translate

16.1.2009

1. Edinburgh 2009 (First trip to Scotland)

Skotlanti valikoitui matkakohteeksemme sattumalta. Etsimme matkakohdetta jossa kumpikaan ei ole käynyt aiemmin ja Finnairilla oli tarjouslennot Manchesteriin ja tutkimme että sieltä pääsee edullisesti junalla Edinburghiin ja siitä se kaikki sitten lähti...
Lauantaina 10.1.2009 lensimme aamulennolla Manchesteriin ja joitain tunteja odoteltiin kentällä ja sitten junalla kohti Edinburghia. Matka kesti 3h 45min ja matkalla oli paljon mielenkiintoista katsottavaa. Perillä Edinburghissa tulimme junalla ihan keskustaan ja hotellimme Premier Inn oli Princes Streetillä, ihan juna-aseman lähellä. Ensimmäinen ilta meni nopeasti lähitienooseen tutustuen.
Princes Street ajalta ennen raitiovaunuja
Maisema hotellin ikkunasta
Sunnuntai 11.1.2009 oli pyhitetty paikalliselle jalkapallolle. Päivän peli oli kahden paikallisen joukkueen Hibernian ja Hartsin välinen paikalliskamppailu. Kävimme jo aamulla ostamassa liput ja kriteerinä paikoille oli katettu katsomo. Ihan hyvät liput saatiin, mutta kovasti kyselivät meiltä ollaanko ennen oltu pelissä ja mistä tullaan jne. Omasta mielestä ei olla jalkapallohuligaaniin näköisiä, mutta kun hulinat on siellä kovat, niin hyvähän on että vähän tarkkailevat perusturistejakin. Ennen pelin alkua käytiin Hibernian kannattajien liikkeessä ja joitain matkamuistoja sieltä lähti mukaankin. Kun lähdettiin sitten kohti stadionia ja nähtiin yksi paikallinen jolla Hibsin huivi, niin lyöttäydyttiin hänen seuraan että kävellään kimpassa. Neuvoi sitten meitä että laittakaa tuo huivi takin sisään, olisi voinut tulla neniin muuten vastapuolen kannattajilta.

Kokemus oli mielenkiintoinen, hurja meteli lähti yleisöstä joka eläytyi täysin paikalliskamppailuun. Meistä toinen seurasi peliä ja toinen seurasi enemmän yleisön reaktiota ja toki myös seurattiin Mixu Paatelaista joka oli Hibsin valmentajana. Oli siinä meidän edessä, mutta ihan ei hänen ääntään meidän penkille kuullut. Mutta kovasti tuntui käsillä puhuvan, se nähtiin kyllä.
Hibernia vastaan Harts
Skotlannin säähän opittiin sitten heti, satoi ja paistoi vuorotellen, kostean viileähkö oli sää. Onneksi oltiin katetussa katsomossa, ei satanut suoraan niskaan. Erätauolla jaettiin kannattajat eri paikkoihin tauolle ja sitten taas peli jatkui. Pelin päätyttyä oli stadikan ulkopuolella paljon mellakkapoliiseja ja poistumisreitit oli rajattu siirrettävin mellakka-aidoin. Molempien joukkueiden kannattajat ohjattiin eri reittiä ja poliisi seurasi pitkään matkan edistymistä ettei mitään "jälkipeliä" tullut. Monessa baarissakin oli ovella kielto että sisään ei saa tulla jos fudisvaatteita päällä. Meillä huivi visusti piilossa niin yhdessä baarissa käytiin katsomassa menoa, kyllä oli desibelit korkealla jälkipelin aikana!
Haggis ja Fish and ships
Illalla käytiin sitten syömässä paikallisia herkkuja Haggistä ja toisen annos oli "Fish and Ships". Kala näytti valtavalta annokselta kun se tuli pöytään, mutta kun kuori suurimman kuorrutuksen päältä niin kala oli ihan maittava, eikä annoskaan enää tuntunut niin valtavalta.

Maanantaina 12.1.2009 kierreltiin tutustumassa Edinburghin keskustaan. Käytiin katsomassa Greyfriars Bobbyn muistopatsasta. Kyse on uskollisesta koirasta joka tarinan mukaan kävi 14v  päivittäin isäntänsä haudalla. Tarinan ja patsaan ympärille on tehty vaikka mitä matkamuistoa turisteille, me käytiin vain Bobbyn pubissa lounaalla ja jätettiin krääsät ostamatta.
Kävelykadulla, meri häämöttää kadun päässä
Turisteja ei paljoa ollut, ruuhkitta saatiin kierrellä ja tutkia paikkoja. Kartan kanssa käytiin etsimässä paikallinen paloasema ja illalla päivän reippailun jälkeen oli kiva tulla hotellille ja rentoutua ruuan ääressä ja tutustuen samalla vähän paikallisiin juomiin.

Ja taas me syödään
Tiistaina 13.1. lähdettiin bussilla pois keskustasta kohti Newhavenin kaupunginosaa rannikolla. Päivä vierähti meren äärellä tutustuen kylään ja sitten bussilla takaisin kohti Edinburghin keskustaa.
Newhavenin majakalla
Illalla maistelimme muutamia viskejä. Tilattiin toinen drami Islayn savuista viskiä ja toinen Irlantilaista pehmeää sekoiteviskiä. Sen verran oli raikas ulkoilma tihkusateineen aiheuttanut flunssaa, että tukkoisempi meistä ei tuoksusta erottanut kumpi lasi on kumpi. Tiskillä opeteltiin sitten lausumaan Laphroaig tilatessa ja kyseltiin eri viskeistä ja muutama maisteltiin vaikkei juuri mitään flunssan takia maistettu.. Eli näin alkoi meidän polkumme kiehtovassa mallasviskien maailmassa...

Keskiviikkona 14.1. oli aika laittaa kamppeet kasaan ja hypätä junaan ja matkaan kohti Manchesteria. Mutta jo näiden muutaman päivän aikana Skotlanti oli ottanut paikkansa meidän molempien sydämessä, tämä oli meidän paikka ja tänne oli päästävä takaisin!
Junamaisemaa paluumatkalta kohti Manchesteria
Manchesterissa hotelli oli ihan keskustassa, tavarat hotelliin ja etsimään ruokapaikkaa. Se olikin vähän vaikeampi rasti. Etnisiä oli paljon, samoin persoonattomia ketjuravintoloita, toive olisi ollut löytää joku kiva paikallinen ravintola, mutta lopulta nälkä voitti ja ruokaa oli saatava ja sitten vaan sovittiin että seuraavaan mennään mikä tulee. Ja ruokaa saatiin, vaikkei sitä idyllistä paikallista paikkaa löydetty. Mutta tulihan käveltyä etsiessä.
hotellin ikkunasta maisema
Torstaina 15.1 oli aamiaisen jälkeen vielä päivä aikaa kierrellä Manchesteria. Käytiin teollisuusmuseossa joka oli isoissa halleissa ja tosi mielenkiintoinen. Käytiin katsomassa paikallisen China Townin kadut ja jossain ostoskeskuksessakin pyörähdettiin. 
Manchester China town

Lopulta oli aika lähteä kohti lentokenttää ja sieltä kohti Suomea. Edes kova flunssa ei nujertanut sitä tunnetta että Skotlanti on meidän juttu. Tällä tiellä ollaan edelleen.

(tarina on kirjoitettu 7v matkan jälkeen, siksi vähän vaatimaton, kuviakaan ei tuolloin tullut paljoa otettua.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti