16. Kevät Spring 2015 Highland- Skye- Glasgow

Keväällä lähdimme kohti ylämaan vuoristoja sekä Skyen saarta

Feikki M ja Bond yläkuvassa, alhaalla ne oikeat

Keskiviikkona 20.4.2015 lensimme aamukoneella Lontoon kautta Glasgowhin. British Airways hoiti taas kaikki matkalla mallikkaasti, liput oli business-luokkaan ja siellä meistä pidettiin hyvää huolta. Helsingissä söimme loungessa aamiaisen ja koneessa saimme vielä toisen aamiaisen, eli ruokapuoli tuli hyvin hoidettua. Heathrowilla vaihdoimme terminaalia ulkokautta, kuten jo aiemmin todettu näin se menee nopeammin ja sujuvammin. Turvatarkastuksessakin pääsimme suoraan tiskille. Kaikin puolin onnistunut alku lomalle.


Aamiainen loungessa sekä koneessa

Glasgowssa olimme yhden jälkeen päivällä. Vuokra-auto oli varattu Avikselta vasta kolmeksi ja kysyimme jos voisimme saada sen pari tuntia aikaisemmin.  Olimme maksaneet auton vuokrasta (13vrk) 230eur, jos olisimme ottaneet auton 2h sovittua aiemmin, olisimme joutuneet maksamaan 182eur lisää koska olisivat joutuneet uuden sopimuksen tekemään. Tästä ei ollut neuvottelun varaa. Odotimme pari tuntia kentällä ja Aviksen tyyli hoitaa asioita kaiken kaikkiaan oli sitä että ensimmäinen ja viimeinen kertaa kun heiltä otamme auton. Mutta vaikka alku oli kankeaa, saimme uudenkarhean Peugeot 208 dieselin alle ja hyvin päästiin matkaan.

Lämpötila oli +13c kun Glasgowsta lähdettiin ajamaan kohti pohjoista. +8c oli kun päästiin perille, vaikka matka oli vain 1,5tuntia. Huoneen olimme varanneet The Forth Inn majatalosta Aberfoulesta. Mukavannäköinen paikka, juuri sellainen mitä brittisarjoissa näkee. Tilava huone, kylppärissä oli tutut jutut, kokolattiamatto ja lavuaarissa kylmä ja kuumahana erillään. Illalla söimme alakerran baarissa jossa oli maittavat ruuat.

Forth Inn Aberfoule

Huoneemme ja kylpyhuone Forth Inn majatalossa

Torstaina heräsimme aikaisin ja kävimme vähän kävelemässä. Yöllä oli ollut pakkasta. Istuimme majatalon loungessa tutkimassa karttoja ja tekemässä reittisuunnitelmaa päivälle. Kolme muutakin vierasta oli yötä majatalossa, mutta he lähtivät jo ennen aamiaista, joten meillä oli koko aamiaistila yksin käytössä. Hieno aamiaishuone ja todella maittava aamiainen!


Hyinen auto aamulla

Päivän reittisuunnitelman tekoa

Fourt Inn aamupalalla

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Deanstonin tislaamoa joka oli vajaan tunnin ajomatkan päässä.  Kävimme tislaamokierroksella joka kesti noin tunnin ja oli mielenkiintoinen. Kierroksen lopuksi saatiin maistiaisiksi heidän 12 vuotiasta viskiä.

Deanstonin tislaamo

Deanstonin tislaamon vierailukeskus

Deanstonin tislaamokierroksella

Deanstonin tislaamolta matka jatkui kohti Tullibardinen tislaamoa. Siellä juttelimme jonkin aikaa vierailukeskuksen porukan kanssa, mutta emme käyneet tislaamokierroksella. Tislaamolla oli maistelunurkkaus jossa oli hillityillä hinnoilla heidän tuotteita. Kuljettaja sai tyytyä tuoksutteluun, matkaseuralainen sai pienet maistiaiset.

Tullibardinen tislaamo

Tullibardinen maistiaiset

Tullibardinen vierailukeskus ja perällä maistelubaari

Päivän kolmas etappi oli Glenturret tislaamo, joka kuuluu Famous Grouse ketjuun. Ison ketjun logot olivat joka puolella, mm. naistenhuoneessa. Paikka oli kivan näköinen pihoineen.


Glenturret tislaamo / The Famous Grouse Experience

Naistenhuoneen seinillä Famous Grousen tiput

Nautimme lounaan ja teimme hieman hankintoja kotiin vietäväksi. Lähdimme ajamaan kohti majapaikkaa. Ajettiin kiertotietä ja nautimme päiväkahvit idyllisessä paikassa järven rannalla. 

Taukopaikka matkanvarrella

Vuorilla serpentiinitietä kohti majataloa

Oikealla näkyvän vuoren serpentiinitietä laskeuduttiin kohti kylää ja Forth Inn majapaikkaa

Iltaruoka Forth Innissä

Perjantai aamuna tapasimme majapaikan pitäjän. Hän oli hyvin tyytyväinen kun kerroimme että wi-fi toimikin meidän huoneessa, vaikka myyvät majoitusta niin että langaton toimii vain julkisissa tiloissa. Tarkistamme aina huonetta varatessamme että siellä on ilmainen wi-fi, mielellään huoneessa, mutta ainakin julkitiloissa.  Aamulla lähdimme ajamaan kohti pohjoista. Matkaa ei ollut kuin parisen tuntia seuraavaan majapaikkaan. Vuoristossa oli upeita maisemia joita pysähdyimme useasti ihailemaan.

Reitti Aberfoylestä kohti Ballachulisia

Maisemaa järven rannalta

Silta vuoristossa

Vuoristomaisemaa

Pysähdyimme Kings house hotelliin lounaalle ja ihailimme samalla kauriita hotellin pihalla. Olimme netistä nähneet kuvia kauriista ja tiesimme että ne ovat kesyjä. Hotellin seinällä oli varoitus jossa muistutettiin että ne ovat kuitenkin villieläimiä ja sen mukaisesti niihin täytyy suhtautua.

Kings House hotellin pihalla kauriit

Alaspäin matkaa vuoristossa King House hotellin jälkeen

Kun suunnittelimme tätä Skotlannin lomaa ja mietimme mihin päin lähdemme, niin satuimme katsomaan Bondin Skyefall elokuvasta pätkää jossa näyttivät kuvaa Glen Etive joen ääreltä jossa Bond ja M seisovat ja tuijottavat vuorille. Silloin päätimme että tuonne menemme!

Löysimmekin tien joka lähti vuorten välistä. Ajoimme eteenpäin ja usko meinasi jo välillä loppua että löydämmekö paikkaa, mutta Bingo, löysimme. Kuvasimme itsemme siinä (niin kuin moni muukin on tehnyt) ja olimme tyytyväisiä kun kelikin vielä oli niin hieno että maisemia pääsi kunnolla ihailemaan. Ja kun loman lähtökohtana oli ottaa tuo kuva, niin nyt oli siinä onnistuttu!

Alkupää tiestä Glen Etive joen varrella

Single Road Glen Etiven varrella

Feikki M ja Bond yläkuvassa, alhaalla ne oikeat

Sen jälkeen kun tämä Bondin kuvauspaikka tuli julkisuuteen, siitä on tullut tosi suosittu turistikohde. Porukka telttailee ja käy picknikillä siellä ja moni jättää roskat peräänsä. Siitä on ollut brittilehdissä juttua miten paikka on mennyt pilalle tämän "suosion" myötä. Sääli että idiootteja on niin paljon, on mitä upein luontokohde niillekin joita ei Bondin kuvaukset kiinnosta.

Kun paikka oli nautiskeltu lähdimme ajamaan kohti seuraavaa majapaikkaa. Kun ajoimme vuorta alas tuntui että lasku ei lopu lainkaan. Kartan mukaan vuori joka on Glen Etive joen vieressä on yli tuhat metriä korkea. Ei tokikaan huipulla oltu, mutta laskua siinä oli alas silti.

Olimme varanneet huoneen Fern villa guesthousesta, pieni mukava viiden huoneen majapaikka. Neljältä saimme huoneen joka oli pieni, mutta fiksuilla ratkaisuilla saatu huone toimivaksi. Lisäksi oli hieno maisema vuorille ja vessa ilman kokolattiamattoa! Jätimme tavarat huoneeseen, auton parikkiin ja lähdimme kävelemään "kylälle". Kun varasimme huoneen tarkistimme että "kylässä" on myös ruokapaikka, mutta se oli suljettu 9vkoa sitten ja nyt lähin ruokapaikka oli naapurikylässä jonne oli vajaan parin kilometrin matka. Tulipahan kuntoiltua kun ensin käveltiin tarkistamassa että sieltä saa ruokaa ja illalla kävelimme vielä uudestaan edestakaisin kun kävimme syömässä.

Fern Villan huoneemme

Lauantai aamu oli taas kirpakkaan raikas. Lämpöasteita ei montaa ollut ja hengitys huurusi kun käytiin kävelemässä ennen aamupalaa. Ballachuilish "kylä" sijaitsee vuorten keskellä, kylästä 20 kilometrin säteellä on yli 30:ntä Munroa (Munro on vuori joka on yli 900m korkea). Katseltiin siinä lähistöllä maisemia ja kyllä oli hienon näköistä joka suuntaan.

Fern Villa aamiainen

Aamupalan oli hyvä, lämpöisen skotlantilaisen aamiaisen lisäksi oli tarjolla myös murot ja myslit, jugurtit jne. Kyllä siinä ravintoa sai niin että jaksoi taas lähteä liikenteeseen. Ensimmäinen kohde oli Inchreefalls vesiputous. Matkaa putoukselle ei ollut montaa kilometriä, jätettiin auto parkkipaikalle ja lähdettiin kipuamaan lenkkiä ylös. Koska ei ollut juurikaan satanut, ei vesiputous ollut kummoinen. Ja kun ei lehtiä ollut vielä puissa, oli maisema aika väritön. Ylhäältä oli kyllä hienot maisemat pidemmälle. Lenkki olisi ollut 5km, mutta päätimme ettemme kierrä sitä kokonaan vaan jatkoimme alas ja lähdimme kiertämään autolla lähellä olevaa järveä ympäri.

Inchree vesiputoukuksen ääreltä maisemaa alaspäin

Inchree Falls vesiputous



Loch Leven järven rannalta, Ballachulis näkyy hieman vastarannalla

Järven toisessa päässä oli mukava pieni kylä, Kinlochmore. Jos olisi kylä bongattu jo majoituksia varatessa niin olisimme mielummin olleet siellä kuin Ballachulihissa missä ei ollut edes ruokapaikkaa. Mutta nyt näin ja kävimme lounaalla ja tutkimme mitä kylällä on tarjolla. Siellä oli mm. maailman suurin sisällä oleva harjoitusseinä jääkiipeilyyn Ice-factor urheilukeskuksessa. Oli mielenkiintoista katsoa kun pienetkin lapset harjoittelivat kalliokiipeilyä, tosin lämpimässä, ei siellä jäähuoneessa.

Takaisin kotikylään palasimme niin että ehdimme katsomaan 14:30 alkavan Shinty pelin. On skottilainen peli joka muistuttaa sukulaislajejaan hurlingia, maahockeyta ja jääpalloa. Pelin säännöistä ei ollut tietoa, mutta mukava sitä oli seurata kuitenkin.

Shinty peli käynnissä

Peliä seurattiin tunnin verran ja sitten lähdettiin kiertämään Kivilouhosta joka oli kylän laidalla. Louhoksella on aikanaan työskennellyt yli 300 miestä ja se suljettiin vuonna 1955. Pitkin louhosta oli infokylttejä jotka kertoi mitä siellä on tehty. Louhokselta käveltiin illalla pari kilometriä läheiseen kylään syömään. Kivasti tuli päivän aikana käveltyä!

Lampi louhoksella

Louhoksella kävelemässä

Sunnuntaina 19.4 lähdimme aamupalan jälkeen jatkamaan matkaa kohti Skyen saarta. Ajoimme Fort Williamin kaupungin läpi, sunnuntaiaamuna siellä ei ollut liikennettä.

Maisemaa vuoristotien varrelta

Pysähdyttiin kahville Cluanie Inn hotellille joka on vuoristossa, "keskellä ei mitään". Täytyy nostaa hattua että joku pystyy pitämään hotellia+ huoltoasemaa tuolla. Toki siellä käy vuorikiipeilijöitä ja patikoija, ei pelkästään ohiajavia turisteja. Baarissa kiinnitettiin huomiota erittäin kattavaan viskivalikoimaan, siellä olisi voinut yöpyä jo sen takia! Kahvit nautittuamme jatkoimme matkaa.

Cluanie Inn hotellin parkkipaikalla

Matkalla pysähdyimme katsomaan Glen Shielin taistelun "Battle of Glen Shiel" sotamuisto-merkkiä. Oli mielenkiintoista katsoa edessä olevia valtavia vuoria ja kuvia joissa näytetiin miten vuorilla oli käyty valtataisteluista Jakobiittien ja Brittiläisen kesken. Kyllä siinä on rankat paikat olleet.

Glen shiel" by Peter Tillemans

kuvan lähde:  http://www.nationalgalleries.org/index.php/collection/online_subject/4:323/results/0/8221/ 

Skyen saaren läheisyyteen päästyämme pysähdyimme Eilean Donan linnaan jota olimme aiemmin ihailleet vain rannalta. Linna lienee yksi Skotlannin tunnetuimmista, siellä on kuvattu mm. Bondia. Mielenkiintoinen kierros.

Eilean Donan linna

Puolilta päivin ajettiin sitten yli pitkän sillan mantereelta Skyen saarelle. Pysähdyimme nauttimaan lounaaksi kahvit ja paniinit. Siinä lounasta nauttiessa halkesi toisen matkalaisen hampaasta palanen. Pala jäi heilumaan ja todettiin että hammaslääkäriin on päästävä. Oli sunnuntai joten asia jäi seuraavaan päivään. Koska heti ei ollut mitään tehtävissä, jatkoimme ajamista kohti saaren pääkaupunkia Portreeta. Oli sovittu että saamme huoneistomme avaimen neljältä. Kävimme turisti-infossa kyselemässä hammaslääkäriä. Saimme päivystysnumeron maanantaita varten, sekä osoitteen hammaslääkäriin.

Avain saatiin sovitusti Brightwater cottage huoneistoon. Omistajalla on myös Cedar niminen huoneisto jossa olimme aiemmin olleet, joten saimme pienen "vanhan asiakkaan alennuksen" kun huoneiston varasimme. "Mökki" oli hieno, alakerrassa iso olohuone, makuuhuone, vessa ja keittiö. Yläkerrassa kaksi isoa makuuhuonetta sekä kylpyhuone, maisemat upeasti merelle.

Maisema yläkerran kylpyhuoneen ikkunasta



Olohuone

Yläkerran kylpyhuone

Keittiö

Kotiuduttamme kävelimme rannalle katsomaan onko RNLI:n meripelastusporukka meripelastus-asemalla. Olimme neljä kesää aikaisemmin tutustuneet osaan porukasta ja somen kautta ilmoittaneet että olemme tulossa käymään. Heidän treeni-ilta oli maanantai ja asema olikin tyhjä.

Maanantaina 20.4 meni hammaslääkäriä kytätessä. Aamulla ennen yhdeksää ajettiin päivystykseen ja siellä eivät voineet auttaa meitä kun kaikki akuutit ajat annettiin mantereelta helpline numerosta. No sinne soitto ja he lupasivat palata takaisin, mutta koska eivät voi soittaa matkapuhelimeen, niin sanoivat etteivät voi auttaa. Olisimme jääneet päivystyksen odotusaulaan odottamaan jos olisivat soittaneet meille sinne heidän lankanumeroon, mutta se ei käynyt. Sovittiin että soitan puoliltapäivin uudelleen heille helplineen.

Kävellessä Portreen kylällä, löysimme uuden viskikaupan joka ei ollut siellä viime käynnillämme. Isle of Skye Emporium & Whiskey Shop oli kaupan nimi (tätä kirjoittaessa heillä ei ole omaa kotisivua). Rouva kauppias oli kova juttelemaan ja oli mukava löytää kauppa joka ei ole osa suurta ketjua vaan toimivat itsenäisesti. Rouva kertoi että koska sesonki ei ole vielä alkanut, heillä on hyllyt vähän tyhjillään, mutta täyttyvät kun sesonki alkaa. Heillä oli paljon rahaa kiinni hyllyissä seisovissa viskeissä, eikä ollut tarkoituksenmukaista seisottaa rahoja siellä turistikauden ulkopuolella.

Olimme etsineet Jura 18vuotiasta viskiä jo jonkin aikaa. Pullote on loppu kaikista netin viskikaupoista mistä sitä olimme etsineet. Edellisenä vuona kävimme Juran tislaamolle ja sielläkään ei sitä ollut. Saimme sen tästä kaupasta ja mielestämme kohtuulliseen hintaan, olipa hyvä löytö ja iloiset pullon ostajat jatkoivat pullon kanssa takaisin kämpille. Sovittuna aikana soitimme  hammaslääkärin päivystykseen ja saimme ajan 14:20.  Hammaslääkärissä homma toimi hienosti, haljennut roikkuva pala poistettiin ja laitettiin väliaikainen paikka. Myöhemmin Suomessa hammaslääkärin tehdessä lopullista paikkaa, hän kehui hienoa skottityöskentelyä. Paikka oli vielä värillinen, joten helposti löytyi!

Iltapäivällä tutkimme tulevia sääennusteita Brittien sääennustesivu (tuo sääennustelinkki kannattaa laittaa mihin tahansa UK:n menossa, ehdottomasti paras!) ja huomasimme että tulevalle viikonlopulle oli luvattu paljon vesisadetta ja lisäksi mahdollisesti lunta.

XCWeather sääennuste loppuviikolle

Mökki oli varattuna perjantaihin ja sitten oli varattu 2 yötä bb:stä pohjoisempana. Tuota bb:tä emme olleet maksaneet ja siinä oli varausehdoissa peruutusmahdollisuus. Päätimme jättää tuon pohjoisen kierroksen väliin ja peruimme varauksen. Onneksi oli maksamatta ja pystyimme tekemään reittisuunnitelmaan muutoksia.

Illaksi oli sovittu RNLI:n meripelastusporukan kanssa että menemme katsomaan heidän harjoituksia asemalle. Heillä oli etsintä- ja ensiapuharjoitukset. Seurattiin asemalta kiikarilla kun miehistö etsi "kadonneita" vastapäisestä saaresta. Mukava oli kuunnella radioliikennettä aseman päivystäjän ja alusten välillä. Muutenkin oli mukava kunnella asemalla olevan vanhemman porukan jutustelua, heillä ei ollut tietoakaan ikärasismista. Eläkeläisporukka asemalla otti ilon irti harjoitusten seuraamisesta ja me saatiin nauttia heidän hurtista huumorista!

RNLI:n alus ankkurissa ennen harjoitusten alkua

RNLI:N asemalla seuraamassa etsintäharjoitusta

Alus palaamassa harjoituksista takaisin asemalle

Lähdimme asemalta ennen kuin alukset saapuivat takaisin, ylhäältä mäeltä näimme kuinka isompi alus palasi vastarannalta takaisin kotisatamaan.

Tiistaina 21.4 menimme Taliskerin tislaamolle. Olimme aiemmin käyneet siellä ja silloin tislaamokierros oli pettymys. Päätimme antaa uuden mahdollisuuden tislaamolle. Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle ja koska tislaamo aukesi vasta 09:30 kävimme ensin katsomassa ylämaankarjaa ja lähellä olevaa vesiputouksen paikkaa.

Ylämaankarjaa ihailemassa

Ajoimme pikku tietä ja lopulta tulimme vesiputouksen nimeltä Fairy pools viereiselle parkkipaikalle. Tuosta linkistä aukeaa kuva kuvalta matka joka olisi ollut kävellen parkkipaikalta katsomaan putousta. Pelto oli märkä ja mutainen ja laiskuuskin iski, joten ihailimme vuoria ja esiin tulevaa aurinkoa ja jatkoimme matkaa. Vesiputous jäi näkemättä.

Taliskerin tislaamolla teimme kierroksen, ryhmässä oli 6 aikuista ja 2 lasta. Me olimme ainoita jotka ennen olivat olleet tislaamossa ja osa ei juuri ymmärtänyt englantia. Opas oli mukava nuori tyttö joka puhui selkeää englantia ja kierros oli mielenkiintoinen. Talisker kuuluu suureen Diageo ketjuun ja heidän politiikkansa mukaisesti oli jälleen valokuvaskielto, jopa kännykät piti sulkea kipinävaaran takia..

Taliskerin tislaamo

Taliskerin pannut ovelta kuvattuna

Opas kertoi että tislaamo on riippuvainen sateesta, jos on pidempään sateetonta niin vesi ei riitä. Jos vuorelta tulevasta joesta ei tule tarpeeksi vettä, joutuvat vähentämään tuotantoa. Nyt oli takana useita sateettomia päivä ja varoittelikin meitä että saamme väärän kuvan saaren säästä. Kertoi myös ettei kesälläkään ole juuri lämpimämpää kuin nyt, että osuimme varsinaiseen "hellekauteen" ulkolämpötila oli +15 astetta. Kierros päättyi minimaalisen pieneen annokseen Talisker viskiä. Muutenkin huomasi ettei saarella ollut kilpailua. Esimerkiksi Islayn saarella missä on 8 tislaamoa, siellä turisteihin panostetaan enemmän. Taliskerin tislaamosta kun ostettiin pusero niin jopa heidän muovikassi (mainos sellainen) oli maksullinen! Vähän jäi sellainen "rahat pois turisteilta" fiilis.

Tislaamon vieressä oli kiva pieni kahvila. Tarkoitus oli nauttia lounas, mutta heiltä ei saanut ruokaa niin aikaisin. Otimme pari kahvia ja porkkanakakun palaset jotka maksoivat yhteensä yli 16euroa. Toki elantonsa hekin vain yrittävät ansaita. Mutta kun kahvi on yleensä edullista Skotlannissa niin siihen verrattuna tuntui kalliilta.

Seuraava kohde oli Neist Pointin majakka. Tie perille oli yksikaistainen, kapea, mutkainen ja nyppyläinen. Liikennettä ei onneksi paljoa ollut, mutta yllättävät mutkat ja kuopat teki tiestä aika epämiellyttävän. Mutta perille päästiin ja ensin raput alas ja sitten polkua kohti majakkaa. Paras anti oli maisemat sekä korkeiden jyrkänteiden viereltä merelle katsominen. Kallionseinämät oli täynnä linnun pesiä ja linnut pitivät kovaa meteliä.

Maisemaa Neist Pointilla

Kävelylenkki Neist Pointille

Lopulta nyppylän takana näkyi majakka, mutta se ei ollut tähän aikaan vuodesta yhtä kaunis kuin kesäisissä kuvissa, joten ihan perille ei kävelty.  Takaisin sitten samainen polku ja raput ylös ja olimme jälleen autolla. Mietimme että kun viimeksi olimme Skyellä meille jäi muistot upeasta saaresta maisemineen, miksei nyt tule sama fiilis. Toki saari oli nytkin upea ja vuoret mahtavat, mutta viimeksi olimme heinäkuussa ja oli vihreää, nyt talven jäljiltä ei ollut vielä lehtiä puissa ja muutenkin oli ihan väritöntä, eli se ehkä syynä. Toki meren äärelle kun meni niin aina oli upeat maisemat, samoin vuorten äärellä.

Keskiviikkona 22.4 sää jatkui edelleen aurinkoisena ja kauniina. Teemana oli lähteä kiertämään saaren pohjoisosaa. Maisemat oli mitä mahtavimmat! Upean väristä merta ja jylhiä vuoria.

Matkalla kohti pohjoista, alkupäässä hieno 2 kaistainen tie ja upeat maisemat

Viimeksi kun olimme Skyellä patikoimme katsomaa kiveä nimeltä Old man of Storr matka alkoi metsän läpi kävellen. Blogissa reissu nr:7 osa 2 ihan sivun lopussa on kuva metsästä minkä läpi kävelimme. Nyt metsä oli kaadettu pois! Kun lähtee kiertämään Skyen pohjoisosaa kannattaa varata aikaa. Siellä on monta kohtaa missä kannattaa jättää auto parkkiin ja lähteä katsomaan maisemia. Parkkipaikkoja on teiden varsilla nähtävyyksien vieressä.



Skyen pohjoisosassa maisema kuvaamassa

Maisemaa kävelyltä pohjoisen rannikolla

Rannan jylhiä kallioita

Ajeltiin pitkin rannikkoa ja pysähdyttiin usein nauttimaan näkymästä meren äärellä. Tie kapeni jälleen "normaaliksi" pikkutieksi. Yksikaistainen ja mutkia jonka taakse ei näe.

Tie kapenee jälleen

Jonkin matkaa eteenpäin ajettu nähtiin kyltti Flodigarry hotel jonne mentiin kahville. Aurinko paistoi ja maisemat oli todella upeat. Välillä tarkeni istua ihan t-paidassa, kyllä kannatti pysähtyä!

Flodigarry hotellin terassilla kahvilla

videokuvaa maisemista hotellin terassilta

Jonkin matkaa ajettua bongattiin tv:stä tutun näköiset talot. Olimme katsonet Grand Desings jakson jossa kaksi ihanaa rouvaa rakensivat itselleen taloa Skyelle, jakso oli tosi mielenkiintoinen! Emme tienneet ennalta että toisesta talosta oli tehty kahvila. Tottakai pysähdyimme  Single Track Espresso Baariin. TV:stä tuttu ystävällinen rouva tarjoili meille kahvia ja omatekoista kakkua, tunnelma oli todella lämmin. Muita ei ollut paikalla ja kuulimme mukavia tarinoita myrskyistä, revontulista jotka olivat pari yötä aiemmin tanssineet taivalla ja merikotkapariskunnasta joka pesii lähellä ja jotka käyvät maanviljelijöiden kiusaksi saalistamassa pieniä lampaan karitsoita pelloilta.

Tieltä bongattu Grand Design ohjelmasta tutut talot

Kahvilassa oli suuret ikkunat ja upeat maisemat merelle

Mukavan juttutuokion jälkeen jatkettiin matkaa meren rantaa pitkin. Maisemat hiveli silmiä! Uskomattoman upeaa! Sitten bongasimme turisteille rakennetun museon jossa oli vanhoja olkikattoisia taloja joissa esiteltiin saaren historiaa. Aika nopeasti kierrettiin museota läpi, ihan kiva ja paljon tietoa, mutta liikaa tekstejä mihin olisi pitänyt perehtyä.

Museossa kiertämässä

Museon kaunein huone

Yksi museon taloista oli rakennettu vanhan pariskunnan kodiksi. Nuket, joiden kasvot olivat todella ilmeikkäät, istui tuvassa takan äärellä. Takassa kyti aito turvetuli joka loi mukavan savuisen tuoksun mökkiin. Huoneessa oli muutenkin paljon ihania pieniä yksityiskohtia.

Museokierroksen jälkeen matka jatkui saaren länsipuolta "alaspäin". Käytiin Uigin kylässä lounaalla ja lautta saapui satamaan meidän seuratessa aluksen purkua. Jatkettiin matkaa kun autoja vielä lastattiin lauttaan ja vastarannalta katsottiin kun lautta lähti takaisin merelle. Mereltä alkoi nousemaan merisumua, oli hienon näköistä kun se lähestyi mannerta. Kylläpä oli maisemarikas päivä!

Uigin satama ja lautta lähdössä sumun noustessa mereltä

Torstaina 23.4 aamulla oli usvaista ja vastarannan vuori oli kadonnut sumun taakse maisemasta. Vietettiin leppoisa aamu ja ennen kymmentä lähettiin kävelemään n. 1,5h lenkki joka lähti meidän talon läheltä.

Talomme alhaalta rannalta katsottuna (valkoinen, punainen viiva osoittaa taloa)

lenkistä kuva ennen lähtöä

Napattiin reittioppaasta kuva ennen lähtöä siltä varalta ettei matkalla ole kylttejä ja ei tiedetä mihin päin pitää lähteä. Hyvä olikin että oli kuva, muuten ois lähdetty umpikujaan, nyt saatiin reitti kierrettyä. Onneksi oli myös kiikarit mukana niin sai katsella kauempana uiskentelevia hylkeitä.

Upeilla maisemilla lähdettiin liikkeelle

Vaihtelevaa maastoa ja hienoja maisemia

Koska oli viimeinen päivä Skyen saarella, päätettiin olla ihan kotikylällä. Käveltiin pidemmällä olevaan automarkettiin ja nautittiin kelistä. Uutista kuultiin että jossain päin Skotlantia oli lämpötila noussut jopa +19 asteeseen, saarella meillä oli +17 ja kun löytyi torin laidalta tuuleton paikka niin mukava oli istua ja nauttia auringosta. Uskomaton tuuri meillä ollut kelien kanssa, ainoat sadepisarat jotka tällä reissulla ovat osuneet päällemme oli keskiviikko iltana kun tultiin Skotlantiin.

Perjantaina 24.4 jätettiin Skye taakse ja matka jatkui kohti Inveraraytä. Matka-aika ilman pysähdyksiä olisi vähän yli 4 tuntia, mutta tarkoitus oli pysähdellä matkalla. Vähän Skyen saaren jälkeen pysähdyttiin upeaan hotellin joka oli vanhassa linnassa, juotiin kahvit, nautittiin hulppeista maisemista ja jatkettiin matkaa.

Ensimmäinen pysähdys

Reittisuunnitelma muutoksella

Tarkoitus oli ajaa Portreestä Inverarayyn (keltainen vapaalla kädellä vedetty viiva kartassa). Puolen päivän aikaa oltiin niillä nurkilla mistä lähdettiin Skyelle. Siellä oli yksi tislaamo jota ei käyty aiemmin katsomassa ja kun lautta oli sopivasti lähdössä satamasta, niin ajettiin suoraan lauttaan. Lauttamatka kesti vain 5min. Lauttarannasta oli 69km tislaamolle ja navigaattori antoi ajo-ajaksi 1,5 tuntia (kartassa pinkki viiva). Jos olisimme tienneet millainen tie vie perille, tuskin oltaisiin lähdetty, mutta kun ei tiedetty niin lähdettiin innokkaina ja iloisena matkaan. Vähän ihmeteltiin navigaattorin antamaa matka-aikaa, mutta kun kaksikaistainen tie loppui alkoi todella kapea ja mutkikas tie. Taisi olla tähän mennessä inhottavin tieosuus meidän Skotlannin reissuilla.

Tie tislaamolle

Tie tislaamolle, jatkuvasti "sokeita mutkia"

Ardnamurchanin tislaamo

Meinasi jo usko ja toivo loppua matkalla, mutta lopultakin, keskellä ei mitään, oli vihdoin Ardnamurchandin  tislaamo. Meidän lisäksi oli yksi rouva vanhan äitinsä kanssa. Opas lähti kierrättämään meitä tislaamolla joka oli rakennettu vuonna 2013. Heillä ei ollut vielä omaa viskiä, pullottavat yksityisenä pullottajana muiden tislaamojen tisleitä. Ihmeteltiin kuinka kukaan tekee noin järkyttävän tien varrelle keskelle ei mitään tislaamon. Selitys oli että toinen omistajista oli kotoisin sieltä ja vuorilta saa hyvin vettä. Kaikki osat tislaamoon oli tuotu sitä kamalaa tietä pitkin perille.

Maistiaiset kierroksen lopuksi

Kierroksen lopuksi saimme maistiaiset kahdesta heidän pullottamasta viskistä. Toinen oli 21v ja toinen 14 -vuotias. Mielenkiintoinen kierros vaikka ei saanut kuvata. Takaisinpäin tie ei tuntunut enää niin pitkältä ja toivottomalta kuin mennessä. Lauttajonossa oltiin kymmes auto, mutta oli tilava lautta ja mukaan mahduttiin ja pian oltiin taas mantereella.

Illalla vähän ennen kuutta oltiin perillä  George hotellissa Inverarayssä. Olimme varanneet alun perin hienon huoneen, mutta matkasuunnitelman muutosten takia oli otettava se mikä saatiin. Alkuperäinen huone olisi maksanut 112eur ja siitä oli maksettu 70eur varausmaksu. Tämä uusi huone maksoi sen 70eur joten ei mennyt varausmaksukaan hukkaan. Huone oli hotellin perällä olevan rakennuksen kellarikerroksessa ja huone oli pieni, mutta vieressä oli tilava oma veski suihkulla ja huone oli siisti sisältäen muhkeat aamutakit suihkuun menoa varten. Aamupala oli mahtava, sisältäen tuoreista hedelmistä salaatin, jugurtteja, muroja ja toki lämmin ruoka. Kyllä hinta/laatu kohtasi ja pääasia oli että lyhyellä varoitusajalla saatiin huone.

Hotellihuone hotellin takana olevan talon kellarikerroksessa

Maukas aamiainen

Lauantaina 25.4 odotettiin kymmeneen että paikallinen viskikauppa Loch Fyne Whiskies aukesi. Ihana vanhanko herra tiskin takana rupatteli kanssamme ja sinne olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan häntä. Ostimme pienen matkamuiston ja matka jatkui kohti Glasgowta.

Oltiin aiemmin matkustettu bussilla samaa reittiä matkalla Islayn saarelle. Kun matkalla tuli Fyne Ales olutpanimo niin vihdoin pääsimme käymään siellä kun aiemmin olimme vain ajaneet ohi. Panimolla sai ostaa pieniä maistiaisia heidän oluistaan. Heillä oli pellolla ylämaankarjaa jota toki käytiin katsomassa myös.

Panimon myymälässä

Ylämaankarjaa panimon vieressä

Matka jatkui kohti Glasgowta. Välillä pysähdyttiin levähdyspaikalle kuvaamaan vuoria. Lämpötila oli +8 astetta ja tuuli oli melkoinen, kyllä siinä vikkelään kömpi takaisin autoon. Puolen päivän aikaan palautettiin auto lentokentälle vuokrafirmaan. Auto olisi ollut vielä kahdeksi päiväksi, mutta päätettiin että Glasgowssa ei autoa tarvita. Vuokraus oli edullinen sisältäen ennakkovaraajan etuna 2 lisäpäivää, eli ei me niistä hukkapäivistä edes maksettu. Tarkkaa kilometrimäärää ei katsottu, mutta yli 1600 kilometriä tuli ajoa.

Bussi lähtikin sopivasti kentältä kohti Glasgowta. Huone oltiin varattu Premier Inn GeorgeSquare hotellista. Kylläpä oli kaupungissa ihmisvilinää maaseutuelon jälkeen. Vaalit oli tulossa ja oli vaaleihin liittyviä tapahtumia torilla. Lisäksi oli jos mitä markkinakoijua ruokaherkkuineen ja krääsineen. Kierreltiin markkinahumuja ja käytiin vähän kauppakeskuksissa kiertelemässä ja vietettiin mukava citypäivä.

Markkinahumua Glasgown keskustassa

Sunnuntaina 26.4 aamu oli tosi viileä ja tihutti vettä. Lähdettiin kävelemään kohti Glasgown keskustaan ilman sen kummempaa päämäärää. Juna-aseman ohi kulkiessa päätettiin hypätä junaan ja mentiin Edinburghiin. Matka kesti tunnin ja välillä satoi tosi rankasti. Perille päästyä mentiin turisti-infoon selvittämään kuinka pääsee Glenkinchien tislaamoon. Saatiin tieto ja soitettiin tislaamoon ja varattiin paikat bussiin.

Edinburghin vuori

13:30 lähti pikkubussi kohti tislaamoa, meitä oli 9 henkeä kyydissä. Alkumatka oli isoa moottoritietä, joten maisemia ei päässyt ihailemaan. Sitten käännyttiin pikkukylälle jossa oli Glenkinchien tislaamo. Meillä oli mukava opas joka puhui selvällä englannin kielellä, vaikka oli skotti. Kierros oli tosi mielenkiintoinen. Olimme varanneet neljän viskin maistelun lopuksi, mutta aikataulu oli jo pettänyt ja bussin olisi pitänyt jo lähteä, joten kiire oli. Nopeasti maistettiin lirut jotka antoi valita kaikista Diageon tuotteista jotka heillä oli. Sillä tahdilla oli kyllä sama vaikka ne lirut olisi kaatanut sekaisin yhteen lasiin. Annoimmekin palautetta että kierros oli hyvä, mutta loppu surkea. He olivatkin juuri muuttaneen bussin aikatauluja kierrokseen sopivaksi, mutta pieleen oli tämä muutos mennyt.

Glenkinchien tislaamossa

Bussi lähti kun sai porukan kasaan ja Edinburghiin saavuttaessa alkoi satamaan rakeita niin että ropisi. Sitten perään kamala sadekuuro, eli kerettiin sitten kerran kastua tällä reissulla. Mentiin ostoskeskukseen odottamaan sateen loppua ja sitten aurinko paistoikin taivaan täydeltä. Todella nopeita nämä säätilan vaihtelut!

Edinburgh sadekuuron jälkeen paistaa aurinko

Sitten olikin aika hypätä Glasgown junaan ja kuuden pintaan olimme takaisin omalla kylällä. Käytiin Pot Still viskibaarissa ja syömässä ja sitten olikin aika mennä hotellille.

Pot Still viskibaarissa

Kuten säätiedotus oli varoittanut, sää viileni todella paljon. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä oli pakkasta ja maanantai aamuna oli vain pari astetta lämmintä. Katseltiin netistä kuvia Skyelta ja oltiin kyllä tyytyväisiä että tehtiin reittimuutos ja lähdettiin kohti Glasgowta aiemmin kuin piti. Muuten oltaisiin oltu Skyetakin pohjoisemmassa lumessa ja sohjossa kesärenkailla.

Kuvia Skyen saarelta sunnuntaina 26.4

Maanantaina 27.4 oli vain pari asetta lämmintä ja kaupungilla oli kylmä viima. Käytiin kaupungissa kävelemässä ja pistäydyimme Pot Still viskibaarissa ja kunnon turisteina ostettiin heidän t-paidat. Iltapäivällä käytiin hakemassa hotellilta säilöstä matkalaukut ja ajettiin bussilla lentokentälle. Meillä oli tiistaiaamuna aikainen lento, siksi tultiin viimeiseksi yöksi lentokenttähotelliin.

Tiistaina 28.4 käveltiin puoli kuuden jälkeen hotellista kentälle. Meillä oli bisnesliput joten päästiin loungeen aamiaiselle. Oli maukasta puuroa,  paljon eri jugurtteja ja viipaloituja tuorehedelmiä. Koneessa saatiin vielä toinen aamiainen matkalla Glasgowsta Lontooseen.

Aamiainen koneessa

Heathrowissa tehtiin taas terminaalin vaihto ulkokautta ja käytiin sitten lähtöterminaalin puolella katsomassa vähän kauppoja. Vielä jäi 20min aikaa pyörähtää loungessa syömässä vähän tuorehedelmiä jugurtilla, varsinainen vitamiinipommiaamu! Lontoosta Helsinkiin tultiin aikataulun mukaisesti ja näin oli tämä retki takana. Ei kun seuraavaa suunnittelemaan..