31.5.2023

27 Islay ja Glasgow

Tiistaina 9.5.2023 Lähdettiin Finnairin iltapäiväkoneella kohti Edinburghia. Yhden jälkeen jätettiin auto lentokentälle parkkiin ja mentiin Loungeen syömään. Juotiin kauniit Manhattan drinkit ja nautittiin herkuista. Kone lähti neljän jälkeen ja meillä oli bisnekseen liput (Koneessa oli vain 2 riviä bisnestä, eli mukava lentoemäntä pyöri siinä meidän luona ja piti meidät herkuissa.) Vaikka kuvassa spgettilihapullat ei enkä näytä hyvältä, niin oli oikeasti maistuvaa ja täyttävää. Tuli taas syötyä niin hyvin, ettei illalla tarvinnut syödä mitään. 

Herkkuja ennen lentoa ja lennolla

Edinburghissa hypättiin bussiin ja ajettiin Glasgowhin. Kevät oli jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Puissa isot vihreät lehdet ja kirsikkapuistakin oli jo kukat pudonneet. Meillä oli ihan bussiaseman läheltä varattu hotellihuone Premier Inn hotellista. Oli 17 kerros ja huone olikin iso, hyvin mahduttiin. 

Premier Inn huone

Keskiviikkona 10.5 Herättin aikaisin. Glasgown aamumaiseisemaa katseltiin, oli vähän tuhruinen keli, mutta käytiin vähän citykävelyllä ennen aamupalaa. Syötiin tuhti Skotlantilainen aamupala jonka jälkeen luovutettiin huone ja käveltiin läheiselle bussiasemalle. 

Aurinko nousee Glasgowssa
Ysin jälkeen lähti bussi kohti länsirannikkoa. Päästiin eteen istumaan, mutta satoi aikalailla matkan aikana. Pilvet roikkui alhaalla vuorien päällä, mutta kun lähestyttiin kolmen tunnin jälkeen lauttarantaa, niin aurinko paistoi jo ihanasti.


Bussimaisemaa matkalla lauttarantaan
Calmacin lautalla oli vain vähän ihmisiä. Lähdön aikana istuttiin aluksen keulassa olevassa ravintolassa. Tilattiin kalahampurilaiset molemmille. Haddock, eli kolja oli kalana. Aivan valtava annos, hyvin olisi yksi riittänyt puoliksi. Alakulmassa näkee kuinka paljon jäi syömättä jo pelkästään sillä kun poisti kuorutteen. Kyllä oli maha pinkeenä!

Parin tunnin lauttamatka meni nopeasti. Lauttarannasta lähti bussi kohti Bowmoren keskustaa. Siellä menimme Ann Cuan majapaikkaan, josta oltiin varattu huone. Samassa paikassa yövyimme kun ihan ensimmäisen kerran oltiin saarella 2009. Tämän jälkeen on tullut käytyä saarella useasti, nyt oli 16:sta kerta. Majapaikassa oli nyt eri omistajat ja se on remontoitu, mutta tavallaan ympyrä sulkeutuu. Se mistä lähdettiin ja minne päädyttiin. 

Ann Cuan huone

Jätettiin tavarat huoneeseen ja lähdettiin kävelemään kylälle. Käytiin Lochside hotellin terassilla oluella ja nauttimassa siitä, että perille kohteeseen päästy. Tämä pieni hotelli on meille tärkeä paikka, siellä aikanaan tutustuttiin paikallisiin. Ketään heistä ei ole enää siellä töissä, mutta tunneside paikkaan pysyy. Varattiin illaksi pöytä ravintolasta ja käytiin vielä kävelemässä kylällä, jonka jälkeen tultiin takaisin syömään. Kampasimpukat tuoreina on kyllä hyviä, toki myös paikallinen Islay Ales olut. Ruuan jälkeen vielä kävely satamaan ja illalla ajoissa nukkumaan.

Kampasimpukat

Bowmoren satama. Taustalla näkyy Lochside hotel

Torstaina 11.5 herättiin aikaisin, kuten aina. Käytiin kävelemässä satamassa ennen aamupalaa. Ilma oli vähän pilvinen ja ripsi muutaman pikkuisen kuuron, mutta ihanan raikasta. Aamupala oltiin pyydetty 7:30 ja menimme jo vähän ennakkoon aamupalahuoneeseen. Muita majoittujia ei ollut meidän kanssa syömässä, kahdestaan saatiin olla. Aamupal oli hyvä ja annos iso. Mukava oli täydellä vatsalla lähteä kohti uutta päivää.

Bowmoren sataman aamuvärit

An Cuan BB, meidän ikkunat sisäpihalle päin

An Cuan herkullinen aamiainen

Ennen yhdeksää oltiin bussipysäkillä odottamassa bussia lentokentälle, josta oli vuokra-auton nouto. Siinä seistessä pakettiauto pysähtyi meidän eteen ja ovi aukesi ja iso hei kuului sieltä. No sehän oli itse Scott, vuokra-autofirman omistaja joka oli matkalla kentälle. No hypättiin kyytiin ja päästiin vaihtamaan kuulumisia. Lentokentältä saatiin auto ja lähdettiin ajamaan kohti meripelastusasemaa. Keltaista piikkihernepuskaa on paljon joka puolella. Se on juuri puhjennut kukkaan ja on tosi kaunis. Lisäksi lampaita on tosi paljon, karitsoita myös. Eli katseltavaa riitti joka suuntaan.

Piikkihernepuska

Lampaita Finnlagganin rannalla
Ajettiin RNLI:n meripelastusasemalla moikkaamaan tuttuamee Davidia ja siinähän taas tarinaa riitti kahvikupin äärellä. Kuten aiemminkin, hän auttoi vanhaa maanviljelijää kartitsoiden ruokkimisessa. Tänä vuonna kolme oli jäänyt orvoksi. Lähdettiin yhdessä aamuruokinnalle. Ihanasti alkoivat määkimään kun tultiin paikalle. Nuorin oli 3vkoa vanha. Kun saivat tuttipulloista ruokaa, alkoi kova imeminen ja hännänheilutus. Oli ne sööttejä. Pienin söi vain puolet ja sen jälkeen meni sivumpaan, oli selvästi ujoin. Ison oli ahne ja olisi syönyt vaikka kuinka. Niitä syötetään niin kauan että oppivat syömään ruohoa, sitten ne päästetään pellolle muiden lampaiden pariin. 

Kartisoita ruokkimassa

Pikkuiset ruokaa odottamassa

Ruokinnan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti isoa maatilaa jossa Beastie, entinen meripelastaja, oli töissä. Ajettiin yhtä pikkutietä joka oli niin hirveässä kunnossa, että hirvitti päästäänkö kuoppien ohi auto ehjänä. Mutta upeita haikkuja  oli matkan varrella. 

Haikku katselemassa turisteja

Ajettiin lintualtaiden läheltä, eli paikka jossa lintubongarit käy. Auton mittari näytti 14c joten ikkunaa pystyi pitämään hyvin auki. Linnut piti valtaisaa laulukonserttia ja ihanat luonnontuoksut täytti auton. Eli vaikka istuttiin autossa, tuntui että oltaisiin oltu ulkona. Maatilalla törmättiin Beastieen, joka kutsui meidän hänen kotiin kahville, sanoi että pitää lounastauon. Bestie onkin tehnyt nyt pitkää työpäivää kun on ollut varsomiskausi. Lehmät oli tehneet 170 vasikkaa, sanoi että nyt pitäisi kaikki olla tulleet mitä piti. Eli iso maatila oli.

Kahvittelun jälkeen lähdimme katsomaan melko lähellä olevaa kirkonrauniota. Olemme jo aikaisemmin yrittäneet sinne, mutta erittäin kapea tie ilman parkkimahdollisuutta, niin on jäänyt katsomatta. Beastie neuvoi, että avatkaa se laidunmaan portti ja ajakaa kirkon viereen. Ei olisi kyllä tullut pieneen mieleenkään! Mutta kuski otti neuvosta vaarin ja ohjeen mukaan toimimme. Meri kimalteli vieressä ihanan turkoosina, ilma oli raikas. Puhutaan aina keskenämme ”Islayn tuoksusta” sitä ei oikein osaa kuvailla, mutta täällä saarella on oma raikas tuoksu. Perille löydettiin, vaikka kartanlukija taas todisti surkeutensa kartanluvussa. Mutta kuten kuski totesi, onneksi molemmat tietää tilanteen, niin ei haittaa vaikka kartanlukija katsoo väärää tietä. Onneksi teitä ei ole monia ja kuski katsoo reitin jo lähtiessä.

Kirkon rauniot

Tuulensuojassa kirkon sisällä

Hautuumalla oli jotain tuoreempiakin hautoja, suurin osa toki vanhoja. Kuva on kirkon sisältä, hyvä tuulensuoja oli. Eli vaikka ilma olikin lämmin, niin merituuli toki toi oman viilennöksen asiaan. Aallot murtui rantaan ja ihana merenkohina kuului kirkolle. 

Pelto jonka läpi ajettin kirkonraunioille

Kirkolta ajeltiin pikkuhiljaa maisemia ihaillen takaisin Bowmoren kylään. Tislaamo meni kiinni neljältä ja tavoite oli käydä siellä pyrähtämässä. Istuttiin siinä sitten muutaman viskin verran katsellen muita turisteja ja tislaamon touhua. Iltapäivä kierreltiin Bowmoren kylässä, etenkin satamassa, vaikka se on pikkuinen, se suorastaan kutsuu katsomaan veneitä ja meren väriä. Illaksi oltiin varattu Bowmoren hotellista pöytä kuudeksi. Onneksi varattiin, koska käänsivät porukkaa pois ovelta kun oli täyteen varattu. Täällä tosiaan turistisesongin aika on aikaistunut siitä mitä ollut aiemmin. Hotelli on pieni, perheomisteinen ja vanha emäntä itse tekee ruuat. Ja ne on taattua herkkua! Oikeasti tehtyä ruokaa, eikä mitään teollista esivalmistettua. Otettiin liharuoka, vähän niin kuin stroganoff. Pitkään haudutettua tosi mureeta lihaa ja jälleen valtavat annokset. Siitä kun lappasi lautaselle osuutensa, niin oli kyllä niin maha pinkeenä, ettei sen jälkeen enää jaksanut muuta kuin hotellihuoneeseen lepäämään. Illalla mietittiin, että vasta kaksi päivää saarella, mutta paljon oltiin ehditty näkemään tuttuja ja paikkoja. 

Bowmore hotellin lihaherkut

Perjantaina 12.5.23 lähdettiin kuuden aikaan aamulenkille. Aurinko oli jo korkealla, säätiedotuksen mukaan oli noussut jo 5:20. Satamassa oli hienon näköistä, kun aurinko laittoi kalastajaveneet kimaltamaan. Nurmikolla oli aamukosteutta, mutta lähdettiin silti kävelemään ylös rinteelle tislaamon taakse. Hanskat olisi ehkä voinut olla, muuten vaatetus hyvä. Lämpöä oli kyllä 8c mutta se meren läheisyys teki kelistä viileämmän. Vajaan tunnin lenkki tehtiin ja seiskan aikaan istuttiin sitten aamupalahuoneessa. 

Nouseva aamuaurinko heijastuu kalastajaveneisiin

Bowmoren sataman aamu

Auringonnousu Bowmoren tislaamon takaa

Aamupalan jälkeen iskettiin tavarat autoon, kiitettiin majapaikan emäntää ja lähdettiin matkaan. Meillä oli sovittu tapaaminen Bunnahabhainin tislaamopäällikön Anderewin kanssa klo:10 joten lähdettiin ajamaan tislaamolle. Aurinko paistoi ja maisemat oli kauniita. Tie Bunnan tislaamolle on kamala. Mutkikas, kapea, korkeuseroja jne. Mutta oltiin niin aikaisin liikkeellä, että vain yksi vastaantulija kapealla tiellä. Perille päästiin 20min ennen sovittua tapaamista, eli aikaa oli kävellä rannalla. Pienet kivet ”laulaa” rannalla. Eli aallokko pyörittää niitä edestakaisin ja ne pitää kivaa ääntä pyöriessään. Laiturilla käveltiin ihailemassa meren väriä, pitkälle syvälle näki. Ei tosin pohjaan asti laiturin päässä. Itse tislaamo oli kaunis, kuten aina.

Rannan "laulavat" kivet

Bunnahabhainin tislaamo laiturilta katsottuna

Andrew otti meidät sitten sovitusti kympiltä vastaan. Tunti meni siinä turistessa ja sen jälkeen päästettiin hänet jatkamaan töitä. Meillä oli varattu tislaamolta varastokierros 14:30 joten hyvin oli aikaa käydä lounaalla välillä. Lähdettiin viereisen Ardnahoe tislaamoon lounaalle. Sinne oli joku ryhmä tulossa, mutta lupasivat tarjoilla meille sen jälkeen. Eli lounaallekkin olisi pitänyt olla pöytävaraus. Mutta meillähän oli vain aikaa, joten mikäs siinä oli istuessa ja odotellessa.

Ardnahoen lounaat, makkaita oli

Lounaan jälkeen todettiin että 1,5h on vielä aikaa Bunnan varastotastingiin. Ajettiin pois sitä Bunnan mutkikasta tietä, ihan lähellä olevalle Dunnlossit kävelypolku. Käytiin siellä kävelemässä, keltaista piikkiherne puskaa oli valtavina mättäinä. Lammen rannalla istuskeltiin jonkin aikaa ja sitten takaisin autolle. 

Portti Dunlossti polulle

Polku kohti järveä

Järvellä/lammella istumassa

Bunnahabhainin tien maisemaa, korkeusero ei välity kuvassa

Ajettiin takaisin Bunnan tislaamolle ja 14:30 mentiin sitten varastotastingiin. Pari nuorta saksalaista kundia, jenkkejä paljon, osasta ei varmuutta, mutta varmaan 15 yhteensä. Davidilla veti tapahtuman ja hänellä oli kova meno päällä. Show oli hyvä, sai nauraa kunnolla. Kuskille kaatoi autoilijan ”tuoksuttelut” eli tilkan lasin pohjalle, autoilijat saivat pikku pulloon mukaan osuutensa. Me kun tiedetään ennalta kuinka tuhdit paukut on (4kpl) niin meillä oli tyhjät pullot mukana mihin kaadettiin toisen osuudet. Joskus myöhemmin kotona maistetaan ajalla juomat.

Bunnan viereilukeskus ja varastotasting Davidin vetämänä

Bunnalta ajettiin siten Ballygrant-inn majapaikkaan, mistä oltiin varattu seuraavat 3 yötä. Isä ja poika pitää paikkaa ja toki heti tunnistivat meidät useimmilta aikaisemmilta käynneiltä. Vietiin kamat huoneeseen, joka oli pieni, mutta hyvin mahtui laukut ja me. Vessa oli valtava, puolet koko huoneen koosta. Jos edellisessä paikassa piti seistä sivuttain kun pesi hampaita, niin täällä sen mahtuu tekemään vaikka lattialla maaten.

Ballygrant Inn huone

Ballygrant Inn huoneen vessa

Baari aukesi viideltä, käytiin hakemassa oluet ja mentiin terassille. Mutta ei montaa minuuttia oltu kun tuli kylmä ja sisälle oli siirryttävä. Syötiin todella hyvää kanastorganoffia ja mentiin ajoissa nukkumaan. Toki mennentullen tulee huomioida talon koira. Kun on omassa tuolissaan, on omassa rauhassa, mutta välillä tulee viereen rapsutuksia hakemaan tai tuomaan palloa.

Ballygrant Inn, talon koira

13.5.23 Lauantaina, oltiin taas aikaisin aamusta alakerran loungessa/seurustelutilassa. Aamupala oli 7:30 alkaen, mutta oltiin sanottu, että meille sopii että lähtijät syö ensin. Eli kun ruotsalaisporukka oli syönyt ja lähtivät kohti lentokenttää, oli meidän aika siirtyä syömään. Alkupalaksi oli annoskuppeihin laitettua jugurttia ja/ tai toisissa kupeissa marjoja. Sehän oli taivaallisen hyvää. Paahtoleipää oikealla voillakin tuli naposteltua ja sitten pamahti aivan järjettömän kokoinen aamupalalautanen eteen, voi jestas miten iso lautanen ja ihan hirmusti syötävää. Tuli kyllä syötyä tosi tuhdisti!

Ballygrant Inn, aamupala

Päiväksi oli luvattu 15-16 astetta lämmintä, joten kuski vetäisi shortsit jalkaan. Ei ollut mitään pakollista suunnitelmaa päiväksi, joten venytettiin lähtöä puol kymppiin, jotta aamu lämpenisi. Olikin jo 13c kun lähdettiin ajamaan saaren eteläoaa kohti. Lämpötila nousi mukavasti jo 15:sta asteeseen, mutta sitten tulikin hernerokkasumu ja katsottiin kun lämpömittari putosi tosi nopeasti 9-10 asteeseen. Maisemat katosi sinne sumuun. Ajettiin Laphroagin tislaamolle ensin siellä oli hervoton turistiryhmä eikä istumaan mahtunut. No kahvit nautittiin ja otettiin vuokrakorvaus meidän maatilkusta. Eli turisteille on ”annettu jalan kokoinen maapala” ja siitä saa vuosittain hakea vuokraa sellaisen minipullon. Eipä siinä turistilaumassa kauaa viihdytty ja mentiin takaisin autoon. Yleensä tislaamon pihalla on upea maisema pitkälle merelle, nyt sumu peitti suurimman osan Ja sumu oli käsinkosketeltavan kostean kylmää. Se säätilan muutos oli kyllä nopea. Ajettiin yhden tislaamon ohi seuraavalle, Ardbegin tislaamolle. Siellä oli iso kyltti että suljettu yksityistilaisuuden takia. Se oli ainoa paikka siellä kulmilla mistä saa lounasta, eli onneksi oli vielä vatsa pinkeänä aamupalasta. 

Laphraoaig tislaamo sumun ympäröimänä

Lähdettiin ajamaan kohti länsirannikkoa ja siellä olevaa hyljepaikkaa. Sumu alkoi mukavasti hälvetä ja lämpötila taas nousta. Pysähdyttiin Bowmoren kylään. Haettiin kaupasta jätskit ja istuttiin kylän aukiolla. Siinä oli lämmin, t-paita päällä tarkeni katsoa lauantaipäivän ”vilinää” kun paikalliset tuli selvästi viikon kauppaostoksille. Rennon istumisen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Keli alkoi taas muuttua kun meren viertä oltiin ajettu. Oltiin kohdassa jossa meren vieressä peltoja, missä haikut kaunisti maisemaa. Mutta sitten taas sumu nousi esin. 

Perillä Porthahavenissa ei sitten ollutkaan yhtään hylkeitä näkyvissä. Kuva 4 on majakasta, joka yleensä on siinä kalastusalusten takana. Kun tultiin, se saari oli kokonaan piilossa. Kun oltiin haettu paikallisesta pikkubaarista jäätelöt ja syöty ne, niin saari alkoi vähän hahmottua esiin. Mutta hylkeet ei.

Portnahavenin vastarannan majakkasaari usvan peitossa

Lähdettiin ajamaan takaisin ja välillä sumu hälveni ja lämpötilakin alkoi nousemaan. Kuvasin majakkaa liikkuvasta autosta. Kuvasin vastarannalla olevia pilviä, jotka roikkuivat tosi alhaalla. Kuvasta tulikin kaikenkaikkiaan upea, vaikka onkin vain pikaräpsy. 

Majakka jonka vastarannalla pilvet roikkuu alhaalla

Kun ajettiin merenrannalta sisämaahan päin, lämpötila nousi tasaisesti ollen lopulta 18-19 astetta. Käväisi jopa kahdessakympissä. Mutta kun laskeuduttiin alas ”laaksoon” missä meidän majapaikka, niin pihassa autonmittari näytti 16. Oikeasti päivän keli oli kyllä tosi nopeasti muuttuva ja outo, vaikka täällä usein päivän aikana vaihtuu kaikki vuodenajat. Päätetiin jo matkalla, että nyt ollaan tarpeeksi istuttu autossa yhteen päivään ja tultiin iltapäivällä otettiinkin majapaikassa loman ekat päikkärit.

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin kävelmään majapaikan lähistölle. Tässä melko lähellä on muutaman talon kylä ja siellä on kahvila joka meni neljältä kiinni. Koska iltaruoka oli sovittu niin myöhäiseksi, käytiin syömässä päivän keitot ja vähän leipää. Nyt pärjättäisiin iltaan asti. Istuskeltiin sitten majatalon pihalla, tuulettomassa kohdassa tarkeni hyvin. Mutta kun aurinko meni pilveen, mentiin sisälle istuskelemaan.

Ballygrant Inn tieltä katsottuna

Ballygrant Inn maisemaa

Ballygrant Inn, kaunis puu tien toisellapuolella

Illaksi oli sovittu tapaaminen Andrewin ja hänen vaimonsa kanssa. He tulivatkin sovitusti 19:30 ja siirryttiin heidän kanssaan ruokapöydän ääreen. Juttua riitti ja siinä lomassa syötiin. Puoli kymmenen aikaan oli aika lähteä nukkumaan ja he lähtivät kotiinsa Bunnahabhainiin. Siihen aikaan olikin ulkona jo paljon ötököitä, ne ei ole hyttisiä vaan ”midge” eli mäkäräisiä. Pieniä, mutta puree kuitenkin. Eli pikaisesti sisälle omaan huoneeseen.

14.5.2023 Sunnuntaina aamu oli taas sumuinen ja tihkuinen. Ei lähdetty aamulenkille, vaan odoteltiin alhaalla että muut oli syöneet ja mentiin sitten aamupalalle. Vasta puoli kympin aikaan lähdettiin matkaan. Rento, laiska aamu oli. Lämpöä oli lähtiessä 12-13c, mutta kohteena ranta johon tuulee suoraan Atlantilta, eli mä laitoin jalkaan pitkät kalsarit ja tuulipuvun housut. Paksu fleece paita takin alle. Ajeltiin hissukseen maisemista nauttien länsirannikolle Saligo Bay rannalle. Auto jätettiin tien mutkaan tehdylle parkkipaikalle, josta käveltiin karjapelon läpi rannalle.

Auto parikissa ja matka kohti Saligo Bayn rantaa

Atlantin aallot kohisi kovaa kun ne kaatui rantaan. Ihanan raikas ilma, eikä se vaatekerta yhtään liikaa ollut. Ranta oli puhdas, ei roskia. Rannan reunalla olleet pikkukivet oli kauniin pyöreitä, niitäkin olisi voinut jäädä ihailemaan. Samoin isot kivet ja kalliot oli pyöristyneet aaltojen melskeessä. Siitä kun katsoo ulos merelle, niin mitään ei ole vastassa. Seuraava silmiin osuva kohde olisi Kanada, jos näkyisi. Kyllä siellä mieli lepää merelle tuijotellessa ja raikkaudesta nauttiessa. Mutta aikansa kutekin ja lähdettiin kävelemään lampaiden sekaan, pellon poikki takaisin autolle.

Saligo Bay laskuveden aikaan

Saligo Bayn maisemaa

Aaltojen pyöristämiä pikkukiviä


Saligo Baylta ajettiin vajaan puoli tuntia hitaasi seuraavaan rantaan, Kilchoman ranta jota myös Machir bayksi kutsutaan. Kilchomanin rannalla oli muitakin kävelijöitä, koirat juoksivat innoissaan vapaana. Tässä rannassa oli se ero edelliseen rantaan, että tänne meri oli kuljettanut paljon merenelävää. Roskaa ei kai oikein voi kirjoittaa, koska eihän se virallista roskaa ole kun on luonnontuote. Mutta hyvin siinä pysyi kävelemään, ja kun käveli ihan veden lähellä, oli ranta kova ja hiekka ei upottanut. Tuuli oli omalla tavallaan pehmeän lämmin, ei sellainen luihin ja ytimiin menevä. Vaatetustakin oli riisuttava kun rannalta dyynien kautta lähdettiin kävelemään takaisin autolle.

Kilchoman Beach/ Machir Beach

Aaltojen tuomaa kasvillisuutta ja mereneläviä rannalla

Seuraava kohde oli Kilhomanin kirkonrauniot, eli lähellä sekin. Siellä ei ollut virallista parkkipaikkaa, mutta tie teki lenkin raunioiden edustalla, eli siihen sai auton niin, että jos toinen auto olisi tullut, olisi päässyt nurmikon kautta ohi. Raunioilla oli kyltti että vaarallinen paikka ja sinne ei päässyt sisään. Porttien takaa kurkittiin ja kierrettiin hautuumalla. 

Kilchomanin kirkolla, yläkuvassa näkyy hieman meri Saligo Bayn rannan vieressä

Seuraava kohde oli Kilcomanin tislaamo. Sinne oltiin varattu kierros klo:14:30. Kaikki päivän kierrokset olikin varattu täyteen, me varattiin helmikuussa omamme. Eli nykyjään kun täällä niin paljon turisteja, täytyy tosiaan tehdä suunnitelmat etukäteen. Fiiliksen mukaan ei enää mennä yks kaks jonnekkin kierroksille tai syömään. Mikä on sääli.

Oltiin tislaamolla  jo pari tuntia ennen kierrosta, mutta nopeasti aika meni. Juotiin kahvit, katseltiin ihmisiä ja ihania huonekaluja. Kuvassa on vanhoista tynnyreiden laudoista tehtyjä huonekaluja

Kilchomanin huonekaluja
Meitä lähti 13 kierrokselle, opas oli tosi mukava. Kierroksen kesto piti olla 1,5 tuntia, mutta lähemmäs pari tuntia meillä meni siellä. Kuski sai minimini pullot niistä neljästä viskistä, mistä me muut saatiin minimini maistiaiset. Ollaan seurattu tämän pienen, perheomisteisen tislaamon kasvua vuosien varrella. Avattu 2005 ja me käytiin ekan kerran 2010 siellä kierros. Silloin oli vielä tosi pieni, nyt on kasvanut siitä kovasti. Se määrä minkä he tekevät puhdasta alkoholia vuodessa, on sama määrä kun yksi saaren isoista tislaamoista tekee viikossa. Eli täällä näkyi vielä selvästi se intohimo tehdä kuten ennen ja puuttui se suurien pääomayritysten ostamien isojen tislaamoiden rahanahneus. 

Kilchomaniin tislaamolla

Kilchomanin tislaamolla

Tislaamolta ajettiin takaisin majapaikkaan, missä oltiinkin viideltä kun avasivat baarin. Istuttiin sisällä odottamassa kun kuudelta sai ruokalistat. Talon tapaan ruokalistan jälkeen ei omistajapojalla ollut mitään kiirettä ottaa meiltä tilausta. Aika nälkä oli kun aamupalan jälkeen oltiin syöty kakkupala puoliksi ja yhdet proteiinipatukat. Ruoka saatiinkin sitten seitsemän aikaan ja kana ja keitettyt potut oli hyviä ja annos iso. Hyvä oli taas köllähtää mahan viereen.

15.5.2023 Maanantaina aamu valkeni taas sateisena, mutta raikkaana. Viiden jälkeen kuvasin auringonnousua ikkunasta.

Aamu valkenee

Siirryttiin alakertaan istumaan joskus ennen seitsemää. Koira oli innoissaan kun sai rapsuttajia, mutta että se inhoaa kameraa. Tuli viereen venyttelemään ja tönimään rapsutuksia vailla, mutta kun kameraa kohdisti, niin lähti pois tai käänsi päänsä. Aamupalan jälkeen oli aika iskeä tavarat autoon ja lähteä kohti lauttarantaa. Eli aika jättää Islay taakse. 

Ajettiin Port Ellenin satamaa kohti. Lämpöä oli vain 10 astetta, mutta aurinko lämmitti mukavasti auton ikkunoiden läpi.  Ajettiin reilu puoli tuntia Port Ellenin kylään, käytiin tankkaamassa auto ja katsottiin samalla kun lautta läheni satamaan.

Lautta lähenee Port Ellenin satamaa

Lautan saavuttua satamaan, alkoi heti aluksen purku. Kun saivat purettua, niin jalkamatkustajat pääsi ensin autokannen kautta kävellen sisään. Mentiin laivan perään istumaan ja katseltiin kun lastasivat autoja sisään. Katsottiin kun Port Ellenin kaunis majakka jäi horisonttiin,

Tässä vaiheessa jo ennen lauttaa astumista, tulee tunne että tänne tulee vielä takaisin

Islay jää taakse ja matka kohti mannerta alkaa

Matka kesti parisen tuntia, loppumatkalla oltiin kannella ihailemassa maisemia. Aurinko paistoi ja oli melko lämmin, kun tuuli ei osunut suoraan. Lauttasatamassa seistiin yli puoli tuntia odottamassa bussia ja sitten alkoi aikataulun mukaan 3,5h matka kohti Glasgowta. Oli vähän tietyötä ja ruuhkan tynkää, niin meni melkein 4h matkaan. Eli kahdeksan jälkeen aamulla lähdettiin majapaikasta ja vähän ennen viittä oltiin hotellilla. Vietiin kamat hotellille, käveltiin tuttuun baariin vähän keskustan ulkopuolelle ja siellä syötiin hyvää ruokaa. Iltakävely takaisin ja ajoissa nukkumaan.

16.5.2023 Tiistaina herättiin normisti aikaisin. Syötiin hotellilla aamupala ja amupäivä vietettiin kävellen Glasgown keskustassa, kierrettiin jonkun verran kauppoja. 

Glasgown talot, keskustassa kävelemässä

Ennen puoltapäivää käytiin luovuttamassa hotellihuone ja jätettiin matkalaukut säilöön ja lähdettiin takaisin kiertelemään Glasgowhin. Iltapäivällä sitten haettiin laukut ja hypättiin bussiin ja tunnin matkan jälkeen oltiin Edinburghin lentokentän hotellissa. Syötiin illalla hotellissa ja aamulla käveltiin kentälle ja lähdettiin 10:00 koneella kohti Suomea. Oikein mukava reissu jälleen.