translate

6.9.2014

15. Syksy/ Autum 2014 Bute- Glasgow- Inveraray- Islay

Loppukesästä lomailimme Buten ja Islayn saarilla

Keskiviikkona 20.8 lensimme BA:lla Lontoon kautta Glasgowiin. Meillä oli sen verran lentomaileista pisteitä että saatiin vaihdettua edullisesti lento bisnesluokkaan. Matka meni sujuvasti ja Glasgowssa olimme 13:30. Lentokentältä siirryimme bussilla keskustaan ja siellä juna-asemalle. Ostimme junaliput Wemyss Bayhin josta lähti lautta Isle of Bute  saarelle. Vaikka siirtymät eivät olleet pitkiä, niin perillä olimme 13 tuntia kotoa lähdön jälkeen.

Olimme varanneet viideksi yöksi majoituksen Cannon house hotellista/bb:stä joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä lauttarannasta. Huone oli siisti ja siellä oli kaikki tarpeellinen, isot ikkunat avautuivat lauttarantaan ja sivummalle merelle. Upeat merelliset maisemat vuorineen.

Cannon house, majapaikkamme
Torstai aamuna satoi, mutta jo aamupalan jälkeen keli alkoi paranemaan. Olimme päättäneet viettää aikaa saarella rennosti, ilman autoa, kävellen ja julkista liikennettä hyödyntäen. Lähdimme aamusta turistibussikierrokselle saaren ympäri jotta näkisimme millaiset pyörätiet saarella on.
Sateinen aamunäkymä majapaikan ikkunasta
Buten saarikierroksella bussissa
Bussin ikkunasta maisemaa: yllä Arranin saari, alakuvassa peltomaisemaa
Saarikierros oli mielenkiintoinen mutta jo heti alussa tuli selväksi että polkupyöriä ei kannata vuokrata, pyörätiet päättyivät kun kaupunki päättyi. Suurin osa saarikierroksesta oli maisemaa joka tuli kerralla nähdyksi. Sää vaihteli aurinkoisesta sateiseen, onneksi oli sateeton hetki kun kuski pysäytti meren rannalle jonne jäimme katsomaan näkyykö delffiinejä. Niitä ei nähty, mutta muuten maisemat oli upeita. Etenkin Arranin saari joka ylväänä kohosi vastarannalla vuoristoineen.
Rothesayn keskustan puisto
Miesten wc, museo mutta käyttössä
Iltapäivällä vietimme rentoa lomapäivää, istuimme puistossa jäätelöä syöden ja ihmisiä katsellen. Oli mukava vain olla ja rentoutua. Kävimme toki katsomassa paikallisen nähtävyyden, Victorian toilet miesten wc:n viktooriaaniselta ajalta. Hieno oli ja täysin käyttökunnossa edelleen.
Aamuaurinko värittää maisemaa
Perjantaina 22.8 lähdimme aamupalan jälkeen Mount Stuart nimiselle talolle. Talo itsessään oli jo upea, mutta enemmän oli odotusta valtavasta puutarhasta joka taloa ympäröi. Menimme ensimmäisellä bussilla ja vierailukeskuksessa ohjeistivat että 1,5h päästä meidän tulee olla päätalolla jotta ehdimme talon esittelykierrokselle. Pääsimme hetken matkaa eteenpäin kun yksi koira lähti matkaamme ja siinä sitten menikin aika rattoisasti koiralle keppiä heitellessä ja samalla katsoessa puutarhaa. Ehdimme tunnin kierrellä kun alkoi satamaan, joten siirryimme sisään kahville ennen kuin 11:30 alkoi talokierros.

Talossa oli ehdoton valokuvauskielto, mikä oli sääli. Oli kyllä yksi upeimmista taloista/linnoista mitä ollaan Skotlannissa kierretty. Valtavia mosaiikki-ikkunoita joista auringonvalon osuessa tuli hienoja heijastuksia seiniin. Talossa oli jopa oma kappeli, kylmä kuin mikä, mutta hieno. Kierros talossa kesti tunnin jonka jälkeen haettiin kahvit ja sämpylät ja lähdettiin metsän siimeksessä olevan lammen luo piknikille. Meillä oli puutarha-alueesta sellainen pieni paperikartta jonka mukaan lampi etsittiin ja siellä evästauko pidettiin.
Koira matkaseurana puistossa
Mount Stuart talo
Puiston pinta-ala oli suuri, maisemaa oli hyvin erinlaista
Kävelimme välillä myös puiston vieressä rannalla
Onneksi meillä oli pieni paperikartta puistosta, koska se oli todella valtava. Välillä oli tieosuuksia jotka päättyivät isoon peltoon. Välillä kävelimme ihan metsässä joissa oli valtavia puita, toki talon lähellä oli myös perinteistä puutarhaa puskaistutuksineen. Osan matkasta kävelimme meren rannalla ja aurinko lämmitti niin että pystyi olemaan hetkittäin t-paidassa, kyllä oli kesäinen olo! 15:30 bussilla lähdimme takaisin kotikylään ja syömään. Kyllä oli aika poikki päiväkävelyn jälkeen, ei tarvinnut illalla kauaa unta odotella. Oikein mukava ulkoilupäivä!
Mount Stuart talon esitteestä kuva
Lauantaina 23.8 oli paikalliset ylämaankisat jotka oli oikeastaan syy miksi valitsimme saaren matkakohteeksi, toki toinen syy oli se ettemme siellä olleet ennen olleet. Aamulla aikaisin oli vain 6 astetta lämmintä, mutta nopeasti auringon noustua alkoi päivä lämpenemään. Kävellen ei hotellilta mennyt kuin 20min kisapaikalle, joten ajoissa olimme paikalla vaikka viralliset avajaiset oli vasta puoliltapäivin.

Aamupäivällä oli hiljaista, oli lasten juoksukisoja, toisaalla tanssi pikkutytöt paikallista perinnetanssia. Avajaisten jälkeen alkoi säkkipillibändien kisat. Niitä soitti aina yksi bändi kehässä ja seuraava treenasi siinä kehän ulkopuolella. Niitä seurailtiin kumpiakin, samaan aikaan tapahtui kyllä monen moista. Päivällä tuli pieni sadekuuro, mutta iltapäivällä oli lämmintä ja ajoittain mekin tarkenimme t-paidassa, paikallisista osa oli jopa shortseissa.

Säkkipillin soittajat kehässä
Säkkipillinsoittajat marssivat kehästä
Tyttöjen tanssikisa
Heittokisa
Iltapäivästä oli jo ruuhkaa katsomossa
Koko päivä vierähti kisoja seuratessa. Ruokateltoissa myytiin hampurilaisia joissa oli kunnon paksu jauhelihapihvi joka paistettiin paikanpäällä, ei mikään einesmöttö. Erittäin maukkaita olivat, niitä tuli parikin vedettyä päivän aikana. Iltapäivällä porukkaa oli jo tosi paljon, välillä muodostui jonkinmoisia vessajonoja, mutta kaikki jonottivat vuoroaan kiltisti, eikä mitään rähinää näkynyt. Anniskeluteltasta sai oluen lisäksi myös väkeviä ja juomat sai tuoda mukanaan minne vaan alueelle (lienee vain Suomessa nämä tiukat juomakarsinat..) mutta silti ei porukkaa ollut humalassa vaan koko perheen (tai suvun?) kanssa olivat upeaa ulkoilmapäivää viettämässä pikkulapsineen. Monella oli retkituolit ja filtit ja runsaat eväät juomineen. Voi kun Suomessakin vielä joskus saisi kokea tämmöistä..

Sunnuntaina päätettiin hypätä bussiin ja ajaa saaren eteläosaan ja lähteä patikoimaan rantaa pitkin. Turisti-infosta käytiin kyselemässä mitä siellä rannikolla on. Heillä myynnissä joku maastokartta 6km lenkkiin, mutta jätettiin kartta ostamatta ja päätettiin kävellä kierroksesta vain rantaosuus. Mukava bussikuski vei meidät ainoat asiakkaat päätepysäkille ja kehuskeli että kylällä on kiva teehuone, piipahtakaa kävelyn jälkeen siellä. Kyselin missä on lähin pysäkki ja sanoi että nostatte missä vaan käden pystyyn niin kyytiin kyllä pääsee.

Lähdettiin sitten rantapolkua kävelemään, vaihtelevaan maastoon oli polku tehty. Välillä oli vähän kivikkoista, välillä mentiin puskien seassa piikkien raapiessa ja välillä oli ihan kunnon leveä polku. Mutta aurinko paistoi ja raikas merituuli puhalsi, joten mikäs siellä oli patikoida. 
Rannalla tauko maisemia ihaillen
Polut vie eteenpäin
Takaisinpäin menossa
Rannalta palattua käveltiin kylän läpi, kehuttu teehuone oli kiinni, mutta jonkun matkaa kylän jälkeen oli pieni hotellin jonka baari oli auki ja saimme sieltä lounaat. Ehdimme 15:15 bussiin (seuraava olisi lähtenyt vasta kuuden jälkeen) ja vietimme sitten viimeisen illan Buten saarella oman kylän rannalla merelle katsellen.

Maanantaina 25.8 lähdimme aamupalan jälkeen lautalla yli mantereella ja sieltä junalla Glasgowiin. Olimme varanneet Premier Inn Buchanan Galleries hotellista kaksi yötä. Hotellissa olimme olleet aikaisemminkin ja tiesimme että se on toimiva perushotelli ja sijainti on loistava. Vietimme maanantain ja tiistain Glasgowssa kävellen ja kierrellen, hyvin syöden ja toki piipahdimme myös Pot Still baarissa joka on jokaisen viskistä pitävän suositeltava pyörähdys Glasgowssa.
Pot Still Pub Glasgow
Vatsan täyttöä Glasgowssa
Keskiviikkona 27.8 lähdimme yhdeksän jälkeen bussilla Glasgowsta kohti Inveraray kylää. Matka kesti vajaa kaksi tuntia. Olimme usein ajaneet Inveraryn läpi kun bussilla olimme menneet Islaylle ja nyt päätimme ennalta että yövytään pari yötä sillä ja katsotaan tämä viehättävä pieni "läpiajokylä".

Huoneen olimme varanneet 10 Argyll Court bb:stä joka sijaitsi rivitalossa vähän sivummalla keskustasta. Anne, emäntämme oli oikein mukava ja otti erittäin lämpimästi meidät vastaan. Huoneemme oli toimiva, kaikki tarpeellinen oli ja ikkunasta näki merelle. Emme tarkoituksella ottaneet huonetta ihan rannan vierestä koska läpiajoliikenne oli aika vilkas ja ajattelimme että liikenteenmeteli saattaa olla aika kova.
BB:mme Inverarayssa 10 Court Inn
Lähdimme katsomaan paikallista turistinähtävyyttä, Inverarayn museovankilaa joka olikin odotuksia mielenkiintoisempi kohde. Vankilassa oli kerrottu historiaa vankilan käytöstä. Selleihin pääsi sisään ja niissä kerrottiin vankien päivästä ja heidän tekemisistään. Oli myös kerrottu vankien tuomioita ja mistä syystä olivat tuomiot saaneet. Monessa sellissä oli myös luonnollisen kokoiset vangit päivän touhuissaan, tosin nukkeja. Mutta oli myös turisteille "oikea vanki" sekä vanginvartija, hekin kertoivat vankien päivästä ja ulkoilutunnista pihalla. Suuressa oikeussalissa tuli nauhalta oikeudenkäynti ja sitäkin oli mielenkiintoista seurata. Muutama tunti vierähti hetkessä kun kolusimme vankilaa. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Inverarayn vankilassa
Aurinko paistoi joten haimme kahvit ja jäätelöt ja vietimme nautinnollista lomaa istuen puiston penkillä ja katsoen ihmisiä ja heidän menemisiä. Moottoripyöräiliöitä oli paljon tauolla, eikä mikään ihme, niin ihanat mutkaiset vuoristotiet tuovat kylälle.
Inverarayn keskusta
Aurinkoisesta päivästä nauttimassa puistossa
Torstaina aamulla kävimme kävelemässä ennen aamiaista. Pientä tihkua tuli, mutta näki jo että taivas alkaa kirkastumaan ja säätiedotuskin lupasi ihan mukavaa keliä päivälle.
Aamun sadepilvet väistyvät
Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen kohti Inverarayn Linnaa. Edellisen päivän vankilalippuja näyttämällä sai sisäänpääsymaksusta pienen alennuksen jonka otimme ilolla vastaan. Linnassa sai kiertää vapaasti huoneissa, oppaita oli paljon ja he vastailivat kysymyksiin. Mukava oli omaan tahtiin kierrellä ja katsella itseään kiinnostavia kohteita. Etenkin keittiötä, joka oli ollut toiminnassa vielä vuonna 1953 kun linna avattiin yleisölle. Silloin oli keittiötoiminta lopetettu niissä tiloissa, mutta se oli rakennettu entisenlaiseksi.

Ikkunasta näkyi viereisen kukkulan laella oleva vartiotorni josta oli ennen vahdittu linnaa ettei mereltä pääse kukaan hyökkäämään. Kyselimme kauan sinne kävelee ja kuulimme että vain n.30-40min riippuen kävelijästä. Kiersimme kuitenkin ensin linnan puutarhan ja seurasimme mitä tapahtuu läheneville tummille pilville, mutta totesimme että onhan matkalla puita joiden suojaan pääsee jos alkaa satamaan.  
Inverarayn linnassa
Linnan vanha keittiö
Linnan vanha vartiotorni huipulla
Matka ylöspäin meni ajoittain hitaasti koska oli pakko pysähtyvä ihailemaan maisemia. Välillä piti loikkia polulta metsään ihailemaan luonnon kauneutta sekä Suomen ja paikallisen metsän erilaisuutta. Aurinko porotti osin täydeltä taivaalta ja ilolla otettiin varjoisat polkukohdat vastaan. 50min meni että olimme ylhäällä, oli kyllä kipuamisen arvoinen. Maisemat oli upeita!
Matkalla huipulle oli mahtavat maisemat
Maisema vartiotornista
Inverarayn linna etualalla, takana Inverarayn kylä
Alaspäin kävelimme puolessa tunnissa. Aurinko helotti ja oli tosi lämmin. Linnan pihalla oli jo paljon enemmän porukkaa kuin lähtiessämme kiipeämään ylös. Hieno päivä turisteilla kierrellä puutarhaa ja linnan maita, samoin toki meille kiivetä ylös katsomaan maisemia.

Illalla nautimme hienosta säästä ja maisemista ja ulkoilupäivän jälkeen taas uni maittoi hyvin.

Perjantaille 29.8 säätiedotus lupasi erittäin kovaa sadetta. Heräsimme ajoissa ja kuuntelimme sateen ropinaa. Aamupalan jälkeen tuli sateeseen tauko ja kävelimme matkalaukkuinemme bussipysäkille. Onneksemme tänä aikana ei satanut ja katoksen alla sai riisua farkkujen päälle vedetyt sadehousut pois. Olimme puolisen tuntia ajoissa, mutta mikäs oli katoksen alla seisoessa kun sadetta tuli taas tauotta.
Sateinen aamumaisema bussista
Bussin tullessa pysäkille näkyi vielä vähän maisemia, mutta hetken päästä oli jo sumuista ja maisemat katosivat usvan taakse. Bussissa oli vain kourallinen ihmisiä joten molemmat pääsivät ikkunapaikalle katsomaan maisemia. Välillä satoi enemmän, välillä vähemmän, eli maisemat sen mukaan näkikö mitään vai ei. Matka Kennacraigin lauttasatamaan kesti vain 1,5 tuntia ja olimme ainoat ketkä jäivät bussista pois. Lautan lähtöön oli enää 10min ja lippuja ostaessamme kuuluttivat laivan henkilökunnalle että kaksi tulee vielä. Juostiin vesisateessa matkalaukkuinemme ja näimme kun laivan miehistö laski jalankulkijoiden kävelysillan takaisin. Eli hienosti ehdimme mukaan lautalle eikä tarvinnut jäädä päivälauttaa odottamaan.

Keliin nähden meri näytti suht tyyneltä, mutta ajettiin vastatuuleen ja paukutti aika hyvin, joten ulos kannelle ei paljoa viitsinyt mennä. Reilun kolmen tunnin matkan päätteeksi sade loppui ja pääsimme kannelle katsomaan kun lähestyimme Islayn saarta. Lautalta ei meidän lisäksi jäänyt kuin kolme muuta jalkamatkustajaa, joten ruuhkaa ei ollut. Lautalla olikin varsin väljää, vaikka toki automatkailijoita oli myös. Saavuimme Port Ellenin satamaan ja paikallisbussi tulikin varsin pian ja sillä ajoimme Bowmoren keskustaan.
Islaylle kotiuduttu
Olimme varanneet huoneen Bowmoren tislaamon mökeistä olimme täällä olleet aiemminkin. Alakerrassa on tilava olohuone sekä keittiö ja yläkerrassa makuuhuone josta upea näköala tislaamolle ja merelle. Huoneen saimme vasta kolmen aikana iltapäivällä, joten kerkesimme käydä lounaalla ja Lochside hotellin terassilla katsomassa merelle. Siinä terassilla tulee aina sellainen tunne kuin olisi kotiinsa tullut, moni ihmettelee miksi menemme niin usein samaan paikkaan. Olemme todenneet heille että se on kuin meidän kesämökki, sinne on aina mukava tulla takaisin. Kävimme illalla vielä nauttimassa ruuan hotellissa, sitten olikin päivä täysi ja mukava mennä mökille.

Lauantaina 30.8 heräsimme ajoissa ja käytiin aamukävelyllä rannalla katsomassa heräävää Bowmoren kylää. Aamupalan jälkeen meidän vuokra-auto tuotiin sovitusti meille, auton olimme taas ottaneet Islay Carhire vuokraamosta. Heidän kanssa on aina kaikki pelannut hyvin. Automme oli pieni Skoda, meille juuri passeli saarella ajeluun. Olimme ennalta printanneet Islayn rannat Islayinfon sivuilta, tämä sivusto on erittäin informatiivinen jos haluaa tutustua mitä Islaylla on. Teemana oli käydä tällä reissulla kaikki ne rannat joissa emme olleet aiemmin käyneet. Toki säävarauksella..
http://www.islayinfo.com/ sivuilta kartta rannoista ja kuinka niihin pääsee
Lähdimme ajamaan Bowmoresta länteen ja pysähdyttiin kartalle merkityillä rannoilla. Tuuli oli aika voimakas, mutta onneksi pukeutuminen oli kelin mukaista, joten rannoilla käveltiin ja nautittiin merellisestä fiiliksestä. Portnahavenissa pysähdyimme kahvilla ja jätskillä ajatellen että katsomme hylkeiden leikkejä, mutta hylkeet eivät olleet esiintyvällä tuulella. Välillä vilahti päitä meressä, mutta rantakallioilla ne eivät nyt loikoilleet.
Portnahavenin rantakivet
Porthahavenin jälkeistä sisämaan maisemaa
Pysähdyimme matkalla Port Charlotte Hotellin mukavassa pubissa lounaalla. Ikkunasta katsoimme kun poikaporukka meni uimaan. Vesi ei taatusti ollut lämmintä ja harvoin muutenkaan saarella näkee uimareita, joten mikä lie miehinen kisa oli herroilla menossa.
Uimarit Port Charlotessa
Meillä on tuttu töissä Boworen tislaamolla ja hän ilmoitti että on tulossa kahville. Eli palasimme mökille ja toista tuntia siinä meni kahvikupin äärellä. Sitten menimme tuttumme mukana tislaamolle ja turistiin siellä lisää paikkoja katsellen. 

Sunnuntaina odotimme hetken aamupalan jälkeen päivän lämpenemistä ja lähdimme sitten matkaan. Näimme Haikkuja (Higland cow eli ylämaankarjaa) ja sen lisäksi paljon lehmiä ja lampaita oli reitillämme, usein jopa tiellä.
Ylämaankarja ihastuttaa aina
Ajelimme pikkuteitä kapean lahden vieressä, oli mukava seurata miten maisema muuttui kun vuoroveden myötä hiekkaa tuli esiin ja aiemmin meren peittämä lahti meni isolta osalta umpeen. Yksi määränpää oli Killinallan point ja sitä kohti lähdimme ajamaan. Kartan mukaan autotien päättyessä kävellään rantaa pitkin ja siellä on dyynit jonka jälkeen alkaa avomeri. Tie päättyikin porttiin jonka takana oli sonnin mullikoita, mutta kyllä ne väistivät kun siitä käveli sisään. Alkutaival oli vähän kosteaa heinikkoa, mutta hiekalle päästyä matkanteko helpottui ja aurinko paistoi ja dyynit kimalteli edessä. Rannalla näkyi kauempana hylkeitä silloin tällöin, mutta ihan vierelle ne eivät tulleet.
Yleinen ajotie päättyy ja matka jatkuu kävellen
Alkutaival on kosteaa heinikkoa
Rannalla, dyynit häämöttää edessä
Kävelimme lähes dyyneille ja sieltä kun tulimme takaisin näimme pariskunnan joka istui sivummalla rannassa ja 7 hyljettä uiskenteli siinä heidän edessä. Kivan näköisiä kun kiikarilla niitä katsoi, joten pitihän meidänkin lähteä sinne rannalle kun pariskunta sieltä poistui. Mutta hylkeet eivät tulleet meille esiintymään vaan uiskentelivat kauempana.

Kello olikin jo puolipäivä ja piti lähteä välillä "ihmisen ilmoille" ajoimme Bruichladdichiin Debbies kahvila/minimarkettiin kahville ja voikkareille. Ansaitun aurinkoisen terassikahvin jälkeen lähdimme ajamaan Loch Gruinartin länsipuolta vievää tietä kohti Ardnave point niemen kärkeä. Matkalla oli paljon lehmiä, mutta suurin osa oli kiltisti tien sivussa. Perille kun pääsimme niin nuoret sonnit ja hiehot kirmasivat tiellä eivätkä olisi halunneet väistää autoa. Kun laitoimme auton parkkiin ja lähimme kävelemään niin näimme kyltin jossa varoteltiin että elukoilla hormoonit hyrrää nyt ja niitä kannattaa vähän varoa. Aikamoista mylvintää kuuluikin vierestä kun toisten selkään siinä hyppelivät, sukupuoleen katsomatta naapuri kelpasi.
Lähellä parkkipaikkaa nuoriso jyllää
Maisemaa kävelyreitin varrelta
Kävelimme sitten osin autolla tehtyä reittiä, osin heinikon keskellä, koska pitihän sitä rantaan päästä vaikkei polku sinne vienyt. Oikealla puolella lahtea näkyi dyynit joiden lähellä olimme aamupäivällä kävelemässä. Yleensä kun lähdetään johonkin kävelyreitille niin otetaan kännykällä kuva parkkipaikalla olevasta opasteesta. Nyt unohdettiin se, eikä oikein nähty opasteita eikä tiedetty koska olemme "perillä" mutta päätimme sitten että kärki on se jossa käännymme ympäri. Onneksi kävelimme ihan "perille" asti koska meri oli todella kauniin värinen ja maisemat fantastiset!

Takaisinpäin kävelimme suorempa reittiä kun ei enää kunto riittänyt pomppia nyppylöille katsomaan mitä niiden takana on. Tuuli oli noussut ja ulvoi kun vastatuuleen käveltiin, mutta puolessa tunnissa oltiin takaisin autolla kun ripeästi pisteltiin menemään. Autolle kun päästiin niin huomattiin että peilit oli painuneet sisään ja auton kyljet likaiset, samoin ikkunat. Sama oli kolmessa viereisessä autossa. Nämä hormoonihyrrää elukat olivat illakoineet autojen välissä ja siksi ikkunatkin oli ihan kuolassa. Käytiin meidän auto tarkasti läpi, mutta mitään muuta vahinkoa ei näkynyt kuin likaa. Yhdessä naapuriautossa oli selvä painauma, mutta sehän oli saattanut tulla jo aiemmin.

Auton lämpömittari näytti +19 astetta, elokuun loppu ja Skotlannissa, tätä ei oltu aiemmin koettu. Upea päivä jonka kruunasi illalla vesisade joka huuhtoi automme taas siistiksi.
Bowmoren tislaamo aamulla, automme portin takana parkissa
Maanantaiaamuna noustiin ennen kukonlaulua ja käytiin tapaamassa tuttua Bowmoren tislaamolla ennenkuin hän lähti yövuoron jälkeen vapaalle. Tislaamolla polttivat maanantaina ja keskiviikkona tulta uunissa, eli tuli oli nyt sytytetty ja ihana tuoksu levisi savupiipusta kylälle. 
Gartbreckin tuleva tislaamo
Odotettiin taas aamupalan jälkeen että päivä nousee ja lähdimme sitten liikenteeseen. Kävimme ensin katsomassa millainen on vanha maatila johon nousee Gartbreckin tislaamo. Tie oli aika hurjassa kunnossa, mutta kun kävelimme loppupätkän niin pääsimme perille katsomaan "hökkeleitä". Upealla paikalla tislaamo tulee olemaan kun se aikanaan valmistuu.

Sitten ajoimme Port Askaigin satamaan katsomaan uutta RNLI:n meripelastusaseman rakennusta jonka avajaiset olivat kesällä olleet. Olimme tutustuneet asemalla kokopäivätyötä tekeviin meripelastajiin Davidiin ja Beastiin jo aikanaan ja heidän luona käymme aina kun Islaylla olemme. Nyt David oli yksin asemalla, mutta hän kierrätti meitä talossa ja toki joimme kahvit ja vaihdoimme kuulumiset ja niin vierähti aamupäivä siellä.

Lähdimme sitten käymän tislaamoilla, piipahdimme Laphroaigilla, Lagavulinilla ja Ardbegilla. Tislaamokierroksilla emme nyt käyneet, piipahdimme vain vierailukeskuksissa.

Tislaamoilla pyörähtämässä
Ajeltiin sitten kohti Kildaton Cross nimistä paikkaa, siellä on edellä mainitun niminen risti ja vanhan kirkon rauniot. Tie sinne on kapea ja mutkitteleva ja menee alueiden läpi jossa on paljon kauriita. Nähtiin muutamia, mutta aika kaukana tiestä, onneksi oli kiikarit mukana ja sai vähän katsella niiden touhuja luonnossa. Kirkon raunioiden luokse oli joku tuonut kahvia ja teetä termarissa ja itse tehtyä kuivakakkua. Kannatuksen vuoksi ostimme kakkupalan ja jätimme rahat pöydällä olevaan lippaaseen. Setelirahoille oli sentään lukittu lipas, kolikot oli avoimesti purkissa.

Kildaton ristille matkalla, perillä kahvi ja kakkumyynti, matkalla kauriit
Tiistaina 2.9 lähdimme käymään Islayn viereiselle saarelle Juralle. Lautta Juralle lähtee Port Askaigin satamasta ja kerkesimme käydä hihkaisemassa meripelastusasemalla että tulemme iltapäivällä kahville, sitten ajoimmekin jo auton pikku lauttaan ja menimme sillä Juralle.

Juran tie, tislaamo, ranta ja tislaamohankinnat
Jurasta on kuvia ja tietoa jo aikaisempien reissujen kohdalla, joten nyt en paneudu tarkemmin itse saareen. Kauriita nähtiin toki, niitä kai ei voi olla näkemättä jos tarkkailee ympärille. Tislaamolla kävimme, teemana oli ostaa pullo 18v Juraa, mutta sitä ei tislaamolta saanut. (Ruotsin markkinoilla on kyllä). Ostimme 2 kpl Boutique barrels 1995 pulloa (a'86,60eur) ja saimme useita eri maistiaisia, tosin kuskin osalta ne oli tuoksujaisia..

Paluumatkalla Islaylle kävimme meripelastusasemalla kahvilla ja siellä vierähtikin taas pari tuntia turistessa. Sitten oli aika ajella takaisin Bowmoreen. Illalla kävimme Bowmore Hotellin baarissa jossa on erittäin laaja viskivalikoima. Muutenkin hotelli on rempattu ja se on siisti ja viihtyisä. Valitsimme kolme Juraa päivän teeman mukaan ja sitten oli aika palata mökille vaikka hyllyt olivat kutsuvasti täynnä herkullisia juomia.
Bowmore hotellin baarin pulloja
Keskiviikkona olimme taas rannalla katsomassa auringon nousua, mutta pilvet tulivat eteen ja peittivät lupaavasti alkaneen valoshown. No takaisin mökille ja taas bongasimme maitoauton joka jakaa maitotölkit oville, se on jotenkin niin suloista että vielä jossakin toimitaan näin.
Aamu ja maitoauto ja sen jättämät maitopullot ovenpielessä
Meillä oli treffit Bunnahabhainin tislaamomanagerin Andrew Brownin kanssa 10:30 tislaamolla ja lähdimmekin aamupalan jälkeen ajelemaan paikalle ja kerkesimme ihailla hieman maisemia ennen kuin menimme Andrewin toimistoon. Siinä vaihdeltiin kuulumiset ja tosi mielenkiintoista oli kuulla tislaamon uusimmat uutiset ja Andrew antoi meille maistiaiset kesän "Islay Feis Ile" festaripullotteista. Aika riensi ja oli vain pakko lopettaa turinat että Andrew pääsi jatkamaan töitään. Tällä kertaa ei mitään ostettu tislaamolta koska viime vuoden ostoksia on vielä kotona.
Bunnan tislaamolla käymässä
Matkalla pysähdyimme Persabus pottery keramiikkapajalla. Meillä on ennestään Rosemaryn maalaamia ylämaankarja astioita ja nyt halusimme vielä samaa sarjaa leipälautaset. Valmiina oli vain vaalealla lehmällä, mutta Rosemary lupasi maalata seuraavaksi päiväksi yhden mustalla lehmällä olevan.
Persabus Potteryn astioita

Wooden Mill
Sää oli mitä hienoin, oli lähemmäs 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Harvinaista herkkua Islayn lomalla etenkin näin syyskuussa. Päätimme pysähtyä matkalla  Wooden Mill kutomossa koska se sijaitsee niin hienossa paikassa. Pyörähdimme pikaisesti sisällä, mutta lähdimme sitten kävelemään läheiseen puistikkoon. Linnut lauloi, muuten oli ihan hiljaista eikä muita kävelijöitä juurikaan näkynyt. Jälleen hieno päivä, upeita ihmisiä ja kokemuksia.

Torstaina aamulla käytiin kävelemässä Bowmoren rannalla, tislaamon takaa pääsee kallioille ja siitä lähtee pitkä ranta jossa katselimme aaltojen pyörittämiä kiviä. Käveltiin koukaten sisämaan kautta takaisin ja yhdellä pellolla oli kaksi kaunista hevosta jotka oli kuin ne olisi opetettu poseeraamaan. Kauniita ja kilttejä olivat.
Bowmoren laitumella hevosia
Aamun Bowmoren kävelyjen jälkeen lähdimme autolla kohti Finlagganin raunioita. Olimme käyneet siellä jo aiemmin ja nyt menimme lähinnä vain kävelemään rannalle, ei niinkään historiaa tutkimaan. Infotiski oli kyllä todella hieno, tehty vanhan veneen mukaisesti. Se oli tällä kertaa paras anti raunioilta.
Finlagganin raunioilla
Sitten olikin aika jäähyväisten, eli kävimme meripelastusasemalla nauramassa tämän reissun viimeiset naurut poikien kanssa ja luvattiin palata taas ensi vuonna takaisin. Haimme keramiikkapajalta tilaamamme lautaset ja tulimme takaisin Bowmoreen niin että ehdimme kello kolmen tislaamokierrokselle. Mökkiin kuuluu ilmainen tislaamokierros ja mietimme että onhan yksi "virallinen" tislaamokierros tehtävä ja näin myös teimme. Illalla kävimme Bowmore hotellin ravintolassa syömässä ja oli kyllä hintansa arvoinen ruoka, maukas ja isot annokset.

Bowmoren tislaamon varasto
Perjantai aamu oli sateinen, noustiin taas ennen kukonlaulua kun oli aikaiset treffit tislaamolla ennen kuin kaverin yövuoro päättyi aamukuudelta. Juotiin siinä kimpassa aamukahvit ja heitettiin hyvästit ja lupasimme jälleen että palaamme ensi vuonna. Sitten olikin edessä auton tankkaaminen, maileja oli mittariin tullut 277 eli n.446 km. Auto jätettiin sovitusti Port Elleniin ja edessä oli lauttamatka takaisin mantereelle.  Siitä bussilla Glasgowiin ja vielä lentokenttäbussilla kentälle. Olimme varanneet lentopisteillä (+25eur) yön Ramada hotellista jossa olimme viiden aikoihin illalla. Söimme hyvin ja menimme ajoissa nukkumaan ja lauantaina 5.9 aamulla lensimme BA:lla klo:07:50 Lontooseen ja sieltä Helsinkiin ja kotiin.

Eipä ollut aiemmin näin upeita kelejä osunut Skotlannin reissulle, kyllä oli hyvä tuuri. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan! 1.400eur /hlö tuli maksamaan tuo vähän vajaa kolme viikkoinen sisältäen lennot, majoitukset, bussit, lautat ja auton vuokran viikoksi. Eli periaatteessa kaiken muun paitsi ruuat ja juomat. Lennot varaamme aina niin ettei perillä olla yöllä ja majoitukset viihtyisistä paikoista omalla vessalla. Eli halvemmallakin pääsee jos kikkaa yölennoilla ja pidemmillä vaihdoilla, sekä tinkii majoituksista, mutta jokainen tyylillään. Meille tämä sopii näin ja jatkoa seuraa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti