiä ja maatyökaluja.  Meillä molemmilla punaiset takit ja huput päässä ja oltiin varmaan kuin  2 hottentottia kun seistiin siellä, ainakin kun ryhmä välillä liikkui pihalla niin tuntui että niitä kiinnosti enemmän me kuin se viskinvalmistus..
Abhainn Dearg tislaamo


Puolisen tuntia odoteltiin ja siihen tuli pari lisäksi saksalaista kundia kanssa. Nuori opastyttö pyysi meidät sisään ja ostettiin kierros joka sisälsi 2 maistiaista 10 puntaa (12eur). Lähdettiin neljän ryhmänä kiertämään tislaamoa. Ensin käytiin mallasvarastossa jossa opas kertoi mitä tekevät maltaalle ja näytti tulta uunissa jossa savustivat mallasta. Hellyttävän pientä oli kaikki. Sen jälkeen mentiin itse tislaushuoneeseen jossa tekivät mäskin ja sitten tislasivat sen. Oli kyllä niin erikoisen näköiset pannut, että ihan jo sen takia kannatti ajaa sinne hevonkuuseen. Opas veti sellaisen vähän lyhyemmän stoorin ja aika pikaisesti oli kierros tehty. Varastossa vielä käytiin katsomassa siellä olevia tynnyreitä. Puolisen tuntia meni ja sitten mentiin sinne missä tarjosivat maistiaiset. Toinen oli heidän 3v viskiä ja toinen oli 18kk ollut tynnyrissä, eli tislettä vielä. Yleensä ne tarjotaan aina viskilaseista, täällä ne oli sellaisista apteekin kertakäyttö yskänlääkekipoista. No meillä oli taas tyhjät minipullot mukana ja kipattiin maistiaiset sinne myöhempää maistelua varten.
Tislauspannut


Tislaamokierroksella
Kierroksen jälkeen lähdettiin ihanalla Ardroil-sands biitsillä, mutta tuuli julmetusti Atlantilt ja vaikka hupusta piti kiinni niin tuntui ettei huppu pysy päässä, ja tihkui tai ainakin vettä tuli ilmassa vaakatasossa, joten ei kävelty kuin rantaan jossa laskuvesi ja lähdettiin takaisin autolle. 
Ardroil sands biitsillä
Käytiin kahvilla pienen huoltamon kyläkauppakahvilassa ja ajettiin takaisin Stornowayhin. Kello oli kolmen iltapäivällä ja vettä satoi, ei sitten tehnyt mieli lähteä kävelemään. Stornowayssa käytiin etsimässä paikallainen panimo Hebridean-brewery eli baari jossa valmistivat takahuoneessa olutta. Käytiin katsomassa heidän laitteet ja maistettiin muutamat pienet oluet. Tähän päivään ei tullut kuin 3km kävelyä, eli aikalailla autosta käsin maisemien ihailua.

Perjantaina 3.5 oli kohteena saaren pohjoiskärki ja siellä oleva majakka, toki matkalla pari upeeta biitsiä mitä oli tarkoitus katsoa. Matkalla pysähdyttiin johonkin missä olisi niitä ”standing stones” eli niitä pystyssä olevia kiviä jostain vuodelta yks ja kaks, mutta autolta oli jonkinmoinen matka ja satoi aika lailla, niin eipä kävelty sinne. Jatkettiin ajamista ja sadekkin lakkasi ja tultiin Gearrannan nimiseen kohteeseen missä oli entisöity vanhoja taloja joita nimittivät mustiksi taloiksi ”black house”. Talot oli sellaisia kivitaloja joissa asui vielä vuonna 1974 kaksi vanhaa rouvaa ja toisen veli. Talot oli entisöity kauniisti ja yksi oli kahvila, yksi museo jossa pyöri video missä kerrottiin miten tehdään paikallista tweeded kangasta sekä miten nostavat turvetta.

Opastus tweededin tekoon sekä lankojen puolaamiseen

Museorakennus

Huone museon sisällä
Muut majat oli majoitustiloina ja niihin ei päässyt.  Talon nimi oli musta talo koska siinä ei ollut ikkunoita eikä savupiippua. Talon lattia on vinosti alaspäin viertävä ja tuli oli keskellä ja savu meni toiseen päätyyn, missä oli aikanaan elukat. Mukava pappa oli esittelemässä paikkoja ja näytti meille vanhalla koneella miten sitä kangasta tehdään. Ei ollut muita turisteja kun me niin saatiin rauhassa katsella ympärille. 
Majoitustilaksi vuokrattavia taloja
Sitten lähdettiin jatkamaan matkaa kohti saaren pohjoisosaa, pääosin oli aavaa ja ei juuri maisemia, välillä pieniä talokeskittymiä eli jotain kyliä, mutta kauppoja, pubeja tms. ei nähty matkalla.
Maisemaa matkanvarrelta
Perillä Lewisin saaren pohjoiskärjessä, käytiin syömässä tomaattikeitot, ihana oli istua sisällä lämpöisessä ja nauttia upeista maisemista. Pieni kyläyhteisö oli siinä ympärillä.
Lounastauko 
Ruokailun ajettiin kapeaa tietä Butt of Lewis majakalle. Kuviin ei saanut taltioitua sitä tuulta mikä majakalla oli, mutta tuuli niin paljon että hyvä että sai auton oven auki. Ei paikka turhaan ole saanut Guinesin ennätystenkirjassa mainintaa että on Britannian tuulisin paikka. 
Majakalla
Majakan rantakalliot

Majakan rantakalliot
Takaisin Stornowayhin ajettiin lyhyempää reittiä saaren läpi. Aurinko vähän näyttäytyi joten päätettiin laittaa auto parkkiin ja käytiin kävelemässä hotellia vastapäätä olevassa Lews-castle linnan puutarhassa. Linnaan pääsi ilmaiseksi sisään, mutta vain alakerran aulaan ja ruokasaliin.  Hulppean korkeat oli huoneet
Linnan rantapolulta näkymä hotellille

Linnan pihalla
Linnan rantapolulta oli hyvät näkymät sataman yli meidän hotellilla. Meripelastusaluksen takana näkyy meidän hotelli, vihreä talo. Meidän huone on siellä yläkulmassa, ikkunat kahteen suuntaan. 

Hyvä tuuri oli kun käveltiin ja päästiin just takas kylälle niin alkoi taas tihkumaan. Onneksi Stornowyn keskusta ei ole suuri, pieni idyllinen kaupunki. Tuulta oli jälleen säätiedotuksen mukaan luvassa, mutta tiedettiin jo tullessa että tuuliseen paikkaan ollaan menossa.
Stornowayn pääkatu
Lauantaina 4.5 oli jälleen sateinen ja tuulinen aamu. Vietettiin rauhaisaa aamu ja lähdettiin kohti Stornowayn majakkaa. Turisti-infosta neuvoivat että siellä saattaisi nähdä hylkeitä. Auto saatiin ihan majakan eteen parkkiin ja sitten tulikin tähän asti voimaikkain tuuli. Meinas lähteä rillit päästä kun osui hyvin sivutuuli, no kävelin rilleistä kiinni pitäen. Ekan kerran tällä reissulla tuli tunne että on liian vähän vaatetta päällä, Lämpöä oli kai kuitenkin kymmenisen astetta, mutta silti tuntui hyytävän kylmälle. Käveltiin kukkulan reunalle mistä näki alas, mutta ei siellä hylkeitä eikä muitakaan nisäkkäitä ollut. Siinä oli ihan opastaulu mitä kaikkea valaita delffiiniä jne voisi bongailla sieltä kalliolta. No me ei bongattu kuin toisemme, lintuja ja kovan tuulen.


Trumpan Head majakka Stornoway


Majakalla opastaulu
Majakalta maisemaa
Majakalta lähdettiin ajamaan ylöspäin yhtä niemenkärkeä, oisko ollut joku tunnin ajomatka sinne kärkeen. Matkalla katsottiin kun aallot tuli vaahtopäinä rantaan yks kiva biitsikin siinä olisi matkalla ollut mutta keli oli sellainen ettei tehnyt mieli mennä katsomaan. Pyörähdettiin sitten lentokentällä ja kysyin siellä olevalta mukavalta inforouvalta että kun nyt on niin kova tuuli ja huomiseksi luvattu vielä kovempaa tuulta, niin onko tod.näk että meidän lento perutaan. Rouva oli vähän kysymysmerkkinä että ai tuuleeko nyt ja ei hän tiennyt että huomiseksi on luvattu kovaa tuulta. Katseli sitten sääennustetta ja katseli ulos, ja silleen kivasti hymyillen katsoi mua että ”en nyt kyllä kutsuisi tuota tuuleksi, me emme pidä tuota tuulena” ja että huomiseksi ei ole tulossa kovin pahaa tuulta. Että lento voi toki myöhästyä, mutta tuskin perutaan. No hyvä niin, ei kun sitten hupusta kiinni pitäen takaisin autoon.
Sateista maisemaa matkanvarrelta


Hylje uiskentelee satama-altaassa
Vaikka kuinka oltiin hylkeitä etsitty, niin ei niitä missään nähty. Illalla kun käveltiin hotellin edessä satamassa niin johan siinä yksi hylje uiskenteli meidän ilona.

Sunnuntaina 5.5 aamu valkeni aivan tyynenä, uskomattoman kaunista! Lähdettiin kuuden aikaan kävelemään satamaan ja aurinko nousi talojen välistä ja mereen heijastui upeita kuvi
a.
Tyynen aamun heijastuksia
Aamulenkin jälkeen aamupalalle ja aamupäivän aikana luovutettiin hotellihuone ja tankattiin auto. 540km oli tullut ajoa sen 4 vrk aikana. Sitten mentiin lentokentälle odottamaan Glasgown lentoa. Kone oli lähes täysi, eli noin 50 matkustajaa. Hyvin yksi lentoemo ehti kuitenkin kahvikärryillä vetää koneen läpi vaikka lentoaika oli alle tunnin. Lento meni mukavasti, pilvien päällä oltiin, joten juuri mitään ei nähnyt, mutta ei kuoppia ja ei kovin paha meteli. Nousu ja lasku ripeitä ja tasaisia, eli voisi mukavan kokemuksen jälkeen taas harkita uudelleen pikkukoneella lentoa.
Glasgowssa olikin sitten lähes kesä. Uutisissa kertoivat että kevään lämpöennätys oli tehty, mutta niinhän Suomessakin oli kaunis keväinen päivä. Ihmiset istuivat tuulettomilla terasseilla lyhytihihaisissa paidoissa ja nauttivat auringosta, oli kyllä kun olisi toiseen maahan tullut tuuliselta saarelta! Premier Inn Buchanan-galleries hotellista oltiin varattu huone, kamat hotellille ja käveltiin Bon Accor baariin syömään.
Maanantaina 6.5, hotellin luovutus ja matka jatkuu  9:15 lähtevällä bussilla kohti Islayn saarta. Oltiin jo 45min ennen bussinlähtöä jonossa ja pikkuhiljaa alkoi porukkaa valumaan paikalle. Kuski aloitti bussin lastauksen 30min ennen lähtöä ja silti ei päästy ajoissa lähtemään. Kuski kertoi että vain ennakkoon ostetut liput oikeuttaa paikkaan, me oltiin ostettu liput jo tammikuussa. Aika monta ihmistä joutui käännyttämään kun ei lippua olleet ennakkoon hankkineet.  Me päästiin heti siihen ekaan penkkiin, joten maisemat näki hyvin. 
Bussin etupenkiltä Glasgown kevättä ihailemassa
Se mihin heti kiinnitti huomiota oli se että puissa oli jo lehdet ja että oli vihreää. Bussimatka kesti reilu 3h Kennacraigin lauttasatamaan ja lautta olikin jo rannassa. Meri oli tyyni ja meno tasaista. Yksi tunteita herättävä kohta on seistä keulakannella, katsoa kuinka Islayn saari näkyy aluksen keulassa liehuvan Skotlannin lipun takana. Taitaa jokaiselta Islayn matkalta (12kpl ennen tätä) olla lähes samanmoinen fiilistelykuva otettu.
Islay häämöttää takana
Port Askaigin lauttarannassa oli 45min odotus bussiin, mutta aurinko näyttäytyi ja kiva siinä oli seisoskella. Katsottiin kun lautta täyttyi taas autosta ja lähti uudestaan matkaan. 
Port Askaigin satamassa bussia odottamassa
Paikallisbussilla mentiin sitten Bowmoren kylään, oltiin varattu Bowmorehotellista majoitus, hotelli oli täysi, mutta meille oli varattu huoneisto. Saatiinkin sitten kiva talo omaan käyttöön, 2 makuuhuonetta, iso ruokailutila, keittiö, olohuone ja pari kylppäriä. Talon takapihan takaa aukeni pellot jossa oli lehmiä, linnut lauloi ihanasti ja paikka oli mitä rauhallisin.
Bowmoren talo
Lochside hotellin terassilla
 Matkalaukut jätetiin talolle ja menimme Lochsidehotellille nauttimaan juomat ulkoterassille, samalla nautimme Juran saaren maisemista. Mukava oli nähdä tuttuja ja kuulla kuulumisia. Illalla kävimme vielä samassa paikassa syömässä tuhdit hampurilaiset.
Lochside hotellilla syömässä
Tiistaina 7.5 oli sateinen aamu. Käytiin hotellilla aamupalalla ja sen jälkeen meille tuotiin vuokra-auto. Oltiin varattu se Islaycarhire vuokraamosta Scotilta ja nyt saatiin Ford Fiesta. Scotin vaimo Kathrine luovutti auton meille ja kertoi että sesonki on jo alkanut ja että heillä on kova kiire. Sanoi että vuosi vuodelta sesonki alkaa aikaisemmin. No huomattiin mekin se kun tammikuussa varattiin saarelta majoitusta ja ei meinannut millään löytyä enää toukokuulle..
Koska oli sateinen päivä päätetiin että käydään katsomassa tislaamoja. Ensin käytiin Lagavulinin tislaamolla peruumassa keskiviikolle tehty varastokierros, mutta varattiin sama kierroksen kuluvalle päivälle klo:14. Sit Ardbegin tislaamolla ja lopuksi vielä Laphroagin tislaamolla. 
Tislaamokierroksella, Lagavulinin edessä meidän valkoinen Ford
Tislaamopyörähdysten jälkeen ajettiin auto Bowmoreen ja hypättiin bussiin ja ajettiin taas takaisin Port Ellenin kylälle, ihan tislaamolle asti ei bussi mennyt. Satoi jonkin verran ja ei kiire, niin käytiin Islay hotellissa syömässä päivän keitot. Sitten käveltiin Lagavulinin tislaamolle, jonne oli tunnin matka. Alkumatkasta satoi vielä vähän, mutta sitten se onneksi loppui. Tislaamolle päästiin ajoissa ja saatiin lämmitellä kivasti sisällä ennen viileään varastoon menoa.  Meitä oli vajaa 20 henkeä siellä varastossa, istuttiin puoliringissä ja Isä Iain ja poika Paul pitivät tastingin. Iain on jo legenda, hän on pikkuruinen mies isolla egolla. Mekin varattiin kierros vain sillä että Iain pitää sen, ennen on pitänyt yksin sen, nyt oli hänen poika apuna kaatamassa juomia ja jututtamassa toista puolta rinkiä kun Iain oli toisella puolella. Hyvin olivat järjestäneet niin ettei tule sellaista tyhjää hetkeä kun showmies on rupattelemassa jonkun kanssa. Oltiin jo jokusen kerran show nähty ja tiedettiin jo ennalta että juomia tulee paljon ja suht nopeaan tahtiin. Meillä oli tämän takia taas tyhjiä pikkupulloja mukana. Siellä tulikin juomaa hyvään tahtiin Vaikka lasi oli pieni, mutta silti Iain kun kaatoi kerran lasin piripintaan, niin oli kyllä hyvä että oli minipulloja mukana. 
Iain ja Paul Lagavulinin varastossa

Ylhäällä 6 juomaa jotka maistattivat, pikkupulloissa lähti suurin osa mukaan tastingin jälkeen
Tapahtuma kesti reilun tunnin ja naurussa suin porukka lähti sieltä ulos. Bussin tuloon oli yli tunti, joten käveltiin takas Port Ellenin kylälle. Sade oli loppunut ja aurinko pilkahteli, mukava tunnin lenkki tuli käveltyä. Sitten bussilla takaisin Bowmoren kylälle. Ei oltu varattu ruokapaikkaa etukäteen ja oma Bowmore hotellin ravintola oli varattu täyteen ja mentiin sitten taas Lochside hotellille syömään, hyvä ruoka oli jälleen.
Keskiviikkona 8.5 satoi aamulla ihan kaatamalla ja lämmintä oli vain 9 astetta. Käytiin hotellilla aamupalalla ja pakattiin lämpöisesti päälle ja ajettiin Port Askaigiin. Meillä oli sovittu tapaaminen Bunnahabhainin tislaamopäällikön Andrewin kanssa 10:30 ja huomattiin että tislaamolla alkaa kierros 9:30 niin päätettiin mennä kierrokselle. Meidän lisäksi oli 4 kundia, eli kivan pieni ryhmä. (meidän jälkeinen ryhmä oli 22 henkeä, eli siellä osa ei taatusti kuullut oppaan puheesta kaikkea, koska tislaamo oli tuotannossa ja paikoitellen oli aika meteli). 
Bunnahabhainin tislaamokierroksella
Nuori pimu veti ihan hyvän kierroksen, kertoi tislaamon historiaa ja tulevaisuutta ja vastaili kysymyksiin. Antoi maistiaisen vierteestä, eli siitä litkusta missä on vettä, mallastettua ohraa ja hiivaa, eli periaatteessahan se on olutta.  Me ei sitä maistettu kun on jo aiemmin maistettu eikä ole mikään herkku, mutta neljä kundia maisteli sitä ihan mielellään. Kierroksen lopuksi päästiin vielä varastoon käymään ja se on aina ihana paikka. Kierroksen piti kestää 50min ja meillä meni vähän pitkäksi.  Käytiin sitten tislaamopäällikköä tapaamassa, siinä vierähti tunnin verran kun rupateltiin. 
Bunnahabhainin vierailukeskus

Bunnan 3cl pikkupullojen hinnasto
Bunnalla olivat tehneet viime kesän jälkeen vierailukeskuksessa remppaa ja se oli tosi viihtyisän näköinen. Olivat mukavasti laittaneet mahdollisuuden ostaa pikkupulloissa (3cl) heidän viskejään. Tosi hyvä mahdollisuus päästä maistamaan heidän kalliimpia juomia mihin ei lompakon paksuus riitä koko pullon ostoon. Toki voi miettiä haluaako maksaa  3 cl:sta 46 vuotiaasta viskistä 250 puntaa eli 310eur.. Noh tulihan se maistettua ja oli todella hyvää.

Tislaamolta paluumatka mutkaista vuoristotietä takaisin päätielle ja lyhyen matkan päässä oli meripelastusasema jonne mentiin tuttuja moikkaama
an. 
Meripelastusasemalla kyläilemässä
Matkalla käytiin Islay house squarella jossa sijaitsee paljon pikku putiikkeja, saaren olutpanimo ja nyt kesän ajan myös Ardnahoe tislaamon vierailukeskus. Eli saarelle syksyllä 2018 avattavan tislaamon esittelytila jossa sai virtuaalisesti katsoa millainen tislaamo tulee olemaan valmiina. 
Islay House Squarella Ardnahoen vierailukeskuksessa
Illaksi oltiin tehty pöytävaraus Bowmore hotelliin 18:30, ois otettu kuudeksi, mutta siellä oli hautajaiset ennen sitä ja eivät olleet varmoja monelta ne loppuu. No siellä oli aikamoiset pirskeet menossa, suurin osa oli jo kuuden jälkeen siirtynyt ruokapuolelta baarin puolelle ja kamala naurunremakka kuului, aika juovukkeessa oli herrat puku päällä. Ei mitään örvellystä, mutta sellaista halailua ja selkään taputtelua kunnes pikkuhiljaa siitä lähtivät pois. Herkuteltiin sitten hyvällä ruualla ja istuttiin jonkin aikaa meidän tutun, Philin kanssa. Phil oli meidän häissä kuvaamassa joitain vuosia aiemmin.
Bowmoren tislaamo ilta-auringon valossa

Bowmoren ilta-aurinko
Torstaina 9.5 luovutettiin Bowmoren kylältä meidän talo ja vietiin aamusta matkalaukut Ballygrant inn majataloon joka oltiin varattu 2:si yöksi. Jätettiin vain makalaukut aulaan ja jatkettiin matkaa. Alunperin tarkoituksena oli mennä lautalla yli pienelle naapurisaarelle Juralle, mutta lupasivat osin aurinkoista päivää (ja seuraavalle päivälle sadetta) niin tehtiin suunnitelma muutos ja päätetiin lähteä saaren eteläkärkeen katsomaan hylkeitä. Ja kun kuski oli flunssainen, niin todettiin että tulee autosta maisemien katsomispäivä.
Aamusta oli vielä sateetonta, mutta sitten ysin jälkeen meni pari tummaa pilveä ripeästi yli ja taivas oli välillä mitä upeimman värinen alati muuttuvine väreineen. Kävi vielä niin että kuski päätti pitää tupakkatauon ja meni ulos autosta tupakalle ja silloin sade alkoi kuin kytkimestä kääntämällä ja ihan julma kuuro tuli ja kun kuski tuli autoon ja oltiin muutama metri ajettu niin kuuro loppui kun seinään. Oli päivän ainoa sade johon orastava flunssapotilas osasi itsensä ajoittaa..
Hetki ennen sadetta

Säätilan vaihtelua

Sää muuttunut vallan kauniiksi
Tiet oli paikoitellen kapeita, yksikaistaisia ja ne montut oli tosi teräväreunaisia ja kulku oli ajoittain aika hidasta. Matkalla oli siellä täällä lehmiä sekä lampaita pienine karitsoineen, joita oli myös paljon. Rannikolla tuuli ja tyrskyt oli hienoja, mutta keli oli niin raaka että autosta nousi vain vähän kuvaamaan ja sitten äkkiä takaisin tuulensuojaan autoon.
Skotlannin tiet...

Skotlannin tie ja Atlantin aaltoja
Haikkuja laitumella

Portnahavenin kylällä hylkeitä katsomassa

Portnahavenin majakka
Ajettiin sitten Portnahaven kylälle katsomaan hylkeitä. Niitä olikin useita ja siinä ne aalloissa leikkivät ja uivat ja seurasivat mitä me touhutaan rannalla. Niitä kyllä jaksaisi tuossa upeassa maisemassa katsoa vaikka kuinka kauan! Takaisin Portnahavenista ajettiin saaren sisäkautta Port Charlotteen asti, maisemana upeita vuoria ja ajoittain paljon lampaita.
Maisemaa matkanvarrelta
Perjantai 10.5 ja taas oli luvattu sadetta koko päiväksi. Säätiedotus lupasi kovaa tuulta ja lauttafirma ilmoitti jo aamusta että on mahdollista että lautat perutaan lyhyellä varoitusajalla tuulen takia. Onneksi oltiin vasta seuraavana päivänä lähdössä saarelta, Aamu alkoi sateisena ja tuulisena ja lähdettiin  meripelastusasemalle käymään. Tutut meripelastajat olivatkin paikalla ja me pähkäiltiin että lähteäkkö Juran saarelle vai ei. Katsottiin lauttafirman nettisovelluksesta että aamulautta mantereelta saarelle on peruttu ja toki myös puolenpäivän lautta saarelta, koska olisi se sama paatti. Juran lautta näytti silti kulkevan salmen yli. Paikalliset kertoivat että saattaa olla että 14:30 kun vuorovesi kääntyy niin tulee niin rullaava keli että voi olla että sekin lautta perutaan tai ainakin niin etteivät ota enää isoja autoja kyytiin. Lopulta päätimme lähteä ja 11:15 lautalla mentiin yli, keli ei sinänsä ollut paha, mutta vaikka satamat suoraan toisiaan vastapäätä niin tuuli ja virta kyllä kovasti työnsi lauttaa toiseen suuntaan. Juralle päästiin ja ajettiin sitä saaren ainoaa tietä kohti saaren kylää, eli paikkaa jossa tislaamo, hotelli, pikkukauppa ja jokunen talo. Saarellahan on hirmusti kauriita, niitä siinä yritin täyhyillä tihkusateessa samalla kun kuski paahtoi menemään. Kauriit on värisiä kuin maasto ja niitä on aika vaikea erottaa. Eka kerta kun kävi niin ettei nähty yhtään kaurista, tosin paahdettiin tukka putkella sinne kohteeseen ja vielä nopeemmin takas, eli ei siinä paljoa ehtinyt tähyilemään.
Juran saarella 

Juran tislaamo
Tislaamolla oli mukava rouva vierailukeskuksessa ja hänen kanssaan jäätiin juttelemaan. Kierrosta ei nyt tehty vaan juteltiin ja jokunen maistiainenkin siinä tuli. Ja pitihän toki vähän ostoksia tehdä kun näin hankalan matkan päähän tultiin käymään. 12:20 lautalla mentiin takaisin mantereelle, eli pikainen saarikäynti oli. Maisemaa ei muutekaan siinä synkähkössä kelissä olisi tullut katseltua, eli paahdettiin vaan menemään.
Port Askaigin satamaan saapumassa
Meripelastusasemalla sitten seurattiin näkyisikö vuoroveden kääntyminen siinä lahdessa hetkellisenä tyynenä tasanteena (kuten paikalliset sanoivat että näkyy) mutta ei me kauaa jaksettu sitten katsoa vaan jatkettiin matkaa. Käytiin pyörähtämässä Caol Ilan tislaamolla joka oli siinä ihan lähellä. Vielä vähän kierreltiin ja iltaa kohti ilma muuttui kauniiksi ja meidän majapaikan pihaltakin oli upeat maisemat.
Ballygrant Innin terassilta katsellaan kaunista iltaa
Lauantaina 11.5 herättiin aikaisin ja käytiin kuuden aikaan kävelemässä. Kaunis aamu, mutta viileä, tais olla joku 5 astetta, hengitys vaan höyrysi. Hiljaista oli, käki kukkui ja Skotlannin lippu tangossa roikkui maata kohti, ei tietoakaan edellispäivän tuulesta. 
Ballygrant Innin pihalta aamuaurinko
Käytiin aamupalalla, käteltiin mukava isäntä ja iskettiin kamat autoon ja kasilta sitten lähdettiin matkaan. Käytiin tankkaamassa auto ja ajettiin Port Ellenin lauttarantaan ja sovitusti auto jätettiin sinne. Satama olikin täynnä autoja ja lautan lastaajat saivat käyttää kaiken taitonsa kun viimeiset autot taiteilivat sinne laivaan, mutta kaikki mahtuivat kyytiin. Lauttamatka mantereelle oli rauhaisa, meri oli aivan tyyni ja välillä taivas täysin pilvetön ja aurinko paistoi. 
Lautassa katsomassa kun autoja aletaan lastaamaan sisään
Kennacraigissa oli puolen tunnin odotus bussia jolla lähdettiin kohti Glasgowta. Bussilla oli taas se 10min pysähdystauko että pääsi käymään vessassa, upea keli oli edelleen ulkona. 
Bussin taukopaikka Inverrarayssä
Glasgowssa oltiin neljän aikaan iltapäivällä. Jätetiin  matkalaukut linja-autoaseman säilytykseen ja käveltiin  Bon Accord baariin vajaa puol tuntia. Olipa ihanaa kun oli lämmin tuulisten ja pääosin sateisten päivien jälkeen. Syötiin ja sama kävely takas, laukkujen haku ja matkustettiin bussilla lentokentälle mistä oltiin varattu hotellihuone. Ilta olikin jo pitkällä ja oli ihana päästä kokopäivän matkustamisen jälkeen suihkuun. Ilma oli kaunis kun meni suihkuun ja suihkusta tullessa pimeää ja sateista. Taas Skotlannin sää näytti nopean muuttuvaisuutensa. Aurinko kyllä laski myöhemmin kauniisti ja värjäsi taivaanrannan punaiseksi.
Sunnuntaina 12.5 lennettiin aamukoneella Glasgowsta Lontooseen ja sieltä sitten Helsinkiin. Upea reissu ja paljon ihania maisemia ja muistoja. Raikasta ilmaa ja ihania imisiä. Paljon on vielä Skotlannissa näkemättä, eli viimeistään ensi vuonna seuraava reissu sinne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti